Hektillistä menoa Viimeisessä Filosofissa

(Viimeinen Filosofi, Pylly) Larvinistista rokkia (elotieteilijä Kaarlo Larwinin mukaan) soittava Murtti & Vainotut hektikot räjäytti eilisiltana pankin Pyllyn Viimeisessä Filosofissa sinisten lyhtyjen loisteessa. Keikan jälkeen vähintäänkin puolet Lovikäärmeen kylän sanomain toimituksesta meni takahuoneeseen. Siellä säädettiin piuhaa ja nauhaa eikä huomattu edes hallitsevaa miss Lovikäärme Klaara Povea tai aina yhtä upeeta Päätoimittaja Majlis Toukokerttusta, joka oli pukeutunut punaiseen lumikko-kuosiin. Hektikoita eivät groupiet säväytä.

Mutta keikka itsessään oli hyvä. Murtti & Vainotut hektikot soitti kaiken playbackina, joka on ihan uusi esiintymistapa näillä kulmilla. Se tarkoittaa sitä, että bändi on aiemmin tallentanut omaa soittoaan nauhalle, jota sitten soitellaan kovaan ääneen keikalla, kun bändi itse vain hytkyttelee ja aukoo suutaan lavalla. Suuressa maailmassa kaikki isotissiset mukalaulavat tanssinaiset tekevät niin, mutta on ilo nähdä tämä uuden taiteenlajin rantautuminen myös Pyllyyn, Aunuksen järven rantabaari Viimeiseen Filosofiin, ja että hektillinen poikabändi tekee sitä samaa.

Larvinistinen rokki merkitsee musiikkia, jossa edistys elikkä progressio on tärkeää. Kehitysoptimismi sopiikin hektikoille kuin koodaus tenniskyynärpäälle. Toiset nimittävät larvinistista rokkia myös progeksi. Suuria menestyskappaleita olivat mm. “Mies, sä et oo apina enää”, “Sä lähdet paalupaikalta”, “Koodaa ja tärise”, “Mulle kallista lovee” ja “Sähköopin alkeet: musta tulee mustaan ja punanen punaseen”. Kappaleiden sanoitukset olivat täyttä ingengööriproosaa ilman mitään turhaa haihattelua. Toivottavasti Murtti & Vainotut hektikot tulee piankin esiintymään Lovikäärmeeseen.

Bändin mukana esiintyi Pyllyn paikallisia ja kaikkein mahtavimpia voimia. Heihin verrattuna voimme ylpeinä sanoa, että Murtti on sentään kerännyt vainotut hektikkonsa Lovikäärmeestä. Paikalliset artistit esittivät Viimeisessä Filosofissa nihkeetä räppiä, joka larvinistiseen rokkiin verrattuna oli toisteista ja tylsää. Yleisön reaktioista päätellen heidän pyllyläisiä hittejään olivat kappaleet “Kiviiki kiinnostaa”, “No perustele, no ei riitä” ja "Tää kanava floodaa suomeks, muut muualle". Välispiikeissään he tekivät aivan selväksi, että Pyllyssä vastaanotto ei ole lämmin ja että suoli tuppaa puskemaan enemmän ulos- kuin sisäänpäin. Heitäkään ei kiinnostanut lehtemme toimituksen groupieseura joten päätimme unohtaa heidän nimensä, jotta kukaan Lovikäärmeestä ei osaisi hakeutua heidän keikoilleen.

Vuosisadan keikka Pyllyssä!

I L M O I T U S

Huomenna! Pyllyn Viimeinen Filosofi repii persettään!

Esiintymässä Pyllyn ikuinen lämppäribändi

KIVIIKI KIINNOSTAA

JA ILLAN TÄHTENÄ
...sodan Lovikäärmeelle julistaa WARkäärmeen oma yhtye.....

MURTTI & VAINOTUT HEKTIKOT

tule kuulemaan totuus HANKI LIPPU PIAN muuten NIMISMIES OSTAA NE KAIKKI

Ilkivaltaa Lovikäärmeessä!

(Lovikäärme) Yön aikana pitkin Lovikäärmettä on käyty tuhrimassa kylttejä. Lovikäärmeen nimi niistä on sotkettu muotoon WARkäärme. Pahantekijöitä ei ole vielä saatu kiinni, mutta erään kyltin takapuolella luki teksti “Murtti was here”. “Murtti” viittaa agitaattori Murtti P. Lekseriin, joka vieläkin temmeltää vapaana agitoimassa.

Nimismiehen kansliaan tuli tänä aamuna arvoituksellinen kirje, jonka sisällön julkaisemme:

Sota Lovikäärmeelle! Bändimme soittaa Pyllyn Viimeisen Filosofin kellarissa tänä iltana. Läsnä ovat vierailevat räppitähdet Jakkuvaari & Viridivaani. Pylly iskee ruman pierun Lovikäärmeen päälle, kun hektikoita ei kunnioiteta kunnon alkupalkalla. Luvassa hektilliset iltamat. Make War not Lovi, Käärme!
terveisin Murtti & Vainotut Hektikot

Lovikäärmeen kylän sanomain toimitus aikoo olla yhtenä Toukokerttusena läsnä Pyllyn tähän asti merkittävimmässä kulttuuritapahtumassa.

Lovikäärmeen kirjapaino puskee kauhua

Lovikäärmeeläinen kirjailija Etka Allan Polle on julkaissut uusimman novellikokoelmansa Lovikäärmeen kirjapainossa. Hän vaihtoi kansallisesta kustantajasta paikalliseen heti kun mahdollisuus avautui. Teos Kurppa ja hopeaseppä sisältää kauhunovelleja ja runoelman taattuun synkkään Polle-tyyliin.


Kurppa musta

Pollen teokseen on ensimmäiseksi sijoitettu runo, joka käsittelee kurppa-nimistä lintua. Liekö kyseessä sitten lehtokurppa, joka ei tosiaan ole musta, mutta kaipa se näin kirjallisuuden parissa käy laatuun värittää lintu mieleisekseen. Runo esittää lyyrillisen minän synkeissä mietteissä keskiyöllä. Vetoisaan kammioon pöllähtää sisälle musta kurppa, joka toistelee hirveää sanaparia “Ei Villonikaan”. Käsitän tämän runon liittyvän Pollen ajatuksiin runoilijantehtävästään. Raksu Villoni on kauan sitten elänyt ranskalaisrunoilija ja varsin vaikutuksekas runoilijoiden parissa. Näin ollen voisin väittää, että kurppa kantaa viestiä Villonilta haudan takaa.

Synkeydestään huolimatta runo uhkuu toivoa. Lainaan yhtä säkeistöä:

Hiljaisuutta kauan kesti – istuimellaan ylhäisesti
kurppa vuotti, kunnes päädyin puoliääneen huokaamaan:
“Suotta multa aikees salaat . kohta lähteä sa halaat,
aamun tullen palaat ikiyöhön ankeaan.
Niinhän muutkin ystäväni häipyneet on aikoinaan.”
Kurppa huus: “Ei Villonikaan.”

Runollinen esikuva ei ole siis hylännyt E.A. Pollea. Ystävät ovat jättäneet runoilijan yksin kammioonsa värssyämään, mutta Villoni, tuo kaikkien runoilijoiden isä, pysyy järkähtämättä Pollen luona. Tähän tiivistyy kurpan viesti.

Kauhua ja ruttoa

Lovikäärmeen kirjallisuudessa on aina arvostettu järkähtämätöntä realismia. Meillä täällä kylässä on paiseita, visvaa ja viinaa riittämiin itse Joukko Purkallekin. Tässä mielessä Polle on erittäinkin lovikäärmeeläinen sielu. Viinan kiroja hän käsittelee novellissaan "Beaujolais-tynnyri". Hirveä humaltumisen hinku ajaa novellin päähenkilöä ja siksi hän tekeekin karmean murhatyön ja vielä kehuskelee, ettei ole puoleen vuosisataan jäänyt kiinni. Aateliston kritiikkiä on taas haistettavissa “Munainen surma” -nimisessä novellissa, jossa keskelle ruhtinaan juhlia ilmaantuu mystinen naamioitunut vieras, joka levittää munaista surmaa vieraiden joukkoon. Haistanenpa tässä mätien munien hajussa myös viittauksen aromivoimaan ja kannanoton agitaattori Lekserin kylässämme käynnistämään energiapoliittiseen keskusteluun. Polle ilmeisestikin asettuu vastustamaan aromivoimaa.

Hirveitä kerrassaan

Pollen novellit ovat aina olleet jokseenkin iljettäviä ja niiden kiintoisat ajankohtaiset sanomat uppoavat helposti kaiken maailman verenvuodatuksen ja kummittelujen alle. On kuin marionettinukkien narut hieman näkyisivät kun kirjailija repii liikkeelle henkilöhahmojaan, joiden ainoa tarkoitus on palvella kauhua ja kuolemaa. Odotan kyllä herra Pollen kaltaiselta kokeneelta kirjailijalta jonkinlaista monipuolistumista novellitaiteen saralla. Siltikin niiden lukijoiden, jotka tällaisesta visvailusta nauttivat, tulisi ehdottomasti hankkia E.A. Pollen uusi teos. Ehkä sitten ihan vain kiitoksena Lovikäärmeen oman kustannustalon aktiivisuudesta.

Kesäkeiju Ahomansikka

MUSIIKKIMAAILMASSA KUOHUU! Taidevarkaus!

Maailmalla sitkeasti liikkuvien, viela vahvistamattomien ja toisinaan varsin epaluotettavienkin lahteiden (mm. musiikkitietouden majesteetti, pum.kand.,kanttoori ym. ym. Petteri "Voi" Paakarin) mukaan saattaa hyvinnii olla mahdollista etta maailman- ja suomenkinkuulu ruotsin- ja taalainmaalaisyhtyeen BlaBlan taannoiset disko- ja tanssimusiikkihittilaulut ovatkin taidevarkaus!

Kansan karttuisissa suissa kuluneet karaookkehitit, sellaiset kuin Danzing kung, Bermuda, Dam It Dam It Dam It jne. voi piilla alhainen ja epaurheilijamainen anastusrikos.
Paakarin saamien tietojen mukaan kappaleet olisivat syntyneet Siella Jossakin, joskus silloin Kunniamme Paivina. Parivaljakko Tomppa Kurki ja Raimo "Raipe" Rillumareimaa olisivat vasanneet lauluja puhdetoina kun olivan kyllastyneet veistelemaan niin vitseja kuin niita "ianikuisia pahkakuppeja ym". Siella korsussa kun tuli elama kuulema niin pirun pitkaveteiseksi kun ei joka ilta lahdetty raiskimaan silimien valliin sita naapurin miesta.
Vaan sattuipa etta lomamatkalla juopuneen parivaljakon onnistui kadottaa nuottipapperit ja sitten ne toistaiseksi tuntemattomalla tavalla joutuivat ns. sotalapsen mukanana Ruotsinmaalle.

Pitkien mutta vaiherikkaiden vaiheiden jalkeen laulut loytyivat omakotitalon ullakolta muun rojun joukosta kun uusi omistaja manaakeri Uljas Yrmeys ihmetteli etta "vilken fan ar det har" ja naytti sitten niita manakeeraamansa yhtyeen kantaville voimille Ollella ja Pellelle. No viksut poijat heti huomasivat etta tassahan on kultakaivos ja kertoivat Uljakselle etta "ei noista kylla kannnata maksaa palanutta puupennia" ja saivat niin kasiinsa koko saaliin ihan ilmaiseks, oisivatko pari mellania kaverile tarjonnneet tai ehka jopa ryypit Apsoluuttivotkaa siina sillivoileipien keralla.

Loppuhan onkin sitten sita niinsanottua histooriaa. Tomppa Kurki kylla joskus kannipaissaaan kuulema sanoi etta "noi biisit kyl muistuttaa kummasti mua jostain mita tuli aikanaan skrivailtua" mutta jatti asian silleen kun seuraavana aamuna ei muistanu mittaan. Ja ehka sekin vaikutti et ne sanotukset oli jotain ihme kielta, ei se ainakaan suomea olleet elika Raipen tekemia. Eipa mainittu Suutarin tytartaakaan, muun muassa.Ja sit viela oli jotkut suomalaisetkin sanomassa et "kateus vie kalatkin kaivosta", hoh. Niinkun nyt Kurjen ois taytynyt olla kateellinen joillekin pitkatukkahipeillle ja ulkomaanpellediskolaulajille!

Nyt on kuitenkin karvasteleva totuus paljastumassa ja roijaltitkin voidaan saada niille keille ne kuuluvat elika ahneelle periskunnalle ja verottajalle. Kylla se vaan niin on etta aina on tuo "ystavamme" Ruotsi ollut meita riistamassa! Vaan nytpa niille naytetaan etta eipa anna suomipoika periksi eika taivu eika taitu! Senhan nyt nakee tanssilattiallakin, suorana siella huojutaan kuin heilimoiva heina. Hyva Suomi!
(Tata ei nyt pida ottaa ihan kansallisena uhoamisena, hiukkasen tuossa innostuin. Kirj.huom.)
P.s. mailiosoitteeni joka yleensa ei toimi on Isojyva@Lovikaaarme.com.com.

Paikallisen kirjapainon ensimmäinen uutuusteos

Lovikäärmeen viestintä Oy on julkaissut ensimmäisen kirjallisen painotuotteensa. Kyseessä on seelantilaiskirjailija Kana Jausteenin tunnettu romaani Tympeys ja harhaluulo. Siitä on laatinut uuden lovenkielisen käännöksen paikallinen kääntäjäneromme Molli-Atti Sonnimus.

Maailmankirjallisuuden klassikko

Kana Jausteen asui ja vaikutti Seelannissa kauan sitten, kun naisten vaikutusmahdollisuudet olivat kapeat ja aatelisperheiden tyttäret olivat lähinnä kauppatavaraa naimamarkkinoilla. Jausteenin kuvaamassa yhteisössä kaikki naimakauppoihin liittyvä määrittää nuorten elämää. Tämä näkyy jo Tympeyden ja harhaluulon ensimmäiseltä riviltä, joka on maailmankirjallisuuden merkittävimpiä romaanin avauksia: "On yleisesti tunnettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon." Ja näinhän asia tosiaan on, kuten me täällä Lovikäärmeessäkin tiedämme.

Sievä ja näpäkkä Ellu Pelletti ja ronski ja jäyhä Vissi-Viljami Tärkky ovat Tympeyden ja harhaluulon tärkeimmät henkilöt. Heidän kauttaan kirjailija johdattaa lukijansa kiinnostavaan henkilögalleriaan, jossa jokaisella on tähtäimessä naimakauppa. Ellu Pelletin sisarparvi pariutuu ja toisinaan eroaakin kurjasti menneiden morsiamenryöstöjen jälkeen. Samoin toimii rikkaan herra Tärkyn lähipiiri. Tärkky on kuitenkin pysytellyt naimattomana pitkään - eikä ihmekään, koska komeudestaan ja varakkuudestaan huolimatta mies on vakavamielinen, tympeä ja epäkohtelias. Ellu Pelletti taas on miellyttävämpi henkilö, mutta ehkäpä terävä-älyisyytensä takia hän ei ole kelvannut yhdellekään poikamiehelle.

Varoitus! Tässä kappaleessa arvostelija tekee juonipaljastuksia!

Arvostelijan velvollisuus tällaisen romaanin yhteydessä on kertoa juoni lukijoille, koska kaikki jo tietävät sen kuitenkin. Ellu Pelletti ja herra Tärkky kiertelevät ja kaartelevat toisiaan, suuttuvat toisilleen, ajattelevat toisiaan lakkaamatta. Mutta käykin niin, että herra Tärkky paljastuu läpeensä tympeäksi tyypiksi, jolla ei ole aikomustakaan naida Pelletin Ellua. Ellun terävä äly taas pettää pahan kerran kun hän antautuu harhaluulon valtaan. Tyttöparka kuvittelee, että herra Tärkky on ihastunut häneen. Koko avioliitto menee mönkään, herra Tärkky ei saa vaimoa eikä Ellu Pelletti pääse avioon ja jää höperön äitinsä omaishoitajaksi.

Tympeys ja harhaluulo on varsin nautittava, hauska ja opettavainen romaani meille lovikäärmeeläisille. Meilläkin on naimattomia tyttäriä, köyhtyvää aatelia ja ökyrikkaita, tympeitä poikamiehiä kylä väärällään. Kyllä itse kunkin vanhemman on syytä tutustua Jausteenin klassikkoromaaniin ja pohtia vakavasti kenenkä yrmyniskan kanssa tyttäremme elättelevät harhaluulojaan.

Jausteenin romaani muodostaakin loistavan alun Lovikäärmeen aloittelevan kustannusliikkeen toiminnalle. Ehkäpä pian saamme luettavaksi myös paikallisten kirjalijoiden laadukkaita, ajankohtaisia ja koskettavia teoksia.

kulttuuritoimittaja Pytty Vilhelmi Soon

Kuin kuvanveistäjän silveltimestä! Taiteilija Mikkelanssi Seuraintalolla

Loven taiteilijaseuran ensimmäinen vuosinäyttely avattiin Lovikäärmeen Seuraintalolla eilen. Juhlallinen tilaisuus on tällainen näyttely, ja Loven taiteilijaseura on tahtonut kovasti korostaa kilpailuhenkisyyttään valitsemalla vain yhden taiteilijan soveliaaksi edustamaan itseään. Varsin edustavaa taidetta A. Mikkelanssi meille esittääkin.

Suuria aiheita

Mikkelanssin taiteessa mahtavilla myyttisillä aiheilla on selvä etusija. Näyttelyssä ei ole esillä ainoatakaan laatukuvaa tai pientä asetelmaa, vaan kaikki on niin suurta, että mahtavimmat veistokset tuntuvat kannattelevan seuraintalomme kattoa varassaan. Näyttely juhlistaa myös Mikkelanssin maalaamia Loven Seuraintalon kattofreskoja, joissa koko suuren kertomuksen kirjo levittäytyy katsojien iloksi. Fresko on niin mieltäkiinnittävä, että tokkopa Lovikäärmeen neitojen kaula-aukot enää ketään kiinnostavatkaan, kun katosta löytyy parempaa katseltavaa.



Seuraintalon katon hahmot ovat massiivisia ja kirkasvärisiä. Vaikka Mikkelanssi on selvästikin il disegnon, viivan, kannattajia taiteen kentällä, ei se silti estä häntä värittämästä viivojen välisiä alueita voimakkaasti, puhtaasti ja henkevästi. Hänen freskoaan tullaan vielä ihastelemaan Lovikäärmeeseen pitkien matkojen takaa.

Julkista taidetta


Lovikäärmeen kylän ensimmäinen julkinen veistos on niin ikään Mikkelanssilta tilattu. Patsas esittää luonnollisesti sankariamme Lotkoria, joka keritsin kädessään kiinnittää katseensa Suureen Lovikäärmeeseen, valmiina käymään sen villoihin kiinni. Kuten tiedämme, pieni Lotkor päihitti Suuren Lovikäärmeen, ja siunatut olivat kaikki hänen yrityksensä sittemmin (lukuunottamatta pikku naisseikkailua Vatsavan kanssa, mutta se jääköön nyt taka-alalle). Mikkelanssi tulkitsee paikallista mytologiaa vetoavasti, Lotkorin piirteet ilmaisevat jännitettyä voimaa tämän valmistautuessa keritsemään. Harvoin on Loven urheilijaseurassakaan nähty yhtä keskittyneitä kasvoja.

Huomiota kiinnittää se, että Mikkelanssi käyttää kovin vähän naisia malleinaan. On huhuttu, että kaunista Heidi-Weera Naksulia olisi yritetty tarjota Mikkelanssin malliksi, mutta kärttyisyydestään kuulu taitelija on ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta "kaikenmaailman heitukoita" malleikseen. Käsillä olevassa näyttelyssä nähdäänkin selvästi enemmän mieskauneutta, jolle taiteilijalla on totisesti silmää. Lovikäärmeen Kylän Sanomat on yrittänyt saada taiteilijalta haastattelua, mutta tämä on valitettavasti kieltäytynyt itsepintaisesti, härkäpäisesti ja äijämäisen suoraan kaikesta mahdollisesta kyselemisestä. Yhteen kysymykseen hän suostui kuitenkin näyttelyn avajaisissa vastaamaan. Sain udeltua häneltä mikä tulee olemaan seuraava projekti. "Runoihin siirryn, sonetteihin."

Nyt vaan odottelemaan runojulkaisua taiteilijaltamme, josta alkaa kehkeytyä oikea renessanssinero!

kulttuuritoimittaja Sarita-Kerttu Kalliopovi

Teatteritapaus Tunnettu Potilas Lovikäärmeen harrastelijanäyttämöllä

(Lovikäärme) Mitä tulkinnan voimaa Lovikäärmeen harrastelijateatteri osoittikaan taannoisessa ensi-illassa! Näytelmähän oli Tunnettu Potilas, joka on mukailtu Aino Vimman samannimisestä kuuluisasta ruttoaikoihin sijoittuvasta romaanista. Romaani on ehkä merkittävin lovelainen teos, joka syväluotaa paikallista tragediaamme niin saipamourulaisten, alkuperäisten lovikäärmeeläisten, piisaminmololaisten, rähvänkäpyläisten ja loiventavalaisten kielellä ja mielellä. Kuten tunnettua, paha rutto tuli Pyllyn suunnasta. Aino Vimman suurena ansiona on totuttu pitämään sitä, että Vimma kykeni näkemään pyllyläisetkin ihmisinä eikä vain kauheina ruttoalevittävinä mätäpaiseina vaan ruton uhreina itsekin. Romaanista on jäänyt elämään muunmuassa lausahdus: "ollaan kaikki perseestä", joka kuvaa sitä, miten jokainen ruttoon sairastunut tartuttaa sitä eteenpäin - eivät vain pyllyläiset, vaan myös lovikäärmeen puhtoinen kansa.

Nuoren ohjaaja Ristiina Seedsin voimannäyttö

Uuden teatteripolven amatöörikasvatti Ristiina Seeds, itse Piisaminmolosta kotoisin, onnistuu naulitsemaan yleisön penkkeihin koko näytelmän ajaksi. Potilas Anti Pottana loistaa Heendrijk Haevenikka, kollantilaissyntyinen mies - täällä meidän lovikäärmeessämme, jossa tunnetusti vierastetaan vierasmaalaisia! Tämä ei ollut mitenkään tavanomainen valinta ohjaaja Seedsiltä lovikäärmeläisen Potan rooliin, mutta oikea valinta se oli, potilas Potta loistaa halki koko näytelmän. Toisen merkittävän suorituksen tekee Keikka Pitkäläinen potilas Pitsaojana. Valitettavasti ruton alentavaa vaikutusta ja sairastamisen luomia teennäisiä hierarkioita kuvaavan Pitsaojan hahmo tulee uhratuksi jo näytelmän alkupuolella - miten vaikuttava uhri!

Lovikäärmeen kasvu ruton mittasuhteisiin

Jo pelkät lainaukset romaanista toimivat loistavasti näyttämöllä. Lovikäärmeeläiset värvättiin ruttorintamalle pystyttämään korkeaa muuria tartuntojen suojaksi, ja heidän oli lupa tappaa vain likelle tulevat pyllyläiset, jotka uhkaavat heidän välitöntä terveyttään. Monet lähtisivät mielellään vähän rökittämään pyllyläisiä: "Miss on niit peppui ett voi ryhtyy tappaan!" huutaa Hosumaniemi näytelmän alkupuolella. Lovikäärmeen potilasväen komentajaksi astuu kuitenkin yliruttopotilas Kannelheim, Pyllyn aroilla koulutettu viinamies. Kannelheimin päiväkäskyn nojalla astutaankin rajan yli:

- Nyt juur. Täl hetkel Hiekkasen poika astu ulkomail.
- Pyllyssä ollahan pojat, sanoi Palo.
Sahtinen ontui äreänä, mulkoillen kulmiensa alta toisia ja murisi:
- Niin ollaan. Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan tartuttamisretkellä. Että sen tiedätte.
- Tartuttamisretkellä, tartuttamisretkellä, ärähti Pihtunen vihaisesti.
- Myöhän sitä ollaan tartuttajia, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät.... Tartuttajia, tartuttajia....khy....khy.

Tunnetun potilaan inhimillinen näkymä kuitenkin syvenee ironian ja lovikäärmeen kontujen juurevan kansanmiehen suun kautta. Vasta tartunnan saanut potilas Kauhia tiedustelee Anti Potalta miltä tuntuu ampua ihmisiä, johon Potta vastaa: "Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii." Tämän niinkutsutun vihollisen inhimillisyys leijailee kuitenkin teatterisalin jokaisessa rutonkatkuisessa savutehosteessa.

Kaikille Lovikäärmeen asukkaille!

Kehotan teitä lämpimästi käymään teatterissa. Tunnettu potilas uskaltaa ottaa kantaa yhteiskuntaamme painaviin ongelmiin - liittyivät ne sitten valtaan, juoruiluun, näkyvyyteen tai väkivaltaan. Kysymys rutosta nousee taas ajankohtaiseksi. Tauti on yhä keskuudessamme, halusimme tai emme, ovat ne, jotka hoitoon pääsevät ja ne joita ei päästetä. Ovat ne, jotka lähetetään listimään tartuttajia omasta heikosta kunnostaan huolimatta ja ennen kaikkea ne, jotka höyläävät kuplivasta kurjuudesta kermat päältä. Jotain vihjettä tähän suuntaan antaa kylän silmäätekevien tulittaminen mädillä kananmunilla näytelmän lopuksi. Tämän eleen ovat monet tärkeilijät, kuten eläkkeellejäänyt Lovikäärmeen lääkeasioihin perehtynyt tuomari Ripsa Pantavuohi ja kyläneuvoston varapuheenjohtaja Matias Vanhamaa jo näkemättä tuominneet. "Näkemättä perseestä", kommentoi Vanhamaa ja näin koetti omalta osaltaan alleviivata jo vanhentunutta kiistalinjaa pyllyläisten ja lovikäärmeeläisten välillä. Pitihän vastakkainasettelun ajan jo olla ohi? "Huumehemmojen tekosia" ehätti lausumaan entinen tuomari Pantavuori, jolle Lovikäärmeen Kylän Sanomain kulttuuritoimitus toivottaa lämpimiä eläkepäiviä Hispanian kuningaskunnassa.

ISOJYVAN MUSANURKKA :Rasta Waarit tulevat! Oletko vamis?

Maailmallakin kuuluisuutta ja varsinkin kohua herattanyt kotisuomalainen yhtye RastaWaarit (tuttavallisemmin RW) on juuri saamiemme tietojen mukaan tulossa kotiseudulleen missa he eivat ole tietaakseen lahes koskaan viimeisten usean vuoden aikana kavaisseet vieraissa. "Eiku joo" muistaa sitten yhtyeen johtaja ja aristokraatti, poskisolisti Veikko "High" Pilvi, puhuessani hanen kanssaan kannykassa."Muistakko ku lainattiin sun enopuoles Ladaa yks yo ja ajeltiin ympari maakuntaa? Voi olla et sillon ajettiin sellasen ***lapikylan lapi kans. Sinahan et ajanu ku olit melkeen seleva ja viela ainoo joka oli yli 16."

Noin siis asiasta kuultuna Veikko. "No mahan tuun sinne ku kerran pyysit sinne johkin ihme ***** kokoukseen", jatkoi High levealla ulkomaisten entisten metropoolien aksentilla, jossa myos soi Jammaikan rekimusiikin mustatummaihoisten taitajien savumakuinen sointi. Ihan alkaa tanssijalkapohjaa kutittaa pelkka miehen puheen kuuntelu, laulu ei siita tosin paljon poikkeakaan.

Todettakoon etta yhtye painii maailmalla samassa sarjaluokassa kuin kaikkien lahes tuntemat HUM, Morning Hope ja The Romulus. Kultaa taikka kunniaa. yleensa ei kumpaakaan mutta maine kasvaa vaikka kunnia ei niinkaan.

Iloisen perhetapahtuman eli Veikko High Pilven paastya suorittamasta muusikoille erikoisesti luotua siviilipalvelusmuotoa (lyhenne REHAB) aivan yllattavan nopeasti, on siis yhtye kokonaisuudessa kunnioittamassa kylaamme.
Kaikkien musiikkirakastajien kannattaa olla siis valppaina ja seurata uutisia tasta paikallisimoituslehdestamme milloin on mahdollista heittaa monoa vinoon keinuvan mukavan, suomalais-ukrilais-jammaikalaisen rytina musiikin kiehtovaan tahtiin. Eika sitten unohdeta sita Kotiseutuyhdistystakaan, ehka saadaan jopa itse Veikko ihan Kunnia Puheenjohtajaksi!
Ollaampas siis kuulolla, sano!