Kyläläisiä: nimismies Tanteri Palkio

Kyläläisiä esittelevällä palstallamme on tullut aika siirtyä paikkakunnan vaikuttajiin, esiteltyämme jo kaksi rouvaa Suun merkittävästä suvusta ja rakastetun puoskarimme A. Massun. Itseoikeutetulla neljännellä sijalla siis paistatelkoon Lovikäärmeen kylän Hyvä ja Oikeamielinen nimismies Tanteri Palkio, joka ei viinaan koske eikä naisia vikittele.

Palkioiden taustaa

Palkiot ovat jo monen sukupolven ajan kuuluneet Lovikäärmeen maanviljelyseliittiin. Kävi kuitenkin niin, että sata viisikymmentä vuotta sitten suuressa Loven sodassa heidän tiluksensa jäivät peljätyn Rättämän pitäjän puolelle. Sittemmin Rättämä hajosi sisäpoliittisen kahnauksen seurauksena kolmeksi kyläksi, joilla kullakin on pala Palkion tilaa: Lipilaari, Noovossipirssi ja Heilimö. Nimismiehemme Palkio on kotoisin Lipilaarista, mutta kuuluu siis Lovikäärmeen alkuperäisiin Palkioihin.

Hymiökratismi ja Tanteri Palkio

Jo nuorena lipilaarilaisena nimismies Palkio kiinnostui politiikasta. Hän istui Lipilaarin kunnanvaltuustossa salin oikealla puolella jo nuorena. Hän tutustui ulkomaisiin talousaatteisiin, muihinkin kuin tässä lehdessä on esitetty. Laajan kielitaitonsa vuoksi hän perehtyi esimerkiksi hymiökratismiin, maanviljelyksessä suosittuun iloiseen talousaatteeseen. Se kehotti maanviljelijöitä lisääntymään, olemaan hedelmällisiä ja puskemaan runsaasti kauraa laareihin. Tärkeää aatteen kannalta oli hokema "anna hymyn levitä". Hymiökratistien mukaan vapaa hymyily vaikuttaa kasvattavasti koko maailman onnellisuuteen.

Nimismies Palkio ei koskaan itse ole antautunut lisääntymisen tielle, eikä kokenut myöskään maanviljelijän tietä omakseen - niin paljon kuin maataviljelevään luokkaan uskoo tänäkin päivänä. Mutta nuori Tanteri valitsi hymyn tien, ja tykkäsi hymyillä etupäässä tärkeille herroille. Se kuuluisa Palkion hymy, jota me kyläläiset leikillisesti "Halkioksi" nimitämme, kuljetti vähän yli kaksikymmenvuotiaan Palkion Lipilaarista Lovikäärmeeseen.

Oikotie nimismieheksi

Nuori Tanteri Palkio hellytti hymyllään ja poikamaisuudellaan Lovikäärmeen hallitsevan miesluokan. Kun demokraattisuus ei vielä pari vuosikymmentä sitten kylällämme vallinnut, käytti Palkio valtaannousuunsa häikäilemättömiä, ettenkö sanoisi: naisellisia keinoja. Tämä kuitenkin teki suuren vaikutuksen Lovikäärmeen silloiseen patriarkaattiin, ja monen rakastama Palkio nousikin valtuustoon ja sai pian turvallisen nimismiehen viran.

Virkansa turvin Palkio mylläytti koko Lovikäärmeen poliittisen elämän käyttäen valtaansa ja hymyään demokratian ajamiseen. Tällä hän varmisti rakkaan maamiesluokkansa valtaannousun. Tosin Lovikäärmeen maatalousluokan valta on jäänyt varsin ohueksi, kun sitä ei viljelijä Jemmarin paon jälkeen mainittavasti ole. Mutta sallivalle Palkiolle on kelvannut myös Lovikäärmeen työväestö ja raittiusseuran väki.

Oikeiden asioiden mies

Nimismies Palkio tunnetaan Lovikäärmeessä jylhänä oikeiden asioiden ajajana. Hän on ottanut ankaran maltillisesti kantaa taannoiseen viinasotaamme - yllättäen Palkio kääntyi kannattamaan Lotkorin keritsimien aukiolon vapauttamista, koska häntä ei huvita rämpiä pontikkapannujen perässä sankoissa metsissämme. Valitettavasti Palkio on
tähänkin puuhaan joutunut ja tiemmä pontikka on hänellekin maistunut; näin tietää kertoa Lovikäärmeen Kylän Sanomain sankarireportteli Ella Suu. Oheisessa kuvassa Lovikäärmeen raittiusseuran paramilitaristinen siipi poseeraa samassa kuvassa Palkion kanssa, Palkio kolmantena vasemmalta.

Lovikäärmeen Kylän Sanomat paneutuu edelleen seuraamaan viinasodan uusia käänteitä, joista merkittävin on nimismiehen ja paikallisen sanomalehden suhde - Palkio ei tähän juttusarjaan suostunut haastateltavaksi ja siksi toimittajan piti kehitellä koko juttu ihan itse.

Kyläläisten mietteitä nimismies Palkiosta:

"Nuori hompsantuuteli tuo vasta on, eikä mitään hajua miten pitäjää pidetään. Entiset vallat kyllä voittaa nämä nykyiset." - Lovikäärmeen valtuuston emeritus-presidentti Voltja Lotkor II Melankolli

"Tuo Palkio on tuonut ison pettymyksen raittiusseuralle, näillä viimeaikaisilla. Mutta kun miehen on joka suuntaan hymyiltävä, niin tässähän sen näkee, mitä sellasesta seuraa. Ei suoraselkäisyyttä." - Raittiusseuran paramilitaristisen siiven nimettömänä pysyttelevä aseidenhankkijatar

"Rehti ja hyvä mies, ystävällinenkin. Toi meille äänestykset ja vapautti pubin. Vaikka onkin tosi jeesmies, niin on se silti ihan jees mieheksi." - pokeriporukan Santtu, Klemetti, Matias-Juho ja Mööpeli-Monni

"Minä joskus tuon Tanterin vaimoksi pyrin... Oi niitä aikoja. Minä olin kylän halutuin hellu eikä Tanterille ees suukko maistunut. Ja minä en sitä häpeä, kyllä aikamiehen on hävettävä kun ei neito kelpaa." - Saara Kissanmatti, Lovikäärmeen kauneuskuningatar yhdeksäntoista vuoden takaa, nykyinen suurtalousemäntä

Kyläläisiä: Puoskariruhtinas Aksulander Massu

Tällä kertaa "Kyläläisiä"-sarjassa esittelemme erittäin rakastetun naisten erikoispuoskari Aksulander Massun. Arvoisa puoskariruhtinas Massu on aikaisemmin vaennut yksityiselämästään ja siksi suurin osa tästä henkilökuvasta tuleekin yllätyksenä kyläläisillemme. Oikealla näette miltä puoskariruhtinas Massu nykypäivänä näyttää, mutta paljastamme myös ennen julkaisemattomia perhekuvia!

Lapsuus Keisarin hovissa

Vastoin yleisiä luuloja puoskariruhtinas Massun isä ei ollut kiertävä laukkuryssä vaan itse rakastettu ja palvottu Keisari Aksulai IIXX. Kyllä se on totta! Kylässämme asuu edesmenneen keisarimme toiseksi vanhin poika ja nykyisen rakastetun Keisari Nikolander IIV:n veli!

Todisteeksi tästä shokeeraavasta uutisesta puoskariruhtinas Massu luovutti meille vanhan valokuvan hänen perhealbumistaan. Etualalla kuvassa isän sylissä hänen nuorempi sisarensa Pornonia, joka naitettiin myöhemmin ruhtinas Luopiovaaralle. Ruhtinas menetti vaimonsa ja aatelisarvonsa pokerissa turkkilaiselle sulttaanille. Ilmeisesti Pornonia palvelee yhä sulttaanin haaremissa. Keisarin oikealla puolen tuolilla istuu oma Aksulander Massumme komeana 15-vuotiaana. Keisarin vasemmalle puolen seisoo puoskari Massun nuorin veli Perslander, joka kuoli päivä kuvan ottamisen jälkeen hamsterionnettomuudessa. Hän astui vahingossa hamsterinpoikasen päälle ja yöllä vihaiset hamsterivanhemmat söivät kostoksi Perslanderin eikä hänestä jäänyt suolen pätkääkään.

Perslanderin takana seisoo itse keisarinna Katuma, joka suljettiin viisitoista vuotta takaperin hourujen huoneeseen Ruotsissa hänen kerrottua olevansa Suomen keisarinna. Ruotsin valtion byrokratian vuoksi häntä ei ole vieläkään kyetty päästämään vapaaksi, sillä Ruotsin laki kieltää hourujen päästämisen pois mikäli heidän ei voida todeta parantuneen. Keisarinna Katuma yhä väittää olevansa Suomen keisarinna joten häntä ei ole voitu vapauttaa. Rakas keisarimme valmisteleekin Ruotsin valtaamista, jotta hänen äitinsä lopulta pääsisi vapaaksi. Keisarinnan vieressä seisoo nykyinen Keisarimme. Nykyisen Keisarin vieressä seisoo verenpetturi Marliini, joka sekaantui ulkomaalaisten valtioaatteiden kannattajaan ja näin avusti isänsä murhassa. Puoskariruhtinas Massu toteaakin, että hänen sisarensa on nykyään Pääkaupungissa katuhuorana ja katuojaan kuuluukin. Puoskariruhtinas myös toteaa toivovansa, että katuhuora Marliini kuolisi kuppaan ja kuuhun muuhun kivuliaaseen vittutautiin.

Opiskelua

Kuten hänen veljensäkin ja koko keisarikunnan ylhäisöaateliston pojat myös Aksulander Massu opiskeli Aurinkomäen kristillisessä poikain sisäoppilaitoksessa. Aurinkomäen hyvämaineisen koulun opetussuunnitelmaan kuuluu mm. muinaissuomi, riistokapitalismi, naisten anatomia, rotuoppi ja kerskailu. Oheisessa kuvassa Aksulander Massu poseeraa koulupuvussaan 11-vuotiaana.

Aurinkomäessä hän löysi myös todellisen kutsumuksensa. Hän näki 8-vuotiaana ulkohuussin seinänraosta koulun riistanvartijan tyttären suorittamassa tarpeitaan. Puoskariruhtinas Massu kertoo jääneensä hypnoottisena tuijottamaan
ihanaa lihakasaa ja tiesi heti löytäneensä todellisen kutsumuksensa. Hän tahtoi päästä sen lihakimpun lähelle niin useasti kuin mahdollista! Täytettyään 13 hän ryhtyi tutustumaan paikallisten naisihmisten lihakasoihin ja myöhemmin myös hovin niin aateliset kuin aatelittomatkin lihakasat tulivat tutuiksi. Oppimestareikseen Aksulander mainitsee maailman kuulun lakimies Kiasomo Kasapovan, joka vietti vuosia keisarillisessa hovissa, sekä munkki Raavisutin, jonka kyläläiset nykyään tuntevatkin paikallisen epileptikon ruhtinas Myslinin henkilääkärinä.

Aliopistotutkinnon suoritettuaan Aksulander Massu hakeutui opiskelemaan Keisarilliseen suoneniskentäakatemiaan, jossa hänestä tulikin välittömästi tähtioppilas joka kykeni häkellyttämään professorinsa lihakasatietoudellaan. Ennätyksellisessä kahden kuukauden ajassa hän valmistui puoskariksi, ja koska hän oli valmiiksi ruhtinas tuli hänestä siis puoskariruhtinas.

Isän kuolema ja lähes pakkoavioliitto

Muutaman vuoden valmistumisen jälkeen puoskariruhtinas Massu suoritti käytännön tutkimusta pääkaupungissa ja valmisteli väitöskirjaa alkoholin vaikutuksesta naisten valmiuteen antautua tutkittavaksi. Väitöskirjan tutkimusmenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Väitöskirjaa pidettiin merkittävänä koko valtakunnan tasolla, että senaatti päätti rahoittaa tutkimuksen valtion budjetista. Ohessa kuuluisa Vän Köhin maalaus: "Keisarillinen tiedemies Aksulander Massu tutkimuksen parissa"

Puoskariruhtinas Massu oli jo niittänyt mainetta etevänä aukkojen katselijana ja yksi jos toinenkin prinsessa niin koti- kuin ulkomailtakin alkoi kiinnostua tästä vannoutuneesta poikamiehestä. Niinpä hänen pahoihin velkoihin joutunut isänsä yrittikin pakkonaittaa poikansa Aksulanderin Huorikkalan aliherttua Uggon tyttärelle valtionbudjetin kokoisia myötäjäisiä vastaan. Rakas Aksulanderimme kertoo tunteneensa suurta sielun tuskaa uhkaavan avioliiton vuoksi. Kihlaus kesti yhteensä kaksi viikkoa, jotka Aksulander kuvaa elämänsä pahimmaksi ajaksi. Näin Aksulander kertoo morsiamestaan:

"Kauhea luuska. Oli pihtari ja aina valitti kaikesta! Eukko pihtas ja vittuili aina minkä ehti."

Kaksi viikkoa kestäneen kihlauksen purkautumiseen liittyi traaginen tapahtuma, jonka isänmaalliset kyläläiset muistavat hyvin. Entinen keisarillinen prinsessa ja nykyinen oopiumriippuvainen katuhuora Marliini Massu sekaantui vaarallisia ulkomaalaisia valtioaatteita kannattavaan postimies Katrillo Prinsiippiin. Katuhuora Marliini vietti Katrillon kanssa syntistä elämää Saarajeevan keisarillisessa palatsissa muun keisarillisen perheen tietämättä. Kerran panon jälkeen Katrillo lähti ostamaan läheiseltä snägäriltä tupakkaa. Sattumalta hän näki Keisarin ajelemassa uudella Mersu Helppiksellään pillurallia. Tuntemattomassa syystä Katrillo Prinsiippi ampui keisarin kuoliaaksi ja yrittää tappaa itsensä syömällä ostamansa tupakat. Tunnettuna tumpelona Prinsiippi jäi kuitenkin henkiin ja tuomittiin elinikäiseen vankeuteen Siipiriän suolakaivoksiin, jonne hän kuuluukin. Huhujen mukaan Prinsiippi olisi kuollut myöhemmin kuollut lupukseen. Oheisessa kuvassa kunniakkaat keisarilliset paskalakit pidättävät Prinsiipin.

Aksulanderin morsian sattui olemaan katuhuora Marliinin ystävätär ja tiesi tämän epäsiveellisestä suhteesta postimies Prinsiippiin. Prinsiipin tyttöystävän henkilöllisyyden paljastuttua sekä Marliini että Aksulanderin morsian heitettiin ulos keisarillisesta palatsista. He päätyivät huoraamaan sekä haistelemaan liimaa ja ooppiumia Pääkaupungin viemäreihin, jonne he kuuluvatkin.

Elämä Lovikäärmeen kylässä

Suru isän menetyksestä, neekerisankkeri ja kyllästyminen keisarillisen hovin aukkoihin sai aikaan puoskariruhtinas Massussa halun muuttaa maalle ja ryhtyä aivan tavalliseksi kyläpuoskariksi. Veljensä kruunujaisten jälkeen hän ostikin pienen mökin (katso kuva) Lovikäärmeen kylän torin laidalta ja asettui elämään rauhallista elämään tänne palvelukuntansa kanssa. Kuten tunnettua puoskariruhtinas Massu on moderni mies ja sen vuoksi hänen palveluskuntansa koostuu ainoastaan naisista.

Kesken haastattelun puoskariruhtinas katoaa yllättäen paikalta ja toimittaja joutuu harhailemaan puoskariruhtinaan mökissä yrittäen etsiä tätä. Toimittaja löytää puoskariruhtinaan vastaanotoltaan suorittamasta sisätutkimusta karjakko Miina Mullikalle. Puoskariruhtinas on tässä suhteessa hyvin moderni mies. Hän haluaa hoitaa kaikkia naisia taloudellisesta asemasta huolimatta.

"Anteeksi nyt pitää lopettaa...mihin vittuun minä jäinkään?" Tokaisee puoskariruhtinas karjakolle ja istuutuu uudestaan haastateltavaksi.

Juttelemme vielä niitä näitä ja puoskariruhtinas Massu paljastaa toisinaan kaipaavansa Pääkaupungin iloja. Silloin hän matkustaa hurvittelemaan veljensä luokse ja voi taas palata maaseudun rauhaan toipumaan. Hän myös harmittelee, että pääkaupungissa naisista on tullut niin epähygieenisia, että tutkimusten jälkeen täytyy yleensä desinfioida tutkimusväline viinassa jopa muutamia päiviä. Hän joutuu tällöin pitämään vastaanottonsa ainakin kaksi viikkoa suljettuna, jotta tutkimusväline ehtii toipua desinfioinnista. Hän kuitenkin nauraa, että hänellä on yleensä sen verran päänsärkyä ja pahaa oloa tuona aikana ettei hän työhön pystyisikään.

Että, sellainen mies on meidän rakas ja hyvin varusteltu puoskariruhtinas Massumme.

Kyläläisiä: Adelheida Naksuli

Adelheida Naksuli, omaa sukua Suu, tunnetaan Lovikäärmeen kylän kuppilan, Lotkorin Keritsimien, emäntänä. Lovikäärmeen Kylän Sanomat kävi jututtamassa Adelheidaa, tuttavien kesken Adua.

Adu Naksulin perhetaustasta hyvät lukijat saavat parhaiten selvää lukemalla aikaisemmin tässä sanomalehdessä ilmestyneen jutun Ulla Suusta. Kaikkihan sen perusteella jo tietävät, että Adu on Ulla Suun sisar ja Suun merkittävän valistusperheen lapsi, josta tuli sittemmin suvun musta lammas.

Kun Adelheida Wentselin tapasi

Suun suvussa on ollut tapana suunnitella etenkin tyttärien avioliitot ennalta. Siitäkin huolimatta, että Ulla ja Adelheida ovat kasvaneet jo sallivammassa ilmapiirissä, oli suunnitelmat heitäkin varten laadittu. Ulla Suun suunniteltu avioliitto maisteri Suun kanssa toteutui, mutta Adelheida ei missään tapauksessa voinut hyväksyä avioliittoa merkittävän kauppias Karnivaari Ehkämäen kanssa. Kauppias Ehkämäki ei ollut Adelheidan toivepuoliso: niin paljon kuin Adu ylellistä elämää rakastaakin, hän ei voinut kuvitella viettävänsä sitä upporikkaan, iäkkään kitupiikin kanssa, joka käytti ylimääräistä rahaa lähinnä Lovikäärmeen hännän juoppoputkan ylimääräisen vartijan palkkaan. Sukunsakaan tahdon vuoksi omapäinen Adelheida ei voinut naida kauppias Ehkämäkeä.

Asia saikin yllättävän käänteen, kun eräällä rappiollisella reissulla Adelheida tapasi aatelisvillikko Wentseli Naksulin, joka juotti ja vietteli tytön. Kummempia seurauksia tästä ei koitunut kuin nuorten välille leimahtanut rakkaus, ja näin kaksi Lovikäärmeen kylän pahimpina kiusantekijöinä ja vilpereinä tunnettua nuorta saivat toisensa. Adu kertoo rakastuneensa Wentselissä miehen sujuvasanaisuuteen ja älyyn, ja lisää: "Tietenkään hyvää pyllyä ei voi koskaan väheksyä." Tämä hyvä pyllykö sai Adun hylkäämään Suun suuren suvun?
- Oikeastaan minä olin päättänyt jo hylätä perheeni tylsän elämän jo hyvin nuorena, en ymmärtänyt koskaan minkä vuoksi juopoille piti jakaa huopia ja ruokaa. En ole myöskään ikinä pitänyt siitä siveellisyyshömpästä.
Tämä arvojen juopa onkin saanut Adun ajattelemaan jo nuorena, että juopoille pitäisi jakaa kaikkein mieluiten lisää kaljaa, jotta nämä voisivat unhottaa elämän synkeyden edes hetkeksi.

Lotkorin keritsimet

Herrasväki Suu ei sen koommin ottanut yhteyttä Adu-tyttäreensä, etenkin kun nuoriherra Naksuli ja nuorirouva Adu avasivat Lovikäärmeen kylään anniskeluravintolan, jossa jo alusta asti on harrastettu uhkapeliä - kulloisestakin käskynhaltijasta riippuen joko avoimesti tai piilossa. Kyläläisten mielestä Adu tuntuukin olevan aivan elementissään tiskin takana ja palvelemassa enemmän tai vähemmän humaltuneita asiakkaita viina- ja lääkeasioissa. Lotkorin keritsimethän on samalla apteekki. Posti- ja uhkapelipuolta hurmaavan boheemilla tavalla pyörittelee Wentseli Naksuli, Naksulin suvun tilusten lisäksi. Onko tämä nyt sitten työtä, josta nuori Adelheida haaveili?
- Unelmatyönihän pienenä tyttönä oli tulla eläinlääkäriksi, mutta äitini ei pitänyt sitä sopivana urana tytöille, mutta nyt minulla on varaa pitää hevosia ja eläimiä joten olen onnellinen työssäni.

Lotkorin keritsimien vapaamielinen viihde- ja päihdepolitiikka ovat kuitenkin vaikuttaneet kylämme ilmapiiriin melkoisesti. Viimeaikojen mellakoiden synnyssä Suun suku on näytellyt merkittävää roolia, eikä ihan lyhykäinen ole ollut Adu Naksulinkaan panosvyö. Tästä huolimatta Adu vakuuttaa hänen ja sisarensa Ullan välien olevan aivan hyvällä tolalla.
- Sisareni Ulla poikkeaa meillä teellä ja oluella aina sillon tällöin, ja miestäni hän tapaa maantalousseuraan ja maamiesseuran kokouksissa.
Adu kuitenkin kertoo välttelevänsä vanhinta sisartansa Almaa, joka ei ole tähänkään päivään asti suvainnut Adun ratkaisuja ja haluaisi irrottaa Suun suvun nimen Lotkorin keritsimistä. Tiedetäänhän, että leikkimieliset kyläläiset nimittävät kapakkaa joskus Sivu-Suuksi. Ja kuulopuheiden mukaan myöskään Ullan suu ei ole santapaperista tehty, ja nämä huhut Adu vahvistaakin.
- Sisareni Ulla on idealisti, mutta myös rento tyyppi, joka tykkää ottaa vähän kuohuavaa toisinaan. Joku voisi pitää tätä kaksinaamaisuutena, mutta jos diplomaattisena luonteena haluaa pitää yllä monenlaisia suhteita ja suvun mainetta, kuten Ulla, joutuu välillä kaksitahoisiin tilanteisiin.


Naksulin jälkikasvu

Ulrika Suun miesseikkailut ovat viime aikoina herättäneet koko kylän huomion. Myös Adu ja Wentseli, tuttavien kesken Wesse, Naksuli ovat joutuneet häpeämään lapsiaan. Tosin pariskunta kieltää häpeävänsä lastensa kolttosia, päinvastoin - he pitävät esiaviollisia suhteita, teinikännejä, viikkorahojen pelaamista Ysisarveisen Kasinolla Hamppuvalaan kylässä ja Lovikonnun ainoan seksiviihdelinjan avaamista ihan normaaliin nuoruuteen kuuluvina asioina.
- Lapsemme vain yrittävät löytää paikkansa maailmassa.
Adun vanhimman tyttären Edelwentzen teiniraskaus kuohutti aikoinaan kylää, etenkin kun lapsen isää ei koskaan saatu kiinni. Nyt ylpeät isovanhemmat pitävät kuitenkin huolta pontevasta pikku Werttiinasta kun Edelwentze Naksuli pyörittää aikuispuheluiden linjaa. Jokainen Naksulin pariskunnan neljästä kersasta on ryypännyt teini-ikäisinä viikkorahansa, sekoillut vastakkaisen ja saman sukupuolen kanssa. Naksulin jälkikasvua voidaan kiittää myös Lovikäärmeen orastavan kannabisbisneksen käynnistämisestä. Heimo-Weli Naksuli on juuri ostanut hampputienesteillään Lovikäärmeen ensimmäisen keltaisen Porschen. Adun silmäterä, toiseksi nuorimmainen Naksuli Aldhiltu on juuri ryhtynyt opiskelemaan pornofilmien ohjaajaksi pääkaupungissa. Koko Lovikäärme muistaa Naksulin lapset hävyttöminä räkänokkina, joita kukaan kunnon ihminen ei puolisoikseen huoli. Saa nähdä mitä nuorimmaisesta, somasta Heidi-Weerasta tulee.



Kerrotaan kuitenkin Naksulin suvun joutuneen vaikeisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Paroni Wilhelm-Anttero Naksuli on palvelusväen kertoman mukaan juonut, pelannut ja hassannut huoriin koko Naksuleiden omaisuuden. Jäljellä on enää rappioituva tila ja iäkäs hovimestari. Nähtäväksi jää miten Naksulin iloluonteinen suku tästä selviää. Luultavasti he turvautuvat rappiolliseen ja rikolliseen toimintaan pyrkiessään turvaamaan jäljelläolevan omaisuutensa - elleivät sitten kadota koko omaisuuttaan.

Kyläläisiltä kuultua Adelheida Naksulista

"Sellanen rehevä ja hyväluonteinen nainen. Ottasin jos saisin. Ja kyllähän minä joskus saankin." Puoskari A. Massu

"Kauheen kiero muija, jolla on nilkki mies ja pahat pennut. En minä sen kapakkiin mene ja lääkkeetkin ostan Outopepun apteekista."
Siveysvaliokunnan sihteeri Esmeralla Heiverö

"Oikein pätevä kapakanpitäjä ja itsenäinen ihminen. Mukavaa porukkaa ne Naksulit, vaikka omat kommervenkkinsä niillä onkin."
Raitin Allu, kirvesmies

"She mulle aina myy, rahalla olutta shaa. Eivät muut myy mulle enää, mutta meijän Lovi-Adu, shiinä shellanen reilumpi muija."
Allun veli Shanteri, juoppo

"Kamala tuhlari. Onneksi meni herra Naksulille."
kauppias Karnivaari Ehkämäki

Kyläläisiä: Ulla Suu

Aloitamme uuden juttusarjan "Kyläläisiä", jossa esittelemme kylämme keskeisiä asukkaita ja heidän historiaansa kuvien kera. Ensimmäiseksi vuorossa on Kansanvalistaja ja kylämme seuraelämän selkäranka rakastettu ja vihattu rouva Ulla Suu. Ulla Suun traaginen perhehistoria todistaa kuinka suuren häpeän keskellä voi yhä elää usko ihmisiin ja halu jatkaa taistelua hyvän elämän puolesta.

Kansanvalistaja rouva Suu kertoo häntä ajavan eteenpäin puhdas halua taata jokaisella ihmisellä oikeus kasvaa ilman viinan kiroja ja sivistymättömyyden pimeyttä. Hänen sanoo toivovansa hänen oman traagisen elämänsä olevan rohkaisuksi kaikille niille, jotka samanlaista häpeää perhepiirissään joutuvat kantamaan.

Traaginen perhetausta

Ulla Suu puhuu kauniisti äidistään Sallista, joka oli kaunis papin tytär Saipamourusta. Rouva Suu ei mielellään puhu äitinsä suvusta, mutta mainitsee äitinsä isän langenneen alkoholin vaaroihin jo hyvin nuorella iällä ja hylänneet Jumalan alkoholin vuoksi. 17-vuotiaana Salli Suu tapasi haapkäkeläisen kylälääkärin pojan Elias Suun, joka jatkoi kunniakkaasti isänsä ammattia. Kuten vanhemmat kyläläisemme muistavatkin.

Ennen asettumista aloilleen tohtori ja tohtorinna Suu kiersivät ympäri maailmaa viemässä leipää, huopia ja vettä maailman juopoille. Heidän saatuaan ensimmäisen tyttärensä Alman he asettuivat Lovikäärmeen kylään asumaan taloon, jossa Ulla Suu yhdessä miehensä ja ainoan tyttärensä kanssa nykyään asuu. Myöhemmin Elias ja Salli Suulle siunaantui vielä kolme tytärtä, joista Ulla on toiseksi nuorin. Oheisessa kuvassa Suun perhe, Ulla istuu isän sylissä.

Elias ja Salli Suu jatkoivat uutterasti valistusta viinan kiroja ja sivistymättömyyttä vastaan. Useat vanhemmat kyläläisemme muistavatkin tohtorinna Suun kaataneen monet viinat viemäriin. Ulla Suu itse herkistyy kyynelsilmässä muistelemaan rohkeaa äitiään ja mainitsee, että juuri äiti sai hänet innostumaan raittiusseurasta ja kansanvalistusseurasta. Äitinsä jälkeen Ulla Suu saikin näiden seurojen
puheenjohtajuuden ja useiden muiden yhdistysten kunniajäsenyyden. Hän sekä hänen äitinsä ovat olleet kylämme seuraelämän kantava selkäranka.

Rouva Suun vanhimmasta sisaresta Almasta tuli Pyllyn rovastinna ja hän onkin levittänyt äitinsä hyvin ansiokasta työtä myös ei-niin-rakkaan naapurikylämme väestön keskuuteen. Ullan toinen vanhempi sisar Aino työskentelee pakanamaissa lähetystyössä diakonissana. Aino on omistanut elämänsä Kristukselle eikä ole koskaan mennyt naimisiin.

Rouva Suu vaivautuu silmin nähden kun puhe kääntyy hänen perheensä suurimpaan tragediaan, joka koskee hänen nuorinta sisartaan Adelheidaa. Adu (kuten kyläläiset hänet tuntevat) lähetettiin Haaskuun nuorten naisten kristilliseen valistusopistoon, jonka rehtorina toimii rouva Suun setä Elbert Suu. Adu kuitenkin tutustui valistusopistoaikana Urean mutkan Paroni Naksulin hulttiopoika Wentseli Naksuliin, joka opiskeli Haaskuussa pahamaineisessa Leirisillassa. Leirisilta on tunnettu yläluokkalaisten poikien maallistunut koulu, jossa he oppivat pahoille tavoille. Ulla Suun silmät sumenevat kyynelistä hänen kertoessaan äitinsä sydämen särkyneen kun hänen nuorimmainen tyttärensä karkasi maallistuneen hulttiopojan matkaan. Elias Suun oli myös vaikea hyväksyä Leirisillassa opiskellutta hulttiovävyään olihan hän itse saanut koulutuksensa kristillisessä ja erittäin sivistyneessä Härkäkahlaamossa, jossa myös Ulla Suu itse ja hänen arvostettu aviomiehensä ovat saaneet koulutuksensa. Lopullisesti surullisen perhetragedian sinetöi se surullinen tosiasia, että kylään palattuaan ryhtyi Adelheida miehensä kanssa pitämään pubia ja pyörittämään muuta liiketoimintaa, jota vastaan Suun perhe oli vuosia taistellut.

Perheen salainen tuska

Ulla Suun itse meni oikein arvostettuun avioliittoon kylän rakastetun maisteri Suun kanssa, joka sattuu olemaan Ullan seitsemäs serkku isän puolelta. Kun puhe kääntyy rouva Suun omaan perheeseen hän mainitsee tyttärensä Ulrika Suun aikeista mennä ensin kesänä naimisiin äidin isän puoleisen kuudennen serkkunsa maisteri Perseus Suun kanssa.Keskustelu kuitenkin muuttuu vaivautuneeksi kun toimittaja nostaa kyläläisiä jo pitkään puhuttaneen Ulrika Suun viihtymisen tohtori Sivakon pojan seurassa hyvin tiiviisti viime aikoina. Rouva Suu vakuuttaa etteivät hääsuunnitelmat millään tavoin häiriinny tämän vuoksi vaan korostaa nuorten olevan vain ystäviä. Toimitus onnistui kuitenkin saamaan käsiinsä kuvia, jotka asettavat rouva Suun vakuuttelut erikoiseen valoon.

Jos Ulla Suun tytär tuottaakin tuskaa äidilleen niin hänen poikansa vain puhdasta ylpeyttä. Rouva Suu puhuu pojastaan ääni täynnä rakastavan äidin ylpeyttä. Osku Suu on kuuluisa runoilija ja näytelmäkirjailija, joka asuu pääkaupungissa. Rouva Suu esittelee ylpeänä valokuvaa, jossa Osku poseeraa oikeassa valokuvaamossa kristillisen ja vakavahenkisen ystävänsä Alvert "Possie" Tuklasin kanssa. Rouva Suu painottaa poikansa Oskun olevan hyvin kristillinen nuori mies, joka paheksuu syvästi pääkaupungin syntistä elämää. Rouva Suu pahoittelee ettei ole itse päässyt katsomaansa poikansa näytelmiä pitkän välimatkan ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi. Hän kuitenkin manitsee, että erityisesti hänen poikansa näytelmät "Kuinka tärkeää on olla Ernesti" ja "Täysin merkityksetön muija" saivat erittäin ylistäviä arvosteluja pääkaupungin lehdistössä.

Järjestöjen kantava voima

Kyläläiset muistavat Ulla Suun jo nuorena tyttönä tehneen erittäin ansiokasta työtä järjestöjen parissa. Toimitus yritti tehdä tarkkaa selvitystä kaikista hänen luottamustoimistaan, mutta se osoittautui kerta kaikkiaan mahdottomaksi. Hänen tiedetään tekevän ahkeraa työtä Kansanvalistusseuran ja Raittiusseuran lisäksi Nuorisoseurassa, Ompeluseurassa, Maantalousseurassa, Seurakuntaneuvostossa, Tanhuyhdistyksessä, Pakanamaan lähetysseurassa, Tippaleipäsäätiössä ja Härkäkahlaamon alumniyhdistyksessä.

Kolmen kyläläisen näkemys

Pyysimme kolmea kyläläistä kuvailemaan Ulla Suuta yhdellä lauseella ja tältä vastaukset näyttivät:

Tissi-Pirjo, kaljanlaskija, naimaton: "Antaa hyvät tipit"

Lauri Lesta, rovasti, kristillisessä avioliitossa: "Herran lahja kylällemme, uupumaton tarmon pesä"

Alvretti Naksuli, hulttioparoni, avioliittojen välillä: "Ärsyttävin ämmä mitä tästä pitäjän löytyy ellei sitä kommunistilehmää lasketa (tarkoittaen ilmeisesti Akselina Melenovia)" (Toimitus pahoittelee Alvretti Naksulin rumaa kieltä ja pyytää kristillisiä lukijoita huomioimaan, että Alvretti Naksulinkin on valmistunut Leirisillan rappiokoulusta).