Ulkomaalaisista uskonnollisista aatteista, osa 2. Muukalaiset ja pislamilaiset

Kuten muistanette, hyvät Lovikäärmeen asukkaat, epäilyksenalainen agitaattori Lekser on kulkenut keskuudessamme nostattamassa pahaa verta uskontoja kohtaan. Asiantuntija arvelee hänen agitointinsa kannustimena olevan erityisesti muukalaisvihan. Kerronkin tässä nyt lyhyesti muukalaisista ja heidän uskonnostaan ja samalla pislamista, jolla on Lovikäärmeessä varsin pieni kannattajakunta, mutta jonka maailmanmerkitys on kasvava.

Muukalaisuus on krustillisuutta vanhempi uskonto. Jotkut krustitut sanovat ylimielisesti sen olevan krustinuskon varhaismuoto, joka ei vaan ole nähnyt sitä, että Jesse oli kuin olikin luvattu messias. Siinä missä krustitut uskovat messiaan jo tulleen, elävät muukalaiset hänen odotuksessaan. Muukalaisilla on paljon piintyneitä perinnetapoja, kuten meillä ihmisillä yleensäkin. Lovikäärmeen paikallisherkkujen syöminen on heille mahdotonta, koska he eivät koske sikaan tai porsaaseen. Uskonnollinen sääntö kieltää sen. Tällainen asia on toisinaan omia syventämään juopia ihmisten välillä, etenkin jos muukalaiset kieltäytyvät tarjotusta ruuasta, se voidaan käsittää aivan väärin.

Kuten asiantuntija tässä lehdessä kertoi, muukalaisviha on maailmanmuoti tällä hetkellä. Onkin niin, että vuosisatojen aikana krustitut ovat sulkeneet muukalaiset asumaan omiin kaupunginosiinsa (kuten Lovikäärmeen Ketto), syyttäneet kaikesta tuulesta temmatusta, kuten lasten syömisestä tai maailmanlaajuisesta muukalaisten salaliitosta. Krustitut ovat jättäneet muukalaisten miltei ainoaksi elinkeinoksi pahoituksen: muukalaiset ovat lainoittaneet Lovikäärmeenkin asukkaita ja työskentelevät yhteistyössä paikallisten pankkien kanssa. Sanoisin, että pikemmin meidän pitäisi arvostaa heidän kykyään tulla toimeen annetuissa olosuhteissa – etenkin kun ne ovat krustittujen esivanhempiemme aiheuttamia ja meidän ylläpitämiämme – kuin kadehtia heidän varallisuuttaan, jota usein luulemme vielä suuremmaksi kuin se onkaan.

Lupasin lyhyelti esitellä myös pislamin uskonnon. Se on syntyisin samoilta alueilta kuin muukalaisuus ja krustinusko, ja sen kannattajat noudattavat omia menojaan aivan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin uskontojen kannattajat. Heidän pyhätöissään ei ole ihmistä esittäviä kuvia vaan kauniita säännöllisiä kasviaihelmia tai koukeroista kirjoitusta, jota me emme osaa lukea tahi kirjoittaa, mutta he osaavat. Pislamin maailmaa ajattelemme kun mietimme kuuluisaa kertomuskokoelmaa Myriaadin ja yhden iltapäivän tarinoita, jossa kaunis Sirkkadesade kertoo ruhtinaalle myriaadin tarinoita säästääkseen henkensä. Kosketuksemme pislamiin ovat tällä hetkellä varsin pinnallisia, mutta koska maailma muuttuu, jopa täällä tunnetun universumin syrjällä, toivon, että Lovikäärmeen asukkaat perehtyisivät näihin vieraisiin uskontoihin ja aatteisiin ennenkuin tuomitsisivat ja kärkkäästi sanoisivat, että ne ovat tuollaisia ja kamalan pahoja ja vaarallisia. Vierauden pelon valtaan ei pidä antautua vaan katsoa maailmaa ja sen asukkaita avoimin silmin ja kuulla avoimin korvin, ei pidä antaa kenenkään agitoida.

Aion vielä edistää suvaitsevaisuutta kirjoittamalla hubbalaisuudesta ja hintsuista juttusarjani kolmannessa osassa. Sitten siirryn eräisiin outoihin lahkoihin, kuten hormooneihin ja hevojiin. Viidennessä ja viimeisessä osassa vuorossa onkin ei ulkomaalainen vaan paikallinen uskonnollinen aate, nimittäin maailmassa harvinainen Ukko-Piisamin molon palvontaan omistautunut uskonto.

Aurinkoista kevätpäivää Lovikäärmeelle toivottaa
oma A. Kyhdeeniuksenne,
teoloogi ja oikein mainio tohtori

Ulkomaalaisista uskonnollisista aatteista, osa 1. Krustitut

Meitä on Lovikäärmeessä jälleen hiillostettu monilla kansainvälisillä aatteilla, jotka eivät liene tuttuja kaikille. Muukalaiskorttelista on levinnyt kylille kovasti panettelua, joka koskee käytännössä kaikkia Lovikäärmeessä edustettuja maailmanuskontoja. Nämä uskonnot on syytä esitellä lukijoille lyhyesti. Monestihan kuvittelemme tuntevamme meille hyvin tutut asiat – tiedämme missä muukalaiset asuvat (no Ketossa tietenkin), tiedämme mihinkä suuntaan pislamilaiset kääntyvät monta kertaa päivässä uskonnollisten harjoitustensa merkeissä (no Pekkaanhan he) ja tiedämme kuka on pakolisten mielestä maailman tärkein henkilö (arvasittehan, että palvi, joka asuu Kativaanissa). Kuitenkin tietomme jäävät usein pinnalliksi. Siksi tartuin jälleen kynään tarkoituksenani valistaa, ohjata ja edistää ihmisten välistä ymmärrystä. Esittelen kirjoitussarjani aluksi suurimman uskonnollisen ryhmämme.

Suurimman uskonnollisen ryhmän Lovikäärmeessä muodostavat tietystikin krustitut. Sanon “tietysti”, koska vaikka Lovikäärme sijaitseekin maailman laitamilla, se sijaitsee silti krustillisen maailmankulttuurin alueilla. Krustitut uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään Henkoseen ja tämä on verrattain yksinkertainen asia, ja tästä krustitut ovat pääsääntöisesti yhtä mieltä, vaikka käsittävätkin asian toisinaan eri tavoin. Minäkin teoloogina olen tähän kolminaisuuteen perehtynyt. Krustillinen usko alkoi erään Jesse-profeetan aloitteesta tuolla Keskimeren itäisessä kolkassa, josta se on sitten levinnyt tänne Lovikäärmeeseen asti. Krustitut kuitenkin jakautuvat muutamaan merkittävään ryhmään, joista käyn läpi vain Lovikäärmettä asuttavat.

Ensimmäinen tärkeä ryhmä ovat rötöstantit, joita on suurin osa Lovikäärmeen krustituista. He erkanivat joitakin satoja vuosia sitten Kirkosta, ja hylkäsivät palvin maailman tärkeimpänä henkilönä. Rötöstantit halusivat alkujaan erottaa kirkon omaisuuden ja monesti ryöstivätkin sen aivan putipuhtaaksi ja panivat eukaristihopiat sodankäynnin varoittamiseksi. Samaan aikaan he moittivat pakolisia siitä, että nämä huiputtivat ihmisiltä rahaa kirkolle. Lovikäärmeessä merkittävä ryhmä kelministiset rötöstantit (jotka ovat ottaneet nimensä merkittävältä uudistajalta Jokke Kelmiltä) ovat myös kovin kiinnostuneita omaisuudesta ja pitävät vaurautta mielellään merkkinä Jumalan suojeluksesta ja pyrkivät tietysti kartuttamaan molempia. Toinen iso rötöstanttinen ryhmä ovat lörtit, jotka pukeutuvat tavallisesti tummiin sävyihin ja suhtautuvat maailman menoon ahdistuneesti ja melankolisesti. Joskus alamielisyys käy lörteille sietämättömäksi ja sitten he ratkeavat juomaan kirkasta viinaa ladon takana. Lisäksi meillä Lovikäärmeessä on muutama citi- elikkä kaupunkiseurakunnan edustaja. Nämä tunnistaa armottomasta kitaranrämpytyksestä ja lakkaamattomasta “Jesse rakastaa sua oikeesti” -sloganin viljelemisestä. Yrittäkää olla kärsivällisiä heidän intonsa edessä, hyvät Lovikäärmeen asukkaat, sillä hätä jota he tuntevat puolestanne, on aitoa. Mutta koettakaa välttää yhteisiä laulu-, rukous- ja evankeliointituokioita.

Rötöstanttien ja heidän lahkojensa rinnalla suurehkon ryhmän muodostavat pakoliset. He ovat mieltyneet prameisiin pyhäkköihin, suitsukkeen hajuun, helminauhan näköisiin vehkeisiin, joita he nimittävät rukousnauhoiksi, ja patinan kieleen. Uskonasioissa he eivät tavallisesti lähesty Isää, Poikaa tai Pyhää Henkosta (tai näiden muodostamaa kokonaisuutta), vaan useinkin he juttelevat mielellään Jessen äidin, Marin kanssa, tai jonkun niinsanotun pyhimyksen. Pyhimyksinä pidetään henkilöitä, jotka ovat tehneet jotain merkittävää uskonsa puolesta. Esimerkiksi eri ammattiryhmillä voi olla oma pyhimyksensä, joka sitten virkamiehen tavoin käsittelee yhteydenotot ja välittää ne eteenpäin yleensä raporttien kaltaisina. Pakoliset käyvät ahkerasti messuissa ja heillä on tapana ripittäytyä papille elikkä laverrella yksityiselämäänsä kuuluvia noloja juttuja suljetussa kopissa. Rippi-isäksi nimitetty pappi ei saa kertoa näitä meheviä juoruja eteenpäin, vaikka mieli toisinaan varmasti tekisikin. Rötöstanteilla ei ole luostarilaitosta, mutta pakolisilla on erilaisia sääntökuntia ja luostareita. Meillä Lovikäärmeessäkin on yksi miesten, eli munkkien, asuttama pakolinen luostari ja yksi naisten, eli nunnien. Pakolisten yhteydessä on tapana vinoilla kuoropojilla, mutta minä en viitsi ilveillä niillä asioilla, koska olen kuitenkin hengen mies ja sivistynyt muutenkin.

Korttosoksit ovat itäinen krustittu ryhmä. Heillä on luostareita samoin kuin pakolisilla ja heitä nimitetään toisinaan rekkalais-pakolisiksi. Idän kirkko on kuitenkin yksi hyvä nimitys. He eroavat läntisistä pakolisista monella tapaa. Heistä voisi sanoa sen verran, että heidän kirkkonsa on koristettu kauniilla kuvilla, joita sanotaan ikoneiksi. Ikonit ovat vähän kuin ikkunoita, joiden kautta korttosoksi voi saavuttaa yhteyden toiseen maailmaan. Toisinaan heitä pidetään kuvain kumartelijoina, mutta joka tahtoo ymmärtää toisen tapaa harjoittaa uskontoa, käsittää pian, että hartauden tavat ovat kovin erilaisia eivätkä toinen toistaan parempia tai huonompia.

Tässä tulivatkin keskeiset krustilliset ryhmät, seuraavan kerran aion kirjoittaa pislamista ja muukalaisuudesta.

Lovikäärmettä tervehtien,
A. Kyhdeenius,
oppinut teoloogi ja kylän merkittävin tohtori

Aatteista vielä sananen

Taannoin kirjoittelin tunteita kuumentavista ulkomaisista talousaatteista. Nyt kun Murtti P. Lekserin agitointi ja agitoinnin haamutkin ovat keskuudestamme väistyneet, on hyvä aika selittää kyläläisille, mitä herra Lekser tarkoitti asettaessaan vastakkain lumenistit ja hektikot.

Kumpikaan näistä aatteista ei edusta yksinkertaisesti taloutta tai edes politiikkaa. Osin kyse on ammattikunnista, mutta tapa, jolla näitä sanoja on keskuudessamme viime aikoina käytetty, viittaa siihen, että kyseessä olisi kokonainen maailmankuva - ellei jopa tapa tarttua maailmaan.

Lumenisti on henkilö, joka painottaa ajattelussaan ihmisen töitä ja pyrkii kertomaan niistä. Nimitykseen lumenisti vaikuttaa kaksi asiaa. Ensinnäkin lumenistit pyrkivät vanhastaan tuomaan ajattelun valoa kaikille ihmisille, ja valaisemaan ymmärryksellään ihmisen tekoja ja toimia niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Sana tuleekin patinan kielen sanasta lux, joka merkitsee valoa. Patinankielisinä aikoina lumenismin isäksi voidaan mainita etaalianalainen Fransu Peto-arkki. Haukkumasanaksi lumenisti on kuitenkin oiva, koska tiedämmehän kaikki, että "lume" merkitsee loven kielellä valhettelua, peittelyä ja harhauttamista. Tätä lumenismin vastustajat usein käyttävät lumenismia vastaan: koska lumenismin pääasiallinen tapa tietää asiat on rakentaa niistä kertomuksia, jotkut halveksivat kaikkia kertomuksia itseasiallisesti valhetteluna.

Hektikko taas suhtautuu maailmaan muttereina, hyppeleinä, releinä, jousien välkkeenä ja automatisoitavana kokonaisuutena. Hektikko pyrkii rakentamaan kiihkeän maailman, jossa kaikki pyörii kaiken aikaa ja pitää itseään harmaana eminenssinä pyörivien pyörien taustalla. Näin lumenistitkin pääsevät hektikon mukaan nauttimaan hektisen kehityksen hedelmistä. Mikä onkin hektikon mukaan ihan hyvä juttu, kunhan lumenistit maksaisivat eivätkä pitäisi itseään mitenkään erityisen tärkeänä voimana maailmankaikkeudessa, jonka merkitys kuitenkin tiivistyy siihen, että punainen piuha kuuluu punaiseen ja mustaa mustaan koloon. Tähän taas ei kuulu mitään erikoisempaa tarinallisuutta - ainakaan hektikon mielestä - joten tämä on ihan yksinkertasesti tosia, ja siis tärkeintä mitä maailmassa on. Historiallisista ajoista hektikon isänä voidaan pitää henkilöä, joka keksi pyörän päästäkseen nopeasti paikasta toiseen.

Siinä missä lumenistit viettävät aikaansa mielellään hämärissä, pölyisissä tiloissa hidastellen ja puhuskellen kaukaisista asioista, hektikot viettävät aikaansa metallinkappaleiden, johtimien, laskukaavojen ja ruuvimeisseleiden parissa. Ennenkuin te, hyvät lukijat, ryhdytte valitsemaan puolianne tässä teennäisessä mutta yhtä kaikki kuumentavassa taistelussa, saanen jälleen sanoa viisauden sanoja näistä aatteista.

Lumenistit kaikkiaan tietävät mitä tarkoitetaan kultaisella keskitiellä ja pohtivat mieluusti paljon pysyäkseen siinä. Hektikoita taas kiinnostaa miten kultainen keskitie rakennettaisiin kestäväksi, suoraksi ja nopeasti, niin että sitä pitkin voisi viuhahtaa putkikatseisempikin. Kuitenkin sanapari merkitsee kohtuullisuutta. Useimmat hektikot ja useimmat lumenistit tietävät, että molemmat elämän osat ovat tärkeitä ja kuuluvat meidän kaikkien arkeen. Ja useimmat meistä muistakin käyttävät sekä lumenistien että hektikkojen ajatustapoja. Näin ollen, hyvät lovikäärmeeläiset, kehotan teitä varomaan kaikkia, jotka pyrkivät agitoimaan kantaansa tai levittämään ennakkoluulojen savuverhoja meidän ihmisten välille.

ystävällisen tervehdyksen koko kylälle lausuu,
Anttu Kyhdeenius, kylän ensimmäinen Professori, oppinut Teoloogi.

Ulkomaisista talousaatteista

Lovikäärmeen kylän asukkaat muistanevat taannoisen maatalousseuran tuoksinan, jossa tärkeää roolia näyttelivät ulkomaiset talousaatteet. Uutisia lukiessani mieleeni vaan juolahti, että ehkäpä kaikki kyläläiset eivät näitä tunteita kuumentavia ja siksi vahingollisia aatteita tunne. Siksipä päätin pyytää Lovikäärmeen Kylän Sanomia julkaisemaan lyhyen sepustukseni näistä aatteista.

Aloitan kirjoitelmani varoituksen sanalla: oppinsa hankkineet ja viisaatkin miehet kuten dipl. akr. Jemmari ja kapakoitsija W. Naksuli ovat joutuneet näiden ulkomaisten talousaatteiden huumaan. Siksi meidän yksinkertaisten on hyvä vain tietää suunnilleen mistä on kyse, mutta varoa uskomasta näihin aatteisiin ja pitää sydämemme palo kotilietemme vieressä.

Aikamme merkittävimmät ulkomaiset talousaatteet tulevat kaukaa, tiheästi asutusta maanosasta nimeltä Ehtoroova. Sen laitamilla mekin asumme. Siksi nämä aatteet tavoittavat meidät aina vähän myöhemmin. Ensiksi mainitsen vanhemman näistä talousaatteista. Näin siksi, ettei minua leimattaisi minkään aatteen kannattajaksi, koska minä en tahdo olla kuumentamassa kenenkään tunteita.

Vanhempi näistä kahdesta on nimeltään livistanismi. Sen kannattajat tahtovat olla vapaita ihmisiä, elikä livistää minne mielivät ja pitää rahan aina vain livistämässä käsistään ja livistämässä toisten käsistä heidän käsiinsä ja niin edelleen. Livistanismin kannattajan ajattelutapa ei ole kovin monimutkainen, se perustuu siihen, että kaikki liikkuva kiinnostaa ihmistä ja että ihminen pitää tämän liikunnan katselemisesta kunhan saa villahuovan, lämmintä ruokaa ja hopiaisen kynttelikön ratokseen. Ja voi hankkia uuden hopeisen kynttelikön kun kyllästyy vanhaan. Tämän aattteen perustajana mainitaan joskus A. Seppä Iso-Prinkkalasta, mutta tieto on tulkinnanvarainen.

Nuorempi aatteista usein nimetään kontunismiksi. Kontunisti tahtoo myös olla vapaa ihminen, mutta eri tavalla kuin livistanisti. Hän nimittäin soisi, että kaikki hänen konnuillaan ja muillakin maailman konnuilla olisivat yhtä vapaita. Kontunisti tahtoisi antaa kaikille saman verran, niin ettei kukaan jää paitsi. Hän myös tahtoisi kieltää ihmisiä omistamasta kontujansa niin että kaikki ihmiset lopulta omistaisivat kaikki konnut tai että kukaan ei omistaisi mitään kontua. Tämäkin on tulkinnanvaraista. Kontunismin perusti Kaarlo Maaksamaa Kaskas-nimisestä maasta, joka sijaitsee aika kaukana meidän maastamme. Jostakin syystä työmiehet tykkäävät kovasti kontunismista, mutta se johtuu siitä, että he ovat tottuneet asumaan vuokralla, ja toivovat, että muutkin rupeaisivat tälle tavalle. Mutta minä sanon: kukin tyylillään!

Näistä lyhyistä selonteoistani lukijat varmaankin huomasivat, että kyseessä ovat varsin huvittavat aatteet. Meidän tavallisten ihmisten ei onneksi tarvitse tietää näistä aatteista tämän enempää. Tämänkin tekstin laadin siksi, etteivät Lovikäärmeen tavalliset asukkaat kokisi ulkopuolisuutta yhä vaikeammaksi menevän sanomalehtikielen edessä ja että he voisivat iltakaljoja juodessaan pelata vaikkapa seurapeliä, jossa voisivat arvuutella kuka paikkakunnan silmäätekevistä on livistanisti ja kuka kontunisti.

Kunnioittaen
Lovikäärmeen ainoa Professori, oppinut Teoloogi
Anttu Kyhdeenius