Haastattelu: Miss Lovikäärme Klaara Povi

Tunnettuahan on, että missiuutisointi jäi jonkin verran jälkeen, koska koko kirjoitus- ja lukutaitoinen Lovikäärme antautui viettämään monipäiväisiä orgioita naiskauneuden kunniaksi. Vain leskirouva Hirviö vuodatti mustetta noina päivinä - muiden elämä oli viinan, kaljan ja tupakin virtaa. Nyt viimein Lovikäärmeen Kylän Sanomat on tavoittanut miss Lovikäärme Klaara Poven haastattelua varten. Huolimatta lähes parin viikon tauottomasta juhlimisesta Klaara näyttää aivan yhtä kukkealta kuin uimapukukierroksella.

Keski-ikäinen valkoinen miestoimittaja: Miltä misseys nyt tuntuukaan, neiti Povi?

Klaara Povi: On tää upeeta. Saa pitää kauniita vaatteita, juoda ja syödä niin paljon kuin tahtoo ja kaikki ihailee ja varsinkin miehet. Mutta tämä on ihan alkuhuumaa, kyllä mulle on ihan selvää, että tää homma tästä muuttuu ja mun pitää edustaa tätä kylää työläiskaunottarena vielä monissa kissanristiäisissä.

K.v.m.: Tuo teidän työläisyytenne on herättänyt paljon närää Lovikäärmeessä, mitä te siitä ajattelette?

K.P.: Onhan se ollu aina mun kohdalla niin, että v**** rumat muijat soittaa suutaan ja itkevät sitä, kun eivät itte nuorena sitä ja tätä. Kyllä mun terveiset on, ettei oo mun syy etteivät tädit aikanaan tajunneet bailata ja rytkyttää näit luokkarajoi ihan tosissaan. Ois niilläki ollu kivempaa. Mut kyl mä käsitän, että on kovaa nähdä ku elämä on menny ohi ja maailma muuttuu eikä oo itte ollu sitä muuttamassa.

K.v.m.: Teidän vapaa suhtautumisenne moniin *öhhöm* asioihin on etenkin herättänyt närää. Ovatko nämä kylillä kiertävät jutut totta?

K.P.: (nauraa) Emmä tiedä kun en oo kuullu niitä kaikkia! Mutta kyllä varmaan totta on se, että jos nuorella naisella on mun elämäntavat, niin syntyyhän siitä tarina jos toinenkin. Mun mielestä on vaan kiva jutella erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, mä tykkään musasta ja juhlista ja otan vähän viiniäkin joskus. Ja sit ku mua panettaa niin mä teen asialle jotain. Ja mua panettaa suht usein. Vois sanoo, et mä oon aika simppeli tyyppi.

K.v.m.: Julkisuudessa teidät on yhdistetty myös erääseen epämieluisaan epidemiaan.

K.P.: Mä en tiiä mitä ne muut tytöt on hommannu, tai tiedänki vähän koska mulla on joskus kimppavipinääkin ja tyttöjäkin, mutta mä kyllä osaan suojautua. Mä sain puoskari Massulta terveen paperit, ja se tarkasti mut niin hemmetin monesti, että pakkohan se on uskoo. Mä oon käyny jo vuosia säännöllisesti tarkastuksissa, ja paikat kipeinä mä sieltä aina lähden, Massu on niin perusteellinen. Mul on se puoskarinpapru täällä taskussa jos setä haluu nähdä.

K.v.m.: No tuota... joo, kunnossahan tämä on... Asiasta tuota toiseen. Niin. Piakkoin Lovikäärmeen ompelijat alkavat valmistaa teille kilpailuvaatteita toukokuista kansallista kauneuskisaa varten. Millaista puvustoa on suunniteltu?

K.P.: No hei mä oon itte ompelija niinku setä varmaan muistaa. Et oon tosi sydämellä ja ammattitaidolla siinä hommassa mukana. Koska mä oon tällänen eläväinen ja ristiverinen, ja osaan tanssia ja niin eespäin niin ollaan mietitty jotain lattaritunnelmia niihin asuihin. Sellaset vahvat aurinkoiset värit vois olla mun juttu, ja helmoihin liikkuvat leikkaukset. Mutta tästä mä en puhu enempää, koska näis missijutuissa nää on niinku ylläreitä. Mut lukijat voi kuvitella mikä mun sielua ja ruumista parhaiten pukee. Ja niit luonnoksia julkaistaan kai lehdessäkin pian.

K.v.m.: Misseiltä on tapana kysyä näitä yhteiskunnallisiakin kysymyksiä. Mitäs te toivoisitte ihmisten oppivan teiltä?

K.P.: Nii tää on se maailmanrauhakyssäri. Oishan se ihan jees se rauhakin, mutta meikä on aina keskittynyt enemmän rauhaan ja rakkauteen tässä lähipiirissä ja lähipiireistähän ne maailmanrauhatkin kumpuaa. Mä toivon, että ihmiset näkis mun avulla, että niitten pitää elää ainoota elämäänsä eikä vaan kattoo ku muut tekee sitä. Joskus sattuu, joskus ei, mut katua ei tartte, ei itkee huomista tai eilistä. Carpe diem, sanon mä. Se tässäkin kylässä usein unohtuu.

K.v.m.: Kiitoksia näistä vastauksista, neiti Povi. Ja teitähän tuolla raitilla tapaakin, ja olette toivonut, että ihmiset tulisivat juttelemaan reippaasti.

K.P.: Kiitti setä ittellenne. Ja mua voi siis ihan Klaaraksi sanoo vaan ja nykästä hihasta ja sillee. Jos jollain on jotain urputettavaa, niin sais tulla puhumaan mulle eikä täällä lehdessä mongertaa. Voitas tutustua ja relata vähä. Ja totta kai mä ootan eniten positiivisia yhteydenottoja.

Tämä missi siis lupaa olla saatavilla auliisti, tutustukaahan kauniiseen Klaaraan kyläläiset!

Kyläläisiä: Adelheida Naksuli

Adelheida Naksuli, omaa sukua Suu, tunnetaan Lovikäärmeen kylän kuppilan, Lotkorin Keritsimien, emäntänä. Lovikäärmeen Kylän Sanomat kävi jututtamassa Adelheidaa, tuttavien kesken Adua.

Adu Naksulin perhetaustasta hyvät lukijat saavat parhaiten selvää lukemalla aikaisemmin tässä sanomalehdessä ilmestyneen jutun Ulla Suusta. Kaikkihan sen perusteella jo tietävät, että Adu on Ulla Suun sisar ja Suun merkittävän valistusperheen lapsi, josta tuli sittemmin suvun musta lammas.

Kun Adelheida Wentselin tapasi

Suun suvussa on ollut tapana suunnitella etenkin tyttärien avioliitot ennalta. Siitäkin huolimatta, että Ulla ja Adelheida ovat kasvaneet jo sallivammassa ilmapiirissä, oli suunnitelmat heitäkin varten laadittu. Ulla Suun suunniteltu avioliitto maisteri Suun kanssa toteutui, mutta Adelheida ei missään tapauksessa voinut hyväksyä avioliittoa merkittävän kauppias Karnivaari Ehkämäen kanssa. Kauppias Ehkämäki ei ollut Adelheidan toivepuoliso: niin paljon kuin Adu ylellistä elämää rakastaakin, hän ei voinut kuvitella viettävänsä sitä upporikkaan, iäkkään kitupiikin kanssa, joka käytti ylimääräistä rahaa lähinnä Lovikäärmeen hännän juoppoputkan ylimääräisen vartijan palkkaan. Sukunsakaan tahdon vuoksi omapäinen Adelheida ei voinut naida kauppias Ehkämäkeä.

Asia saikin yllättävän käänteen, kun eräällä rappiollisella reissulla Adelheida tapasi aatelisvillikko Wentseli Naksulin, joka juotti ja vietteli tytön. Kummempia seurauksia tästä ei koitunut kuin nuorten välille leimahtanut rakkaus, ja näin kaksi Lovikäärmeen kylän pahimpina kiusantekijöinä ja vilpereinä tunnettua nuorta saivat toisensa. Adu kertoo rakastuneensa Wentselissä miehen sujuvasanaisuuteen ja älyyn, ja lisää: "Tietenkään hyvää pyllyä ei voi koskaan väheksyä." Tämä hyvä pyllykö sai Adun hylkäämään Suun suuren suvun?
- Oikeastaan minä olin päättänyt jo hylätä perheeni tylsän elämän jo hyvin nuorena, en ymmärtänyt koskaan minkä vuoksi juopoille piti jakaa huopia ja ruokaa. En ole myöskään ikinä pitänyt siitä siveellisyyshömpästä.
Tämä arvojen juopa onkin saanut Adun ajattelemaan jo nuorena, että juopoille pitäisi jakaa kaikkein mieluiten lisää kaljaa, jotta nämä voisivat unhottaa elämän synkeyden edes hetkeksi.

Lotkorin keritsimet

Herrasväki Suu ei sen koommin ottanut yhteyttä Adu-tyttäreensä, etenkin kun nuoriherra Naksuli ja nuorirouva Adu avasivat Lovikäärmeen kylään anniskeluravintolan, jossa jo alusta asti on harrastettu uhkapeliä - kulloisestakin käskynhaltijasta riippuen joko avoimesti tai piilossa. Kyläläisten mielestä Adu tuntuukin olevan aivan elementissään tiskin takana ja palvelemassa enemmän tai vähemmän humaltuneita asiakkaita viina- ja lääkeasioissa. Lotkorin keritsimethän on samalla apteekki. Posti- ja uhkapelipuolta hurmaavan boheemilla tavalla pyörittelee Wentseli Naksuli, Naksulin suvun tilusten lisäksi. Onko tämä nyt sitten työtä, josta nuori Adelheida haaveili?
- Unelmatyönihän pienenä tyttönä oli tulla eläinlääkäriksi, mutta äitini ei pitänyt sitä sopivana urana tytöille, mutta nyt minulla on varaa pitää hevosia ja eläimiä joten olen onnellinen työssäni.

Lotkorin keritsimien vapaamielinen viihde- ja päihdepolitiikka ovat kuitenkin vaikuttaneet kylämme ilmapiiriin melkoisesti. Viimeaikojen mellakoiden synnyssä Suun suku on näytellyt merkittävää roolia, eikä ihan lyhykäinen ole ollut Adu Naksulinkaan panosvyö. Tästä huolimatta Adu vakuuttaa hänen ja sisarensa Ullan välien olevan aivan hyvällä tolalla.
- Sisareni Ulla poikkeaa meillä teellä ja oluella aina sillon tällöin, ja miestäni hän tapaa maantalousseuraan ja maamiesseuran kokouksissa.
Adu kuitenkin kertoo välttelevänsä vanhinta sisartansa Almaa, joka ei ole tähänkään päivään asti suvainnut Adun ratkaisuja ja haluaisi irrottaa Suun suvun nimen Lotkorin keritsimistä. Tiedetäänhän, että leikkimieliset kyläläiset nimittävät kapakkaa joskus Sivu-Suuksi. Ja kuulopuheiden mukaan myöskään Ullan suu ei ole santapaperista tehty, ja nämä huhut Adu vahvistaakin.
- Sisareni Ulla on idealisti, mutta myös rento tyyppi, joka tykkää ottaa vähän kuohuavaa toisinaan. Joku voisi pitää tätä kaksinaamaisuutena, mutta jos diplomaattisena luonteena haluaa pitää yllä monenlaisia suhteita ja suvun mainetta, kuten Ulla, joutuu välillä kaksitahoisiin tilanteisiin.


Naksulin jälkikasvu

Ulrika Suun miesseikkailut ovat viime aikoina herättäneet koko kylän huomion. Myös Adu ja Wentseli, tuttavien kesken Wesse, Naksuli ovat joutuneet häpeämään lapsiaan. Tosin pariskunta kieltää häpeävänsä lastensa kolttosia, päinvastoin - he pitävät esiaviollisia suhteita, teinikännejä, viikkorahojen pelaamista Ysisarveisen Kasinolla Hamppuvalaan kylässä ja Lovikonnun ainoan seksiviihdelinjan avaamista ihan normaaliin nuoruuteen kuuluvina asioina.
- Lapsemme vain yrittävät löytää paikkansa maailmassa.
Adun vanhimman tyttären Edelwentzen teiniraskaus kuohutti aikoinaan kylää, etenkin kun lapsen isää ei koskaan saatu kiinni. Nyt ylpeät isovanhemmat pitävät kuitenkin huolta pontevasta pikku Werttiinasta kun Edelwentze Naksuli pyörittää aikuispuheluiden linjaa. Jokainen Naksulin pariskunnan neljästä kersasta on ryypännyt teini-ikäisinä viikkorahansa, sekoillut vastakkaisen ja saman sukupuolen kanssa. Naksulin jälkikasvua voidaan kiittää myös Lovikäärmeen orastavan kannabisbisneksen käynnistämisestä. Heimo-Weli Naksuli on juuri ostanut hampputienesteillään Lovikäärmeen ensimmäisen keltaisen Porschen. Adun silmäterä, toiseksi nuorimmainen Naksuli Aldhiltu on juuri ryhtynyt opiskelemaan pornofilmien ohjaajaksi pääkaupungissa. Koko Lovikäärme muistaa Naksulin lapset hävyttöminä räkänokkina, joita kukaan kunnon ihminen ei puolisoikseen huoli. Saa nähdä mitä nuorimmaisesta, somasta Heidi-Weerasta tulee.



Kerrotaan kuitenkin Naksulin suvun joutuneen vaikeisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Paroni Wilhelm-Anttero Naksuli on palvelusväen kertoman mukaan juonut, pelannut ja hassannut huoriin koko Naksuleiden omaisuuden. Jäljellä on enää rappioituva tila ja iäkäs hovimestari. Nähtäväksi jää miten Naksulin iloluonteinen suku tästä selviää. Luultavasti he turvautuvat rappiolliseen ja rikolliseen toimintaan pyrkiessään turvaamaan jäljelläolevan omaisuutensa - elleivät sitten kadota koko omaisuuttaan.

Kyläläisiltä kuultua Adelheida Naksulista

"Sellanen rehevä ja hyväluonteinen nainen. Ottasin jos saisin. Ja kyllähän minä joskus saankin." Puoskari A. Massu

"Kauheen kiero muija, jolla on nilkki mies ja pahat pennut. En minä sen kapakkiin mene ja lääkkeetkin ostan Outopepun apteekista."
Siveysvaliokunnan sihteeri Esmeralla Heiverö

"Oikein pätevä kapakanpitäjä ja itsenäinen ihminen. Mukavaa porukkaa ne Naksulit, vaikka omat kommervenkkinsä niillä onkin."
Raitin Allu, kirvesmies

"She mulle aina myy, rahalla olutta shaa. Eivät muut myy mulle enää, mutta meijän Lovi-Adu, shiinä shellanen reilumpi muija."
Allun veli Shanteri, juoppo

"Kamala tuhlari. Onneksi meni herra Naksulille."
kauppias Karnivaari Ehkämäki