Asiantuntijapalsta: Lovikäärmeen väestö ja elinkeinot

Keisarillinen väestönlaskenta on juuri päättynyt Lovikäärmeessä ja tulokset on julkistettu. Kuten totuttua, maan pääväestönlaskija Mediaani Keskihajonnan laskelmat pitävät heikosti paikkansa.

Keisarikunta suorittaa väestölaskentoja monestakin syystä. Kuten eräs rouva lehden mielipalstalla kirjoittikin, niin merkittävin yksittäinen asia on sodankäynti – tottakai keisari haluaa tietää kuinka paljon miltäkin seudulta voi nuorukaisia ottaa joukkoihin ilman että väestöpohja kärsii aivan liikaa. Monesti valtakunnat kuitenkin mahtailevat liioittelevat väestölukujaan mahtaillakseen muille. Asukkaat taas monesti piileskelevät milloin minkäkin asian pelossa.

Keskihajonta raportoi, että lovikäärmeeläiset käyttäytyivät perin kummallisesti. Täällä muodostui yleiseksi kansanhuviksi laskettaa itsensä monta kertaa samalla kun juottaa viinaa laskijalle. Näin monestakin paikasta saatiin varsin korkeat luvut. Mikäli Keskihajonta ei olisi pyrkinyt muuttamaan saamiaan lukemia uskottavammiksi, niin Lovikäärmeen asukasluku olisi monta vertaa korkeampi. Keskihajonta kertoi saaneensa tulokseksi 12 492 henkilöä, mistä huomaa kuka tahansa, että luku on pahan kerran pielessä. Hän siis vähensi luvusta suunnilleen 10 000 henkeä ja pääsi osapuilleen arvioimaansa tulokseen, joka sekin on kuitenkin summittainen. Näin ollen Lovikäärmeen kannalta on ihan sama onko väestönlaskentaa tehty vai ei, emme edelleenkään tiedä montako asukasta kylässä on.

Kuitenkin olennaista on se, että keisarin viraston kansissa ja kirjoissa lukee, että Lovikäärmeen väestö on laskettu. Se tarkoittaa sitä, että Lovikäärme on tästä lähtien sivistyksen ja ankaran veronkannon piirissä. Mikäli asukasluku on yläkantissa, kuten väestönlaskijat sen tuppaavat kiskaisemaan, Lovikäärmettä kohtaavat seuraavina vuosina ankarat verot ja kovat sotaväenotot. Samaan aikaan tietysti on mahdollista, että teitä parannetaan, lasarettia laajennetaan, alueen turismia elvytetään, ehkäpä rautatiekin tehdään ja että kouluja perustetaan järjestelmällisemmin. Nämä saavutetut edut kuitenkin harvoin ovat yhtä suuria kuin yläkanttiin arvioidun väkiluvun myötään tuomat haitat.

Väkiluku laskettiin kylittäin ja jokaisen kylän väkiluku ilmoitettiin erikseen. Tapahtui kuitenkin sellainen virhe, että Keskihajonta unohti laskea kaksi kylää, joissa kuitenkin asuu yhteensä satoja asukkaita. Virhe korjataan valtakunnallisesti vasta myöhemmin, mutta sitä ennen saavat Noloperä ja Leimulovi olla rauhassa keisarillisilta operaatioilta.

Paikkakunnan ikä- ja sukupuolijakauma merkitään niin ikään lomakkeisiin kun väestöä lasketaan. Keskihajonta laski saamastaan 12 492:n henkilön määrästä prosenttiosuudet, jotka hän siirsi suoraan pienentämäänsä väkilukuun. Näistä voimme päätellä lähinnä sen, että naiset tai naisiksi itseään väittäneet olivat aktiivisimpia kiusaamaan Keskihajontaa kuin miehet tai miehiksi tunnustautuvat.

Ikäjakauman Keskihajonta taas väänteli keisarikunnan yleisistä tilastoista. Hän merkitsi ylös luvut, jotka hänen arvionsa mukaan jokseenkin uskottavasti voisivat vastata Lovikäärmeen ikäjakaumaa. Huomaamme hänen esittämistään luvuista, että peräti 8 %:n ikää laskija ei ole “tohtinut” arvata. Lovikäärmeen vieraanvaraisuus on ilmeisesti sekoittanut laskijan pään täysin.

Mitä tulee Lovikäärmeen elinkeinoihin, ovat nekin nyt erikoisella tavalla kieroutuneet. Teollisuustyöläisten osuus olisi voinut olla korkeampi, Keskihajonta nimittäin unohti merkitä Loiventavan kaivostyöläiset tähän joukkoon. Heitä ei itse asiassa ole merkitty mihinkään ja näin ollen keisarillisista tilastoista ei ilmene se, että Lovikäärmeessä on kaivostoimintaa. Samaten viinateollisuus puuttuu laskuista. Osittain valtakunta haluaa siivota panimot, viinantuottajat ja mallashautomot pois tilastoista, osittain kyse on tämän kyseisen Keskihajonnan kyvyistä. Niin monta pulloa kuin hän kellistikin paikallista Loven Leimua, hän ei edes käynyt Leimulovessa, jossa kyseistä väkijuomaa tuotetaan.

Epäilen, että myös maatalouselinkeinon prosenttiluku, 16, on liian pieni. En käsitä minkä takia Keskihajonta halusi muuntaa Lovikäärmettä edistyneemmäksi pitäjäksi kuin se onkaan: sanoisin, että alkutuotannon parissa työskentelee ainakin viidennes, todennäköisimmin noin neljännes väestöstä.

Oikeastaan ainoa elinkeinoluku, josta olen yhtä mieltä Keskihajonnan kanssa on neitojen luku. Pitää täsmälleen paikkansa, että neitoina toimii 2 % Lovikäärmeen työikäisestä väestöstä. Epäilenkin, että Lovikäärmeen saamat luvut eivät koidu paikkakunnalle eduksi. Viihdetaiteilijoiden liioiteltu määrä saa tänne helpostikin niinsanottuja seksituristeja, valtakunnallisella tasolla näistä tilastoista on kovasti hyötyä. Etenkin kun ministeristasolla saadaan osviittaa siitä, missä mukamaskin työskentelee paljon eroottisia tanssijattarilla, niin pian täällä ovat kaikki valtakunnan ulkoministeriä myöten. Olisi oikeampaa erottaa intiimityöläisten luku muista, niin saataisiin vähemmän tulkinnanvaraisia tuloksia maailman vanhimman ammatin harjoittajista.

Kaikkiaan Lovikäärmettä koskeva laskenta on tehty aivan päin pyllyä. Se ei ole valtakunnantasolla ollenkaan harvinaista, mutta voi johtaa sekä ikäviin että miellyttäviin lopputuloksiin kylän kannalta. Mitään erityistä tietoa se ei kuitenkaan tuo kenellekään. Myös valtakunnan tasolla tiedetään, että väestölaskennat on tehty miten sattuu, mutta poliittisten päätösten osviitaksi ne soveltuvat vallan hyvin.

Minuakaan ei muuten laskettu.

Asiantuntemustaan käytettäväksenne tarjosi:
Jorma Tyrkky,
Lovikäärmeen tilastotoimiston päälaskija

Ilkivaltaa Lovikäärmeessä!

(Lovikäärme) Yön aikana pitkin Lovikäärmettä on käyty tuhrimassa kylttejä. Lovikäärmeen nimi niistä on sotkettu muotoon WARkäärme. Pahantekijöitä ei ole vielä saatu kiinni, mutta erään kyltin takapuolella luki teksti “Murtti was here”. “Murtti” viittaa agitaattori Murtti P. Lekseriin, joka vieläkin temmeltää vapaana agitoimassa.

Nimismiehen kansliaan tuli tänä aamuna arvoituksellinen kirje, jonka sisällön julkaisemme:

Sota Lovikäärmeelle! Bändimme soittaa Pyllyn Viimeisen Filosofin kellarissa tänä iltana. Läsnä ovat vierailevat räppitähdet Jakkuvaari & Viridivaani. Pylly iskee ruman pierun Lovikäärmeen päälle, kun hektikoita ei kunnioiteta kunnon alkupalkalla. Luvassa hektilliset iltamat. Make War not Lovi, Käärme!
terveisin Murtti & Vainotut Hektikot

Lovikäärmeen kylän sanomain toimitus aikoo olla yhtenä Toukokerttusena läsnä Pyllyn tähän asti merkittävimmässä kulttuuritapahtumassa.

Väestölaskennnan tuloksia

Lovikäärmeen kylän sanomat sai juuri ottaa vastaan tuoreeltaan kylän väestölaskennan tulokset. Väestönlaskija Mediaani Keskihajonta toimitti ne tänään kunnanvaltuustolle ja paikalliselle valtamedialle, eli meille. Tässä siis ajankohtaisia lukuja, joihin tulee kuitenkin suhtautua terveellä epäilyksellä, koska niiden takana on koko Lovikäärmeen kylä ja viinaanmenevä laskija. Keskihajonta kommentoi tuloksia: "tärkeintä minulle laskijana on se, että prosenttiluvuista tulee aina 100, ja jos tulee, niin kaikki on kunnossa."


Lovikäärmeen tilastoja

Asukasluku kokonaisuudessaan: 2426 (1000 asukkaan virhemarginaali)


Asukkaiden jakaantuminen kylittäin:

Lovikäärmeen kirkonkylä 34 % (asukkaita 824),
Urean mutka 27 %, (655)
Piisaminmolon luolat 4 % (97),
Ketto 11 %, (267)
Syfiilinsatama 6 %, (146)
Loiventava 9 %, (218)
Haja-asutusta, esim. kartanoissa ja metsätorpissa 4 % (97)
arviota 5 % vilistävää Loven korpia pitkin, piileskelee viranomaisia tai asuvat “Keritsinten tiskillä kolpakko polsterinaan”, kuten yksi rouva ilmaisi sen, että aviomies ei asu kotona. (122)

Sukupuolijakauma:

Miehiä 45 %
Naisia 49 %,
Muita (EOS tai ei tiedä tai joku muu mikä) 6%

Ikäjakauma:

0-9 vuotta 9 %
10-19 9 %
20-29 15 %
30-39 17 %
40-49 16 %
50-59 14 %
60-tosi vanhat 10 %
eivät tiedä eikä laskija tohtinut edes arvata: 8 %

Elinkeinot:

maatalouden, metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn piirissä työskentelee 16 % työikäisistä

palveluammateissa, opetusalalla (juomanlaskeminen, neuvominen, opettaminen, pahoitus, papit) 11 %

teollisuustyössä (siis sahalla ja satamassa) 21 %

hoitoalalla (lasaretissa ja puoskarinhommissa) 5 %

käsityöläisiä (esimerkiksi Hyvä Neiti Seppä ja ompelijattaret) 9 %

yrittäjiä 4 %

viihteet ja taiteet (tanssijat, missit, ilveilijät, muusikot ja Mikkelanssi, osa tämän lehden toimittajista) 3 %

kotitöissä (hoitavat siis lapsikatrasta tai vanhuksia) 10 %

matkailu- ja kulttuuriala (Mikkelanssin näyttelyiden järjestäjät, museoväki) 5 %

neitoina 2 %,

vailla työtä on (lähinnä hektikot ja hulttioaateliset) 11 %

ei tiedä mitä työ on (loput tämän lehden toimittajista, muutama hulttioaatelinen ja suurin osa Piisaminmolon väestä) 3 %


Lovikäärmeen kylän sanomat aikoo kutsua asiantuntijavieraan kommentoimaan väestönlaskennan tuloksia ja niiden merkitystä Lovikäärmeen alueelle.

Naksulin murhasta syytetty sai puolustusasianajajan

(Lovikäärmeen kylä, tyrmä) Vanhan Naksulin tappaneelle karhulle on nimitetty puolustusasianajaja. Syytettyä puolustaa Penjami Matinlukko. Matinlukko otti homman vastaan hymyillen. “Tässähän on päästy jo varsin pitkälle, kun syytetty saa oikeudenkäynnin eikä suoraa lynkkausta. Kommunikaatio päämieheni kanssa sujuu kuitenkin heikonlaisesti. Alan epäillä, ettei hän ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa.”

Matinlukko kertoo pyrkivänsä osoittamaan, että on täysin mahdotonta tietää mikä Lovikäärmeen alueen karhuista karkasi paroni Naksulin kimppuun kohtalokkain seurauksin. “On aivan mahdotonta todistaa, että se olisi ollut juuri päämieheni.” Mikäli karhua kuitenkin päätetään syyttää Naksulin murhasta, aikoo Matinlukko vedota päämiehensä oikeustoimikelvottomuuteen. “Minä en kyllä ymmärrä miten ihmeessä tuo kaveri voi edes olla läsnä oikeudessa. Olen kaikenlaisiin kalloihin saanut aiemmin uppoamaan mistä ketäkin syytetään, mutta uskoisin, ettei tämä karhu ymmärrä minua. Tällä perusteella väittäisin, ettei hän myöskään käsitä tappaneensa ketään, koska hän ei todennäköisesti ymmärrä murhaan liittyvää lopullisuutta.” Matinlukko aikoo pyytää eläinsielutieteen tohtori Kaarlo Gustaa Junkin tutkimaan päämiehensä sieluntilan.

Syyttäjä Ripsa Pantavuohi tuhahtaa kuullessaan Matinlukon epäilyistä. “Ja vielä mitä, huumehemmo se on. Ja mikä lie ulkomaalainen gorilla kun on niin rumakin.” Pantavuohi on vakuuttunut siitä, että kuri ja järjestys saa karhun ymmärtämään syytteet. Hän myös ehdottaa tulkin hankkimista ja on aika varma siitä, että karhun kansallisuus ilmenee aika pian.

Murhaepäilty on pidätetty!

(Korvenkarvainen) Karhu, jonka epäillään syyllistyneen paroni Naksulin raakaan murhaan, on pidätetty tänään keskipäivällä Lovikäärmeen etelärajalta Korvenkarvaisen metsästä. Silminnäkijä, joka haluaa edelleen pysytellä nimettömänä, on tunnistanut epäillyn ja epäilty on vangittu. Ohessa kuva murhaajasta, kun tämä yritti paeta virkavaltaa.

Nimismies Palkio vastasi iltapäivällä auliisti lehdistön tiedusteluihin murhaajasta. Hänen mukaansa surmatyön tehnyt karhu on pysytellyt vaitonoaisena. Sen kummemmin eläimen nimeä kuin motiivejakaan ei ole saatu selville. Silminnäkijä on kuitenkin tunnistanut murhaajan ja tämän voimakkaan todistuksen nojalla nimismies on nyt valmistelemassa juttua yleisen syyttäjä Ripsa Pantavuohen hoidettavaksi. Pantavuohi onkin iloissaan, koska aktivisti on saatu kiinni ja näyttö riittänee saamaan nirrin pois murhaajalta. Puolustusasianajajaa karhulle ei ole vielä määrätty. Vanki on nimismiehen mukaan käyttäytynyt erittäin huonosti, rytkyttelee kaltereitaan eikä suostu syömään vanginvartija Pallojalan keittämää “mainiota mannapuuroa”.

Väestölaskennan tulokset valmistumassa

Lovikäärmeen väestölaskennassa kävi ilmi, että meitä on yhteensä noin 2426. Luvussa on vähintään tuhannen asukkaan virhemarginaali, koska Mediaani Keskihajonta, väestönlaskija, ei ole ihan varma menivätkö laskutoimitukset "ihan nappiin". Hän kuitenkin sanoo, ettei luku ole koskaan täsmällinen ensimmäisessä laskennassa, "etenkään vieraanvaraisissa kylissä, joissa ei suu kuivana tarvitse laskea". Lisäksi ongelmia aiheuttivat asukkaat, jotka lasketuttivat itsensä monta kertaa. Näitä laskija havaitsi erityisesti Loiventavassa, joten sen kylän asukasluku saattaa olla pielessä. Laskija korostaa, että hän havaitsi ongelman vasta siellä, eikä ole koskaan kuullutkaan mistään kylästä, missä samanlainen ongelma olisi ilmennyt. “Yleensä ne juoksevat karkuun, ja tuosta saadusta luvusta pitää aina arvioida se, kuinka iso määrä ihmisiä pakenee metsiin ja naapurikyliin laskentojen ajaksi.”


Lovikäärmeen sukupuolijakauma on erikoinen. Miehiä 45 % ja naisia 49 %, ja 6% ei tiedä tai kerro kumpia ovat. Onneksi ylimääräiset naiset ovat enimmälti happamia leskirouvia. Ja leskimiehet, kuten tiedämme, ovat aivan vireitä. Tämä tasapainottaa sukupuolijakaumaa, samalla tavalla kuin päättämättömien poikkeuksellisen suuri luku. Tämä antaa osviittaa siitä, että monet olisivat myös valehdelleet sukupuolensa, joten Keskihajonta ei pidä sukupuolijakauma-tuloksia kovin luotettavina. “Seuraavan kerran kun tänne tullaan laskemaan, pitää ottaa lääkäri mukaan tarkistamaan asioiden laita”. Ikärakenteen suhteen pätee sama juttu, seuraavassa väestönlaskennassa lääkäri tarkistaa asukkaiden iän hampaista.

Myös Lovikäärmeen elinkeinojen jakautuminen on summittainen. Ensinnäkin "työttömistä hektikoista ei ottanut mitään tolkkua, koska ne vaan väittivät etteivät elä ilmaisella rahalla", kertoo Keskihajonta. Oli myös poikkeuksellisen paljon ihmisiä, jotka pitivät itseään jonkinlaisina "sekatyöläisinä" tai "pätkälistönä" ja Keskihajonta valittelee, etteivät keisarilliset tilastot tunne tällaisia ryhmiä.

Väestönlaskenta toimitetaan uudelleen joskus, seuraavan kerran luultavasti korkeista torneista, joista väestönlaskija kaukputken avulla ottaa lukua asukkaista kuin karjasta. Väestönlaskija Keskihajonta totesi lovikäärmeeläiset kieroiksi, yhteistyöhaluttomiksi, jopa yhteiskuntakelvottomiksi ja kyvyttömiksi laskemaan edes lapsiaan mutta vieraanvaraiseksi ja sopuisaksi porukaksi.

Syfiliinsatama saatu takaisin!

Kyläämme liitettiin tänään viime sodassa pakkovuokrattu Syfiliinsatama suurin juhlallisuuksin. Lovikäärmeen ainoa merisatama on viime vuosina ollut paikallisille pääasiallinen ulkomaanvierailukohde kylämme asukkaille. Nyt pitää kuitenkin mennä muualle kun haluaa harrastaa ulkomaanmatkailua.

Syfiliinsatama palautettiin Lovikäärmeelle pahassa kunnossa. Satama-alue pitää suurilta osin uusia, samaten telakka, joka rakentaa vain vanhanaikaisia laivoja. Sataman perusparannus ja telakka työllistävät useita kymmeniä hektikoita. Syfiliinsatamassa ei ole paljoakaan asukkaita, lähinnä hunajaisten lyhtyjen kadun tyttöjä ja tätejä.

Syfiliinsataman historia yltää satojen vuosien taakse. Siellä on legendaarinen lasaretti, jossa syfiilinsatamalaisia riivannut tauti nimettiin syfilikseksi paikkakunnan mukaan. Historiallinen syfilisparantola on tarkoitus muuttaa loistohotelliksi, jotta siihen majoittuneet voivat uiskennella Urean laskualueen harvinaisen kellertävissä vesissä. Maineikasta syfiliinabsinttia ryhdytään jälleen valmistamaan Franskantaudin panimossa.

Lovikäärmeen kyläkoulun rehtori aikoo myös ottaa käyttöön koulun vanhan lattialuukun, josta johtaa pitkä maanalainen liukumäki suoraan Syfiliinsatamaan. Näin voidaan tuhmille lapsille havainnollistaa vanhaa lovelaista sanontaa: “joudut Syfilikseen työläiseksi jos et ole kiltisti”.

Väestölaskenta odottaa Lovikäärmettä!

(Pääkaupunki) Nyt on aikoihin eletty, kun hyvä keisarimme aikoo lähettää keisarillisen väestönlaskijan ja kartanpiirtäjän Lovikäärmeeseen. Pian näemme miltä kylämme konnut näyttävät linnun mielestä (paitsi lintu ei tietenkään näe rajapyykkejä kuten kartantekijä).

Keisarillinen väestönlaskija Mediaani Keskihajonta kehottaa Lovikäärmeen asukkaita varautumaan etukäteen väestönlaskentaan. Hän toivoo, että jokainen ottaisi etukäteen selvää sukupuolestaan, iästään ja ammatistaan ja osaisi mainita sen kylän, jossa asuu ja lisäksi lastensa lukumäärän. Tällä tavalla Lovikäärme pääsee tilastoihin, joita Keisarillinen väestökeskus tuottaa vuosittain.

Keisarillinen kartanpiirtäjä Frantsu Geo-Metrikko on maineikas, hän on muunmuassa tuottanut aikaisemmin Ehtoroovan laajuisen matkailu- ja opaskirjan, joka on nimeltään Nyyrnberin Kroniikka. Kartanpiirtäjälle tulee antaa työrauha ja keisari itse vetoaa Lovikäärmeen asukkaisiin, jotta nämä eivät siirtäisi rajapyykkejä roimasti Pyllyyn päin ennen kartanpiirtämistä ja rajojen vahvistamista. Sen jälkeen rajariidat saavat jatkua entiseen tapaan.

Lovikäärmeen kyläneuvosto muistuttaa myös, että näille virkamiehille ei saa tarjota liikaa viinaa työaikana, jotta väestöluvut ja kartan viivat pitäisivät kutakuinkin paikkansa. Kansallisen vertailukelpoisuuden vuoksi heidät on kuitenkin hyvä pitää pienessä maistissa.

Ministeri Pannahinen kieltäytyy pyytämästä anteeksi

(Pääkaupunki) Lovikäärmeen karvahattulähetystö on marssinut tänä aamuna Pääkaupunkiin ja antanut Keisarillisen Julkisuusministeriön virkamiehille avoimen kirjeen, adressin ja maaliskuun manifestin, jossa vaaditaan anteeksipyyntöä julkisuusministeri M. Pannahiselta vihjaavasta kielenkäytöstä ja kieltäydytään ehdottomasti ottamasta käyttöön uusia julkisuusohjeistuksia. Samalla Lovikäärme ilmoittaa irtaantuvansa Keisarikunnasta, mikäli kylä pakotetaan noudattamaan uusia säännöksiä.

Julkisuusministeri Pannahinen ei suonut lähetystölle audienssia, vaan antoi mielipiteensä kuulua avustajan, alemman virkamiehen ja tämän sihteerin kautta. Tiedon antoi Lovikäärmeen lähetystölle julkisuusministeriön rakennuksen ala-aulan vahtimestari ja keisarillinen ulosheittäjä, Niilo Pianpäinpois, joka tulosti alemman virkamiehen sihteerin laatiman paperin ja ojensi sen lähetystölle. Saatteeksi hän lausui: “Keisariltakin saa paremmin audienssin kuin Pannahiselta, se kun on varovainen kaikkien kanssa. Juoruilette pian minkävärinen kraka sillä on tänään ja se on kuitenkin yksityisasia.”

Viestissään Lovikäärmeen lähetystölle Pannahinen teki selväksi, että anteeksipyyntöä ei kuulu nyt eikä tulevaisuudessa. Hän korosti myös, että uudet julkisuussäännökset tulevat käyttöön ja sitäpaitsi hän ei ole vastuussa julkisuusministeriön toiminnasta vaikka johtaakin sitä. Lisäksi hän pyysi vahtimestaria luovuttamaan Mikropehva-yhtiön laatiman ilve@lude -paketin lovikäärmeeläisille, jotta nämä voisivat siirtyä käyttämään uudenaikaisia järjestelmiä Neitoaikakoulussa ja muissa paikkakunnan oppilaitoksissa.

Lähetystöön kuuluivat Lovikäärmeen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marttu Sokinpylly, kansanvalistajinna Ulla Suu, puoskari A. Massu, nimismies Tanteri Palkio, rikostoimittaja Janne Killuu, poliittinen toimittaja Ulpukka Pentinnenä, leskirouva Hetula Hirviö ja miss Lovikäärme Klaara Povi. Lähetystö on palannut Lovikäärmeeseen kahta jäsentä lukuunottamatta. ilve@lude -paketista suutahtanut Tanteri Palkio kipaisi ministeriön yläkertaan ja heitti “asiakaslahja-avaimenperäksi ja saatanan kuulakärkikynäksi” nimittämänsä paketin päin ministeri Pannahisen yksityistä työhuonetta. Hän joutui tyrmään. Lovikäärmeessä punotaan juonia nimismiehemme vapauttamiseksi. Puoskari Massu puolestaan jäi naisiin ja palaa kyllä omia aikojaan.

ilve@lude -paketti ei siis tule käyttöön Lovikäärmeessä, koska se meni pahasti rikki, ja uutta ei pyydetä.


Julkisuusministeri Pannahisen lausunto:

Hyvä Lovikäärmeen kylän lähetystö,

ministeri Pannahinen ei aio pyytää kylältänne anteeksi. Hän sanoi mitä sanoi ja syyt sanavalintaan ovat yksityisasia. Ministeri toivoo, ettei häneltä vastedes pyydellä julkisia anteeksipyyntöjä tällaisissa asioissa. Kuvernööri Mekkosen aikaiseen aluepolitiikkaan ei ole paluuta eikä meillä panosteta enää paikallisiin anteeksipyyntöihin.

Ministeri Pannahinen täten ilmoittaa, että kylänne joutuu myös ottamaan käyttöön julkisuusministeriön ohjeistuksen. Hän en ota siitä henkilökohtaista vastuuta, vaikka johtaakin sen laatinutta ministeriötä. Ministeriön liikkeitäkin nykyisin ohjaavat suuremmat tuulet, pahoitusmarkkinat ja pörssi. Näistä ministeri ei ole vastuussa ja ministerin aktiivisuutta on turha moittia, koska ministeri on kyllä toiminut juuri ministerille ominaisella tavalla ihan oikein.

Mitä ystävällisimmin ministeri pyytää vahtimestaria luovuttamaan teille ilve@lude -paketin, joka on ministerin ansiosta saatu tähänkin maailmankolkkaan valistukseksi, virkistykseksi ja käytettävyyden lisäämiseksi. Sen avulla maailmanvaltias Pili Portilo Mikropehvasta saa tietää teidänkin osoitteenne. Ministeri kehottaa teitä palaamaan tuntemattomaan kyläpahaseenne millä vaan maitojunalla ja sassiin.

Julkisuusministeri Pannahisen puolesta
Keisarikunnan Julkisuusministeriön Alimman Virkaatekevän Julkisuusvirkamiehen Sihteeri, Kahvinkeittäjä ja Kengänkiillottaja
Herpert Salaava, lakitieteen tohtori

Lovikäärmeessä vaaditaan julkista anteeksipyyntöä

(Lovikäärme) Meillä Lovikäärmeessä on hämmästellen otettu vastaan keisarillisen julkisuusministeriön päämiehen M. Pannahisen lausunto siitä, että yksityisyyden suojassa olisi valtakunnallisten julkkisten kohdalla ammottava lovi, joka on merikäärmeen mentävä. Sanat "lovi" ja "käärme" mitä ilmeisimmin viittaavat Lovikäärmeen kylään sarkastisella tavalla. Lovikäärmeen kylän sanomat ei myönnä tehneensä yhtään lovea kenenkään paikallisen henkilön yksityisyyden suojaan. Sanavalinta "lovi" ei jättänyt paikallislehdelle epäilystä siitä, mitä valtakunnan julkaisua ja kolkkaa julkisuusministeri Pannahinen tarkoitti.

Päätoimittaja Majlis Toukokerttunen kommentoi julkisuusministerin puheita ja niitä seurannutta ministerillistä julkisuusohjeistusta tuoreeltaan. "Kyllähän minä käsitän tämän lehdistön vapautta vastaan hyökkäämiseksi. On ihan ilmeistä, että meidän on vastuullisena mediana kerrottava aatelisten rappiosta, nimismiehen ryyppyreissuista, kylän nuorten syrjähypyistä ja sellaisesta. Olemme palkkaamassa ensimmäisen pöppöröösinkin kyttäämään kaikkia lovikäärmeeläisiä, että paikallinen julkiselämä lähtisi ison maailman tapaan käyntiin." Paitsi median toimintaan, Toukokerttunen epäilee ministeriön linjausten vaikuttavan myös kansalaisvaikuttamiseen. Esimerkiksi kansalaisille annettua kehotusta pitää keskeneräiset kysymykset omana tietonaan ja tuoda julki vain päätetyt asiat on tällainen omituinen kohta. "No, ehkä ministeri on ottanut oppia omasta suhteestaan siihen sussuun, mikäsennimioli. Että suhteesta kannattaa kertoa vasta kun se on päätetty." Toukokerttunen kertoo olevansa ihan samaa mieltä, ja kertoo mielellään suhteestaan erääseen Ken-nimiseen uimaripoikaan, koska suhde on jo päätetty. "Ei siihen sukulaisilla oo mitään sanomista kun kertoo vain eksistään."

Nimismies Tanteri Palkio meinaa horjahtaa vallan pois tolaltaan kun kuulee, että hänenkin velvollisuutensa kasvavat uuden julkisuusvalvonnan myötä. "Tämä suositus, joka on kohta laki, tarkoittaa sitä, että minä alan kulkea täällä korvat pitkällä ja katsoa, etteivät muijat vaan jauha naapureidensa tai edes lastensa kuulumisia millään julkisella paikalla." Palkio pitää tehtävää aivan ylimitoitettuna. "Kyllä minä mieluummin otan sen, että puoli kylää ja yksi lehti keksii juoruja minun viinankäytöstäni kuin sen, että kuljen täällä ajatuspoliisia leikkimässä." Palkio uumoilee, että tämä ohjeistus voimaantullessaan saisi hänet eroamaan tehtävästään ja antautumaan rakkaalle harrastukselleen, joka on nuorten mieshahmojen tutkiminen muinaisfilosoohvi Palttonin rakkaudesta kertovissa kirjoituksissa.

Lovikäärmeen kunnanvaltuusto aikoo vastakin kertoa valmisteltavista asioista ihan kaikille. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marttu Sokinpylly linjaa selvästi: "Meidän kokouksethan on avoimia, ja eihän noita valtuutettuja vaienna mikään. Jos jostain asiasta sanoo niille, että nyt vähän suuta soukemmalle, niin sitten ne vasta melskaakin. Siksi meillä tehdään aina selväksi, että kaikesta saa puhua. On sopu säilynyt ja hyviä päätöksiä on tullu. Tää on kattokaas neuvotteluyhteiskunta." Lovikäärmeen kunnanvaltuusto valmisteleekin vastinetta julkisuusministeriölle ja vaatii ministeri Pannahiselta julkista anteeksipyyntöä sanan "lovi" ja "käärme" käyttämisestä.

Paljastus Miss Lovikäärmeen taustasta!

On selvinnyt, että vastavalittu kauneuskuningatar Klaara Povi on syntyisin Piisaminmolosta, tarkemmin sanottuna Ukko-Piisamin Moloa palvovasta alkuperäiskansasta. Hänen vanhempansa kuuluvat tähän kansaan. Elinolojen muututtua ahtaiksi valtaväestön alkuperäiskansalle osoittamalla alueella on neiti Povikin joutunut lähtemään leivän toivossa Urean mutkaan asumaan ja tekemään töitä. Viimeisten vuosien aikana neiti Povi on auttanut vanhempiaan taloudellisesti ja myös osallistunut molonpalvojina tunnetun heimon uskonnollisiin menoihin, joita ovat kansatieteilijät pitäneet maailman mittakaavassa merkittävän riettaina. Nämä menot ovat syy siihen, ettei Lovikäärmeeseen tullut valtaväestö ole koskaan suvainnut molonpalvojia. Neiti Povi myöntää, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa on molonpalvonta ja hän aikoo harjoittaa uskontoaan ja sen rituaaleja kuten ennenkin. Menojen lihallisuutta hän kommentoi lyhyesti: “Emmä tiedä miten se ois niinku jotenki vähemmän henkistä kun nää jotku mukaki edistyneempien uskontojen kannattajat tykkää sanoa. Aina kuulee jotain alkuasukasläppää. Molonpalvojat on kuulkaas hyvää ja jaloa kansaa, mutta eivät vaan valitettavasti kunnon karjalaisia tai ees lähi-idän kulttuuripiirissä syntyneiden uskontojen tai kulttuurien piirissä. Helppohan sitä on sellasten päälle sylkee.”

Tämä kohupaljastus asettaa yhden vaikeuden lisää neiti Poven kivikkoiselle missintielle. Perinteisesti molonpalvojia ei ole hyväksytty miss Lovikäärme-kisaan. Neiti Povi kuitenkin puolustautuu sillä, ettei hänen etnistä taustaansa ole edes kysytty, ei liioin uskonnollista vakaumusta tai vanhempien ammattia tai asuinpaikkaa. Kisojen säännöissä ei myöskään viitata molonpalvontaan sanallakaan. Neiti Povi myös pitää syvänä ihmisoikeusloukkauksena sitä, että joku voisi hänen etnisen taustansa perusteella pitää häntä kelvottomana missinä.

Karhu hyökkäsi, paroni Naksuli kuoli – viinalla osuutta asiaan?

(Urean rantametsät) Suru-uutinen tavoitti Lovikäärmeen tänä iltapäivänä, kun selvisi, että karhu on raadellut paroni Naksulin. Kontio on yhä karkuteillä, eikä sillä tiedetä olleen muita uhreja.

Silminnäkijä kertoo, että paroni oli ottanut “pössykkänsä ja mössykkänsä”, kuten vainaja oli usein leikillisesti sanonut ja lähtenyt ammuskelemaan elikoita. Elikoilla hän on mahtanut tarkoittaa karhuja, joita on vilahdellut Urean rantamilla. Silminnäkijä lähti paronin perään, koska hän ei luottanut siihen, että ukko pärjää metsässä yksinään, “ei varhaisaamun laskuhumalissa metsään lähdetä yksin”. Mutta kävikin niin, että ovelan oloinen karhu hyökkäsi paronin kimppuun ennenkuin tämä ehti piipustaan sitä sihtailla. Silminnäkijä kertoo jäljen olleen “rumaa”.

Karhut ovat levinneet viime viikkoina kohti Lovikäärmettä. Joissakin piireissä tätä pidetään merkkinä maailmanlopusta, koska karhut tavallisesti nukkuvat vielä talviuniaan näinä aikoina. Yleisemmin epäillään, että karhujen tulon takana on nimimerkki M.Ö.R., joka toimii samaan tapaan kuin Hamelnin pillipiipari. Lovikäärmeen poliisi onkin nimismies Palkion johdolla alkanut perehtyä Grimmin satuihin, jotta rikollinen saataisiin kiinni ja voitaisiin mahdollisesti osoittaa, että eläinaktivisti tai ryhmä eläinaktivisteja on paroni Naksulin kohtalosta vastuussa. Uskotaan, että aktivistit juottivat paronille viinaa ja usuttivat sitten karhun hänen kimppuunsa. Poliisi perehtyy tähän tutkintalinjaan, vaikka edes aihetodisteita eläinaktivistien osallisuudesta ei ole esitetty.

Lovikäärmeen kylän sanomat esittää surunvalittelunsa Naksulin perheelle.

Agitaattorin paluu!

(Ketto) Agitaattori Murtti P. Lekserin on kerrottu karanneen tyrmästä parisen viikkoa sitten. Sala- ja ilmipoliisien etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Nyt kuitenkin epäillään hänen muuttaneen väärän henkilöllisyyden turvin asumaan Lovikäärmeen muukalaiskylä Kettoon. Hän on ottanut itselleen kaskaslaistyyppisen muukalaisnimen Iisakki Stürmwitzc.

Lekser on jo jonkin aikaa kylvänyt riidan siemeniä Keton muukalaisten joukossa. Siellä hänen on kuultu panettelevan pislamin kannattajia, krustittuja laidasta laitaan - niin pakolisia kuin rötöstanttejakin ja lisäksi hän on naureskellut Piisaminmolon Ukko-Piisamin Mololle uhraaville metsästäjä-keräilijöille. Keton ulkopuolella kulkiessaan hän taas on esiintynyt kauppiaana, joka panettelee ennen kaikkea muukalaisia ja kylvää muukalaisvihaa kaikkialla Lovikäärmeessä. Viranomaiset, ihmisoikeuskysymyksiin perehtyneet ja muut puheliaat tieteilijät epäilevät, että hän yrittää saada muukalaiset vihaamaan kaikkia ja kaikki vihaamaan muukalaisia ja näin hän pyrkii hävittämään muukalaisasujaimiston Ketosta.

Epämukava tunnistaminen

Kauppiaana esiintyessään Lekser oli ryhtynyt juttusille Lovikäärmeen pankkiiriliikkeen katalaatikko Herman von Vaurasloven kanssa. Vauraslovi karsasti juttukumppaninsa muukalaisvastaisia puheita. Työnsä puolesta pahoitusalalla Vauraslovi tuntee paljon muukalaisia, jotka ottavat aktiivisesti osaa Lovikäärmeen talouselämään ja ovat paljon auttaneet sen nykyisessä kukoistuksessa. "Aivan ne muukalaiset ovat kuten me muutkin. Eri säännöt vaan on joskus niille rustattu, mistä lie syystä. Mukavia heppuja." Vauraslovi tunnisti Lekserin agitoinnin vimmasta. "Tapasin sen Lekserin silloin aiemmin kun se niitä aromipesiä tai voimia tai sellaisia kaupitteli. Sitä mitä tulee kun mätien munien ytimiä halkaistaan ja haisee ihan helevetisti" muistelee Vauraslovi. "Tajusin sitten, että hei sehän on Murtti ja menin saman tien toimittajaa juttamaan. Toimittajat on hyvä pitää vähän poliisia edellä niin että kansalaiset saa tietää kaiken, ettei tule mitään rajoituksia tai vaitioloja. Siksi mä ainakin laulan kaiken lehdille ennen poliisille menoa." Vaurasloven omia uskonnollisia tunteita loukkasi syvästi se, että Lekseri on puhunut rumasti myös kelministisistä rötöstanteista. "Minä hartaana kelministinä olen kyllä pahoittanut mieleni."

Asiantuntija: muukalaisviha on muotia

Eri uskontojen yhteiseloa Lovikäärmeessä tutkinut ant-ro-po-loo-gi Annastiina Lahnala kertoo, että Lovikäärmeessä tilanne on perinteisesti ollut tasapainoinen. Kenelläkään ei ole ollut syytä nousta mitään ryhmää vastaan ja suurimmissa uskontokuntien välisissä konflikteissa huolenaiheena on ollut lähinnä se saako uppokastetulle ojentaa pyyhkeen missä vaiheessa seremoniaa. "Tämä on kuitenkin uusi kansainvälinen muoti, tämä uskontojen vastakkainasettelu ja vihannostatus", kertoo Lahnala. "Pidän itse sitä suurena uhkana yhteisörauhalle ja myös maailmanrauhalle." Lahnalan mukaan ainoat, joilla on syytä halveksua toisten uskoa, eivät suinkaan ole itse jonkun uskonnon kannattajia. "Usein pahimpia ovat huitojat, jota vihaavat uskontoja ylipäänsä. Heitä nimitetään kateisteiksi, koska on havaittu, että he kantavat usein kaunaa, kokevat kateutta ja ahdistusta uskontojen edessä eivätkä pysty muodostamaan tasapainoista suhtautumista uskovaisiin ihmisiin tai uskontoihin laajemmin." Viime aikoina muodikkaaksi on noussut erityisesti muukalaisviha. Erityisen kärjekkäästi tämä näkyy Lahnalan mukaan Kaskaan maassa, jossa Murtti P. Lekser on sattumoisin oleskellut pitkiä aikoja.

Lovikärmeen kirkonkyläänkin oma palokunta!

(Lovikäärme) Tähän asti on tulipalon sattuessa ollut lähin palokunta Ureanmutkan teollisuusalueen yksityinen palokunta, jonka esisijainen asemapaikka on Ureanmutka. Kuten tiedämme Ureanmutkasta on kaksi peninkulmaa kirkonkylään ja usein on palokunnan tehtäväksi jäänyt sammuttaa vain savuavat rauniot.

Pirttipuo pelästytti ihmiset

Kyläläiset varmasti muistavat viime vuoden kesäkuussa Pirttipuon talon traagisen tulipalon Lovikäärmeessä. Palomestari Ruiskula oli ajanut hevosia niin raivokkaasti Ureanmutkalta, että hevoset vaipuivat kuolleena maahan virtsan päässä Pirttipuon talosta. Onneksi viisas viljelijä Jemmari oli lähtenyt palokuntaa vastaan ja hänen hevosillaan saatiin palokalusto paikalle ja Pirttipuon talo osittain pelastettua. Mikäli Jemmari ei olisi lähtenyt palokuntaa vastaan olisi seurauksena ollut Pirttipuon hävitys, ja 23 lapsisen perheen kotitalo olisi tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Ottaen huomioon Hernesti Pirttipuon viihtymisen Lotkorin keritsimissa olisi perheellä luultavasti ollut edessä muutto Pyllyn syrjäkujille.

Lisäksi on usein raportoitu pyllyläisten kakaroiden varastaneen palokelloja, joilla palokunta hälytetään Ureanmutkalta. Pyllyssä ei ole omaa palokuntaa ja he ovat kateellisia. Lovikäärmeen eläinsuojeluyhdistys myös on useita kertoja valittanut palokunnan hevosten loppuun ajamisesta sillä matka Ureanmutkasta Lovikäärmeeseen on pitkä ja tie huonokuntoinen. Kuten ikävä kyllä tiedämme matkalle on kuollut vuosien varrella usea hevonen. Pirttipuon talon traagisen tulipalon jälkeen heräsi kylässä keskustelu kirkonkylän palokunnan tarpeesta.

Oma palokunta ja merkittäviä uudistuksia

Eilen avattiin vihdoin kirkonkylään ikioma palokunta. Palokunnalle on rakennettu talo entisen Italo-ilotalon tontille. Kuten tiedämme ilotalo sulki ovensa Kansanvalistusseuran paramilitaristisen jaoston iskun jälkeen. Tosin Ilotalosta ei sen jälkeen mitään olisi jäljelle jäänytkään. Tytöthän siirtyivät sitten etupäässä osaksi puoskariruhtinas A. Massun suurta palveluskuntaa.

Palokuntaan on palkattu palomestari alipalomestari, yliruiskumestari, aliruiskumestari, palokersantti seitsemä palokorpraalia ja 20 palosotilasta. Palomestari Muna Tuhkala on syntynyt Lovikäärmeen kylässä, mutta lähti jo nuorena rautateille. Rautatiet veivät hänet aina Pääkaupunkiin ja siellä hän liittyi keisarilliseen paloprikaatiin, ja lopulta kouluttautui palomestariksi asti. Nyt hän ilolla palaa vaimonsa kanssa asumaan vanhaan kotitaloonsa. Palomestari itse on lapseton, mutta palomiesten joukossa on usea perheen isä, joten täyteen ahdettu kyläkoulumme joutuu luultavasti siirtymään myös yövuoroon.

Palokunnalle on hankittu palokuntahevosia aina Pääkaupungista saakka. Palokunnalle on hankittu neljät parivaljakon vetämät palovaunut, parivaljakon vetämä miehistövaunu ja kaksi nopeaa ratsuhevosta Ureanmutkan palokunnan hälyyttämiseksi suurpalon sattuessa (sen varalta, että pyllyläiset ovat varastaneet palokellot tai palovartijat ovat juovuksissa). Palokunnalla on myös sekä käsi-, että tynnyriruiskuja. Lisäksi palokunnalle on lahjoitettu 2353 metriä kumiletkua ja 234 metriä hamppuletkua. Koko kalusto edustaa uusinta tekniikkaa ja näin kyläläisemme voivatkin olla rauhassa tulipalon sattuessa. Oheisessa kuvassa näette kahdet näistä hienoista palovaunuista sekä komeita palosotilaita.

Kyläläisille uusia velvollisuuksia

Kyläneuvosto on päättänyt, että jokaisen talonomistajan on pidettävä aina saatavilla 350 litran tynnyrillinen vettä palokunnan tarpeisiin. Sen joka tätä määräystä rikkoo joutuu palokunnan talliin orjatyöhön viideksi vuodeksi vuorotta tai mikäli rikkomus huomataan tulipalon aikana löytää määräyksen rikkoja itsensä Siipiriän junasta.

Tämän lisäksi ympäri kirkonkylän keskustaa ja tärkeitä paikkoja asennetaan aivan uudenlaisia palotelegraafeja. Palotelegraafejen käyttö opastetaan kyläläisille kun ne on saatu asennettua. Palotelegraafi on siis palolennätin, josta tulipalon sattuessa tulee heti painaa, jolloin palokunta saapuu paikalle kiireen vilkkaa. Tämäkin on aivan uudenaikaista sillä Ureanmutkan teollisuusalueellakin palotelegraafeja on ainoastaan Naksulin Sahalla, Naksulin Puuvillatehtaassa, Leinoonin porsliinitehtaassa, Leinoonin väritehtaassa ja Ruusulevin hellatehtaassa. Tehdastyöläisten asunnoissa palon sattuessa palokunta saapuu paikalle palokellon tai palovartijan hälyttämänä. Mutta kirkonkylällä palokelloja asennetaan myös asuinkortteleihin!

Ja vielä haluamme muistuttaa, että vaikka uusi palokunta on hieno ja palomestari M. Tuhkala pelottava niin palokunnan käyttö on kaikille kyläläisille täysin ilmaista. Ei pidä pelätä tekevänsä väärää hälytystä. Aikaisemmin on ainakin köyhemmän väestön osan tiedetty jättäneen palohälytyksen kokonaan tekemättä, koska ei haluttu vaivata Ureanmutkan hienoa palokuntaa. Näin ei saa missään nimessä toimia vaan palokunta täytyy tilata paikalle välittömästi! Vääristäkään hälytyksistä ei tule maksua vaan koko toiminta on kyläläisille täysin ilmaista!

Lisäksi halutaan muistuttaa, että Lovikäärmeen kirkonkylän palokunnan alue kattaa myös Vakosuon, Piisaminmolon ja muutkin alueen ovat peninkulman säteellä kirkonkylän torilta. Tästä poikkeuksena palokunnan alue kattaa myös Pyllyn Pappilan. Tähän ratkaisuun päädytty, koska maisterinna Suu oli erityisen huolissaan sisarensa turvallisuudesta, sillä Pyllyn Pappila on yritetty polttaa kaksi kertaa pyllyläisten taistelevien ateistien toimesta.

Eläin-Anarkismia Lovikäärmeessä!

(Lovikäärme) Kyläämme on pesiytynyt eläin-aktivisti. Hän esiintyy ainoastaan ingocnito ja merkitsee jälkensä tuhrimalla seiniin mustikkasoosilla kirjaimet M.Ö.R.

Useissa yhteyksissä on tullut esille, että M.Ö.R. pyrkii palauttamaan karhut Lovikäärmeen metsiin. Kerrotaan, että Pyllyn puolella on havaittu jo karhuja, joita johtaa kohti Loven korpia kasvivärjättyihin villavaatteisiin pukeutunut hahmo, joka syö vain marjoja. On esitetty vahvoja epäilyjä siitä, että juuri tämä olisi salaperäinen M.Ö.R.

Metsänvartija Urpo Urpumaa on innoissaan karhujen paluusta. "Siitä on jo viisi vuotta kun karhu on viimeksi Lovikäärmeessä havaittu. Paikallinen rappioaateli on pitänyt harrastuksenaan näiden uljaiden eläinten ammuskelua. Tämä oli varmaan suurin yksittäinen syy miksi minut nimettiin virkaan, siis karhujen suojelu." Kuitenkin Urpumaa huomauttaa, että M.Ö.R:in anarkistinen tuhrinta on erittäin tuomittavaa: "Vaikka olisi tärkeällä asialla, ei sovi levittää mustikkamehua joka seinään."

Paikallinen aateli on kuohuksissaan siitä, että karhut ovat tälläkin hetkellä ehkä vain muutaman kilometrin päässä Lovikäärmeestä. Vanhaparoni Naksuli haluaa muistuttaa kaikkia Lovikäärmeen asukkaita pikku Punahilkasta, jonka karhu söi vaikka tämä olikin punainen kuin työläinen. "Ne pedot ei säästä edes pieniä punikkeja, nämäkin aloittaa varmaan siitä hehkeästä Poven Klaarasta".

Toimitus haluaa huomauttaa Lovikäärmeen asukkaille, että karhu ei syönyt pikku Punahilkkaa, vaan susi. Lisäksi Punahilkka pääsi pakenemaan suden vatsasta metsästäjän neuvokkuuden ansiosta. Metsästäjä myös ajoi suden itsemurhaan ja näin väisti vastuunsa rauhoitetun eläimen surmaamisesta.

Murheita Suun suvussa!

Neiti Ulrika Suu on kuulutettu avioliittoon erään nimeltä mainitsemattoman vintiön kanssa. Perheemme suree asiain tilaa suuresti, mutta koska tapahtunutta ei voida enää välttää, puretaan neiti Suun aiemmat avioliittoaikeet. Suun suku täten ilmoittaa lehdistöteitse - kuten suvun vanha perinne määrää - että Ulrikan ja hänen vanhempiensa välit ovat poikki viiden vuoden ajan epätoivotun avioliiton solmimisesta saakka.

Ulrikan äiti Ulla on toistaiseksi määrätty vuodelepoon. Enemmän kuin tyttärensä ratkaisua, Ulla suree suvun perinteen vaikutusta suvun jäsenten väleihin. Ulrika-tytär on äidille rakas, ja menetys on raskas. Mutta suvun ikiaikaista sääntöä ei voi sen arvostetuinkaan jäsen pyörtää!

Suun suku toivottaa Ulrikalle onnea valitsemallaan tiellä ja toivoo kaikille osapuolille voimia kestää tämän skandaalin.

Rouva Suun sanelusta kirjoittanut
Alma E. Sisäkkö, sisäkkö

PS. Herra Suun terveiset: JA MINÄHÄN RUUVAAN SEN HULTTION PÄÄN SEN HARTEILTA KUN VASTAAN TUUN!

Urean Mutkan Hektikko-tilanne kiristyy!

(Urean Mutka) Aikaisemmin irtisanotut Naksulin Sahan ja Naksulin Puuvillatehtaan hektikot saivat tänään tuekseen Leinoonin Väritehtaan ja Leinoonin Porsliinitehtaan hektikot. Leinoonin tehtaiden hektikot julistivat ryhtyvänsä tukilakkoon ja ilmoittivat lopettavansa lakkonsa vasta kun irtisanotut hektikot saisivat 2000 loven palkankorotuksen. Vanha paroni Naksuli ilmoitti, että irtisanottujen palkat voitaisiin vaikka heti nostaa 10 000 loveen kuukaudessa, mutta hän ei niitä palkkoja maksaisi. Näin ollen Leinoonin tehtaiden hektikot lakkoontuivat.

Tehtaanpatruuna Leinoonin oikeudenmukaiset toimet

Leinoonin tehtailla ei aluksi hektikkojen lakkoa huomattu lainkaan. Tehtaanpatruuna B.B Leinooni ihmetteli mikseivät hektikot olleet leimanneen kellokorttiaan. Huomattuaan hektikoiden puuttun tehtaista erotti hän heti kaikki. Hektikkojen tultua selvittämään olevansa vain lakossa tehtaanpatruuna Leinooni ilmoitti ettei jaksa kuunnella kaikenmaailman ulkomaalaisten hektikkoaatteiden kannattajia. Sallitun metsän entisten hektikkojen leiriin siis liittyi viistoista uutta entistä hektikkoa. Näin ollen metsän hektikkomäärä on ylittänyt reippaasti maagisen 30 hektikon rajan, jota pidetään kriittisenä turvarajana arvokkaille luonnonympäristöille. Helvetinkosken kuvernööri onkin antanut pikapäätöksellä Lovikäärmeen metsästysseuralle 20 aikuisen hektikon kaatolupaa.

Hektikkojen lasten tilanne huolestuttaa

Suurin osa Naksulin ja Leinoonin tehtaissa työskennelleista hektikoista asui työsuhdeasunnoissa Urean Mutkassa. Sekä vapaaherra Naksuli että tehtaanpatruuna Leinooni ovat luvanneet ettei ainuttakaan lapsiperhettä ajeta ulos vaikka heidän isänsä onkin irtisanottu. Tämä kuitenkin koskee ainoastaan perheellisia hektikkoja, joita on ainoastaan viisi. Heidän vaimonsa ovat kotiäitejä. Yksinasuvat hektikot on ylössanottu myös asunnoistaan ja heillä on kaksi viikkoa aikaa noutaa tavaransa Tehtaanraitti 2:sta. Tämän jälkeen heidän tavaransa myydään varaosiksi Siipiriään.

Lovikäärmeenkylän lastensuojelulautakunnassa herännyt keskustelu näiden hektikkojen lasten tulevaisuudesta. Kunnan lastensuojelutarkastaja Jani Hivikuori on määrätty selviämään näiden onnettomien lasten elinoloja.

Ensimmäiset katuvat jo

Toimituksen saamien tietojen mukaan olisi kaksi hektikkoa palannut Naksulin Puuvillatehtaaseen työhön. Luotettavalta taholta saimme tietää molempien hyväksyneen merkittävän palkanalennuksen, ja ilmoittaneen paluunsa syyksi sen ettei metsän tietoliikenneyhteydet mahdollista VAVin tai Vastaisku-pelin pelaamista. Tämän epäillään myös johtavan muutama päivän kuluessa useampien hektikkojen paluuseen.

Hektikkojahti Vakosuolla!

(Vakosuo) Lovikäärmeen sahalta joukkoirtisanotut hektikot ovat siirtäneet kannettavat tietokoneensa telttoihin Vakosuolle. Hektikoiden vaatimuksista suutahtaneet kyläläiset ovat lähteneet joukolla haravoimaan metsiä koirien ja kiväärien kanssa.

"Täällähän ei hektiikkaa harrasteta", murahti suurta hektikkojahtia johtava metsänvartija Urpo Urpumaa. "Tämä on kuitenkin luonnonympäristö. Lähdemme hakemaan hektikot hektiikkaromuineen pois metsästä, he kuitenkin kuuluvat sivistyksen piiriin vaikkeivät siitä ymmärräkään nauttia. Eivätkä ne tuolla luonnossakaan tunnu nauttivan."

Hektikkojahtiin osallistuu myös paikallinen työvoimaviranomainen Salli Neuvoa-antava. Neiti Neuvoa-antava haluaa ystävällisessä hengessä neuvoa hektikoita ilmoittautumaan Lovikäärmeen työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi. "Sillä tavalla saataisiin taas kaikki töihin, ainakin ajan kanssa. Työttömyyskausi voi kyllä joillakin hektikoilla muodostua pitkäksi, ja tietysti teemme kaikkemme ehkäistäksemme hektikoiden syrjäytymisen".

Hektikot on tarkoitus tuoda metsistä pois, kehottaa heitä ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi ja tarjota muuttotukea, jotta he voisivat hakea töitä Lovikäärmeen lähipitäjistä tai muualta kreivikunnasta. Muuttotuki ja hektikoiden saamat työttömyyskorvaukset ovat kuitenkin ilmaista rahaa, jota useiden hektikkolausuntojen mukaan käyttävät vain pummit, perskärpäset, elämäntaiteilijat ja juopot. Neiti Neuvoa-antava käsittää tilanteen hankaluuden. "Kyllähän hektikoiden nyt kannattaisi tietysti käsittää osansa yhteiskunnassa ja asettua myös saamaan apua siltä kun tilanne on mikä on. Heidän poliittisille estoilleen työvoimatoimisto ei mitään voi, mutta olisi toivottavaa kaikkien kannalta, että he kuitenkin hoitaisivat laskunsa, vuokranmaksunsa ja suostuisivat järjestämään elämänsä."

Lovikäärmeen Kylän Sanomain metsästä tavoittama nimettömäksi jättäytyvä tutiseva hektikko väittää, että hektikot ovat joutuneet orjatyöstä vielä pahempaan tilaan - heidät on karkotettu. Toimittaja kertoi hektikolle, että Naksulin sahan entiset hektikot ovat nyt työttömiä, eivätkä he ole olleet orjia ennen työttömiksi joutumistaan. Hektikko juoksi syvälle metsään ja huusi mennessään, että toimittaja ei kyllä ymmärrä mistään mitään, "on turha tulla kertomaan tuollaista paljon kärsineelle ja kaikkensa antaneelle hektikolle, joka on tienannnut vain 3400 lovea kuukaudessa eikä saanut 1000 loven palkankorotusta."

Hektikoiden joukkoirtisanominen

(Urean mutka) Naksulin Sahan ja Naksulin Puuvillatehtaan hektikoiden yhteinen yhdistyi ryhtyi eilen illalla vaatimaan välittömästi 1000 loven palkankorotusta. Mikäli tätä korotusta heille ei annettaisi he ryhtyisivät välittömästi lakkoon. Vapaaherra Alvertti Naksuli ei kuitenkaan näihin vaatimuksiin niin vaan suostunut.

Kun Urean mutkan isotehtaan kello soitti Naksulin Sahan, Naksulin Puuvillatehtaan, Leinoonin Väritehtaan sekä Leinoonin Porsliinitehtaan työläisten päivän päättyneeksi marssivat Sahan ja Puuvillatehtaan hektikot Naksulin kartanoon antamaan palkankorotus vaatimuksensa Rappioparoni Alvertti Naksulille. He vaativat 1000 loven lisäystä kuukausipalkkaansa, ilmaisia työsuhdeasuntoja sekä ilmaisia puhelinliittymiä.

Todistajalausuntojen mukaan rappioparoni Alvertti Naksuli kuunteli arvokkaasti hektikkojen vaatimuksen shampanjaa siemaillen. Hektikoille ei tarjottu shampanjaa, sillä arvoisan vapaaherra Alvertti Naksulin mielestä hektikoilla ei ole kykyä nauttia shampanjan kaltaisista tuotteista. Paroni pyysi hektikkojen jättämään anomuksen ja poistumaan, jotta hän voisi keskittyä rauhassa sikariinsa. Hektikot kuitenkin ilmoittivat, että mikäli vaatimukset eivät aamuun mennessä täyty he ryhtyvät välittömästi lakkoon.

Vanha paroni tunnetaan kiivaana miehenä ja palvelijoiden mukaan ei ollutkaan yllätys, että paroni tempaisi seinältä miekan. Hektikot ymmärsivät tässä vaiheessa paeta, mutta eivät ehtineet edes ulko-ovelle ennen kuin paroni ilmoitti heidät kaikki erotetuiksi. Tämän jälkeen paroni vapautti verikoirat, jotka jahtasivat hektikkoja aina Sallittuun Metsään saakka. Heistä ei ole sen jälkeen nähty jälkeäkään.

Kun vanhalta paronilta kysyttiin kuin Saha ja Puuvillatehdas pärjäävät ilman hektikkoja vastaisi hän: "Paremmin tähän asti, onhan siellä työntekijät. Ja jos ei pärjää niin kyllä ulkomailta niitä saa lisää ihan bulkkihintaan. Sitä paitsi noille vanhoillekin maksettiin jo 3 500 lovea kuussa ja jos uusille maksaa vähän enemmän niin ovat vakanssit jo ensi viikolla täynnä."

Hektikoiden orjatyö herättää keskustelua

(Lovikäärme) Lovikäärmeen kylän sanomat on tehnyt ensimmäisen lukijagalluppinsa. Aikaisemmin lehdessä ilmestyneen nimimerkki "Vainotun hektikon" kirjoituksen johdosta lehden toimittajat lähtivät raitille kyselemään kyläläisiltä hektikoista. Kyläläiset eivät suhtaudu kovin myötätuntoisesti hektikoiden pyrkimyksiin. Näyttääkin itse asiassa siltä, että väkivaltaa on luvassa, mikäli hektikot eivät peräänny vaatimuksissaan ja vaikene pikemmiten - miltei neljännes kyselyyn vastanneista on valmiita toimittamaan hektikot vankilaan.

Kysely on toteutettu tämän päivän aikana Lovikäärmeen kylän pääkadun tienoilla. Kysymyslomakkeessa tiedusteltiin seuraavia asioita:

1) Onko hektikko orja, jos hän saa vain 2300 lovea kuukaudessa? (a) kyllä, (b) ei, (c) en osaa sanoa

2) Ehdotuksenne hektikkokysymyksen ratkaisemiseksi: (a) annetaan rahaa, (b) järkätköön itse palkkansa, (c) pannaan vankilaan, (d) en osaa sanoa, (e) muu, mikä?

3) Onko hektikkoja kiittäminen keisarikuntamme hyvinvoinnista? (a) kyllä, (b) osittain, (c) ihan vähän, (d) ei ollenkaan, (e) en osaa sanoa

Saimme jaettua lomakkeen kaikkiaan 134 vastaajalle. Lisäksi teimme suullisen gallupin, jotta kyläläisten kommentit pääsisivät ilmoille ja tulisi heti kaikkien luettavaksi mitä kulmilla puhutaan tästä päivänpolttavasta kysymyksestä.

Kyselyn tulokset:
1) (a) 2 %, (b) 96 %, (c) 2 %
2) (a) 2 %, (b) 54 %, (c) 24 %, (d) 2 %, (e) 18 %
3) (a) 4 %, (b) 22 %, (c) 50 %, (d) 18 %, (e) 6 %

Kyselyn tuloksista ilmenee, että ehdottomasti suurin osa Lovikäärmeen asukkaista ei pidä 2300 loven alkupalkkaa orjatyön merkkinä. Kuten kyselymme suullisesta osuudesta ilmenee, suurin osa on sitä mieltä, että orjatyöstä ei makseta juuri mitään ja sen tekijä pakotetaan tekemään työtä. Hektikoille ei monikaan olisi valmis antamaan rahaa, suurin osa toivoisi, että hektikot neuvottelisivat itselleen tyydyttävät palkat esimerkiksi perinteisiin työtaistelukeinoihin turvautumalla eivätkä kulkisi hyvänä työaikana kitisemässä raitilla. Osa väestä oli niinkin tympääntynyt hektikoiden valitukseen, että olivat valmiit heittämään heidät vankilaan tai määräämään heille verrattomasti rumempia rangaistuksia. Keisarikunnan talouden kukoistuksesta hektikot saivat kansalta ainoastaan pienen kiitoksen, muutamilta vähän suuremmankin. Hektikkojen viimeaikainen käytös on kuitenkin suututtanut kansaa siinä määrin, että noin viidennes ei antaisi hektikoille mitään kiitosta tämänhetkisestä hyvinvoinnista.

Hektikot lynkattakoon?

Erityisesti lovikäärmeeläisten mielikuvitusta kutkutti kysymys siitä, mitä hektikoille pitäisi tehdä. Lisärahaa heille ei myöntäisi juuri kukaan, mutta tyrmään heidät toivottaa monikin. Hyvin moni myös tarjosi erilaisia ratkaisuja ongelmaan, jotka olivat monet varsin väkivaltaisia. Tässä muutamia lainauksia:
"Karkotetaan koko joukko Faganistaniin, sielläpä ulvovat" (mies, 56 vuotta). "Suosittelen perinteistä lynkkausta niille turhille aktivisteille" (nainen, 37 vuotta). "Pannaan ne kortistoon, ei anneta ollenkaan töitä kun ei kerran kelpaa" (nainen, 23 vuotta). "Viiään ne tonne hyvän neiti sepän avuksi. Kuolevat ku kärpäset kun oikiaa työtä näkevät" (mies, 45 vuotta). "Pannaan ne naimisiin ja kotia lapsia hoitamaan. Se on arvokasta työtä se, nostakoot palkkoja sillä rintamalla" (mies, 70 vuotta).


Suurta kiukkua raitilla

Jututimme hetken vastikään eläkkeelle jäänyttä sillanrakentaja Makkosta kylillä. Makkonen vaikutti varsin tuohtuneelta hektikoiden vaatimusten johdosta. "Emmie tuommosta käsitä kyllä ollenkaan. Turhanvikisijät, minen oo eläissäni tienannu ko 1700 lovea kuussa raskaasta työstä. Alakupalakka tais olla siinä tonnin alta nykyrahhoina. Ja koulut mieki kävin. Enkä orjatyötä oo päivääkään tehnynnä, vappaa mies oon ollu kulkemaan ja vaikka köökkipiiaksi oisin voinunna ruveta." Makkosen vastaus hukkuu kirosanoihin, kun toimittaja kysyi häneltä mitä hektikoille pitäisi tehdä. Toimittaja erottaa nauhalta jotain muminaa "munista hirttämisestä".

Jonkin aikaa etsittyämme yhytimme kyliltä myös lumenistin, Lovikäärmeen historiallisessa museossa työskentelevän intendentti Arle Ruunin. Maisteri Ruuni naurahtaa kun häneltä tiedustellaan hektikoiden ja lumenistien suhteesta: "Onhan se pyörömuurin suunnittelu ollut aina tärkeää, en minä sitä kiellä. En kyllä myöskään käsitä sitä, miten harpin ja virtapiirin kanssa sohiminen oikeuttaa puhumaan pahaa muuta työtä tekevistä." Ruuni kieltää ehdottomasti, että kyse olisi orjatyöstä: "Ei missään nimessä. Yhtäkään hektikkoa ei tässä maassa ole pakotettu tekemään työtään. He voisivat aivan hyvin vaihtaa työpaikkaa, ryhtyä siivoamaan tai vaikka hoitamaan vanhuksia, siinä vasta hieno työ, ja tarpeellinen. Tietenkään näille hienohelmoille ei tällainen työ kelpaisi, siinä ei ikälisien kanssakaan ylletä 2300 loveen". Ruuni itse kertoo myös tienaavansa vähemmän kuin 2300 lovea kuukaudessa. Toimittaja tiedustelee vielä, mitä kuuluu museointendentin työhön. "Tällaista jokapaikan höylimistä. Tutkin Lovikäärmeen pitäjän historiaa itse, noin kolmensadan vuoden takaisia aikoja. Pidän yllä kokoelmia ja hankin asiantuntijoita tutkimaan niitä. Kirjoittelen tekstejä museoomme, suunnittelen näyttelyitä, pidän yleisöluentoja ja kursseja. Museomme on suosittu, joten katson onnistuneeni työssäni ja koen, että minua tarvitaan."

Kolmas haastateltavamme on työtön merikapteeni Samu-taata Kolerihma. Kolerihma on ollut työttömänä neljä vuotta, siis varsin pitkään. Sitä ennen hän oli kapteenina Suolen Juoksu -nimisellä laivalla, joka vei ulkomaille tervaa ja toi suuriruhtinaskuntaamme vaihtelevia tuotteita: teetä, ruutia, hevosia, turkiksia ja kiinantossuja. Pitkän päivätyön tehnyt työtön suhtautuu nuivasti hektikoiden vaatimuksiin. "Kun minä olin tekemisissä niiden laivoja suunnittelevien hektikoiden kanssa pari vuosikymmentä sitten, ne muitakin vielä kunnioittivat. Ei kuulunut narinoita". Oliko Kolerihma sitten huono kapteeni, kun hän on työttömänä? "Enpä usko. Meriliikenteen rakennemuutoshan tässä on takana, minä jouduin vaille työtä kun höyryalukset alkoivat syrjäyttää purjelaivat ja Suolen Juoksukin jäi jönöttämään Kaura-joen varteen Kurttuun. Olin työttömäksi jäädessäni jo 51, vielä olisi ollut kymmenenkin työvuotta edessä, mutta ajattelivat kai, etten opi enää uusia juttuja." Työttömän elämään kapteeni on jo sopeutunut. "Eläkejärjestelyjähän tässä jo tehdään, vuoden perästä pitäisi olla jo varhaistetulla. Ei tällainen vanha raahka kelpaa noille työmarkkinoille, vai mitä ovatkaan. Minä olen kirjoittanut muistelmiani, pelaan korttia kavereiden kanssa tuolla Keritsimissä ja auttelen lastenlasten hoitamisessa. Noita mummoja tanssitan seuraintalolla, oma vaimoni kun kuoli pari vuotta sitten. Ja iäkkäitä, dementoituvia vanhuksia käytän puistossa kävelyllä. Katsellaan kukkasia ja puluja kaikessa rauhassa." Hektikot kapteeni mieluusti jättäisi oman onnensa nojaan. "Jos ovat koulut käyneet ihmiset niin typeriä, etteivät tiedä mitä orjatyö on, sietäisivät saada palkanalennuksen." Kolerihma kertoo itse saavansa 500 lovea kuukaudessa ja valtiolta avustusta lääkekuluihin.