Keisarillinen väestönlaskenta on juuri päättynyt Lovikäärmeessä ja tulokset on julkistettu. Kuten totuttua, maan pääväestönlaskija Mediaani Keskihajonnan laskelmat pitävät heikosti paikkansa.
Keisarikunta suorittaa väestölaskentoja monestakin syystä. Kuten eräs rouva lehden mielipalstalla kirjoittikin, niin merkittävin yksittäinen asia on sodankäynti – tottakai keisari haluaa tietää kuinka paljon miltäkin seudulta voi nuorukaisia ottaa joukkoihin ilman että väestöpohja kärsii aivan liikaa. Monesti valtakunnat kuitenkin mahtailevat liioittelevat väestölukujaan mahtaillakseen muille. Asukkaat taas monesti piileskelevät milloin minkäkin asian pelossa.
Keskihajonta raportoi, että lovikäärmeeläiset käyttäytyivät perin kummallisesti. Täällä muodostui yleiseksi kansanhuviksi laskettaa itsensä monta kertaa samalla kun juottaa viinaa laskijalle. Näin monestakin paikasta saatiin varsin korkeat luvut. Mikäli Keskihajonta ei olisi pyrkinyt muuttamaan saamiaan lukemia uskottavammiksi, niin Lovikäärmeen asukasluku olisi monta vertaa korkeampi. Keskihajonta kertoi saaneensa tulokseksi 12 492 henkilöä, mistä huomaa kuka tahansa, että luku on pahan kerran pielessä. Hän siis vähensi luvusta suunnilleen 10 000 henkeä ja pääsi osapuilleen arvioimaansa tulokseen, joka sekin on kuitenkin summittainen. Näin ollen Lovikäärmeen kannalta on ihan sama onko väestönlaskentaa tehty vai ei, emme edelleenkään tiedä montako asukasta kylässä on.
Kuitenkin olennaista on se, että keisarin viraston kansissa ja kirjoissa lukee, että Lovikäärmeen väestö on laskettu. Se tarkoittaa sitä, että Lovikäärme on tästä lähtien sivistyksen ja ankaran veronkannon piirissä. Mikäli asukasluku on yläkantissa, kuten väestönlaskijat sen tuppaavat kiskaisemaan, Lovikäärmettä kohtaavat seuraavina vuosina ankarat verot ja kovat sotaväenotot. Samaan aikaan tietysti on mahdollista, että teitä parannetaan, lasarettia laajennetaan, alueen turismia elvytetään, ehkäpä rautatiekin tehdään ja että kouluja perustetaan järjestelmällisemmin. Nämä saavutetut edut kuitenkin harvoin ovat yhtä suuria kuin yläkanttiin arvioidun väkiluvun myötään tuomat haitat.
Väkiluku laskettiin kylittäin ja jokaisen kylän väkiluku ilmoitettiin erikseen. Tapahtui kuitenkin sellainen virhe, että Keskihajonta unohti laskea kaksi kylää, joissa kuitenkin asuu yhteensä satoja asukkaita. Virhe korjataan valtakunnallisesti vasta myöhemmin, mutta sitä ennen saavat Noloperä ja Leimulovi olla rauhassa keisarillisilta operaatioilta.
Paikkakunnan ikä- ja sukupuolijakauma merkitään niin ikään lomakkeisiin kun väestöä lasketaan. Keskihajonta laski saamastaan 12 492:n henkilön määrästä prosenttiosuudet, jotka hän siirsi suoraan pienentämäänsä väkilukuun. Näistä voimme päätellä lähinnä sen, että naiset tai naisiksi itseään väittäneet olivat aktiivisimpia kiusaamaan Keskihajontaa kuin miehet tai miehiksi tunnustautuvat.
Ikäjakauman Keskihajonta taas väänteli keisarikunnan yleisistä tilastoista. Hän merkitsi ylös luvut, jotka hänen arvionsa mukaan jokseenkin uskottavasti voisivat vastata Lovikäärmeen ikäjakaumaa. Huomaamme hänen esittämistään luvuista, että peräti 8 %:n ikää laskija ei ole “tohtinut” arvata. Lovikäärmeen vieraanvaraisuus on ilmeisesti sekoittanut laskijan pään täysin.
Mitä tulee Lovikäärmeen elinkeinoihin, ovat nekin nyt erikoisella tavalla kieroutuneet. Teollisuustyöläisten osuus olisi voinut olla korkeampi, Keskihajonta nimittäin unohti merkitä Loiventavan kaivostyöläiset tähän joukkoon. Heitä ei itse asiassa ole merkitty mihinkään ja näin ollen keisarillisista tilastoista ei ilmene se, että Lovikäärmeessä on kaivostoimintaa. Samaten viinateollisuus puuttuu laskuista. Osittain valtakunta haluaa siivota panimot, viinantuottajat ja mallashautomot pois tilastoista, osittain kyse on tämän kyseisen Keskihajonnan kyvyistä. Niin monta pulloa kuin hän kellistikin paikallista Loven Leimua, hän ei edes käynyt Leimulovessa, jossa kyseistä väkijuomaa tuotetaan.
Epäilen, että myös maatalouselinkeinon prosenttiluku, 16, on liian pieni. En käsitä minkä takia Keskihajonta halusi muuntaa Lovikäärmettä edistyneemmäksi pitäjäksi kuin se onkaan: sanoisin, että alkutuotannon parissa työskentelee ainakin viidennes, todennäköisimmin noin neljännes väestöstä.
Oikeastaan ainoa elinkeinoluku, josta olen yhtä mieltä Keskihajonnan kanssa on neitojen luku. Pitää täsmälleen paikkansa, että neitoina toimii 2 % Lovikäärmeen työikäisestä väestöstä. Epäilenkin, että Lovikäärmeen saamat luvut eivät koidu paikkakunnalle eduksi. Viihdetaiteilijoiden liioiteltu määrä saa tänne helpostikin niinsanottuja seksituristeja, valtakunnallisella tasolla näistä tilastoista on kovasti hyötyä. Etenkin kun ministeristasolla saadaan osviittaa siitä, missä mukamaskin työskentelee paljon eroottisia tanssijattarilla, niin pian täällä ovat kaikki valtakunnan ulkoministeriä myöten. Olisi oikeampaa erottaa intiimityöläisten luku muista, niin saataisiin vähemmän tulkinnanvaraisia tuloksia maailman vanhimman ammatin harjoittajista.
Kaikkiaan Lovikäärmettä koskeva laskenta on tehty aivan päin pyllyä. Se ei ole valtakunnantasolla ollenkaan harvinaista, mutta voi johtaa sekä ikäviin että miellyttäviin lopputuloksiin kylän kannalta. Mitään erityistä tietoa se ei kuitenkaan tuo kenellekään. Myös valtakunnan tasolla tiedetään, että väestölaskennat on tehty miten sattuu, mutta poliittisten päätösten osviitaksi ne soveltuvat vallan hyvin.
Minuakaan ei muuten laskettu.
Asiantuntemustaan käytettäväksenne tarjosi:
Jorma Tyrkky,
Lovikäärmeen tilastotoimiston päälaskija
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viina. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. maaliskuuta 2008
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Mielipalsta
Miltä susta tuntuu kun et saa lovee
Ensin sä synnyt. Se on rankkaa. Sitten sun vanhemmat kasvattaa sut, jotkut ei kasvata tietenkään, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että sulle käy huonosti. Ja susta tulee teini ja sun pitää päättää mitä sä teet elämälläs. Sulla on hyvät lähtökohdat, koska sä lähdet paalupaikalta.
Sä meet opiskelemaan hektiikkaa. Hektiikka on käytännön ala, sillä sä saat lovee. Teorialla sä et sitä saa, et naisilta eikä työnantajilta. Nyt on asiat niin, että sä et saa sitä lovee käytännössä, et luonnossa etkä teoriassa, kun tässä kurjassa kylässä hektikot on työttöminä. Työttömät ei nimittäin saa, etkä saa säkään kun oot työtön. Paitsi mitä nyt ilmasta lovee, mut mitä sä sillä teet. Sä tarviit kallista lovee, sitä minkä sä oot ansainnut sun niska limassa ja sun kädet koodaamisesta täristen.
Sit sä aktivoidut. Sä rupeet loventarpeessa saarnaamaan tuolla kartsalla ja sulle vaan nauretaan. Että mee poika kunnon töihin tai että jos ei ilmanen lovi kelpaa, niin paree olla ilman. Näin sulle vaan sanotaan ja että sua rupee risomaan ihan tosissaan. Kun sun hätä on niin totta. 2300 loven alkupalkka on häpeätahra, jota ei ole putsattu sun eikä kenenkään muunkaan kilvestä. Ja kun sä et saa lovee, susta tulee häijy ja sä vaan soitat suutas ja sä oot oikeessa. Sulle on annettava käytännön työstä käytännön kallista lovee ja sassiin. Teoreetikot ilman.
Sun 4ever
Vainottu Hektikko
Mielipahaa väestölaskennasta
Tänään tuli se Keskihajonta rääknäämään meidän parvea. Kun sen ikkunasta näin, sanoin “juoskaa lapset metsään” ja työnsin mummon kaappiin ja sanoin että imee sokeritoppaa että pysyy suu kiinni. Ja koputti se hajonta sentään mutta sisälle tuli ennenkuin avasin ja halusi laskea meidät. Minä en kyllä käsitä miksi keisarin pitää tietää montako lasta mulla on, sotaväkeen ne kuitenkin otetaan kun huomaavat että monta vahvaa poikaa. Mutta eipä saanut laskettua kun minä poikani metsään lähetin ja mummon piilotin. Onneksi tajusi sentään ukkokultani heilua humalassa raitilla, niin sitäpä ei meihin laskettu.
Ukkoni esimerkistä minä sen tajusinkin, että herralle Keskihajonnalle pitää juottaa kirkasta. Sitä minä annoin oikein kauhasta ja kun se kysyi että montakos päätä täällä asuu, sanoin ettei kettään. Että autiotupa on ja minä oon vaan metsänemäntä joka sitä juottaa männiäisten mahlalla. Niin se papereihinsa kirjoitti. Hyvä minulle mutta huono meille veronmaksajille. Tähänkö se keisari meidän verorahat panee? Lasketaan tellervot ja männiäiset kun mahla suonissa soutaa muttei tajuta kaappiin kurkistaa että kukas siellä luuraa sokeritoppa kielen päällä ja metsänpuoleen vilkaista, että mikäs käpykaarti se siellä piilottelee.
nimim.
Erään talopahan emo
Ensin sä synnyt. Se on rankkaa. Sitten sun vanhemmat kasvattaa sut, jotkut ei kasvata tietenkään, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että sulle käy huonosti. Ja susta tulee teini ja sun pitää päättää mitä sä teet elämälläs. Sulla on hyvät lähtökohdat, koska sä lähdet paalupaikalta.
Sä meet opiskelemaan hektiikkaa. Hektiikka on käytännön ala, sillä sä saat lovee. Teorialla sä et sitä saa, et naisilta eikä työnantajilta. Nyt on asiat niin, että sä et saa sitä lovee käytännössä, et luonnossa etkä teoriassa, kun tässä kurjassa kylässä hektikot on työttöminä. Työttömät ei nimittäin saa, etkä saa säkään kun oot työtön. Paitsi mitä nyt ilmasta lovee, mut mitä sä sillä teet. Sä tarviit kallista lovee, sitä minkä sä oot ansainnut sun niska limassa ja sun kädet koodaamisesta täristen.
Sit sä aktivoidut. Sä rupeet loventarpeessa saarnaamaan tuolla kartsalla ja sulle vaan nauretaan. Että mee poika kunnon töihin tai että jos ei ilmanen lovi kelpaa, niin paree olla ilman. Näin sulle vaan sanotaan ja että sua rupee risomaan ihan tosissaan. Kun sun hätä on niin totta. 2300 loven alkupalkka on häpeätahra, jota ei ole putsattu sun eikä kenenkään muunkaan kilvestä. Ja kun sä et saa lovee, susta tulee häijy ja sä vaan soitat suutas ja sä oot oikeessa. Sulle on annettava käytännön työstä käytännön kallista lovee ja sassiin. Teoreetikot ilman.
Sun 4ever
Vainottu Hektikko
Mielipahaa väestölaskennasta
Tänään tuli se Keskihajonta rääknäämään meidän parvea. Kun sen ikkunasta näin, sanoin “juoskaa lapset metsään” ja työnsin mummon kaappiin ja sanoin että imee sokeritoppaa että pysyy suu kiinni. Ja koputti se hajonta sentään mutta sisälle tuli ennenkuin avasin ja halusi laskea meidät. Minä en kyllä käsitä miksi keisarin pitää tietää montako lasta mulla on, sotaväkeen ne kuitenkin otetaan kun huomaavat että monta vahvaa poikaa. Mutta eipä saanut laskettua kun minä poikani metsään lähetin ja mummon piilotin. Onneksi tajusi sentään ukkokultani heilua humalassa raitilla, niin sitäpä ei meihin laskettu.
Ukkoni esimerkistä minä sen tajusinkin, että herralle Keskihajonnalle pitää juottaa kirkasta. Sitä minä annoin oikein kauhasta ja kun se kysyi että montakos päätä täällä asuu, sanoin ettei kettään. Että autiotupa on ja minä oon vaan metsänemäntä joka sitä juottaa männiäisten mahlalla. Niin se papereihinsa kirjoitti. Hyvä minulle mutta huono meille veronmaksajille. Tähänkö se keisari meidän verorahat panee? Lasketaan tellervot ja männiäiset kun mahla suonissa soutaa muttei tajuta kaappiin kurkistaa että kukas siellä luuraa sokeritoppa kielen päällä ja metsänpuoleen vilkaista, että mikäs käpykaarti se siellä piilottelee.
nimim.
Erään talopahan emo
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Väestölaskenta odottaa Lovikäärmettä!
(Pääkaupunki) Nyt on aikoihin eletty, kun hyvä keisarimme aikoo lähettää keisarillisen väestönlaskijan ja kartanpiirtäjän Lovikäärmeeseen. Pian näemme miltä kylämme konnut näyttävät linnun mielestä (paitsi lintu ei tietenkään näe rajapyykkejä kuten kartantekijä).
Keisarillinen väestönlaskija Mediaani Keskihajonta kehottaa Lovikäärmeen asukkaita varautumaan etukäteen väestönlaskentaan. Hän toivoo, että jokainen ottaisi etukäteen selvää sukupuolestaan, iästään ja ammatistaan ja osaisi mainita sen kylän, jossa asuu ja lisäksi lastensa lukumäärän. Tällä tavalla Lovikäärme pääsee tilastoihin, joita Keisarillinen väestökeskus tuottaa vuosittain.
Keisarillinen kartanpiirtäjä Frantsu Geo-Metrikko on maineikas, hän on muunmuassa tuottanut aikaisemmin Ehtoroovan laajuisen matkailu- ja opaskirjan, joka on nimeltään Nyyrnberin Kroniikka. Kartanpiirtäjälle tulee antaa työrauha ja keisari itse vetoaa Lovikäärmeen asukkaisiin, jotta nämä eivät siirtäisi rajapyykkejä roimasti Pyllyyn päin ennen kartanpiirtämistä ja rajojen vahvistamista. Sen jälkeen rajariidat saavat jatkua entiseen tapaan.
Lovikäärmeen kyläneuvosto muistuttaa myös, että näille virkamiehille ei saa tarjota liikaa viinaa työaikana, jotta väestöluvut ja kartan viivat pitäisivät kutakuinkin paikkansa. Kansallisen vertailukelpoisuuden vuoksi heidät on kuitenkin hyvä pitää pienessä maistissa.
Keisarillinen väestönlaskija Mediaani Keskihajonta kehottaa Lovikäärmeen asukkaita varautumaan etukäteen väestönlaskentaan. Hän toivoo, että jokainen ottaisi etukäteen selvää sukupuolestaan, iästään ja ammatistaan ja osaisi mainita sen kylän, jossa asuu ja lisäksi lastensa lukumäärän. Tällä tavalla Lovikäärme pääsee tilastoihin, joita Keisarillinen väestökeskus tuottaa vuosittain.
Keisarillinen kartanpiirtäjä Frantsu Geo-Metrikko on maineikas, hän on muunmuassa tuottanut aikaisemmin Ehtoroovan laajuisen matkailu- ja opaskirjan, joka on nimeltään Nyyrnberin Kroniikka. Kartanpiirtäjälle tulee antaa työrauha ja keisari itse vetoaa Lovikäärmeen asukkaisiin, jotta nämä eivät siirtäisi rajapyykkejä roimasti Pyllyyn päin ennen kartanpiirtämistä ja rajojen vahvistamista. Sen jälkeen rajariidat saavat jatkua entiseen tapaan.
Lovikäärmeen kyläneuvosto muistuttaa myös, että näille virkamiehille ei saa tarjota liikaa viinaa työaikana, jotta väestöluvut ja kartan viivat pitäisivät kutakuinkin paikkansa. Kansallisen vertailukelpoisuuden vuoksi heidät on kuitenkin hyvä pitää pienessä maistissa.
Pannahinen rukoili polvillaan anteeksiantoa!
(Oranssi tori, Remeli). Kuten lukijamme muistavat uutisoimme aikaisemmin, että keisariltakin saa audienssi paremmin kuin entiseltä julkisuusministeri Pannahiselta. Lovikäärmeen lähetystö päätti siis yrittää vedota keisariin tässä asiassa.
Remelin Kevätpalatsiin suunnistettuaan lähetystöön kuuluva päätoimittajamme yritti epätoivoisesti saada audienssia keisarillisen vastaanottokomitean audienssivirastosta. Jono virastoon oli kuitenkin erittäin pitkä (osa oli jonottanut jo kolme kuukautta). Päätoimittajamme tunnetaan kuitenkin nopeiden käänteiden naisena eikä hän katsonut hänellä olevan aikaa odotella viikkoja virkamiesten puheille pääsyä.
Kovat keinot käyttöön ja paraatiovesta sisään
Onnekkaan yhteensattuman vuoksi oli mukaan (lähinnä matkakulujen jakamiseksi) oli mukaan otettu puoskariruhtinas Massu, joka myös tuntee pääkaupungin melkein yhtä hyvin kuin pitäjän naisten kolot. Kuten tiedämme puoskari ruhtinas Massun veli sattuu olemaan Keisari Jumalan armosta. Massu oli kuitenkin heti matkan alussa kadonnut omille teilleen pääkaupungin hämäriin peliluoliin, joissa tapasi "tuttuja". Lähetystö ryhtyi siis epätoivoisesti mttsästämään häntä. Lopulta kolmen päivän etsintöjen jälkeen Massu löytyi viiden ruhtinattaren seurasta pelaamasta hyvin epäsiveellistä iltapukupokkaa. Puheenjohtajan tarjottua palveluitaan puoskariruhtinaallemme hän suostui hoitamaan asian pikaisesti.
Lähetystö perässään puoskariruhtinas A. Massu marssi keisarillisessa univormussaan Kevätpalatsin paraatiovesta sisään ja sotilaiden estellä karjui näille: "Ettekö tiedä kuka minä luulen olevani!". Sotilaat ja kaiken maailman pyllyläiset luuharit nuolivat seiniä kun jalo lähetystömme eteni kohti Keisarillista vastaanottoa. Keisarillisella vastaanotolla oli myös pitkä jono, mutta keisarillinen puoskariruhtinas Massu halusi niin kiihkeästi takaisin ruhtinattariensa luo, että hän ei vaivautunut odottelemaan. Vaan lähetystömme marssi suoraan Keisarin vastaanotolle.
Keisarin apu
Keisari heitti heti kaikenmaailman valittajat ulos kun näki veljensä ja lähestystömme saapuneen. Veljekset ryhtyivät heti juttelemaan kolojuttuja ja seuraavista päivistä toimittaja ei muista mitään. Taisipa toimittaja tapella keisarin henkivartijan kanssa viimeisestä vodkapullosta. Hyvissä väleissä erottiin. Krapulan ja puoskariruhtinas Massun kahdenkymmenenkolmen melkein-neitsyen saattelemana suunnistimme kohti julkisuusministeri Pannahisen virastoa mukanamme keisarillinen uhkauskirje. Kirje aukaisi kaikki ovet ja kirjeen saatutaan Pannahinen purskahti itkuun ja ryhtyi anelemaan armoa.
Emme kuitenkaan antaneet hänelle armoa vaan vaadimme häntä luovuttamaan kaikki alkoholipitoiset juomansa ja suht-koht-käyttämättömät naiset huostaamme, jotta voisimme parantaa infernaalisen krapulamme.
Ai niin Pannahinen muuten lähetettiin Siipiriään varaosiksi. Uudeksi julkisuusministeriksi nimitettiin puoskariruhtinas Massun vanharyyppykaveri Martin Mannune. Mannune tunnetaan muutaman vuoden takaisesta senaatin skandaalista, jossa hän luovutti senaatin puhemies Annuro Puhtolaaksolle vahingossa oikeat paperit.
Puoskariruhtinas Massu vakuuttaa, että Mannunesta ei koidu mitään haittaa Lovikäärmeen kylälle. Päin vastoin.
Remelin Kevätpalatsiin suunnistettuaan lähetystöön kuuluva päätoimittajamme yritti epätoivoisesti saada audienssia keisarillisen vastaanottokomitean audienssivirastosta. Jono virastoon oli kuitenkin erittäin pitkä (osa oli jonottanut jo kolme kuukautta). Päätoimittajamme tunnetaan kuitenkin nopeiden käänteiden naisena eikä hän katsonut hänellä olevan aikaa odotella viikkoja virkamiesten puheille pääsyä.
Kovat keinot käyttöön ja paraatiovesta sisään
Onnekkaan yhteensattuman vuoksi oli mukaan (lähinnä matkakulujen jakamiseksi) oli mukaan otettu puoskariruhtinas Massu, joka myös tuntee pääkaupungin melkein yhtä hyvin kuin pitäjän naisten kolot. Kuten tiedämme puoskari ruhtinas Massun veli sattuu olemaan Keisari Jumalan armosta. Massu oli kuitenkin heti matkan alussa kadonnut omille teilleen pääkaupungin hämäriin peliluoliin, joissa tapasi "tuttuja". Lähetystö ryhtyi siis epätoivoisesti mttsästämään häntä. Lopulta kolmen päivän etsintöjen jälkeen Massu löytyi viiden ruhtinattaren seurasta pelaamasta hyvin epäsiveellistä iltapukupokkaa. Puheenjohtajan tarjottua palveluitaan puoskariruhtinaallemme hän suostui hoitamaan asian pikaisesti.
Lähetystö perässään puoskariruhtinas A. Massu marssi keisarillisessa univormussaan Kevätpalatsin paraatiovesta sisään ja sotilaiden estellä karjui näille: "Ettekö tiedä kuka minä luulen olevani!". Sotilaat ja kaiken maailman pyllyläiset luuharit nuolivat seiniä kun jalo lähetystömme eteni kohti Keisarillista vastaanottoa. Keisarillisella vastaanotolla oli myös pitkä jono, mutta keisarillinen puoskariruhtinas Massu halusi niin kiihkeästi takaisin ruhtinattariensa luo, että hän ei vaivautunut odottelemaan. Vaan lähetystömme marssi suoraan Keisarin vastaanotolle.
Keisarin apu
Keisari heitti heti kaikenmaailman valittajat ulos kun näki veljensä ja lähestystömme saapuneen. Veljekset ryhtyivät heti juttelemaan kolojuttuja ja seuraavista päivistä toimittaja ei muista mitään. Taisipa toimittaja tapella keisarin henkivartijan kanssa viimeisestä vodkapullosta. Hyvissä väleissä erottiin. Krapulan ja puoskariruhtinas Massun kahdenkymmenenkolmen melkein-neitsyen saattelemana suunnistimme kohti julkisuusministeri Pannahisen virastoa mukanamme keisarillinen uhkauskirje. Kirje aukaisi kaikki ovet ja kirjeen saatutaan Pannahinen purskahti itkuun ja ryhtyi anelemaan armoa.
Emme kuitenkaan antaneet hänelle armoa vaan vaadimme häntä luovuttamaan kaikki alkoholipitoiset juomansa ja suht-koht-käyttämättömät naiset huostaamme, jotta voisimme parantaa infernaalisen krapulamme.
Ai niin Pannahinen muuten lähetettiin Siipiriään varaosiksi. Uudeksi julkisuusministeriksi nimitettiin puoskariruhtinas Massun vanharyyppykaveri Martin Mannune. Mannune tunnetaan muutaman vuoden takaisesta senaatin skandaalista, jossa hän luovutti senaatin puhemies Annuro Puhtolaaksolle vahingossa oikeat paperit.
Puoskariruhtinas Massu vakuuttaa, että Mannunesta ei koidu mitään haittaa Lovikäärmeen kylälle. Päin vastoin.
lauantai 8. maaliskuuta 2008
Karhu hyökkäsi, paroni Naksuli kuoli – viinalla osuutta asiaan?
(Urean rantametsät) Suru-uutinen tavoitti Lovikäärmeen tänä iltapäivänä, kun selvisi, että karhu on raadellut paroni Naksulin. Kontio on yhä karkuteillä, eikä sillä tiedetä olleen muita uhreja.
Silminnäkijä kertoo, että paroni oli ottanut “pössykkänsä ja mössykkänsä”, kuten vainaja oli usein leikillisesti sanonut ja lähtenyt ammuskelemaan elikoita. Elikoilla hän on mahtanut tarkoittaa karhuja, joita on vilahdellut Urean rantamilla. Silminnäkijä lähti paronin perään, koska hän ei luottanut siihen, että ukko pärjää metsässä yksinään, “ei varhaisaamun laskuhumalissa metsään lähdetä yksin”. Mutta kävikin niin, että ovelan oloinen karhu hyökkäsi paronin kimppuun ennenkuin tämä ehti piipustaan sitä sihtailla. Silminnäkijä kertoo jäljen olleen “rumaa”.
Karhut ovat levinneet viime viikkoina kohti Lovikäärmettä. Joissakin piireissä tätä pidetään merkkinä maailmanlopusta, koska karhut tavallisesti nukkuvat vielä talviuniaan näinä aikoina. Yleisemmin epäillään, että karhujen tulon takana on nimimerkki M.Ö.R., joka toimii samaan tapaan kuin Hamelnin pillipiipari. Lovikäärmeen poliisi onkin nimismies Palkion johdolla alkanut perehtyä Grimmin satuihin, jotta rikollinen saataisiin kiinni ja voitaisiin mahdollisesti osoittaa, että eläinaktivisti tai ryhmä eläinaktivisteja on paroni Naksulin kohtalosta vastuussa. Uskotaan, että aktivistit juottivat paronille viinaa ja usuttivat sitten karhun hänen kimppuunsa. Poliisi perehtyy tähän tutkintalinjaan, vaikka edes aihetodisteita eläinaktivistien osallisuudesta ei ole esitetty.
Lovikäärmeen kylän sanomat esittää surunvalittelunsa Naksulin perheelle.
Silminnäkijä kertoo, että paroni oli ottanut “pössykkänsä ja mössykkänsä”, kuten vainaja oli usein leikillisesti sanonut ja lähtenyt ammuskelemaan elikoita. Elikoilla hän on mahtanut tarkoittaa karhuja, joita on vilahdellut Urean rantamilla. Silminnäkijä lähti paronin perään, koska hän ei luottanut siihen, että ukko pärjää metsässä yksinään, “ei varhaisaamun laskuhumalissa metsään lähdetä yksin”. Mutta kävikin niin, että ovelan oloinen karhu hyökkäsi paronin kimppuun ennenkuin tämä ehti piipustaan sitä sihtailla. Silminnäkijä kertoo jäljen olleen “rumaa”.
Karhut ovat levinneet viime viikkoina kohti Lovikäärmettä. Joissakin piireissä tätä pidetään merkkinä maailmanlopusta, koska karhut tavallisesti nukkuvat vielä talviuniaan näinä aikoina. Yleisemmin epäillään, että karhujen tulon takana on nimimerkki M.Ö.R., joka toimii samaan tapaan kuin Hamelnin pillipiipari. Lovikäärmeen poliisi onkin nimismies Palkion johdolla alkanut perehtyä Grimmin satuihin, jotta rikollinen saataisiin kiinni ja voitaisiin mahdollisesti osoittaa, että eläinaktivisti tai ryhmä eläinaktivisteja on paroni Naksulin kohtalosta vastuussa. Uskotaan, että aktivistit juottivat paronille viinaa ja usuttivat sitten karhun hänen kimppuunsa. Poliisi perehtyy tähän tutkintalinjaan, vaikka edes aihetodisteita eläinaktivistien osallisuudesta ei ole esitetty.
Lovikäärmeen kylän sanomat esittää surunvalittelunsa Naksulin perheelle.
maanantai 28. tammikuuta 2008
Huomautus nimismies Palkion kirjoituksesta
Hyvä Herranenkeli T. Palkio!
Minä kun en koskaan työskentele juovuspäissäni. Siinä vaiheessa kun teidän ja muiden kanssa pämppäämään ryhdyin, olin jo tehnyt tarpeelliset muistiinpanot ja niinsanotusti vaihdoin vapaalle. Mielenterveyteni on aivan mainioissa kantimissa, siitä voin toimittaa teille tositteen puoskari Massun kautta, mikäli tarpeen.
Jos nimismiehelle pontikka maistuu, sitä ei häpeillä tarvitse! Enhän minä teitä puhalluttanut, hyvä nimismies, totesin teidän vain olleen seurueessa perin hilpeissä tunnelmissa ja näinpä pullon kiertävän. Jos nyt nämä kaksi asiaa juttuuni kirjoitin, kehotan teitä selittämään miten tämä havainto on kirkkaaseen mieleeni heijastunut. Kirjoitin minkä näin.
Kiitokset hienosta illasta kaikille läsnäolleille, myös Suoraselkäiselle nimismiehellemme, vaikkakin on sanottava, että viimeisen kerran kuppini tämän ketkun seurassa kallistuu. Lystiä oli niin kauan kuin kesti, ystävät!
terveisin Lovikäärmeen Kansan Hyväksi Työskentelevä Toimittaja Ella Suu, joka ei aio vastaisuudessakaan sylkeä kuppiin - etenkään kun ystävä maljaa tarjoaa.
Minä kun en koskaan työskentele juovuspäissäni. Siinä vaiheessa kun teidän ja muiden kanssa pämppäämään ryhdyin, olin jo tehnyt tarpeelliset muistiinpanot ja niinsanotusti vaihdoin vapaalle. Mielenterveyteni on aivan mainioissa kantimissa, siitä voin toimittaa teille tositteen puoskari Massun kautta, mikäli tarpeen.
Jos nimismiehelle pontikka maistuu, sitä ei häpeillä tarvitse! Enhän minä teitä puhalluttanut, hyvä nimismies, totesin teidän vain olleen seurueessa perin hilpeissä tunnelmissa ja näinpä pullon kiertävän. Jos nyt nämä kaksi asiaa juttuuni kirjoitin, kehotan teitä selittämään miten tämä havainto on kirkkaaseen mieleeni heijastunut. Kirjoitin minkä näin.
Kiitokset hienosta illasta kaikille läsnäolleille, myös Suoraselkäiselle nimismiehellemme, vaikkakin on sanottava, että viimeisen kerran kuppini tämän ketkun seurassa kallistuu. Lystiä oli niin kauan kuin kesti, ystävät!
terveisin Lovikäärmeen Kansan Hyväksi Työskentelevä Toimittaja Ella Suu, joka ei aio vastaisuudessakaan sylkeä kuppiin - etenkään kun ystävä maljaa tarjoaa.
Oikaisu erääseen reportaasiin
Minut, kylänne nimismies Tanteri Palkio, on vedetty ikävällä tavalla mukaan Lovikäärmeen kylän viinaskandaaliin. Media on ensinnäkin ehdottomasti paisutellut tapahtunutta, ja toiseksi vetänyt siihen tarpeettoman näkyvällä tavalla kylän silmäätekeviä, joihin minäkin, nimismies Palkio, lukeudun. Siksi arvoisa lehtemme sallinee minun toimittaa sivuilleen sanan tai pari oikaisuksi. Tulen käsittelemään omaani - nimismies Palkion - ja raukkisreportteri Ella Suun osuutta erään hilpeän illan väitetyissä tapahtumissa.
Vannoin jo, ettei mieleni tee juosta metsissä pontikkapannujen perässä. Samaisena iltana, jona Ella Suu juominkejaan vietti, sain viestin luotettavalta vasikaltani, joka kertoi, että eräs naishenkilö kameransa kanssa virittelee metsään jotain puolijoukkuetelttaa, jossa kamiinakin näkyy olevan. Ja ties mitä välineitä. Tottahan minun, nimismies Palkio kun olen, jo virkani puolesta on tarkistettava tällaiset luotettavalta taholta tulevat vihjaukset ja ilmiannot. Menin metsään, ja löysin sieltä ensiksi viattoman seurueen, joka oli suunnistusillan jälkeen istahtanut nuotiolle soijanakkien ja marjamehun merkeissä. Tottahan tiedustelin heiltä onko mitään erikoista näkynyt ja samalla nautin edellä mainitsemiani tuotteita, koska he halusivat kestitä minua, nimismies Tanteri Palkiota. Ja vähintä mitä voin kyläläisilleni suoda, on kestiystävyyteni.
Epäiltyä naista minun ei ollenkaan tarvinnut etsiä. Tämä nimittäin könysi pakkasnestekanisteri kourassaan meidän seurueeseemme ja oli vähällä sytyttää metsäpalon. Ihmisparka oli paitsi kännissä kuin käenmorsian myös selvästi mielentilaltaan pahasti horjahtanut. Hän nimittäin näki meidän siemailevan pontikkaa, tuota metsänpeikkojen jalojuomaa. Muistiinpanojakin hän teki. Takavarikoin hänen pakkasnesteensä, tarkastin hänen telttansa, enkä löytänyt sieltä keittovälineitä minkäänlaisia. Palasin siis nuotiolle ja vietimme mukavan illan kahvin merkeissä ja erosimme vasta yömyöhällä.
Ihmettelen kyllä, miten kännikala Ella Suu on voinut edes saada tolkkua yöllisistä muistiinpanoistaan. Ja olkoon tämä viimeinen kerta kun toimittajaan luotan yömyssyn tupsun vertaa!
Ankarin terveisin
Arvostettu, Viinaanmenemätön, Kuppiinsylkevä, Suoraselkäisyyden Perikuva, Kaikkien Hyvien Kyläläisten Ystävä ja Suojelija, ja nimittäin myös Nimismies elikkä Paikallinen Lain Vartija Herra ja Enkeli Tanteri Palkio
Vannoin jo, ettei mieleni tee juosta metsissä pontikkapannujen perässä. Samaisena iltana, jona Ella Suu juominkejaan vietti, sain viestin luotettavalta vasikaltani, joka kertoi, että eräs naishenkilö kameransa kanssa virittelee metsään jotain puolijoukkuetelttaa, jossa kamiinakin näkyy olevan. Ja ties mitä välineitä. Tottahan minun, nimismies Palkio kun olen, jo virkani puolesta on tarkistettava tällaiset luotettavalta taholta tulevat vihjaukset ja ilmiannot. Menin metsään, ja löysin sieltä ensiksi viattoman seurueen, joka oli suunnistusillan jälkeen istahtanut nuotiolle soijanakkien ja marjamehun merkeissä. Tottahan tiedustelin heiltä onko mitään erikoista näkynyt ja samalla nautin edellä mainitsemiani tuotteita, koska he halusivat kestitä minua, nimismies Tanteri Palkiota. Ja vähintä mitä voin kyläläisilleni suoda, on kestiystävyyteni.
Epäiltyä naista minun ei ollenkaan tarvinnut etsiä. Tämä nimittäin könysi pakkasnestekanisteri kourassaan meidän seurueeseemme ja oli vähällä sytyttää metsäpalon. Ihmisparka oli paitsi kännissä kuin käenmorsian myös selvästi mielentilaltaan pahasti horjahtanut. Hän nimittäin näki meidän siemailevan pontikkaa, tuota metsänpeikkojen jalojuomaa. Muistiinpanojakin hän teki. Takavarikoin hänen pakkasnesteensä, tarkastin hänen telttansa, enkä löytänyt sieltä keittovälineitä minkäänlaisia. Palasin siis nuotiolle ja vietimme mukavan illan kahvin merkeissä ja erosimme vasta yömyöhällä.
Ihmettelen kyllä, miten kännikala Ella Suu on voinut edes saada tolkkua yöllisistä muistiinpanoistaan. Ja olkoon tämä viimeinen kerta kun toimittajaan luotan yömyssyn tupsun vertaa!
Ankarin terveisin
Arvostettu, Viinaanmenemätön, Kuppiinsylkevä, Suoraselkäisyyden Perikuva, Kaikkien Hyvien Kyläläisten Ystävä ja Suojelija, ja nimittäin myös Nimismies elikkä Paikallinen Lain Vartija Herra ja Enkeli Tanteri Palkio
Lovikäärmeen viinasota kiristyy
(Lovikäärme) Lovikäärmeen raittiusseura on ilmaissut huolensa viinamäellä käymisestä Lovikäärmeen kylässä. Raittiusseuran omasta osuudesta asiaintilaan kuitenkin kiistellään - onpa sitä syytetty siitä, että ihmiset etsivät voiteluainetta sieluilleen metsien uumenista, kun eivät kehtaa kylän pubissa enää käydä.
Metsän reunasta tavoitettu henkilö, joka ei halua paljastaa nimeään, ikäänsä, sukupuoltaan tai rintaliiviensä väriä, kommentoi seuraavasti: "Enhän minä enää siellä kuppilassa voi... kun ovat ompeluseuran kaveritkin jälkiruokapunssien ääressä niin kamalia puhuneet. Siellä kuulemma väkisin juotetaan. Mutta tänne metsään kun menee ja käyneen karpalon suuhunsa panee, niin saa just sattuvan makusen, eikä tuu liian huppeliin." Henkilöltä vielä tiedusteltiin löytyisikö metsästä muutakin kuin karpaloita. Tämän hän kielsi, mitäpä muuta metsässä olisi.
Sankarireportterin suuri erehdys?
Sankarireportteri Ella Suun raportti, joka ilmestyi tässä lehdessä vastikään, on herättänyt ennenkokemattoman kohun. Raivostunut valistajamme Ulla Suu otti pikimmiten yhteyttä toimitukseen ja syytti täkäläistä lehdistöä kellahtavuudesta. Lovikäärmeen kylän sanomat torjuu tällaiset syytökset ehdottomasti, ja seisoo yhtenä lehtenä toimittaja Suun jutun takana. Myös kuntamme nimismies Palkio on kommentoinut juttua toimitukselle tuoreeltaan. Julkaisemme Palkion mielipidekirjoituksen, jossa hän selvittää metsäretkensä motiiveja ja toimittaja Suun psyyken tilaa tapahtumahetkellä. Toimittaja Suu katsoi tarpeelliseksi vastata nimismiehelle, luonnollisesti käyttäen tämän omia aseita.
Tunnelmia Lotkorin keritsimistä
Lovikäärmeen kylän sanomain näkymättömänä pysytellyt toimittaja kävi eilisiltana haistelemassa Lotkorin keritsimet -pubin tunnelmia. Hän koki ilmapiirin hilpeähkönä mutta silti joltisestikin varautuneena. Hän istahti juttusille useaan pöytään verukkeenaan iskeä naisia ja saikin illan lopuksi hivutusta eräältä miessakilta yritettyään kajota kylän parhaaseen seppäneitiin. Mitä taas tulee anniskeluun, eivät kapakan asiakkaat vaikuttaneet lainkaan huolestuneilta. Eräs toimittajan pahoinpidelleistä keski-ikäisistä miehistä luonnehti tilannetta "Kyllä sen Ullankin suuta joskus kuivaa. Käyhän se pillerinsä huuhtomassa alas harva se ilta." Miehen myöhemmin hirvittävän väkivaltaisiksi osoittautuneet kaverit nyökyttelivät samanmielisyyden merkiksi. Nimetön ja nykyisin nenätön toimittaja lukee itsensä erääksi Lovikäärmeen suuren viinasodan invalideista ja hakee eläkettä tällä perusteella.
Jutun kirjoittaja kävi illan päätteeksi puoskari Massun vastaanotolla, mutta pri. Massu kieltäytyi ottamasta vastaan potilasta väärän sukupuolen takia. Toimittaja haluaa herättää julkista keskustelua tästä epäkohdasta, joka saattaa vielä koitua jonkun onnettoman kohtaloksi.
Metsän reunasta tavoitettu henkilö, joka ei halua paljastaa nimeään, ikäänsä, sukupuoltaan tai rintaliiviensä väriä, kommentoi seuraavasti: "Enhän minä enää siellä kuppilassa voi... kun ovat ompeluseuran kaveritkin jälkiruokapunssien ääressä niin kamalia puhuneet. Siellä kuulemma väkisin juotetaan. Mutta tänne metsään kun menee ja käyneen karpalon suuhunsa panee, niin saa just sattuvan makusen, eikä tuu liian huppeliin." Henkilöltä vielä tiedusteltiin löytyisikö metsästä muutakin kuin karpaloita. Tämän hän kielsi, mitäpä muuta metsässä olisi.
Sankarireportterin suuri erehdys?
Sankarireportteri Ella Suun raportti, joka ilmestyi tässä lehdessä vastikään, on herättänyt ennenkokemattoman kohun. Raivostunut valistajamme Ulla Suu otti pikimmiten yhteyttä toimitukseen ja syytti täkäläistä lehdistöä kellahtavuudesta. Lovikäärmeen kylän sanomat torjuu tällaiset syytökset ehdottomasti, ja seisoo yhtenä lehtenä toimittaja Suun jutun takana. Myös kuntamme nimismies Palkio on kommentoinut juttua toimitukselle tuoreeltaan. Julkaisemme Palkion mielipidekirjoituksen, jossa hän selvittää metsäretkensä motiiveja ja toimittaja Suun psyyken tilaa tapahtumahetkellä. Toimittaja Suu katsoi tarpeelliseksi vastata nimismiehelle, luonnollisesti käyttäen tämän omia aseita.
Tunnelmia Lotkorin keritsimistä
Lovikäärmeen kylän sanomain näkymättömänä pysytellyt toimittaja kävi eilisiltana haistelemassa Lotkorin keritsimet -pubin tunnelmia. Hän koki ilmapiirin hilpeähkönä mutta silti joltisestikin varautuneena. Hän istahti juttusille useaan pöytään verukkeenaan iskeä naisia ja saikin illan lopuksi hivutusta eräältä miessakilta yritettyään kajota kylän parhaaseen seppäneitiin. Mitä taas tulee anniskeluun, eivät kapakan asiakkaat vaikuttaneet lainkaan huolestuneilta. Eräs toimittajan pahoinpidelleistä keski-ikäisistä miehistä luonnehti tilannetta "Kyllä sen Ullankin suuta joskus kuivaa. Käyhän se pillerinsä huuhtomassa alas harva se ilta." Miehen myöhemmin hirvittävän väkivaltaisiksi osoittautuneet kaverit nyökyttelivät samanmielisyyden merkiksi. Nimetön ja nykyisin nenätön toimittaja lukee itsensä erääksi Lovikäärmeen suuren viinasodan invalideista ja hakee eläkettä tällä perusteella.
Jutun kirjoittaja kävi illan päätteeksi puoskari Massun vastaanotolla, mutta pri. Massu kieltäytyi ottamasta vastaan potilasta väärän sukupuolen takia. Toimittaja haluaa herättää julkista keskustelua tästä epäkohdasta, joka saattaa vielä koitua jonkun onnettoman kohtaloksi.
torstai 24. tammikuuta 2008
Lotkorin korven peikkojahti - sankarireportteri Ella Suu raportoi
(Lotkorin korpi) Hiljaiset, hieman kosteat kuuset suhisevat hiljaa yksinäisessä korvessa. Niin - yksinäisessä, siitä huolimatta, että huhut ovat jo aikaa tienneet kertoa, että pontikkapannut pulputtelisivat iloisesti näiden kuusten katveessa. Keskustelua on lietsonut entisestään raittiusseuran selvyysjaoston militanttien ääriryhmien kovenevat vaatimukset Lotkorin Keritsimet -pubin lakkauttamiseksi. Virallisestihan raittiusyhdistyksen kanta on maltillisempi, ja sehän olettekin, hyvät lukijat, jo saaneetkin tietoon Lovikäärmeen Kylän Sanomista.
Todellakin: korpi vaikuttaa aivan vaitonaiselta. Mitä nyt saappaani losahtelevat, joku lintu toisinaan kirahtaa jossakin. Mutta enhän voi odottaa syrjäisen metsätienoon paljastavan minulle salaisuuksiaan heti kun sinne kävelen. Siksi olenkin päättänyt leiriytyä tänne muutamiksi päiviksi.
Peikkojen takkutukkia
Jo ensimmäisenä leiriyönäni alkaa tapahtua. Unenikin läpi terävät aistini erottavat pontikkapannun porinoita, ja peikkojengin rupinoita. Yksinäisen naisen olisi aina oltava varuillaan syrjäisessä salossa, mutta minä en sankaritoimittajan mainettani ole nyhväilemällä hankkinut! Ampaisen siis esiin teltastani, ja osoitan röllejä kameralla.
Koko joukkio punanenuisia naamoja kääntyy minua kohti: tunnistan Samanthan, runoilija-orimme riimun, kadonneen sisaren, nimismies Palkionkin piirteet tunnistan pipon uumenista, etteipä vaan kansanvalistaja Ulla Suukin istuisi viinapiirissä, puhumattakaan muista silmäätekevistä. Ja iloinen joukkio kutsuu minut mukaan juhlimaan maanviljelijä Jemmarin tervetuliasia.
Oi mitkä juhlat!
Mukavaa joukkoa, täytyy sanoa. Vien kamerani telttaan ja unohdan koko kuvaamisen. Kyllähän te, hyvät lukijat, tiedättekin miltä mainitut henkilöt ja muut Lovikäärmeen kylän silmäätekevät näyttävät. Samantha mainailee riimua, joka yöllisellä laukkailullaan ilmeisesti minutkin herätti, puhiseepa vielä, ettei viina velipojalle sovi ollenkaan. Jemmari on puhelias mies, ilmeisen toimeliasta ja tervehenkistä laatua. Neiti Suukin on jättänyt valistusvihkosensa kotiin ja istuu huivi harteillaan nauttimassa öisestä kasteesta. Hurjimmissa juhlatunnelmissa näen nimismies Palkion, joka lauleskelee Loviksen laulukirjan hurjimpia viinaveisuja.
Oi mikä darra
Aamulla ei iloisesta seurueesta näy enää jälkeäkään. Viinapiru jyskyttää otsassa - ja ellei jyskyttäisi, epäilisinpä, että eilisöinen oli vallan unta. Pakkaan telttani, painelen kylään ja käyn puhkumassa puoskari Massun viinametriin, joka näyttää veressäni olevan alkoholia reippaahkosti. Massu tietysti tarkastaa muutkin paikkani, muttei löydä niistä viinaa.
Kokemukseni nojalla ja seikkailuni hyvin osin muistaen, voin näin väittää ja paljastaa teille, hyvät lukijat: puhtoisissa metsissämme käy pannu jos toinenkin. Näistä luonnon antimista nauttivat jo monet hyvät kansalaisemme, joten kehotan teitä kaikkia metsän mesiä maistelemaan!
- sankarireportteri Ella Suu
Todellakin: korpi vaikuttaa aivan vaitonaiselta. Mitä nyt saappaani losahtelevat, joku lintu toisinaan kirahtaa jossakin. Mutta enhän voi odottaa syrjäisen metsätienoon paljastavan minulle salaisuuksiaan heti kun sinne kävelen. Siksi olenkin päättänyt leiriytyä tänne muutamiksi päiviksi.
Peikkojen takkutukkia
Jo ensimmäisenä leiriyönäni alkaa tapahtua. Unenikin läpi terävät aistini erottavat pontikkapannun porinoita, ja peikkojengin rupinoita. Yksinäisen naisen olisi aina oltava varuillaan syrjäisessä salossa, mutta minä en sankaritoimittajan mainettani ole nyhväilemällä hankkinut! Ampaisen siis esiin teltastani, ja osoitan röllejä kameralla.
Koko joukkio punanenuisia naamoja kääntyy minua kohti: tunnistan Samanthan, runoilija-orimme riimun, kadonneen sisaren, nimismies Palkionkin piirteet tunnistan pipon uumenista, etteipä vaan kansanvalistaja Ulla Suukin istuisi viinapiirissä, puhumattakaan muista silmäätekevistä. Ja iloinen joukkio kutsuu minut mukaan juhlimaan maanviljelijä Jemmarin tervetuliasia.
Oi mitkä juhlat!
Mukavaa joukkoa, täytyy sanoa. Vien kamerani telttaan ja unohdan koko kuvaamisen. Kyllähän te, hyvät lukijat, tiedättekin miltä mainitut henkilöt ja muut Lovikäärmeen kylän silmäätekevät näyttävät. Samantha mainailee riimua, joka yöllisellä laukkailullaan ilmeisesti minutkin herätti, puhiseepa vielä, ettei viina velipojalle sovi ollenkaan. Jemmari on puhelias mies, ilmeisen toimeliasta ja tervehenkistä laatua. Neiti Suukin on jättänyt valistusvihkosensa kotiin ja istuu huivi harteillaan nauttimassa öisestä kasteesta. Hurjimmissa juhlatunnelmissa näen nimismies Palkion, joka lauleskelee Loviksen laulukirjan hurjimpia viinaveisuja.
Oi mikä darra
Aamulla ei iloisesta seurueesta näy enää jälkeäkään. Viinapiru jyskyttää otsassa - ja ellei jyskyttäisi, epäilisinpä, että eilisöinen oli vallan unta. Pakkaan telttani, painelen kylään ja käyn puhkumassa puoskari Massun viinametriin, joka näyttää veressäni olevan alkoholia reippaahkosti. Massu tietysti tarkastaa muutkin paikkani, muttei löydä niistä viinaa.
Kokemukseni nojalla ja seikkailuni hyvin osin muistaen, voin näin väittää ja paljastaa teille, hyvät lukijat: puhtoisissa metsissämme käy pannu jos toinenkin. Näistä luonnon antimista nauttivat jo monet hyvät kansalaisemme, joten kehotan teitä kaikkia metsän mesiä maistelemaan!
- sankarireportteri Ella Suu
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
Kohuraportti Vakosuolta
(Vakosuo) Paikalliset kertovat nähneensä runoilijasoturi riimun ajamassa metsänpeikkoja pois urhoollisesti Vakosuon synkistä metsistä. Silminnäkijä kertoo seuraavaa:
- Näin perstuntumalla voin sanoa notta oli se ukko harvinaisen selvinpäin. Näin sanoo paikallinen kartanonherra Jarmus "Jim" von Göötte Vakosuon notkoista.
Useat paikalliset tuumailivat tarinoitsijan suivaantuneen paikallisen tavernan aukioloajoista ja lähteneen henkilökohtaiselle kostoretkelle peikkoja, sekä viereisen Pylly -nimisen kylän porvarihallitusta vastaan. Sankarin tarinatuokiot kun ovat kokeneet inflaation aukioloaikojen muututtua, mikä tunnetusti on perseestä.
Villit huhut kertovat myös riimun takavarikoineen pontikkalastit itselleen kansanterveydellisiin syihin vedoten.
Juorut myös koskivat riimun kadoksissa ollutta siskoa Samanthaa, jolle sankari on antanut vastuun huhujen mukaan saaliin hallussapidosta.
Samantha ei ole tietääksemme päihteitä kuuna päivänä nähnytkään.
- Näin perstuntumalla voin sanoa notta oli se ukko harvinaisen selvinpäin. Näin sanoo paikallinen kartanonherra Jarmus "Jim" von Göötte Vakosuon notkoista.
Useat paikalliset tuumailivat tarinoitsijan suivaantuneen paikallisen tavernan aukioloajoista ja lähteneen henkilökohtaiselle kostoretkelle peikkoja, sekä viereisen Pylly -nimisen kylän porvarihallitusta vastaan. Sankarin tarinatuokiot kun ovat kokeneet inflaation aukioloaikojen muututtua, mikä tunnetusti on perseestä.
Villit huhut kertovat myös riimun takavarikoineen pontikkalastit itselleen kansanterveydellisiin syihin vedoten.
Juorut myös koskivat riimun kadoksissa ollutta siskoa Samanthaa, jolle sankari on antanut vastuun huhujen mukaan saaliin hallussapidosta.
Samantha ei ole tietääksemme päihteitä kuuna päivänä nähnytkään.
Mielenosoitus kaupungintalon edustalla!
(Kaupungintalo) Raittiusseuran vaatimus Lotkorin Keritsimet-pubin aukioloaikojen, hintojen ja ikärajojen kiristämiseksi on herättänyt niin suurta mielipahaa kyläläisissä, että he kokoontuneet kaupungintalolle osoittamaan mieltään.
Yhteinen hätä on koonnut yhteen niin pienviljelijäväestöä kuin työntekijäväestöäkin:
- Munkin koko ohorasato menöö nimenomahan paikallisen oluen panemisehen niin emmä oikeen tahro käsittää minkä takia mun pitääs ryhtyä keräjääläseksi kun raittiusseuraan rouvat, neirit ja sihteeri pelekää viinaa niin palio. Sanoo ohrankasvattaja Grigori Melenov Urean mutkasta.
- Ittekin istuvat pubissa ja tahtovat silti kieltää työmieheltä tuoppinsa! Miten tässä mies tolkuissaan pysyy jos se ei (ruma sana) tuoppiaan edes saa. Kommentoi työmies Akseli Poskela Lovikäärmeen kulmalta
Toimittaja yritti haastatella mielenosoituksen käynnistänyttä kylän omaa ammattirettelöitsijää, mutta hän ei kyennyt humalatilaltaan vastaamaan kysymyksiin. Hänen sihteerinsä lupasi välittää soittopyynnön.
Mielenosoituksessa on mukana myös paikalliset poliisivoimat. Nimismies Tanteri Palkio pohtii mitä oluen kallistumisen jälkeen tapahtuisi: "Kyllä se on nyt niin, että jos tuopin hinta nousee niin pontikkaa ne rupeevat keittämään. Ja minähän en rupia metsissä juoksemahan pannujen perässä. Saavat raittiusseuran naiset itte sen tehdä. Sitä paitsi pubi on sopivasti siinä poliisiaseman nurkalla."
Kapakoitsija A. Naksuli kommentoi raittiusseuran väitteitä pubin rappiollisesta toiminnasta: "Nyt olisi syytä rauhoittua, koska viime vuonna raittiusseura ja paikallinen terroristijärjestö vaativat aukioloajaksi 16-18 ja sehän siinä ovessa lukee. Saahan sitä nyt ystävälle ovensa avata aikaisemmin, sitä ei nyt mikään laki voi kieltää. Ja mitä sen tuopin hintaan tulee niin seinässä lukee, että 15 lovea, mutta mitä se raittiusseuralle kuuluu jos antaa tutun alennusta ja vieraan korotusta. Siitä puheenollen raittiusseuralaisille tuleekin sitten viisinkertaiset hinnat listahinnasta eikä tarjoukset koske heitä."
Mielenosoittajat halusivat myös muistuttaa, että pubi on kylällä ainoa joka tarjoaa ammattimaista viihdykettä. Tunnettuahan on, että pubissa työskentelee pitäjän paras runoilija-tarinankertoja, jonka esityksiä tullaan kuuntelemaan aina Urean alkulähteiltä Lovivuoriston takaa.
Mielenosoitus on rauhallinen ja mielenosoittajat lupaavat jatkaa ainakin viikon. Osanottajien määrä vaihtelee työpäivien ja oluttilanteen mukaan. Kylän vanhin haluaa muistuttaa, että ehdotus oli nimenomaan raittiusseuralta eikä kyläneuvostolta, ja näin mielenosoitus tulisi siirtää seurojen talon eteen. Mielenosoittajat kuitenkin kovaäänisesti valittivat, että seurojen talo on liian kaukana pubista. Kuultiin myös ehdotuksia, että seurojen talo tulisi siirtää samalle puolen katua pubin kanssa.
Yhteinen hätä on koonnut yhteen niin pienviljelijäväestöä kuin työntekijäväestöäkin:
- Munkin koko ohorasato menöö nimenomahan paikallisen oluen panemisehen niin emmä oikeen tahro käsittää minkä takia mun pitääs ryhtyä keräjääläseksi kun raittiusseuraan rouvat, neirit ja sihteeri pelekää viinaa niin palio. Sanoo ohrankasvattaja Grigori Melenov Urean mutkasta.
- Ittekin istuvat pubissa ja tahtovat silti kieltää työmieheltä tuoppinsa! Miten tässä mies tolkuissaan pysyy jos se ei (ruma sana) tuoppiaan edes saa. Kommentoi työmies Akseli Poskela Lovikäärmeen kulmalta
Toimittaja yritti haastatella mielenosoituksen käynnistänyttä kylän omaa ammattirettelöitsijää, mutta hän ei kyennyt humalatilaltaan vastaamaan kysymyksiin. Hänen sihteerinsä lupasi välittää soittopyynnön.
Mielenosoituksessa on mukana myös paikalliset poliisivoimat. Nimismies Tanteri Palkio pohtii mitä oluen kallistumisen jälkeen tapahtuisi: "Kyllä se on nyt niin, että jos tuopin hinta nousee niin pontikkaa ne rupeevat keittämään. Ja minähän en rupia metsissä juoksemahan pannujen perässä. Saavat raittiusseuran naiset itte sen tehdä. Sitä paitsi pubi on sopivasti siinä poliisiaseman nurkalla."
Kapakoitsija A. Naksuli kommentoi raittiusseuran väitteitä pubin rappiollisesta toiminnasta: "Nyt olisi syytä rauhoittua, koska viime vuonna raittiusseura ja paikallinen terroristijärjestö vaativat aukioloajaksi 16-18 ja sehän siinä ovessa lukee. Saahan sitä nyt ystävälle ovensa avata aikaisemmin, sitä ei nyt mikään laki voi kieltää. Ja mitä sen tuopin hintaan tulee niin seinässä lukee, että 15 lovea, mutta mitä se raittiusseuralle kuuluu jos antaa tutun alennusta ja vieraan korotusta. Siitä puheenollen raittiusseuralaisille tuleekin sitten viisinkertaiset hinnat listahinnasta eikä tarjoukset koske heitä."
Mielenosoittajat halusivat myös muistuttaa, että pubi on kylällä ainoa joka tarjoaa ammattimaista viihdykettä. Tunnettuahan on, että pubissa työskentelee pitäjän paras runoilija-tarinankertoja, jonka esityksiä tullaan kuuntelemaan aina Urean alkulähteiltä Lovivuoriston takaa.
Mielenosoitus on rauhallinen ja mielenosoittajat lupaavat jatkaa ainakin viikon. Osanottajien määrä vaihtelee työpäivien ja oluttilanteen mukaan. Kylän vanhin haluaa muistuttaa, että ehdotus oli nimenomaan raittiusseuralta eikä kyläneuvostolta, ja näin mielenosoitus tulisi siirtää seurojen talon eteen. Mielenosoittajat kuitenkin kovaäänisesti valittivat, että seurojen talo on liian kaukana pubista. Kuultiin myös ehdotuksia, että seurojen talo tulisi siirtää samalle puolen katua pubin kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)