Oikaisu

Maanviljelijä Jemmarin saapumista käsitelleeseen uutiseen oli livahtanut muutama virhe, joiden johdosta dipl. akr. Jemmari lähestyi toimitusta. Julkaisemme hänen oikaisupyyntönsä ohessa lyhentämättömänä, koska hän samalla tuo asukkaiden tietoon kiinnostavia asioita itsestään ja ammatistaan. Toimitus myös liittää itsekin oikaisun Jemmarin kirjoitukseen: Lovikäärmeen Kylän Sanomathan ei ole suinkaan rva/nti Suun julkaisu, vaan toimitussihteeri Suu on vain töissä täällä.

- Toimitus
***********

Arvoisa rva/nti(?) Suu,

Viittaillen lehtenne Lovikaarmeen Sanomien uutisointiin jossa allekirjottaneesta oli vahainen mutta lyhyehko uutinen haluaisin taten kunnioitettavasti julkisuuteen tuoda seuraavaa.

Toimittajan huolimattomuudesta huolimatta nimeni Dave "Isojyva" Jemmari oli jostakin lahestulkoon kasittamattomasta syysta lyhetynyt Jyva Jemmariksi, minka tahtoisin taten ystavallisesti mutta ehdottomasti oikaista ja korjata.
Uutisessa ei myoskaan jostakin syysta mainittu toimittajalle kertomiani tosielaman tragikoomisia joskin loogisia syita minka vuoksi olen paatynyt nykyiseen, niukkaakin niukemman toimeentulon lahteille.

Sallittakoon minun siis ilmoittaa noyrimmin etta kyseessa on ollut Jaakobin painiottelua hakellyttavan paljon muisttuttava henkien taistelu, joka onneksi vaiherikkaiden vaiheiden jalkeen paattyi omakohtaiseen voittoon. Taman valaistumisen vuoksi olen ollut valmis pyhittamaan koko loppuelamani MTK:n ja Paasikiven-Kekkosen linjan mukaiseen, vahavakisten ja muiden kaidan tien kulkijoiden auttamisee kadun aurinkoiselle puolelle. (Niin akraarikylassa kuin asummekin; tama on ns. megafoora, toimittaja ymmartaa. Jos lukijakunnalle tama on liian vaikeaselkoisen ymmarrettavaa niin jatetaan pois, okei?). Mainittakoon etta tassa ominaisuudessa olen jo hankkinut perutettavalle akraariyhtiolle hyvin sopivan nimen Koyhisten Ystavat, sen oikeudesta maksoin sen entiselle omistajalle, viihdetaiteilija J. Turmiolle nimellisen 1.000.000 euron korvauksen.
Kuten cyrrykolumnistani ilmeni, ei maan viljely ole aina ollut mieltani lahimpana, mutta vastaanottavainen mieli, ramapaisyys mutta rohkeus ottaa vastaan kaikenlaista mita elaman hurja pyorremyrsky aavoilla ulapoillan ja polyisilla teillaan meille maan matosille heittaa on auttanut voittamaan kaikenlaiset esteet ja hirmuisimmatkin ennakkoluulot mita miehen mieleen, yon synkkina tunteina, karvaisten kyynnelten kastellessa huolella paltatun tyynyliinan, voi yksinaisen miehenoloon iskea.

Tartuin yhden tallaisen kammoittavan mutta vaikean yon jalkeen harkaa sarvista; "Tyopaikkoja" tarkkaan tarkasteluun, polkupyora ripeasti tallista,kumit ilmaa tayteen ja toita hakemaan, ja niinhan siina kavi etta tyopaikka loytyi oitis Lovikaarmeen Kylasta, paikasta jossa jo nuorna miehena useasti retkeilin sienia keraillen ja marjoja punaiseen muoviampariini keraillen, usein laulellen iloisesti kappaletta Johan nyt on marjat sanoi Marjattakin (onkohan toimittajalle tuttu? Esittaja ei nyt tule mieleen eika guugle hakukaan tuottanut tulosta).

Vaan nyt nayttaa etta tama viestini arvoiselle journalistijalle venyy ja vanuu joten eikohan ole aika panna loppu piste tahankin kirjoitukseen ja valmistua aloittamaan noyrin mutta luottavaisin mielin uusi menetyksen tayttama, innoittunut kausi seka minun vahaisen persoonallisuuteni etta Lovikaarmeen kylan historiassa! Kuten Neil "Satchmo" Armstrongin sanoja lainaillen voisi todeta: "Mitaton askel isolle miehelle mutta ihmiskunnan kysymyksessa ollen melkonen loikka!"

Jos arvoisa toimittaja voisi nama yksittaiskohdat lisata mahdollisesti johonkin lahiaikoina ilmestyvaan Sanomauutiseen niin kiitollisuuteni olisi rajoittamattaman suuri. Mahdollisesti olisi myos ehka tapaaminen vaikkapa ravitsemusliikkeessa kokonaisen haastatteluosuuden merkeissa mahdollinen, vannoutunut mutta parkkiintunut poikamies kun olen ja siten vapaa kuin taivaan lintu tallaiseenkin sosiaaliseen ja ymmarrysta ja ihmissuhteita laajentavaan toimintaan.

Kunnioitt. Dave Isojyva Jemmari. dipl.akr., Lovikaarmeen kylan virallinen maajussi.