keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Voisilemän perinnereseptejä

Tänään perinneruokayhdistys Voisilemä julkaisee Lovikäärmeen perinteikkään pääsiäisruokamenun. Suolaiset ruuat ovat pääsääntöisesti punaisia kuin veri ja makeat ovat keltaisia kuin Urean vesi. Tämä liittyy Lovikäärmeen vanhoihin hedelmällisyysriitteihin. Kuvituksena perinteisiä lovikäärmeeläisiä ruokamaalauksia.

Alkupala (valmistetaan keskipäivällä ennen saman illan ruokailua)

Veressä keitettyä sinttiä


iso tonkallinen lampaanverta
samanmoinen Urean roskakalaa
lampaanluu
suurustetta
suolaa
kuivattua timjamia

Kaada lampaanveri pataan. Kuumenna kiehuvaksi. Pane joukkoon Ureasta kiskotut sintit perkaamattomina. Jos käytät kämmenenleveyttä suurempia kaloja, perkaa ne. Laita lampaanluu liemeen mausteeksi. Anna poreilla sen aikaa kun siivoilet köökkiä. Suurusta liemi ja laita sekaan suolaa ja timjamia oman maun mukaan. Anna poreilla vielä hyyskäreissunreissun ajan ja palaa sitten sekoittelemaan. Maista, että sintti on kypsää ja mausteet kohdallaan. Jätä kannen alle hautumaan ruokailuun saakka ja muista ettei soppa ole hyvää tulikuumana. Annostele pienehköihin kulhoihin ja anna leipäkyrsä särpimeksi.

Pääruoka:

Lovinen lammas (aloita valmistaminen kolme päivää ennen syömistä)

iso lammas, mieluusti omasta tarhasta
palsternakkaa
porkkanaa
sipulia
Urean vettä
voita
suolaa
timjamia

käynyttä karpalohilloa

Teurasta lammas. Ota veri talteen alkupalaa varten. Irrota vuota, luut ja sisälmykset. Säilö sisälmykset suolaan. Pilko lampaanpaisti sopivan suuriksi kappaleiksi. Leikkaa paistiin isoja lovia vaikkapa kirveen avulla.

Pyöritä paistit suolassa ja timjamissa. Täytä lovet huolellisesti seoksella. Jätä hyvin suojattuna ulos suolaantumaan.

Ota paistit toisen päivän iltana saunaan lämpiämään. Laita sitten yötä vasten uuni päälle. Täytä paistin lovet pikotulla porkkanalla, sipulilla ja palsternakalla. Hiero paistit voilla. Sido lujalla narulla, etteivät kasvikset lankea pois lovista.

Kaada uunivuoan pohjalle Urean vettä. Laita paistit vuokaan ja työnnä uuniin. Anna lämmetä lievässä lämmössä tunti ja sitten ala valella paistia puolen tunnin välein Urean vedellä. Paisti on kypsää suunnilleen seuraavana aamuna. Sen jälkeen sen päästetään naruista ja annetaan jäähtyä huoneenlämmössä. Paistin pitäisi olla yrttistä ja pinnalta hieman kellervää Urean veden lietteen kuivuttua sen pinnalle. Lietelammas syödään käyneen karpalohillon kanssa.

Sen ohessa on tapana tarjota keitinperunoita, jotka on valmistettu Urean vedessä.


Pääsiäisleipä


Urean vettä
hiivaa
suolaa
sokeria
jauhoja
maltaita
karpalohilloa
kuivattua viikunaa, keitettyä kananmunaa

Lämmitä Urean vesi kädenlämpöiseksi. Laita hiiva joukkoon. Kaada joukkoon suola ja sokeri. Sekoita jauhot. Kun taikina alkaa olla paksuhkoa, kaada joukkoon kädenlämpöisiä, vedessä seisovia maltaita. Vaivaa kunnes taikina ei tartu käsiin, lisää hieman jauhoja.

Kun taikina on kohonnut, kaulitse se isoksi lättänäksi vaikka lattialla. Sivele lättänä karpalohillolla, jätä kahden tuuman verran tilaa reunoihin. Viipaloi viikunaa ja kananmunaa. Asettele lättänän päälle. Sulje leipä nipistämällä reunat yhteen. Nosta saumakohta alaspäin uunipellille. Leikkaa Lovikäärmeen kuva leivän pintaan, niin että täyte hieman pilkistää. Näin kosteus ei valu pellille vaan haihtuu. Anna kohota lämpimässä. Laita uuniin ja ota pois kunnes on kypsää.

Pääsiäisleipä pitää jäähdyttää ennen nauttimista.


Jälkiruoka (valmistetaan hetkeä ennen syömistä)

Munainen käärmeenkutu


järjetön määrä kananmunia
runsaasti sokeria
timjamia
sahramia
kuivattuja viikunoita
kuorimattomia manteleita

koristele lovikäärmemarsipaanilla, jota saa konditoriasta, jollei osaa itse tehdä

Riko kananmunat isoon kulhoon. Kaada sokeri joukkoon ja ripauta sahrami perään. Se värjää käärmeenkudun keltaiseksi, kun Urean vettä ei voi tähän ruokaan käyttää, se nimittäin rikkoo vaahdon rakenteen. Vatkaa, älä anna hien valua kulhoon. Mausta vaahto timjamilla. Laita kutua pieniin annoskulhoihin ja laita kunkin kutuannoksen sisään kuivattu viikuna. Korista manteleilla ja lovikäärmemarsipaanilla.


Lovikäärmeen pääsiäisjuoma (vaatii noin viikon käymiseen)

Urean vettä
hiivaa
sokeria
ohuita lanttu- tai naurisviipaleita
timjaminoksia
kuivattua aprikoosia

Laita Urean vesi sankoihin. Vie saunaan lämpiämään lauteiden alle. Laita hiiva ja sokeri lämmenneeseen veteen ja lisää joukkoon lanttu- tai naurisviipaleet ja timjaminoksat. Jätä lämpiämään ja sauno rauhassa. Vie seuraavana aamuna aprikoosinpalat sankoihin. Kun ne noin viikon perästä kelluvat, on juoma valmista ja mukavan humalluttavaa.

Pääsiäisen alla on Lovikäärmeessä tapana saunoa päivittäin ja juoman onnistuminen edellyttää päivittäistä saunanlämmitystä. Savusaunassa sangot on syytä avata säännöllisesti, jotta juoma ottaisi savuisen aromin. Älä nauti juomaa ennenkuin se on valmista, siitä saa vatsanpuruja.

Mielipalsta

Murtti P. Lekserin henkilöllisyys

Hyvä Lovikäärmeen kylä,

olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota uutisiin, joita on ilmestynyt erikoisesta persoonasta, agitaattori Murtti P. Lekseristä. Jouduin ihan etsimään vanhan lehden arkistostani, olen säilyttänyt kaikki Lovikäärmeen kylän sanomat. Katsoin Murtin kuvaa huolellisesti ja sitten etsin perhealbumini.

Sieltä selviääkin, että agitaattori Lekser on esiintynyt salanimellä jatkuvasti. Nuorukainen on sukua edesmenneelle miehelleni, joka oli suoraan alenevassa polvessa Kaskaan maan Pruutsin kuningassukua. Näyttääkin siltä, että perhealbumissani on kuvia kyseisen nuorukaisen lapsuudesta. Näiden todisteiden perusteella olen valmis asettamaan selvitettäväksi väitteen, että kohuttu Lekser olisi kaskaslainen prinssi Oiva Frantsu Filemoni Lineaari von Käyräs-Epeli. Asiat tuntuvat täsmäävän aivan hyvin.

Pienen Frantsun elämässä tapahtui kauheita kun hänen jalosukuiset vanhempansa kuolivat pojan ollessa 4-vuotias. Olen hoitanut Frantsua kahdeksan ikäiseksi, jolloin hänet lähetettiin ensin lovelaiseen poikain sisäoppilaitokseen ja 13-vuotiaana hän lähti aloittamaan opintoja Kaskaan maahan, ensiksi kielessä ja kulttuurissa, sittemmin hän aloitti hektilliset opinnot. Vanhempien jättämä suuri omaisuus on tullut hänen käyttöönsä ja vastuulleen 21-vuotiaana. Olen jo luullut Frantsua kuolleeksi, kun hän ei ole lähettänyt minulle korttiakaan vuosikausiin. Enkä ole tätä Lekseriä tavannut ollenkaan, olen jo niin iäkäs, että elän kartanossani kissojeni kanssa enkä juurikaan poistu kotoani. Mutta yhtäkkiä ymmärsin miksi Lekseristä kertovan jutun kuva näyttää niin tutulta.

Annan tälle mainiolle lehdelle käyttöön yhden Frantsun lapsuuskuvista ja toivon, että Frantsu voisi tulla luonani käymään täällä samassa vanhassa Örkenschaufdorfin kartanossa, jossa hänkin on lapsuutensa vuosia viettänyt.

ystävällisin ja armollisin terveisin
leskirouva Katheriikka Siikkismundia von Käyräs-Epeli



Väestölaskenta kuohuttaa


Minä kysyn nyt että miksi valtakunnan varoja käytetään väestön laskemiseen. Tai sen väärin laskemiseen. Nyt vallankumous pystyyn ja tuollaiset paskakeisarit pois viralta.

Täällä paistetaan torakoita ja kostutetaan ne kuravedessä että saatais kurkusta alas, ja sillä aikaa toiset vetää viinaa ja wurstia ja eivät osaa edes väkeä laskea. Se menee niin että minä yks kaks kol. Ei oo vaikeeta.

nimimerkki Laskevan työläisen kysymys

Hektillistä menoa Viimeisessä Filosofissa


(Viimeinen Filosofi, Pylly) Larvinistista rokkia (elotieteilijä Kaarlo Larwinin mukaan) soittava Murtti & Vainotut hektikot räjäytti eilisiltana pankin Pyllyn Viimeisessä Filosofissa sinisten lyhtyjen loisteessa. Keikan jälkeen vähintäänkin puolet Lovikäärmeen kylän sanomain toimituksesta meni takahuoneeseen. Siellä säädettiin piuhaa ja nauhaa eikä huomattu edes hallitsevaa miss Lovikäärme Klaara Povea tai aina yhtä upeeta Päätoimittaja Majlis Toukokerttusta, joka oli pukeutunut punaiseen lumikko-kuosiin. Hektikoita eivät groupiet säväytä.

Mutta keikka itsessään oli hyvä. Murtti & Vainotut hektikot soitti kaiken playbackina, joka on ihan uusi esiintymistapa näillä kulmilla. Se tarkoittaa sitä, että bändi on aiemmin tallentanut omaa soittoaan nauhalle, jota sitten soitellaan kovaan ääneen keikalla, kun bändi itse vain hytkyttelee ja aukoo suutaan lavalla. Suuressa maailmassa kaikki isotissiset mukalaulavat tanssinaiset tekevät niin, mutta on ilo nähdä tämä uuden taiteenlajin rantautuminen myös Pyllyyn, Aunuksen järven rantabaari Viimeiseen Filosofiin, ja että hektillinen poikabändi tekee sitä samaa.

Larvinistinen rokki merkitsee musiikkia, jossa edistys elikkä progressio on tärkeää. Kehitysoptimismi sopiikin hektikoille kuin koodaus tenniskyynärpäälle. Toiset nimittävät larvinistista rokkia myös progeksi. Suuria menestyskappaleita olivat mm. “Mies, sä et oo apina enää”, “Sä lähdet paalupaikalta”, “Koodaa ja tärise”, “Mulle kallista lovee” ja “Sähköopin alkeet: musta tulee mustaan ja punanen punaseen”. Kappaleiden sanoitukset olivat täyttä ingengööriproosaa ilman mitään turhaa haihattelua. Toivottavasti Murtti & Vainotut hektikot tulee piankin esiintymään Lovikäärmeeseen.

Bändin mukana esiintyi Pyllyn paikallisia ja kaikkein mahtavimpia voimia. Heihin verrattuna voimme ylpeinä sanoa, että Murtti on sentään kerännyt vainotut hektikkonsa Lovikäärmeestä. Paikalliset artistit esittivät Viimeisessä Filosofissa nihkeetä räppiä, joka larvinistiseen rokkiin verrattuna oli toisteista ja tylsää. Yleisön reaktioista päätellen heidän pyllyläisiä hittejään olivat kappaleet “Kiviiki kiinnostaa”, “No perustele, no ei riitä” ja "Tää kanava floodaa suomeks, muut muualle". Välispiikeissään he tekivät aivan selväksi, että Pyllyssä vastaanotto ei ole lämmin ja että suoli tuppaa puskemaan enemmän ulos- kuin sisäänpäin. Heitäkään ei kiinnostanut lehtemme toimituksen groupieseura joten päätimme unohtaa heidän nimensä, jotta kukaan Lovikäärmeestä ei osaisi hakeutua heidän keikoilleen.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Lehtiväite: nykyiset lehdet viihdettä!

(Media) Tuoreehkon lehtiväitteen mukaan valtakunnassa ilmestyy enää viihteellisiä lehtijulkaisuja. Toimitus ei ole kommentoinut asiaa aivan verekseltään, koska oli viihteellä Pyllyssä.

Lovikäärmeen kylän sanomat
sanoutuu väitteestä kokonaan irti. Lehtemme käsittelee vakavia kysymyksiä agitoinnista hektikoihin, aatelista viinaan ja neidoista eksoplanetaarisiin siirtokuntiin. Nämä asiat koskettavat suoraan meitä kaikkia ja välillisestikin suurinta osaa.

Lovikäärmeen kylän sanomat harkitsee kunnianloukkaussyytteiden nostamista lehtiä ja niiden väitteitä kohtaan muidenkin ei-viihteellisten lehtien puolesta.

Erityistä arvostelua ovat saaneet osakseen neule- ja kutemalehdet. Päätoimittajamme Majlis Toukokerttunen kysyykin mitä viihteellistä neuleohjeissa on, koska nehän kuitenkin lämmittävät mukavasti.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Lovikäärmeen väestölaskenta herättää ihmetystä

(Keisarillinen verotuksen keskusvirasto, Pääkaupunki) Lovikäärmeessä suoritettu väestölaskenta on herättänyt keskustelua aina senaatissa saakka sillä Väestölaskija Keskihajonnan tiedot poikkeavat huomattavasti veroviraston tiedoista.

Veroviraston tietojen mukaan Lovikäärmeessä asuisi 14 332 (tai 15 666) verovelvollista, joista ainakin puolet on jättänyt veronsa maksamatta. Tämän lisäksi Lovikäärmeen alueella asuu 34 tai 35 keisarillisin verovapautuksen saanutta henkilöä. Leskirouva Hirviön sisaren poika Hunni Yrjökasan verovapautus on kyseenalainen, sillä hän on syntynyt avioliiton ulkopuolella. Lisäksi tähän voitaisiin tietyissä olosuhteissa laskea maaorjat ja palveluskunnat, mutta heillä ei tunnetusti ole sielua joten heistä ei niin väliksi. Kuitenkin voidaan epäillä heitä löytynyt vähintään saman verran. Jo yksin puoskariruhtinas Massun palvelusneitokunta kattaa ainakin sata vähän käytettyä melkein-neitsyttä.

Senaatissa käydään ankaraa keskustelua kuinka luottevinta väestölaskennan tietoja voidaan pitää. Väestölaskennassa tiedetään joidenkin paikkakuntalaisten laskettaneen itsensä kahteen kertaan, mutta verotustiedoissa ei näin tiedetä koskaan tapahtuneet. Kun yleinen verolle pano suoritettiin viime vuonna niin keisarilliset veronpanijat kyllä paljastivat jokaisen pyllyn.

Ulkomaankirjeenvaihtajamme Joakim Hyppykuppa seuraa paikan päällä tilannetta ja raportoi mikäli tilanne muuttuu.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Vuosisadan keikka Pyllyssä!

I L M O I T U S

Huomenna! Pyllyn Viimeinen Filosofi repii persettään!

Esiintymässä Pyllyn ikuinen lämppäribändi
KIVIIKI KIINNOSTAA

JA ILLAN TÄHTENÄ
...sodan Lovikäärmeelle julistaa WARkäärmeen oma yhtye.....

MURTTI & VAINOTUT HEKTIKOT

tule kuulemaan totuus HANKI LIPPU PIAN muuten NIMISMIES OSTAA NE KAIKKI

Asiantuntijapalsta: Lovikäärmeen väestö ja elinkeinot

Keisarillinen väestönlaskenta on juuri päättynyt Lovikäärmeessä ja tulokset on julkistettu. Kuten totuttua, maan pääväestönlaskija Mediaani Keskihajonnan laskelmat pitävät heikosti paikkansa.

Keisarikunta suorittaa väestölaskentoja monestakin syystä. Kuten eräs rouva lehden mielipalstalla kirjoittikin, niin merkittävin yksittäinen asia on sodankäynti – tottakai keisari haluaa tietää kuinka paljon miltäkin seudulta voi nuorukaisia ottaa joukkoihin ilman että väestöpohja kärsii aivan liikaa. Monesti valtakunnat kuitenkin mahtailevat liioittelevat väestölukujaan mahtaillakseen muille. Asukkaat taas monesti piileskelevät milloin minkäkin asian pelossa.

Keskihajonta raportoi, että lovikäärmeeläiset käyttäytyivät perin kummallisesti. Täällä muodostui yleiseksi kansanhuviksi laskettaa itsensä monta kertaa samalla kun juottaa viinaa laskijalle. Näin monestakin paikasta saatiin varsin korkeat luvut. Mikäli Keskihajonta ei olisi pyrkinyt muuttamaan saamiaan lukemia uskottavammiksi, niin Lovikäärmeen asukasluku olisi monta vertaa korkeampi. Keskihajonta kertoi saaneensa tulokseksi 12 492 henkilöä, mistä huomaa kuka tahansa, että luku on pahan kerran pielessä. Hän siis vähensi luvusta suunnilleen 10 000 henkeä ja pääsi osapuilleen arvioimaansa tulokseen, joka sekin on kuitenkin summittainen. Näin ollen Lovikäärmeen kannalta on ihan sama onko väestönlaskentaa tehty vai ei, emme edelleenkään tiedä montako asukasta kylässä on.

Kuitenkin olennaista on se, että keisarin viraston kansissa ja kirjoissa lukee, että Lovikäärmeen väestö on laskettu. Se tarkoittaa sitä, että Lovikäärme on tästä lähtien sivistyksen ja ankaran veronkannon piirissä. Mikäli asukasluku on yläkantissa, kuten väestönlaskijat sen tuppaavat kiskaisemaan, Lovikäärmettä kohtaavat seuraavina vuosina ankarat verot ja kovat sotaväenotot. Samaan aikaan tietysti on mahdollista, että teitä parannetaan, lasarettia laajennetaan, alueen turismia elvytetään, ehkäpä rautatiekin tehdään ja että kouluja perustetaan järjestelmällisemmin. Nämä saavutetut edut kuitenkin harvoin ovat yhtä suuria kuin yläkanttiin arvioidun väkiluvun myötään tuomat haitat.

Väkiluku laskettiin kylittäin ja jokaisen kylän väkiluku ilmoitettiin erikseen. Tapahtui kuitenkin sellainen virhe, että Keskihajonta unohti laskea kaksi kylää, joissa kuitenkin asuu yhteensä satoja asukkaita. Virhe korjataan valtakunnallisesti vasta myöhemmin, mutta sitä ennen saavat Noloperä ja Leimulovi olla rauhassa keisarillisilta operaatioilta.

Paikkakunnan ikä- ja sukupuolijakauma merkitään niin ikään lomakkeisiin kun väestöä lasketaan. Keskihajonta laski saamastaan 12 492:n henkilön määrästä prosenttiosuudet, jotka hän siirsi suoraan pienentämäänsä väkilukuun. Näistä voimme päätellä lähinnä sen, että naiset tai naisiksi itseään väittäneet olivat aktiivisimpia kiusaamaan Keskihajontaa kuin miehet tai miehiksi tunnustautuvat.

Ikäjakauman Keskihajonta taas väänteli keisarikunnan yleisistä tilastoista. Hän merkitsi ylös luvut, jotka hänen arvionsa mukaan jokseenkin uskottavasti voisivat vastata Lovikäärmeen ikäjakaumaa. Huomaamme hänen esittämistään luvuista, että peräti 8 %:n ikää laskija ei ole “tohtinut” arvata. Lovikäärmeen vieraanvaraisuus on ilmeisesti sekoittanut laskijan pään täysin.

Mitä tulee Lovikäärmeen elinkeinoihin, ovat nekin nyt erikoisella tavalla kieroutuneet. Teollisuustyöläisten osuus olisi voinut olla korkeampi, Keskihajonta nimittäin unohti merkitä Loiventavan kaivostyöläiset tähän joukkoon. Heitä ei itse asiassa ole merkitty mihinkään ja näin ollen keisarillisista tilastoista ei ilmene se, että Lovikäärmeessä on kaivostoimintaa. Samaten viinateollisuus puuttuu laskuista. Osittain valtakunta haluaa siivota panimot, viinantuottajat ja mallashautomot pois tilastoista, osittain kyse on tämän kyseisen Keskihajonnan kyvyistä. Niin monta pulloa kuin hän kellistikin paikallista Loven Leimua, hän ei edes käynyt Leimulovessa, jossa kyseistä väkijuomaa tuotetaan.

Epäilen, että myös maatalouselinkeinon prosenttiluku, 16, on liian pieni. En käsitä minkä takia Keskihajonta halusi muuntaa Lovikäärmettä edistyneemmäksi pitäjäksi kuin se onkaan: sanoisin, että alkutuotannon parissa työskentelee ainakin viidennes, todennäköisimmin noin neljännes väestöstä.

Oikeastaan ainoa elinkeinoluku, josta olen yhtä mieltä Keskihajonnan kanssa on neitojen luku. Pitää täsmälleen paikkansa, että neitoina toimii 2 % Lovikäärmeen työikäisestä väestöstä. Epäilenkin, että Lovikäärmeen saamat luvut eivät koidu paikkakunnalle eduksi. Viihdetaiteilijoiden liioiteltu määrä saa tänne helpostikin niinsanottuja seksituristeja, valtakunnallisella tasolla näistä tilastoista on kovasti hyötyä. Etenkin kun ministeristasolla saadaan osviittaa siitä, missä mukamaskin työskentelee paljon eroottisia tanssijattarilla, niin pian täällä ovat kaikki valtakunnan ulkoministeriä myöten. Olisi oikeampaa erottaa intiimityöläisten luku muista, niin saataisiin vähemmän tulkinnanvaraisia tuloksia maailman vanhimman ammatin harjoittajista.

Kaikkiaan Lovikäärmettä koskeva laskenta on tehty aivan päin pyllyä. Se ei ole valtakunnantasolla ollenkaan harvinaista, mutta voi johtaa sekä ikäviin että miellyttäviin lopputuloksiin kylän kannalta. Mitään erityistä tietoa se ei kuitenkaan tuo kenellekään. Myös valtakunnan tasolla tiedetään, että väestölaskennat on tehty miten sattuu, mutta poliittisten päätösten osviitaksi ne soveltuvat vallan hyvin.

Minuakaan ei muuten laskettu.

Asiantuntemustaan käytettäväksenne tarjosi:
Jorma Tyrkky,
Lovikäärmeen tilastotoimiston päälaskija

Ilkivaltaa Lovikäärmeessä!

(Lovikäärme) Yön aikana pitkin Lovikäärmettä on käyty tuhrimassa kylttejä. Lovikäärmeen nimi niistä on sotkettu muotoon WARkäärme. Pahantekijöitä ei ole vielä saatu kiinni, mutta erään kyltin takapuolella luki teksti “Murtti was here”. “Murtti” viittaa agitaattori Murtti P. Lekseriin, joka vieläkin temmeltää vapaana agitoimassa.

Nimismiehen kansliaan tuli tänä aamuna arvoituksellinen kirje, jonka sisällön julkaisemme:

Sota Lovikäärmeelle! Bändimme soittaa Pyllyn Viimeisen Filosofin kellarissa tänä iltana. Läsnä ovat vierailevat räppitähdet Jakkuvaari & Viridivaani. Pylly iskee ruman pierun Lovikäärmeen päälle, kun hektikoita ei kunnioiteta kunnon alkupalkalla. Luvassa hektilliset iltamat. Make War not Lovi, Käärme!
terveisin Murtti & Vainotut Hektikot


Lovikäärmeen kylän sanomain toimitus aikoo olla yhtenä Toukokerttusena läsnä Pyllyn tähän asti merkittävimmässä kulttuuritapahtumassa.

Väestölaskennnan tuloksia

Lovikäärmeen kylän sanomat sai juuri ottaa vastaan tuoreeltaan kylän väestölaskennan tulokset. Väestönlaskija Mediaani Keskihajonta toimitti ne tänään kunnanvaltuustolle ja paikalliselle valtamedialle, eli meille. Tässä siis ajankohtaisia lukuja, joihin tulee kuitenkin suhtautua terveellä epäilyksellä, koska niiden takana on koko Lovikäärmeen kylä ja viinaanmenevä laskija. Keskihajonta kommentoi tuloksia: "tärkeintä minulle laskijana on se, että prosenttiluvuista tulee aina 100, ja jos tulee, niin kaikki on kunnossa."


Lovikäärmeen tilastoja


Asukasluku kokonaisuudessaan: 2426 (1000 asukkaan virhemarginaali)


Asukkaiden jakaantuminen kylittäin:

Lovikäärmeen kirkonkylä 34 % (asukkaita 824),
Urean mutka 27 %, (655)
Piisaminmolon luolat 4 % (97),
Ketto 11 %, (267)
Syfiilinsatama 6 %, (146)
Loiventava 9 %, (218)
Haja-asutusta, esim. kartanoissa ja metsätorpissa 4 % (97)
arviota 5 % vilistävää Loven korpia pitkin, piileskelee viranomaisia tai asuvat “Keritsinten tiskillä kolpakko polsterinaan”, kuten yksi rouva ilmaisi sen, että aviomies ei asu kotona. (122)

Sukupuolijakauma:


Miehiä 45 %
Naisia 49 %,
Muita (EOS tai ei tiedä tai joku muu mikä) 6%

Ikäjakauma:

0-9 vuotta 9 %
10-19 9 %
20-29 15 %
30-39 17 %
40-49 16 %
50-59 14 %
60-tosi vanhat 10 %
eivät tiedä eikä laskija tohtinut edes arvata: 8 %

Elinkeinot:


maatalouden, metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn piirissä työskentelee 16 % työikäisistä

palveluammateissa, opetusalalla (juomanlaskeminen, neuvominen, opettaminen, pahoitus, papit) 11 %

teollisuustyössä (siis sahalla ja satamassa) 21 %

hoitoalalla (lasaretissa ja puoskarinhommissa) 5 %

käsityöläisiä (esimerkiksi Hyvä Neiti Seppä ja ompelijattaret) 9 %

yrittäjiä 4 %

viihteet ja taiteet (tanssijat, missit, ilveilijät, muusikot ja Mikkelanssi, osa tämän lehden toimittajista) 3 %

kotitöissä (hoitavat siis lapsikatrasta tai vanhuksia) 10 %

matkailu- ja kulttuuriala (Mikkelanssin näyttelyiden järjestäjät, museoväki) 5 %

neitoina 2 %,

vailla työtä on (lähinnä hektikot ja hulttioaateliset) 11 %

ei tiedä mitä työ on (loput tämän lehden toimittajista, muutama hulttioaatelinen ja suurin osa Piisaminmolon väestä) 3 %


Lovikäärmeen kylän sanomat
aikoo kutsua asiantuntijavieraan kommentoimaan väestönlaskennan tuloksia ja niiden merkitystä Lovikäärmeen alueelle.

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Naksulin murhasta syytetty sai puolustusasianajajan


(Lovikäärmeen kylä, tyrmä) Vanhan Naksulin tappaneelle karhulle on nimitetty puolustusasianajaja. Syytettyä puolustaa Penjami Matinlukko. Matinlukko otti homman vastaan hymyillen. “Tässähän on päästy jo varsin pitkälle, kun syytetty saa oikeudenkäynnin eikä suoraa lynkkausta. Kommunikaatio päämieheni kanssa sujuu kuitenkin heikonlaisesti. Alan epäillä, ettei hän ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa.”

Matinlukko kertoo pyrkivänsä osoittamaan, että on täysin mahdotonta tietää mikä Lovikäärmeen alueen karhuista karkasi paroni Naksulin kimppuun kohtalokkain seurauksin. “On aivan mahdotonta todistaa, että se olisi ollut juuri päämieheni.” Mikäli karhua kuitenkin päätetään syyttää Naksulin murhasta, aikoo Matinlukko vedota päämiehensä oikeustoimikelvottomuuteen. “Minä en kyllä ymmärrä miten ihmeessä tuo kaveri voi edes olla läsnä oikeudessa. Olen kaikenlaisiin kalloihin saanut aiemmin uppoamaan mistä ketäkin syytetään, mutta uskoisin, ettei tämä karhu ymmärrä minua. Tällä perusteella väittäisin, ettei hän myöskään käsitä tappaneensa ketään, koska hän ei todennäköisesti ymmärrä murhaan liittyvää lopullisuutta.” Matinlukko aikoo pyytää eläinsielutieteen tohtori Kaarlo Gustaa Junkin tutkimaan päämiehensä sieluntilan.

Syyttäjä Ripsa Pantavuohi tuhahtaa kuullessaan Matinlukon epäilyistä. “Ja vielä mitä, huumehemmo se on. Ja mikä lie ulkomaalainen gorilla kun on niin rumakin.” Pantavuohi on vakuuttunut siitä, että kuri ja järjestys saa karhun ymmärtämään syytteet. Hän myös ehdottaa tulkin hankkimista ja on aika varma siitä, että karhun kansallisuus ilmenee aika pian.

Yksityisasiainministeri: kansa on uteliasta ja tirkistelynhaluista!

(Loittoma) Yksityisasiainministeriö on antanut ensimmäisen julkilausumansa. “Meillä ei ole mitään salattavaa eikä täällä tapahdu mitään tärkeää tai mielenkiintoista, kansa vain on uteliasta ja tirkistelynhaluista” sanoi ministeriön johtaja M. Pannahinen. Sanansa hän kohdisti ilmeisesti Loittoman asukkaille, jotka ovat kulkeneet viime ajat “pällistelemässä ja kurkkimassa” ministeriön rakennuksen valmistumista ja “julkisuuden henkilöitä”, joita näin merkittävässä rakennuksessa välttämättäkin kulkee.

Pannahinen on henkilökohtaisesti loukkaantunut loittomalaisten pidäkkeettömästä ja hillittömästä uteliaisuudesta ja syyttää heitä suoraan kaikista viimeaikaisista skandaaleista, kohuista ja julkisesti esitetyistä väitteistä. “Elleivät nämä loittomalaiset ja oikeastaan kaikki koko keisarikunnassa olisi niin kovia juoruilemaan, ei mitään ikävää tapahtuisi ja yksityisasiat hoidettaisiin yksityisasioina, ihan meidän poikain kesken.” Pannahinen huokaa, että yksityisasiainministeriöllä on vielä paljon työsarkaa edessään, koska kansa ei tunnu ymmärtävän mitään politiikasta tai julkisuudesta. “Me olemme täällä suojelemassa ministeristason yksityiselämää teiltä, kansalaiset, senkin haaskalinnut.”

torstai 13. maaliskuuta 2008

Murhaepäilty on pidätetty!


(Korvenkarvainen) Karhu, jonka epäillään syyllistyneen paroni Naksulin raakaan murhaan, on pidätetty tänään keskipäivällä Lovikäärmeen etelärajalta Korvenkarvaisen metsästä. Silminnäkijä, joka haluaa edelleen pysytellä nimettömänä, on tunnistanut epäillyn ja epäilty on vangittu. Ohessa kuva murhaajasta, kun tämä yritti paeta virkavaltaa.

Nimismies Palkio vastasi iltapäivällä auliisti lehdistön tiedusteluihin murhaajasta. Hänen mukaansa surmatyön tehnyt karhu on pysytellyt vaitonoaisena. Sen kummemmin eläimen nimeä kuin motiivejakaan ei ole saatu selville. Silminnäkijä on kuitenkin tunnistanut murhaajan ja tämän voimakkaan todistuksen nojalla nimismies on nyt valmistelemassa juttua yleisen syyttäjä Ripsa Pantavuohen hoidettavaksi. Pantavuohi onkin iloissaan, koska aktivisti on saatu kiinni ja näyttö riittänee saamaan nirrin pois murhaajalta. Puolustusasianajajaa karhulle ei ole vielä määrätty. Vanki on nimismiehen mukaan käyttäytynyt erittäin huonosti, rytkyttelee kaltereitaan eikä suostu syömään vanginvartija Pallojalan keittämää “mainiota mannapuuroa”.

Väestölaskennan tulokset valmistumassa

Lovikäärmeen väestölaskennassa kävi ilmi, että meitä on yhteensä noin 2426. Luvussa on vähintään tuhannen asukkaan virhemarginaali, koska Mediaani Keskihajonta, väestönlaskija, ei ole ihan varma menivätkö laskutoimitukset "ihan nappiin". Hän kuitenkin sanoo, ettei luku ole koskaan täsmällinen ensimmäisessä laskennassa, "etenkään vieraanvaraisissa kylissä, joissa ei suu kuivana tarvitse laskea". Lisäksi ongelmia aiheuttivat asukkaat, jotka lasketuttivat itsensä monta kertaa. Näitä laskija havaitsi erityisesti Loiventavassa, joten sen kylän asukasluku saattaa olla pielessä. Laskija korostaa, että hän havaitsi ongelman vasta siellä, eikä ole koskaan kuullutkaan mistään kylästä, missä samanlainen ongelma olisi ilmennyt. “Yleensä ne juoksevat karkuun, ja tuosta saadusta luvusta pitää aina arvioida se, kuinka iso määrä ihmisiä pakenee metsiin ja naapurikyliin laskentojen ajaksi.”


Lovikäärmeen sukupuolijakauma on erikoinen. Miehiä 45 % ja naisia 49 %, ja 6% ei tiedä tai kerro kumpia ovat. Onneksi ylimääräiset naiset ovat enimmälti happamia leskirouvia. Ja leskimiehet, kuten tiedämme, ovat aivan vireitä. Tämä tasapainottaa sukupuolijakaumaa, samalla tavalla kuin päättämättömien poikkeuksellisen suuri luku. Tämä antaa osviittaa siitä, että monet olisivat myös valehdelleet sukupuolensa, joten Keskihajonta ei pidä sukupuolijakauma-tuloksia kovin luotettavina. “Seuraavan kerran kun tänne tullaan laskemaan, pitää ottaa lääkäri mukaan tarkistamaan asioiden laita”. Ikärakenteen suhteen pätee sama juttu, seuraavassa väestönlaskennassa lääkäri tarkistaa asukkaiden iän hampaista.

Myös Lovikäärmeen elinkeinojen jakautuminen on summittainen. Ensinnäkin "työttömistä hektikoista ei ottanut mitään tolkkua, koska ne vaan väittivät etteivät elä ilmaisella rahalla", kertoo Keskihajonta. Oli myös poikkeuksellisen paljon ihmisiä, jotka pitivät itseään jonkinlaisina "sekatyöläisinä" tai "pätkälistönä" ja Keskihajonta valittelee, etteivät keisarilliset tilastot tunne tällaisia ryhmiä.

Väestönlaskenta toimitetaan uudelleen joskus, seuraavan kerran luultavasti korkeista torneista, joista väestönlaskija kaukputken avulla ottaa lukua asukkaista kuin karjasta. Väestönlaskija Keskihajonta totesi lovikäärmeeläiset kieroiksi, yhteistyöhaluttomiksi, jopa yhteiskuntakelvottomiksi ja kyvyttömiksi laskemaan edes lapsiaan mutta vieraanvaraiseksi ja sopuisaksi porukaksi.

Ilmoitus: Töitä hektikoille!

Tule haistelemaan suuren maailman tuulia ja luomaan Lovikäärmeen kansainvälistä tulevaisuutta! Meillä on siisti meininki ja lovee kaikille hektikoille. Ole ensimmäinen, ole pioneeri, tule miettimään miten Lovikäärmeeseen saadaan uppoamaton sukellusvene!

Syfiliinsataman infrastruktuurin kehittäminen, satama-alueen uudistaminen ja alkava telakkatoiminta vaativat työvoimaa. Näin alkuunsa Lovikäärmeen kyläneuvosto hakee töihin erilaisia hektikoita, rivikoodareita, rivirakennusingengöörejä ja laivaingengöörejä. Haku on avoin kaikille hektikoille.

Palkkaus on Urean mutkan Naksulin sahan hektikoiden palkkasopimuksen pykäliä 3.1-8 mukaileva. Diletanttihektikon alkupalkka on 900 lovea, rivihektikon alkupalkka on 1200 lovea ja oikein taitavan johtajahektikon alkupalkka on 1600 lovea. Henkilökohtaisen suoriutumisen lisä maksetaan luonnossa Hunajaisten lyhtyjen alueella. Hektikoille järjestetään asuminen, työpaikkaruokailu ja työterveyshuolto Syfiliinsatamaan. Työetuna uimaranta!

Työhakemukset toimitetaan osoitteeseen:
Etto Turskanperä / Lovikäärmeen kyläneuvoston Syfiliinsataman toimipiste
Kuppalan kortteli 4 a 2
Syfiliinsatama
Suur-Lovikäärme

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Syfiliinsatama saatu takaisin!

Kyläämme liitettiin tänään viime sodassa pakkovuokrattu Syfiliinsatama suurin juhlallisuuksin. Lovikäärmeen ainoa merisatama on viime vuosina ollut paikallisille pääasiallinen ulkomaanvierailukohde kylämme asukkaille. Nyt pitää kuitenkin mennä muualle kun haluaa harrastaa ulkomaanmatkailua.

Syfiliinsatama palautettiin Lovikäärmeelle pahassa kunnossa. Satama-alue pitää suurilta osin uusia, samaten telakka, joka rakentaa vain vanhanaikaisia laivoja. Sataman perusparannus ja telakka työllistävät useita kymmeniä hektikoita. Syfiliinsatamassa ei ole paljoakaan asukkaita, lähinnä hunajaisten lyhtyjen kadun tyttöjä ja tätejä.

Syfiliinsataman historia yltää satojen vuosien taakse. Siellä on legendaarinen lasaretti, jossa syfiilinsatamalaisia riivannut tauti nimettiin syfilikseksi paikkakunnan mukaan. Historiallinen syfilisparantola on tarkoitus muuttaa loistohotelliksi, jotta siihen majoittuneet voivat uiskennella Urean laskualueen harvinaisen kellertävissä vesissä. Maineikasta syfiliinabsinttia ryhdytään jälleen valmistamaan Franskantaudin panimossa.

Lovikäärmeen kyläkoulun rehtori aikoo myös ottaa käyttöön koulun vanhan lattialuukun, josta johtaa pitkä maanalainen liukumäki suoraan Syfiliinsatamaan. Näin voidaan tuhmille lapsille havainnollistaa vanhaa lovelaista sanontaa: “joudut Syfilikseen työläiseksi jos et ole kiltisti”.

Pannahinen yksityisasiain ministeriön johtoon

(Pääkaupunki, Loittoma) Keisari on tehnyt päätöksen uuden superhuippuministeriön perustamisesta. Uusi yksityisasiain ministeriö perustetaan Loittoman kylään, aivan valtakunnan pohjoisrajalle, korkean vuoren vaikeakulkuiselle huipulle. Teitä Loittomaan ei vielä kulje eikä tule kulkemaan vuosikymmeniin nykyisellä hektikkotaidolla.

Kiistelty entinen julkisuusministeri Pannahinen on nyt nimetty uuden yksityisasiain ministeriön johtoon. Pannahinen on itse riemuissaan nimityksestään. Hän pelkäsi jäävänsä Siipiriään tyrmään tai jopa joutuvansa Lovikäärmeeseen lynkattavaksi, mutta keisari antoi armon käydä oikeudesta lempeän veljensä, puoskari Massun, vaikutuksesta.

Yksityisasiain ministeriö tulee käsittelemään sitä johtavan ministerin yksityisasioita yksityisesti eikä se tule laatimaan ainoatakaan julkilausumaa, vain salalausumia. Valtakunnallisesti yksityisasiain ministeriö alkaa huolehtia niistä vaikuttajista, joiden on salattava rakkaitaan ja hoitojaan, pidettävä kirjekyyhkynsä paremmin aisoissa, siirrettävä omaisuuksia isojen, koloisten nurmialueiden ylläpitämiseksi ja pimitettävä asioiden kaikkia laitoja alamaisilta. Yksityisasiain ministeriön toiminta tulee olemaan täysin luottamuksellista ja salaista.

Mielipalsta

Miltä susta tuntuu kun et saa lovee

Ensin sä synnyt. Se on rankkaa. Sitten sun vanhemmat kasvattaa sut, jotkut ei kasvata tietenkään, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että sulle käy huonosti. Ja susta tulee teini ja sun pitää päättää mitä sä teet elämälläs. Sulla on hyvät lähtökohdat, koska sä lähdet paalupaikalta.

Sä meet opiskelemaan hektiikkaa. Hektiikka on käytännön ala, sillä sä saat lovee. Teorialla sä et sitä saa, et naisilta eikä työnantajilta. Nyt on asiat niin, että sä et saa sitä lovee käytännössä, et luonnossa etkä teoriassa, kun tässä kurjassa kylässä hektikot on työttöminä. Työttömät ei nimittäin saa, etkä saa säkään kun oot työtön. Paitsi mitä nyt ilmasta lovee, mut mitä sä sillä teet. Sä tarviit kallista lovee, sitä minkä sä oot ansainnut sun niska limassa ja sun kädet koodaamisesta täristen.

Sit sä aktivoidut. Sä rupeet loventarpeessa saarnaamaan tuolla kartsalla ja sulle vaan nauretaan. Että mee poika kunnon töihin tai että jos ei ilmanen lovi kelpaa, niin paree olla ilman. Näin sulle vaan sanotaan ja että sua rupee risomaan ihan tosissaan. Kun sun hätä on niin totta. 2300 loven alkupalkka on häpeätahra, jota ei ole putsattu sun eikä kenenkään muunkaan kilvestä. Ja kun sä et saa lovee, susta tulee häijy ja sä vaan soitat suutas ja sä oot oikeessa. Sulle on annettava käytännön työstä käytännön kallista lovee ja sassiin. Teoreetikot ilman.

Sun 4ever
Vainottu Hektikko


Mielipahaa väestölaskennasta


Tänään tuli se Keskihajonta rääknäämään meidän parvea. Kun sen ikkunasta näin, sanoin “juoskaa lapset metsään” ja työnsin mummon kaappiin ja sanoin että imee sokeritoppaa että pysyy suu kiinni. Ja koputti se hajonta sentään mutta sisälle tuli ennenkuin avasin ja halusi laskea meidät. Minä en kyllä käsitä miksi keisarin pitää tietää montako lasta mulla on, sotaväkeen ne kuitenkin otetaan kun huomaavat että monta vahvaa poikaa. Mutta eipä saanut laskettua kun minä poikani metsään lähetin ja mummon piilotin. Onneksi tajusi sentään ukkokultani heilua humalassa raitilla, niin sitäpä ei meihin laskettu.

Ukkoni esimerkistä minä sen tajusinkin, että herralle Keskihajonnalle pitää juottaa kirkasta. Sitä minä annoin oikein kauhasta ja kun se kysyi että montakos päätä täällä asuu, sanoin ettei kettään. Että autiotupa on ja minä oon vaan metsänemäntä joka sitä juottaa männiäisten mahlalla. Niin se papereihinsa kirjoitti. Hyvä minulle mutta huono meille veronmaksajille. Tähänkö se keisari meidän verorahat panee? Lasketaan tellervot ja männiäiset kun mahla suonissa soutaa muttei tajuta kaappiin kurkistaa että kukas siellä luuraa sokeritoppa kielen päällä ja metsänpuoleen vilkaista, että mikäs käpykaarti se siellä piilottelee.

nimim.
Erään talopahan emo

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Väestölaskenta odottaa Lovikäärmettä!

(Pääkaupunki) Nyt on aikoihin eletty, kun hyvä keisarimme aikoo lähettää keisarillisen väestönlaskijan ja kartanpiirtäjän Lovikäärmeeseen. Pian näemme miltä kylämme konnut näyttävät linnun mielestä (paitsi lintu ei tietenkään näe rajapyykkejä kuten kartantekijä).

Keisarillinen väestönlaskija Mediaani Keskihajonta kehottaa Lovikäärmeen asukkaita varautumaan etukäteen väestönlaskentaan. Hän toivoo, että jokainen ottaisi etukäteen selvää sukupuolestaan, iästään ja ammatistaan ja osaisi mainita sen kylän, jossa asuu ja lisäksi lastensa lukumäärän. Tällä tavalla Lovikäärme pääsee tilastoihin, joita Keisarillinen väestökeskus tuottaa vuosittain.

Keisarillinen kartanpiirtäjä Frantsu Geo-Metrikko on maineikas, hän on muunmuassa tuottanut aikaisemmin Ehtoroovan laajuisen matkailu- ja opaskirjan, joka on nimeltään Nyyrnberin Kroniikka. Kartanpiirtäjälle tulee antaa työrauha ja keisari itse vetoaa Lovikäärmeen asukkaisiin, jotta nämä eivät siirtäisi rajapyykkejä roimasti Pyllyyn päin ennen kartanpiirtämistä ja rajojen vahvistamista. Sen jälkeen rajariidat saavat jatkua entiseen tapaan.

Lovikäärmeen kyläneuvosto muistuttaa myös, että näille virkamiehille ei saa tarjota liikaa viinaa työaikana, jotta väestöluvut ja kartan viivat pitäisivät kutakuinkin paikkansa. Kansallisen vertailukelpoisuuden vuoksi heidät on kuitenkin hyvä pitää pienessä maistissa.

Ulkomaalaisista uskonnollisista aatteista, osa 2. Muukalaiset ja pislamilaiset

Kuten muistanette, hyvät Lovikäärmeen asukkaat, epäilyksenalainen agitaattori Lekser on kulkenut keskuudessamme nostattamassa pahaa verta uskontoja kohtaan. Asiantuntija arvelee hänen agitointinsa kannustimena olevan erityisesti muukalaisvihan. Kerronkin tässä nyt lyhyesti muukalaisista ja heidän uskonnostaan ja samalla pislamista, jolla on Lovikäärmeessä varsin pieni kannattajakunta, mutta jonka maailmanmerkitys on kasvava.

Muukalaisuus
on krustillisuutta vanhempi uskonto. Jotkut krustitut sanovat ylimielisesti sen olevan krustinuskon varhaismuoto, joka ei vaan ole nähnyt sitä, että Jesse oli kuin olikin luvattu messias. Siinä missä krustitut uskovat messiaan jo tulleen, elävät muukalaiset hänen odotuksessaan. Muukalaisilla on paljon piintyneitä perinnetapoja, kuten meillä ihmisillä yleensäkin. Lovikäärmeen paikallisherkkujen syöminen on heille mahdotonta, koska he eivät koske sikaan tai porsaaseen. Uskonnollinen sääntö kieltää sen. Tällainen asia on toisinaan omia syventämään juopia ihmisten välillä, etenkin jos muukalaiset kieltäytyvät tarjotusta ruuasta, se voidaan käsittää aivan väärin.

Kuten asiantuntija tässä lehdessä kertoi, muukalaisviha on maailmanmuoti tällä hetkellä. Onkin niin, että vuosisatojen aikana krustitut ovat sulkeneet muukalaiset asumaan omiin kaupunginosiinsa (kuten Lovikäärmeen Ketto), syyttäneet kaikesta tuulesta temmatusta, kuten lasten syömisestä tai maailmanlaajuisesta muukalaisten salaliitosta. Krustitut ovat jättäneet muukalaisten miltei ainoaksi elinkeinoksi pahoituksen: muukalaiset ovat lainoittaneet Lovikäärmeenkin asukkaita ja työskentelevät yhteistyössä paikallisten pankkien kanssa. Sanoisin, että pikemmin meidän pitäisi arvostaa heidän kykyään tulla toimeen annetuissa olosuhteissa – etenkin kun ne ovat krustittujen esivanhempiemme aiheuttamia ja meidän ylläpitämiämme – kuin kadehtia heidän varallisuuttaan, jota usein luulemme vielä suuremmaksi kuin se onkaan.

Lupasin lyhyelti esitellä myös pislamin uskonnon. Se on syntyisin samoilta alueilta kuin muukalaisuus ja krustinusko, ja sen kannattajat noudattavat omia menojaan aivan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin uskontojen kannattajat. Heidän pyhätöissään ei ole ihmistä esittäviä kuvia vaan kauniita säännöllisiä kasviaihelmia tai koukeroista kirjoitusta, jota me emme osaa lukea tahi kirjoittaa, mutta he osaavat. Pislamin maailmaa ajattelemme kun mietimme kuuluisaa kertomuskokoelmaa Myriaadin ja yhden iltapäivän tarinoita, jossa kaunis Sirkkadesade kertoo ruhtinaalle myriaadin tarinoita säästääkseen henkensä. Kosketuksemme pislamiin ovat tällä hetkellä varsin pinnallisia, mutta koska maailma muuttuu, jopa täällä tunnetun universumin syrjällä, toivon, että Lovikäärmeen asukkaat perehtyisivät näihin vieraisiin uskontoihin ja aatteisiin ennenkuin tuomitsisivat ja kärkkäästi sanoisivat, että ne ovat tuollaisia ja kamalan pahoja ja vaarallisia. Vierauden pelon valtaan ei pidä antautua vaan katsoa maailmaa ja sen asukkaita avoimin silmin ja kuulla avoimin korvin, ei pidä antaa kenenkään agitoida.

Aion vielä edistää suvaitsevaisuutta kirjoittamalla hubbalaisuudesta ja hintsuista juttusarjani kolmannessa osassa. Sitten siirryn eräisiin outoihin lahkoihin, kuten hormooneihin ja hevojiin. Viidennessä ja viimeisessä osassa vuorossa onkin ei ulkomaalainen vaan paikallinen uskonnollinen aate, nimittäin maailmassa harvinainen Ukko-Piisamin molon palvontaan omistautunut uskonto.

Aurinkoista kevätpäivää Lovikäärmeelle toivottaa
oma A. Kyhdeeniuksenne,
teoloogi ja oikein mainio tohtori

Voisilemä ryhtyy julkaisemaan perinneruokareseptejä!

Lovikäärmeen perinneruokayhdistys Voisilemä alkaa kerätä ja julkaista paikallisia ruokareseptejä. Tavoitteena on julkaista Lovikäärmeen keittokirja ennen pitkää, mutta pitkäpiimäiseen tapaansa Voisilemä ei aio kiirehtiä asian kanssa. Yhdistyksen puheenjohtaja Alma Suu-Särvin kertoo, että hän ei kauhanvarressa hetkahda, vaikka perhe ympärillä jo ulvoisi nälkäänsä. Perinneruuat vaativat oman aikansa, ja niiden valmistukseen on syytä paneutua elämänkokemuksella ja taito hyppysissään. Siksi Voisilemä ryhtyy julkaisemaan reseptejä, jotta juuri oikea tapa valmistaa Lovikäärmeen ruokia tulisi kaikille selväksi.

Ensimmäisenä Voisilemä julkaisee yhdistyksen nimikkoreseptin.

Lovikäärmeen voisilemäpuuro

(seurueelle)

pata puolilleen Urean vettä
2 kiloa ryynejä (mitä viljaa vaan)
neljännespata oluenpanosta syntyvää mäskinsekaista lientä
kilo suolattua silavaa
suolaa maun mukaan

annosten koristeluun roima viipale voita

Pata täytetään puolilleen Urean vedellä. Pannaan tulelle ja odotetaan että kiehuu. Kun vesi kiehuu, sekoitetaan joukkoon ryynit kupillinen kerrallaan, jotta puurosta tulee paakutonta. Sekoitetaan joukkoon mäskiliemi. Jos se on ollut kovin vetistä, lisätään vielä hieman ryynejä puuron sakeuttamiseksi. Annetaan hautua päiväunten ajan pienellä lämmöllä. Nokosten jälkeen pannaan pökköä pesään ja silava pataan. Suola lisätään myös tässä vaiheessa. Annetaan jälleen kiehahtaa ja pidetään hiljaisella liekillä iltaan asti. Sen jälkeen sekoitetaan niin, ettei kaikki silava valu pohjaan ja annostellaan lautasille ja koristetaan isolla lastulla voita.

Pannahinen rukoili polvillaan anteeksiantoa!

(Oranssi tori, Remeli). Kuten lukijamme muistavat uutisoimme aikaisemmin, että keisariltakin saa audienssi paremmin kuin entiseltä julkisuusministeri Pannahiselta. Lovikäärmeen lähetystö päätti siis yrittää vedota keisariin tässä asiassa.

Remelin Kevätpalatsiin suunnistettuaan lähetystöön kuuluva päätoimittajamme yritti epätoivoisesti saada audienssia keisarillisen vastaanottokomitean audienssivirastosta. Jono virastoon oli kuitenkin erittäin pitkä (osa oli jonottanut jo kolme kuukautta). Päätoimittajamme tunnetaan kuitenkin nopeiden käänteiden naisena eikä hän katsonut hänellä olevan aikaa odotella viikkoja virkamiesten puheille pääsyä.

Kovat keinot käyttöön ja paraatiovesta sisään

Onnekkaan yhteensattuman vuoksi oli mukaan (lähinnä matkakulujen jakamiseksi) oli mukaan otettu puoskariruhtinas Massu, joka myös tuntee pääkaupungin melkein yhtä hyvin kuin pitäjän naisten kolot. Kuten tiedämme puoskari ruhtinas Massun veli sattuu olemaan Keisari Jumalan armosta. Massu oli kuitenkin heti matkan alussa kadonnut omille teilleen pääkaupungin hämäriin peliluoliin, joissa tapasi "tuttuja". Lähetystö ryhtyi siis epätoivoisesti mttsästämään häntä. Lopulta kolmen päivän etsintöjen jälkeen Massu löytyi viiden ruhtinattaren seurasta pelaamasta hyvin epäsiveellistä iltapukupokkaa. Puheenjohtajan tarjottua palveluitaan puoskariruhtinaallemme hän suostui hoitamaan asian pikaisesti.

Lähetystö perässään puoskariruhtinas A. Massu marssi keisarillisessa univormussaan Kevätpalatsin paraatiovesta sisään ja sotilaiden estellä karjui näille: "Ettekö tiedä kuka minä luulen olevani!". Sotilaat ja kaiken maailman pyllyläiset luuharit nuolivat seiniä kun jalo lähetystömme eteni kohti Keisarillista vastaanottoa. Keisarillisella vastaanotolla oli myös pitkä jono, mutta keisarillinen puoskariruhtinas Massu halusi niin kiihkeästi takaisin ruhtinattariensa luo, että hän ei vaivautunut odottelemaan. Vaan lähetystömme marssi suoraan Keisarin vastaanotolle.

Keisarin apu

Keisari heitti heti kaikenmaailman valittajat ulos kun näki veljensä ja lähestystömme saapuneen. Veljekset ryhtyivät heti juttelemaan kolojuttuja ja seuraavista päivistä toimittaja ei muista mitään. Taisipa toimittaja tapella keisarin henkivartijan kanssa viimeisestä vodkapullosta. Hyvissä väleissä erottiin. Krapulan ja puoskariruhtinas Massun kahdenkymmenenkolmen melkein-neitsyen saattelemana suunnistimme kohti julkisuusministeri Pannahisen virastoa mukanamme keisarillinen uhkauskirje. Kirje aukaisi kaikki ovet ja kirjeen saatutaan Pannahinen purskahti itkuun ja ryhtyi anelemaan armoa.

Emme kuitenkaan antaneet hänelle armoa vaan vaadimme häntä luovuttamaan kaikki alkoholipitoiset juomansa ja suht-koht-käyttämättömät naiset huostaamme, jotta voisimme parantaa infernaalisen krapulamme.

Ai niin Pannahinen muuten lähetettiin Siipiriään varaosiksi. Uudeksi julkisuusministeriksi nimitettiin puoskariruhtinas Massun vanharyyppykaveri Martin Mannune. Mannune tunnetaan muutaman vuoden takaisesta senaatin skandaalista, jossa hän luovutti senaatin puhemies Annuro Puhtolaaksolle vahingossa oikeat paperit.
Puoskariruhtinas Massu vakuuttaa, että Mannunesta ei koidu mitään haittaa Lovikäärmeen kylälle. Päin vastoin.

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Ministeri Pannahinen kieltäytyy pyytämästä anteeksi

(Pääkaupunki) Lovikäärmeen karvahattulähetystö on marssinut tänä aamuna Pääkaupunkiin ja antanut Keisarillisen Julkisuusministeriön virkamiehille avoimen kirjeen, adressin ja maaliskuun manifestin, jossa vaaditaan anteeksipyyntöä julkisuusministeri M. Pannahiselta vihjaavasta kielenkäytöstä ja kieltäydytään ehdottomasti ottamasta käyttöön uusia julkisuusohjeistuksia. Samalla Lovikäärme ilmoittaa irtaantuvansa Keisarikunnasta, mikäli kylä pakotetaan noudattamaan uusia säännöksiä.

Julkisuusministeri Pannahinen ei suonut lähetystölle audienssia, vaan antoi mielipiteensä kuulua avustajan, alemman virkamiehen ja tämän sihteerin kautta. Tiedon antoi Lovikäärmeen lähetystölle julkisuusministeriön rakennuksen ala-aulan vahtimestari ja keisarillinen ulosheittäjä, Niilo Pianpäinpois, joka tulosti alemman virkamiehen sihteerin laatiman paperin ja ojensi sen lähetystölle. Saatteeksi hän lausui: “Keisariltakin saa paremmin audienssin kuin Pannahiselta, se kun on varovainen kaikkien kanssa. Juoruilette pian minkävärinen kraka sillä on tänään ja se on kuitenkin yksityisasia.”

Viestissään Lovikäärmeen lähetystölle Pannahinen teki selväksi, että anteeksipyyntöä ei kuulu nyt eikä tulevaisuudessa. Hän korosti myös, että uudet julkisuussäännökset tulevat käyttöön ja sitäpaitsi hän ei ole vastuussa julkisuusministeriön toiminnasta vaikka johtaakin sitä. Lisäksi hän pyysi vahtimestaria luovuttamaan Mikropehva-yhtiön laatiman ilve@lude -paketin lovikäärmeeläisille, jotta nämä voisivat siirtyä käyttämään uudenaikaisia järjestelmiä Neitoaikakoulussa ja muissa paikkakunnan oppilaitoksissa.

Lähetystöön kuuluivat Lovikäärmeen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marttu Sokinpylly, kansanvalistajinna Ulla Suu, puoskari A. Massu, nimismies Tanteri Palkio, rikostoimittaja Janne Killuu, poliittinen toimittaja Ulpukka Pentinnenä, leskirouva Hetula Hirviö ja miss Lovikäärme Klaara Povi. Lähetystö on palannut Lovikäärmeeseen kahta jäsentä lukuunottamatta. ilve@lude -paketista suutahtanut Tanteri Palkio kipaisi ministeriön yläkertaan ja heitti “asiakaslahja-avaimenperäksi ja saatanan kuulakärkikynäksi” nimittämänsä paketin päin ministeri Pannahisen yksityistä työhuonetta. Hän joutui tyrmään. Lovikäärmeessä punotaan juonia nimismiehemme vapauttamiseksi. Puoskari Massu puolestaan jäi naisiin ja palaa kyllä omia aikojaan.

ilve@lude -paketti ei siis tule käyttöön Lovikäärmeessä, koska se meni pahasti rikki, ja uutta ei pyydetä.


Julkisuusministeri Pannahisen lausunto:


Hyvä Lovikäärmeen kylän lähetystö,

ministeri Pannahinen ei aio pyytää kylältänne anteeksi. Hän sanoi mitä sanoi ja syyt sanavalintaan ovat yksityisasia. Ministeri toivoo, ettei häneltä vastedes pyydellä julkisia anteeksipyyntöjä tällaisissa asioissa. Kuvernööri Mekkosen aikaiseen aluepolitiikkaan ei ole paluuta eikä meillä panosteta enää paikallisiin anteeksipyyntöihin.

Ministeri Pannahinen täten ilmoittaa, että kylänne joutuu myös ottamaan käyttöön julkisuusministeriön ohjeistuksen. Hän en ota siitä henkilökohtaista vastuuta, vaikka johtaakin sen laatinutta ministeriötä. Ministeriön liikkeitäkin nykyisin ohjaavat suuremmat tuulet, pahoitusmarkkinat ja pörssi. Näistä ministeri ei ole vastuussa ja ministerin aktiivisuutta on turha moittia, koska ministeri on kyllä toiminut juuri ministerille ominaisella tavalla ihan oikein.

Mitä ystävällisimmin ministeri pyytää vahtimestaria luovuttamaan teille ilve@lude -paketin, joka on ministerin ansiosta saatu tähänkin maailmankolkkaan valistukseksi, virkistykseksi ja käytettävyyden lisäämiseksi. Sen avulla maailmanvaltias Pili Portilo Mikropehvasta saa tietää teidänkin osoitteenne. Ministeri kehottaa teitä palaamaan tuntemattomaan kyläpahaseenne millä vaan maitojunalla ja sassiin.

Julkisuusministeri Pannahisen puolesta
Keisarikunnan Julkisuusministeriön Alimman Virkaatekevän Julkisuusvirkamiehen Sihteeri, Kahvinkeittäjä ja Kengänkiillottaja
Herpert Salaava, lakitieteen tohtori

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Lovikäärmeessä vaaditaan julkista anteeksipyyntöä

(Lovikäärme) Meillä Lovikäärmeessä on hämmästellen otettu vastaan keisarillisen julkisuusministeriön päämiehen M. Pannahisen lausunto siitä, että yksityisyyden suojassa olisi valtakunnallisten julkkisten kohdalla ammottava lovi, joka on merikäärmeen mentävä. Sanat "lovi" ja "käärme" mitä ilmeisimmin viittaavat Lovikäärmeen kylään sarkastisella tavalla. Lovikäärmeen kylän sanomat ei myönnä tehneensä yhtään lovea kenenkään paikallisen henkilön yksityisyyden suojaan. Sanavalinta "lovi" ei jättänyt paikallislehdelle epäilystä siitä, mitä valtakunnan julkaisua ja kolkkaa julkisuusministeri Pannahinen tarkoitti.

Päätoimittaja Majlis Toukokerttunen kommentoi julkisuusministerin puheita ja niitä seurannutta ministerillistä julkisuusohjeistusta tuoreeltaan. "Kyllähän minä käsitän tämän lehdistön vapautta vastaan hyökkäämiseksi. On ihan ilmeistä, että meidän on vastuullisena mediana kerrottava aatelisten rappiosta, nimismiehen ryyppyreissuista, kylän nuorten syrjähypyistä ja sellaisesta. Olemme palkkaamassa ensimmäisen pöppöröösinkin kyttäämään kaikkia lovikäärmeeläisiä, että paikallinen julkiselämä lähtisi ison maailman tapaan käyntiin." Paitsi median toimintaan, Toukokerttunen epäilee ministeriön linjausten vaikuttavan myös kansalaisvaikuttamiseen. Esimerkiksi kansalaisille annettua kehotusta pitää keskeneräiset kysymykset omana tietonaan ja tuoda julki vain päätetyt asiat on tällainen omituinen kohta. "No, ehkä ministeri on ottanut oppia omasta suhteestaan siihen sussuun, mikäsennimioli. Että suhteesta kannattaa kertoa vasta kun se on päätetty." Toukokerttunen kertoo olevansa ihan samaa mieltä, ja kertoo mielellään suhteestaan erääseen Ken-nimiseen uimaripoikaan, koska suhde on jo päätetty. "Ei siihen sukulaisilla oo mitään sanomista kun kertoo vain eksistään."

Nimismies Tanteri Palkio meinaa horjahtaa vallan pois tolaltaan kun kuulee, että hänenkin velvollisuutensa kasvavat uuden julkisuusvalvonnan myötä. "Tämä suositus, joka on kohta laki, tarkoittaa sitä, että minä alan kulkea täällä korvat pitkällä ja katsoa, etteivät muijat vaan jauha naapureidensa tai edes lastensa kuulumisia millään julkisella paikalla." Palkio pitää tehtävää aivan ylimitoitettuna. "Kyllä minä mieluummin otan sen, että puoli kylää ja yksi lehti keksii juoruja minun viinankäytöstäni kuin sen, että kuljen täällä ajatuspoliisia leikkimässä." Palkio uumoilee, että tämä ohjeistus voimaantullessaan saisi hänet eroamaan tehtävästään ja antautumaan rakkaalle harrastukselleen, joka on nuorten mieshahmojen tutkiminen muinaisfilosoohvi Palttonin rakkaudesta kertovissa kirjoituksissa.

Lovikäärmeen kunnanvaltuusto aikoo vastakin kertoa valmisteltavista asioista ihan kaikille. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marttu Sokinpylly linjaa selvästi: "Meidän kokouksethan on avoimia, ja eihän noita valtuutettuja vaienna mikään. Jos jostain asiasta sanoo niille, että nyt vähän suuta soukemmalle, niin sitten ne vasta melskaakin. Siksi meillä tehdään aina selväksi, että kaikesta saa puhua. On sopu säilynyt ja hyviä päätöksiä on tullu. Tää on kattokaas neuvotteluyhteiskunta." Lovikäärmeen kunnanvaltuusto valmisteleekin vastinetta julkisuusministeriölle ja vaatii ministeri Pannahiselta julkista anteeksipyyntöä sanan "lovi" ja "käärme" käyttämisestä.

Julkisuusministeri M. Pannahinen: yksityisyyden suojassa ammottaa lovi

(Pääkaupunki) Valtakunnallista lehdistöä on viimeaikoina kiinnostanut julkisuusministeri M. Pannahisen elämä. Hänen tv-lupansa laita, avioeronsa, kauppareissunsa ja naissuhteensa on syynätty kuitenkin Pannahisen mielestä liiankin tarkkaan. Nyt Pannahinen on kuitenkin julkistanut tehokkaan vastalääkkeen.

Tänään Pannahisen ministeriö julkisti uuden julkisuusohjeistuksen kaikille lehdille noudatettavaksi, ja myös yksityishenkilöille kaikessa julkaisutoiminnassa ja julkisessa käyttäytymisessä. Lisäksi kunnallisen päätöksenteon elinten tulisi sitoutua noudattamaan julkisuusohjeistusta. Pääpiirteittäin sen sisältö on tämä: julkisuuden henkilöiden yksityiselämästä ei saa puhua. Ei myöskään julkisuuden henkilöiden julkisesta elämästä. Sama koskee yksityishenkilöitä, joiden yksityisyydestä ei saa julkisesti tai yksityisesti puhua. Ja toinen pääkohta koski niin julkisen kuin yksityisenkin päätöksenteon valmistelua. Keskeneräisiä asioita ei kommentoida, niistä ei rupatella kylillä eikä niitä saa kertoa niille, joita päätökset eivät koske tai niillekään, joita ne koskevat. Vasta kun asia on päätetty, se voidaan kertoa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Lovikäärmeen asukkaille ei jää paljoa muuta puhuttavaa kuin sää (silloin kun se ei loukkaa yksityisyyttä) ja tästedes nimismies Palkio miehineen joutuu valvomaan kyläläisten yksityisyyttä uudella otteella - varjelemaan heitä niin itseltään kuin muilta.

Lehdistötilaisuudessa julkisuusohjeistuksen julkistuksen jälkeen ministeri Pannahinen kommentoi ministeriön linjausta. Hän kiitteli ministeriön vaitiolokulttuuria, mitään ohjeistuksesta ei ollut tihkunut julkisuuteen ennenkuin se oli valmis, päätetty ja vahvistettu. "Nyt on siis keskustelun aika" sanoi Pannahinen itselleen epätyypilliseen tapaan. Hän pitää ohjeistusta äärimmäisen tärkeänä yksityishenkilön, julkkishenkilön ja poliittisen päätöksenteon yksityisyyden suojan kannata. "Nyt se on kuulkaa niin, että turha repostelu ja jahkaus loppuu. Ja juoruilu ja kaikenlainen lusikan tukkiminen erilaisiin soppiin." Ministeri Pannahinen päätti puheensa juhlallisesti mutta ikävän vihjaavasti: "Yksityisyyden suojassa ammottaa lovi, ja julkisministeriö tekee kaikkensa paikatakseen tämän merikäärmeen mentävän aukon."

Muistokirjoitus: Alvertti Seppebian Naksuli

Vapaaherra ja Keisarillisen sukkahousuritarikunnan jäsen Alvertti Seppebian Naksuli nukkui morfiiniannoksen saattelemana jouduttuaan väkivaltaisen eläimen hyökkäyksen kohteeksi lauantaina puolen päivän aikaa.

Suremaan jäivät neljä poikaa perheineen, rakastava puoliso vapaaherratar Kynilla (os. Rumnyva), alustalaiset ja työntekijät (hektikoita lukuunottamatta).

Sukkahousuritari ja vapaaherra Naksuli siunataan ensi sunnuntaina kello 10.37 Ureanmutkan pakolilaiskatedraalissa Sardinaali Hypertti Suun johdolla. Tämän jälkeen juodaan viimeiset maljat vapaaherra A. Naksulin muistoksi Naksupään kartanon Sinisessä salissa. Perinnönjaosta ilmoitetaan erikseen.

Työt Puuvillatehtaalla, Sahalla ja Plantaasilla jatkuvasti normaalisti. Yhtiön johtoon asuu toistaiseksi vapaaherra Wentseli Naksuli, mutta lopullisesti tilanne selkenee vasta perinnönjaon jälkeen.

Kyläläisiä ylimielisellä hymyllä tervehtien Naksulin arvostettu ja jalo suku.


Ps. Samaan hintaan tiedotamme, että vapaaherra H-W. Naksulin ja erään tunnetun pyllyläisen missikandidaatin avioaikeet on peruttu ja kaikki järjestelyt keskeytetty.

Lovikäärmeen kirjapaino puskee kauhua


Lovikäärmeeläinen kirjailija Etka Allan Polle on julkaissut uusimman novellikokoelmansa Lovikäärmeen kirjapainossa. Hän vaihtoi kansallisesta kustantajasta paikalliseen heti kun mahdollisuus avautui. Teos Kurppa ja hopeaseppä sisältää kauhunovelleja ja runoelman taattuun synkkään Polle-tyyliin.


Kurppa musta

Pollen teokseen on ensimmäiseksi sijoitettu runo, joka käsittelee kurppa-nimistä lintua. Liekö kyseessä sitten lehtokurppa, joka ei tosiaan ole musta, mutta kaipa se näin kirjallisuuden parissa käy laatuun värittää lintu mieleisekseen. Runo esittää lyyrillisen minän synkeissä mietteissä keskiyöllä. Vetoisaan kammioon pöllähtää sisälle musta kurppa, joka toistelee hirveää sanaparia “Ei Villonikaan”. Käsitän tämän runon liittyvän Pollen ajatuksiin runoilijantehtävästään. Raksu Villoni on kauan sitten elänyt ranskalaisrunoilija ja varsin vaikutuksekas runoilijoiden parissa. Näin ollen voisin väittää, että kurppa kantaa viestiä Villonilta haudan takaa.

Synkeydestään huolimatta runo uhkuu toivoa. Lainaan yhtä säkeistöä:

Hiljaisuutta kauan kesti – istuimellaan ylhäisesti
kurppa vuotti, kunnes päädyin puoliääneen huokaamaan:
“Suotta multa aikees salaat . kohta lähteä sa halaat,
aamun tullen palaat ikiyöhön ankeaan.
Niinhän muutkin ystäväni häipyneet on aikoinaan.”
Kurppa huus: “Ei Villonikaan.”


Runollinen esikuva ei ole siis hylännyt E.A. Pollea. Ystävät ovat jättäneet runoilijan yksin kammioonsa värssyämään, mutta Villoni, tuo kaikkien runoilijoiden isä, pysyy järkähtämättä Pollen luona. Tähän tiivistyy kurpan viesti.

Kauhua ja ruttoa


Lovikäärmeen kirjallisuudessa on aina arvostettu järkähtämätöntä realismia. Meillä täällä kylässä on paiseita, visvaa ja viinaa riittämiin itse Joukko Purkallekin. Tässä mielessä Polle on erittäinkin lovikäärmeeläinen sielu. Viinan kiroja hän käsittelee novellissaan "Beaujolais-tynnyri". Hirveä humaltumisen hinku ajaa novellin päähenkilöä ja siksi hän tekeekin karmean murhatyön ja vielä kehuskelee, ettei ole puoleen vuosisataan jäänyt kiinni. Aateliston kritiikkiä on taas haistettavissa “Munainen surma” -nimisessä novellissa, jossa keskelle ruhtinaan juhlia ilmaantuu mystinen naamioitunut vieras, joka levittää munaista surmaa vieraiden joukkoon. Haistanenpa tässä mätien munien hajussa myös viittauksen aromivoimaan ja kannanoton agitaattori Lekserin kylässämme käynnistämään energiapoliittiseen keskusteluun. Polle ilmeisestikin asettuu vastustamaan aromivoimaa.

Hirveitä kerrassaan

Pollen novellit ovat aina olleet jokseenkin iljettäviä ja niiden kiintoisat ajankohtaiset sanomat uppoavat helposti kaiken maailman verenvuodatuksen ja kummittelujen alle. On kuin marionettinukkien narut hieman näkyisivät kun kirjailija repii liikkeelle henkilöhahmojaan, joiden ainoa tarkoitus on palvella kauhua ja kuolemaa. Odotan kyllä herra Pollen kaltaiselta kokeneelta kirjailijalta jonkinlaista monipuolistumista novellitaiteen saralla. Siltikin niiden lukijoiden, jotka tällaisesta visvailusta nauttivat, tulisi ehdottomasti hankkia E.A. Pollen uusi teos. Ehkä sitten ihan vain kiitoksena Lovikäärmeen oman kustannustalon aktiivisuudesta.

Kesäkeiju Ahomansikka

Paljastus Miss Lovikäärmeen taustasta!

On selvinnyt, että vastavalittu kauneuskuningatar Klaara Povi on syntyisin Piisaminmolosta, tarkemmin sanottuna Ukko-Piisamin Moloa palvovasta alkuperäiskansasta. Hänen vanhempansa kuuluvat tähän kansaan. Elinolojen muututtua ahtaiksi valtaväestön alkuperäiskansalle osoittamalla alueella on neiti Povikin joutunut lähtemään leivän toivossa Urean mutkaan asumaan ja tekemään töitä. Viimeisten vuosien aikana neiti Povi on auttanut vanhempiaan taloudellisesti ja myös osallistunut molonpalvojina tunnetun heimon uskonnollisiin menoihin, joita ovat kansatieteilijät pitäneet maailman mittakaavassa merkittävän riettaina. Nämä menot ovat syy siihen, ettei Lovikäärmeeseen tullut valtaväestö ole koskaan suvainnut molonpalvojia. Neiti Povi myöntää, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa on molonpalvonta ja hän aikoo harjoittaa uskontoaan ja sen rituaaleja kuten ennenkin. Menojen lihallisuutta hän kommentoi lyhyesti: “Emmä tiedä miten se ois niinku jotenki vähemmän henkistä kun nää jotku mukaki edistyneempien uskontojen kannattajat tykkää sanoa. Aina kuulee jotain alkuasukasläppää. Molonpalvojat on kuulkaas hyvää ja jaloa kansaa, mutta eivät vaan valitettavasti kunnon karjalaisia tai ees lähi-idän kulttuuripiirissä syntyneiden uskontojen tai kulttuurien piirissä. Helppohan sitä on sellasten päälle sylkee.”

Tämä kohupaljastus asettaa yhden vaikeuden lisää neiti Poven kivikkoiselle missintielle. Perinteisesti molonpalvojia ei ole hyväksytty miss Lovikäärme-kisaan. Neiti Povi kuitenkin puolustautuu sillä, ettei hänen etnistä taustaansa ole edes kysytty, ei liioin uskonnollista vakaumusta tai vanhempien ammattia tai asuinpaikkaa. Kisojen säännöissä ei myöskään viitata molonpalvontaan sanallakaan. Neiti Povi myös pitää syvänä ihmisoikeusloukkauksena sitä, että joku voisi hänen etnisen taustansa perusteella pitää häntä kelvottomana missinä.

lauantai 8. maaliskuuta 2008

Ulkomaalaisista uskonnollisista aatteista, osa 1. Krustitut

Meitä on Lovikäärmeessä jälleen hiillostettu monilla kansainvälisillä aatteilla, jotka eivät liene tuttuja kaikille. Muukalaiskorttelista on levinnyt kylille kovasti panettelua, joka koskee käytännössä kaikkia Lovikäärmeessä edustettuja maailmanuskontoja. Nämä uskonnot on syytä esitellä lukijoille lyhyesti. Monestihan kuvittelemme tuntevamme meille hyvin tutut asiat – tiedämme missä muukalaiset asuvat (no Ketossa tietenkin), tiedämme mihinkä suuntaan pislamilaiset kääntyvät monta kertaa päivässä uskonnollisten harjoitustensa merkeissä (no Pekkaanhan he) ja tiedämme kuka on pakolisten mielestä maailman tärkein henkilö (arvasittehan, että palvi, joka asuu Kativaanissa). Kuitenkin tietomme jäävät usein pinnalliksi. Siksi tartuin jälleen kynään tarkoituksenani valistaa, ohjata ja edistää ihmisten välistä ymmärrystä. Esittelen kirjoitussarjani aluksi suurimman uskonnollisen ryhmämme.

Suurimman uskonnollisen ryhmän Lovikäärmeessä muodostavat tietystikin krustitut. Sanon “tietysti”, koska vaikka Lovikäärme sijaitseekin maailman laitamilla, se sijaitsee silti krustillisen maailmankulttuurin alueilla. Krustitut uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään Henkoseen ja tämä on verrattain yksinkertainen asia, ja tästä krustitut ovat pääsääntöisesti yhtä mieltä, vaikka käsittävätkin asian toisinaan eri tavoin. Minäkin teoloogina olen tähän kolminaisuuteen perehtynyt. Krustillinen usko alkoi erään Jesse-profeetan aloitteesta tuolla Keskimeren itäisessä kolkassa, josta se on sitten levinnyt tänne Lovikäärmeeseen asti. Krustitut kuitenkin jakautuvat muutamaan merkittävään ryhmään, joista käyn läpi vain Lovikäärmettä asuttavat.

Ensimmäinen tärkeä ryhmä ovat rötöstantit, joita on suurin osa Lovikäärmeen krustituista. He erkanivat joitakin satoja vuosia sitten Kirkosta, ja hylkäsivät palvin maailman tärkeimpänä henkilönä. Rötöstantit halusivat alkujaan erottaa kirkon omaisuuden ja monesti ryöstivätkin sen aivan putipuhtaaksi ja panivat eukaristihopiat sodankäynnin varoittamiseksi. Samaan aikaan he moittivat pakolisia siitä, että nämä huiputtivat ihmisiltä rahaa kirkolle. Lovikäärmeessä merkittävä ryhmä kelministiset rötöstantit (jotka ovat ottaneet nimensä merkittävältä uudistajalta Jokke Kelmiltä) ovat myös kovin kiinnostuneita omaisuudesta ja pitävät vaurautta mielellään merkkinä Jumalan suojeluksesta ja pyrkivät tietysti kartuttamaan molempia. Toinen iso rötöstanttinen ryhmä ovat lörtit, jotka pukeutuvat tavallisesti tummiin sävyihin ja suhtautuvat maailman menoon ahdistuneesti ja melankolisesti. Joskus alamielisyys käy lörteille sietämättömäksi ja sitten he ratkeavat juomaan kirkasta viinaa ladon takana. Lisäksi meillä Lovikäärmeessä on muutama citi- elikkä kaupunkiseurakunnan edustaja. Nämä tunnistaa armottomasta kitaranrämpytyksestä ja lakkaamattomasta “Jesse rakastaa sua oikeesti” -sloganin viljelemisestä. Yrittäkää olla kärsivällisiä heidän intonsa edessä, hyvät Lovikäärmeen asukkaat, sillä hätä jota he tuntevat puolestanne, on aitoa. Mutta koettakaa välttää yhteisiä laulu-, rukous- ja evankeliointituokioita.

Rötöstanttien ja heidän lahkojensa rinnalla suurehkon ryhmän muodostavat pakoliset. He ovat mieltyneet prameisiin pyhäkköihin, suitsukkeen hajuun, helminauhan näköisiin vehkeisiin, joita he nimittävät rukousnauhoiksi, ja patinan kieleen. Uskonasioissa he eivät tavallisesti lähesty Isää, Poikaa tai Pyhää Henkosta (tai näiden muodostamaa kokonaisuutta), vaan useinkin he juttelevat mielellään Jessen äidin, Marin kanssa, tai jonkun niinsanotun pyhimyksen. Pyhimyksinä pidetään henkilöitä, jotka ovat tehneet jotain merkittävää uskonsa puolesta. Esimerkiksi eri ammattiryhmillä voi olla oma pyhimyksensä, joka sitten virkamiehen tavoin käsittelee yhteydenotot ja välittää ne eteenpäin yleensä raporttien kaltaisina. Pakoliset käyvät ahkerasti messuissa ja heillä on tapana ripittäytyä papille elikkä laverrella yksityiselämäänsä kuuluvia noloja juttuja suljetussa kopissa. Rippi-isäksi nimitetty pappi ei saa kertoa näitä meheviä juoruja eteenpäin, vaikka mieli toisinaan varmasti tekisikin. Rötöstanteilla ei ole luostarilaitosta, mutta pakolisilla on erilaisia sääntökuntia ja luostareita. Meillä Lovikäärmeessäkin on yksi miesten, eli munkkien, asuttama pakolinen luostari ja yksi naisten, eli nunnien. Pakolisten yhteydessä on tapana vinoilla kuoropojilla, mutta minä en viitsi ilveillä niillä asioilla, koska olen kuitenkin hengen mies ja sivistynyt muutenkin.

Korttosoksit ovat itäinen krustittu ryhmä. Heillä on luostareita samoin kuin pakolisilla ja heitä nimitetään toisinaan rekkalais-pakolisiksi. Idän kirkko on kuitenkin yksi hyvä nimitys. He eroavat läntisistä pakolisista monella tapaa. Heistä voisi sanoa sen verran, että heidän kirkkonsa on koristettu kauniilla kuvilla, joita sanotaan ikoneiksi. Ikonit ovat vähän kuin ikkunoita, joiden kautta korttosoksi voi saavuttaa yhteyden toiseen maailmaan. Toisinaan heitä pidetään kuvain kumartelijoina, mutta joka tahtoo ymmärtää toisen tapaa harjoittaa uskontoa, käsittää pian, että hartauden tavat ovat kovin erilaisia eivätkä toinen toistaan parempia tai huonompia.

Tässä tulivatkin keskeiset krustilliset ryhmät, seuraavan kerran aion kirjoittaa pislamista ja muukalaisuudesta.

Lovikäärmettä tervehtien,
A. Kyhdeenius,
oppinut teoloogi ja kylän merkittävin tohtori

Karhu hyökkäsi, paroni Naksuli kuoli – viinalla osuutta asiaan?

(Urean rantametsät) Suru-uutinen tavoitti Lovikäärmeen tänä iltapäivänä, kun selvisi, että karhu on raadellut paroni Naksulin. Kontio on yhä karkuteillä, eikä sillä tiedetä olleen muita uhreja.

Silminnäkijä kertoo, että paroni oli ottanut “pössykkänsä ja mössykkänsä”, kuten vainaja oli usein leikillisesti sanonut ja lähtenyt ammuskelemaan elikoita. Elikoilla hän on mahtanut tarkoittaa karhuja, joita on vilahdellut Urean rantamilla. Silminnäkijä lähti paronin perään, koska hän ei luottanut siihen, että ukko pärjää metsässä yksinään, “ei varhaisaamun laskuhumalissa metsään lähdetä yksin”. Mutta kävikin niin, että ovelan oloinen karhu hyökkäsi paronin kimppuun ennenkuin tämä ehti piipustaan sitä sihtailla. Silminnäkijä kertoo jäljen olleen “rumaa”.

Karhut ovat levinneet viime viikkoina kohti Lovikäärmettä. Joissakin piireissä tätä pidetään merkkinä maailmanlopusta, koska karhut tavallisesti nukkuvat vielä talviuniaan näinä aikoina. Yleisemmin epäillään, että karhujen tulon takana on nimimerkki M.Ö.R., joka toimii samaan tapaan kuin Hamelnin pillipiipari. Lovikäärmeen poliisi onkin nimismies Palkion johdolla alkanut perehtyä Grimmin satuihin, jotta rikollinen saataisiin kiinni ja voitaisiin mahdollisesti osoittaa, että eläinaktivisti tai ryhmä eläinaktivisteja on paroni Naksulin kohtalosta vastuussa. Uskotaan, että aktivistit juottivat paronille viinaa ja usuttivat sitten karhun hänen kimppuunsa. Poliisi perehtyy tähän tutkintalinjaan, vaikka edes aihetodisteita eläinaktivistien osallisuudesta ei ole esitetty.

Lovikäärmeen kylän sanomat
esittää surunvalittelunsa Naksulin perheelle.

Miss Duunari

Mediassahan on tätä nykyä tapana haastatella eri alojen asiantuntijoita kommentoimaan ajankohtaisia asioita. Lovikäärmeen kylän sanomissa alkaa ilmestyä palsta, jossa on kyselty kylän ilmiöistä asiantuntijoilta. Tärkeä ja ajankohtainen kysymys meillä Lovikäärmeessä on tällä hetkellä missikulttuurin kertakaikkinen muuttuminen ja sen herättämä vastarinta. Asiasta jutun lehteen kirjoitti naisasiain tutkimukseen perehtynyt asiantuntija Simoona von Nättisilmä.


Sukupuoli 2.0: Naiseuden murros

Lovikäärmeen kylän uusi sankaritar, työläinen ja tanssija, nykyisin missi, Klaara Povi, on saanut aikaan arvokeskustelun kylässä. Häntä on syytetty sukupuoli-infektioiden levittämisestä, mihin hän todistettavasti on syytön, koska osaa modernina naisena pitää huolen intiimisuojauksesta. Näistä asioista Povi puhuu täysin avoimesti. Hän on myös kunnostautunut työtätekevänä, elämäniloisena, kunnianhimoisena, ennakkoluulottomana ja kaikilla elämän aloilla aktiivisena naisena.

Aktiivisen naiseuden ongelma

Olemme tottuneet odottamaan naisilta julkisuudessa passiivisuutta, hiljaista viehättävyyttä ilman viettelevyyttä, arvokkuutta ilman ylpeyttä, kiltteyttä ilman sydäntä, naisellisuutta ilman seksuaalisuutta ja näppäryyttä ilman reippautta ja rohkeutta. Klaara Povi ei istu mihinkään näistä odotuksista. Itseellisenä naisena hänen on ollut pakko pohtia arvomaailmansa modernilta pohjalta ilman sääty- ja sääntely-yhteiskunnan asettamia rajoja. Tästä seuraa Poven transgressiivisuus: häneen samastutaan, häntä vierastetaan, hänestä iloitaan, häntä pelätään, hänen seurastaan nautitaan ja häntä arvostellaan moraalisesti. Poven löyhän seksuaalimoraalin vuoksi on pelätty, että miehet käyttäisivät häntä hyväkseen: patriarkaaliseen ajatteluun liittyy poikkeuksetta ajatus siitä, että nimenomaan miehet ovat seksuaalisesti aktiivisia ja näin ollen seksuaaliakti on aina sellainen, että mies ottaa ja nainen antaa. Julkinen keskustelu ei ole kyennyt näkemään Povea aktiivisena ottajana. Tietysti meillä on kulttuurinen kategoria tällekin: syöjätär, miestennielijä - siis noita, syntipukki, vieras, toinen. Kulttuurinen samastumispinta aktiiviseen naiseen, ottajaan, on erittäin kapea.

Kansainvälisen naiskulttuurin muutos

Kaikkihan ovat lukeneet valtakunnan juorulehtiä, joissa useinkin kytätään onko Holivoossa juhlivilla nuorilla naisilla pikkuhousut jalassa. Maan tasalla kyykistelee mieskuvaajia (heitä sanotaan pöppörööseiksi) putki pitkällä odottamassa, että naisten limusiinien ja taksien ovet avautuisivat yökerhojen edessä ja helman alta pilkahtaisi paljas pinta. Kaikki alushousuttomat kuvat sitten julkaistaan ja niitä pyöritetään kansainvälisessä lehdistössä. Tämänkin lehden lukijat ovat nähneet monesti viipaleen Perish Hultonin, Linda Lohen tai Brita Seivään häpyä. Näiden naisten ympärille syntyneessä kirjoittelussa korostuu tyttökulttuurin muutos - vaikka tytöiltä ja naisilta odotetaan siveellisyyttä, vain rajut mimmit saavat julkisuutta. Ottamatta kantaa siihen, kuka Lovikäärmeen kylän missiehdokkaista olikaan kaikkein kaunein, Klaara Poven valinta tehtävään heijastelee naisen uutta viihdytystehtävää. Yleisöä ei lopultakaan kiinnostanut kaunis ja moitteeton tyttökaarti, vaan ylipäänsä särmikkäimmät ehdokkaat saivat eniten huomiota. Tietenkään kansainvälisen huomion muuttuminen ei riitä ainoaksi selitykseksi Klaara Poven valintaan.

Ensimmäinen työläismissi

Poven harteille on langennut muuttuneen tyttöjulkisuuden lisäksi toinenkin pioneerintehtävä. Hän on tämän kulmakunnan ensimmäinen missiksi valittu tyttö, joka ei ole aatelisasemassa tai vähintäänkin osin siniverinen, varakas porvari. Klaara Poven veri sen sijaan on täysin punaista ja kukkarokin taitaa ammottaa tyhjyyttään. Sen sijaan Povella on ammattitaitoa niin vaatealalla - naisruumiin julkisessa representoinnissa vaatteilla on suuri merkitys - kuin esiintymisessäkin. Eroottisena tanssijana Povi tunnetaankin kylillä. Ja pubeissa tanssia seuraavan ja tanssijoiden kanssa viihtyvän yleisön mukaan Klaara Povi onkin ollut tanssijajoukon tähti, rääväsuinen humoristi ja pelleilevä, ei mikään niuho ja lojaali, reilu ja mutkaton tyyppi. Näitä laatusanoja on useinkin suotu miehille ja myös tämä sekoittaa sukupuolisuuden pakkaa hallitsevan miss Lovikäärmeen kohdalla. Voidaankin siis sanoa, että suvun, omaisuuden ja aatelisen käytöskulttuurin suoman pääoman sijaan Klaara Poven pääoma on ammatillista pääomaa, oman ruumiin ja taitojen luovaa käyttöä ja sosiaalista pääomaa, kykyä ja uskallusta astua erilaisten kynnysten yli.

Eniten missi-instituution konservatiivisuus on kuitenkin rikkoutunut juuri Klaaran työläisyyden myötä. Siitä on tullut julkisessa keskustelussa panssari, johon liitetään esimerkiksi äsken mainitsemani "epänaiselliset" piirteet Poven luonteessa ja käytöksessä. Työläismissin periaatteellinen vastustaminen on antanut monille Povea paheksuville sopivan aseen arvostella hänen esiintymistään, käytöstään ja moraaliaan. Kaikki siitä palautuu suoraan neiti Poven työläistaustaan. Näin ollen olennainen kipupiste Povessa ei liity pelkästään hänen tapaansa kantaa sukupuoltaan missin asemassa, vaan mitä kiinteimmin hänen taustaansa. Työläisyys koetaan sinänsä uhkaksi Lovikäärmeeksi. Työläisten ja aatelisten kiista henkilöityy Klaara Poveen, koska hän on kylän ensimmäisiä julkisuudessa esiintyviä työläisiä. Hän ei ole vain tunnettu, lehdet lainaavat hänen lausuntojaan ja seuraavat hänen tekemisiään ihan eri tavalla kuin koskaan yhdenkään työläistaustaisen naisen tai miehen Lovikäärmeessä.

Kuten huomaamme, Klaara Poven missikausi saattaa järkyttää sekä sukupuolikäsityksiä että luokkakäsityksiä Lovikäärmeen kylässä. Maailmankuvan muuttuminen tätä kautta vaikuttaisi niin julkisiin kuin yksityisiinkin käsityksiin naisista, miehistä, aatelisista ja työläisistä. Kuitenkin Poven kylään painama jälki on lopullisesti nähtävillä vasta myöhemmin. Nyt on silti jo uumoiltavissa sukupuolikeskustelun siirtyminen toiselle tasolle, ja kulttuurimme alkaa tuottaa näkyville erilaisia sukupuolisia versioita - voidaan sanoa, että luokan ja käyttäytymisen puolesta Klaara Povi edustaa jo omankin, toisen, sukupuolensa sisällä versiota 2.0.

Simoona von Nättisilmä,
naisasiakirjoittaja ja sukupuolitutkija,
Parriisin katukahvila

Haastattelu: Miss Lovikäärme Klaara Povi

Tunnettuahan on, että missiuutisointi jäi jonkin verran jälkeen, koska koko kirjoitus- ja lukutaitoinen Lovikäärme antautui viettämään monipäiväisiä orgioita naiskauneuden kunniaksi. Vain leskirouva Hirviö vuodatti mustetta noina päivinä - muiden elämä oli viinan, kaljan ja tupakin virtaa. Nyt viimein Lovikäärmeen Kylän Sanomat on tavoittanut miss Lovikäärme Klaara Poven haastattelua varten. Huolimatta lähes parin viikon tauottomasta juhlimisesta Klaara näyttää aivan yhtä kukkealta kuin uimapukukierroksella.

Keski-ikäinen valkoinen miestoimittaja
: Miltä misseys nyt tuntuukaan, neiti Povi?

Klaara Povi: On tää upeeta. Saa pitää kauniita vaatteita, juoda ja syödä niin paljon kuin tahtoo ja kaikki ihailee ja varsinkin miehet. Mutta tämä on ihan alkuhuumaa, kyllä mulle on ihan selvää, että tää homma tästä muuttuu ja mun pitää edustaa tätä kylää työläiskaunottarena vielä monissa kissanristiäisissä.

K.v.m.: Tuo teidän työläisyytenne on herättänyt paljon närää Lovikäärmeessä, mitä te siitä ajattelette?

K.P.: Onhan se ollu aina mun kohdalla niin, että v**** rumat muijat soittaa suutaan ja itkevät sitä, kun eivät itte nuorena sitä ja tätä. Kyllä mun terveiset on, ettei oo mun syy etteivät tädit aikanaan tajunneet bailata ja rytkyttää näit luokkarajoi ihan tosissaan. Ois niilläki ollu kivempaa. Mut kyl mä käsitän, että on kovaa nähdä ku elämä on menny ohi ja maailma muuttuu eikä oo itte ollu sitä muuttamassa.

K.v.m.: Teidän vapaa suhtautumisenne moniin *öhhöm* asioihin on etenkin herättänyt närää. Ovatko nämä kylillä kiertävät jutut totta?

K.P.: (nauraa) Emmä tiedä kun en oo kuullu niitä kaikkia! Mutta kyllä varmaan totta on se, että jos nuorella naisella on mun elämäntavat, niin syntyyhän siitä tarina jos toinenkin. Mun mielestä on vaan kiva jutella erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, mä tykkään musasta ja juhlista ja otan vähän viiniäkin joskus. Ja sit ku mua panettaa niin mä teen asialle jotain. Ja mua panettaa suht usein. Vois sanoo, et mä oon aika simppeli tyyppi.

K.v.m.:
Julkisuudessa teidät on yhdistetty myös erääseen epämieluisaan epidemiaan.

K.P.:
Mä en tiiä mitä ne muut tytöt on hommannu, tai tiedänki vähän koska mulla on joskus kimppavipinääkin ja tyttöjäkin, mutta mä kyllä osaan suojautua. Mä sain puoskari Massulta terveen paperit, ja se tarkasti mut niin hemmetin monesti, että pakkohan se on uskoo. Mä oon käyny jo vuosia säännöllisesti tarkastuksissa, ja paikat kipeinä mä sieltä aina lähden, Massu on niin perusteellinen. Mul on se puoskarinpapru täällä taskussa jos setä haluu nähdä.

K.v.m.: No tuota... joo, kunnossahan tämä on... Asiasta tuota toiseen. Niin. Piakkoin Lovikäärmeen ompelijat alkavat valmistaa teille kilpailuvaatteita toukokuista kansallista kauneuskisaa varten. Millaista puvustoa on suunniteltu?

K.P.:
No hei mä oon itte ompelija niinku setä varmaan muistaa. Et oon tosi sydämellä ja ammattitaidolla siinä hommassa mukana. Koska mä oon tällänen eläväinen ja ristiverinen, ja osaan tanssia ja niin eespäin niin ollaan mietitty jotain lattaritunnelmia niihin asuihin. Sellaset vahvat aurinkoiset värit vois olla mun juttu, ja helmoihin liikkuvat leikkaukset. Mutta tästä mä en puhu enempää, koska näis missijutuissa nää on niinku ylläreitä. Mut lukijat voi kuvitella mikä mun sielua ja ruumista parhaiten pukee. Ja niit luonnoksia julkaistaan kai lehdessäkin pian.

K.v.m.: Misseiltä on tapana kysyä näitä yhteiskunnallisiakin kysymyksiä. Mitäs te toivoisitte ihmisten oppivan teiltä?

K.P.: Nii tää on se maailmanrauhakyssäri. Oishan se ihan jees se rauhakin, mutta meikä on aina keskittynyt enemmän rauhaan ja rakkauteen tässä lähipiirissä ja lähipiireistähän ne maailmanrauhatkin kumpuaa. Mä toivon, että ihmiset näkis mun avulla, että niitten pitää elää ainoota elämäänsä eikä vaan kattoo ku muut tekee sitä. Joskus sattuu, joskus ei, mut katua ei tartte, ei itkee huomista tai eilistä. Carpe diem, sanon mä. Se tässäkin kylässä usein unohtuu.

K.v.m.: Kiitoksia näistä vastauksista, neiti Povi. Ja teitähän tuolla raitilla tapaakin, ja olette toivonut, että ihmiset tulisivat juttelemaan reippaasti.

K.P.: Kiitti setä ittellenne. Ja mua voi siis ihan Klaaraksi sanoo vaan ja nykästä hihasta ja sillee. Jos jollain on jotain urputettavaa, niin sais tulla puhumaan mulle eikä täällä lehdessä mongertaa. Voitas tutustua ja relata vähä. Ja totta kai mä ootan eniten positiivisia yhteydenottoja.

Tämä missi siis lupaa olla saatavilla auliisti, tutustukaahan kauniiseen Klaaraan kyläläiset!

Agitaattorin paluu!

(Ketto) Agitaattori Murtti P. Lekserin on kerrottu karanneen tyrmästä parisen viikkoa sitten. Sala- ja ilmipoliisien etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Nyt kuitenkin epäillään hänen muuttaneen väärän henkilöllisyyden turvin asumaan Lovikäärmeen muukalaiskylä Kettoon. Hän on ottanut itselleen kaskaslaistyyppisen muukalaisnimen Iisakki Stürmwitzc.

Lekser on jo jonkin aikaa kylvänyt riidan siemeniä Keton muukalaisten joukossa. Siellä hänen on kuultu panettelevan pislamin kannattajia, krustittuja laidasta laitaan - niin pakolisia kuin rötöstanttejakin ja lisäksi hän on naureskellut Piisaminmolon Ukko-Piisamin Mololle uhraaville metsästäjä-keräilijöille. Keton ulkopuolella kulkiessaan hän taas on esiintynyt kauppiaana, joka panettelee ennen kaikkea muukalaisia ja kylvää muukalaisvihaa kaikkialla Lovikäärmeessä. Viranomaiset, ihmisoikeuskysymyksiin perehtyneet ja muut puheliaat tieteilijät epäilevät, että hän yrittää saada muukalaiset vihaamaan kaikkia ja kaikki vihaamaan muukalaisia ja näin hän pyrkii hävittämään muukalaisasujaimiston Ketosta.

Epämukava tunnistaminen

Kauppiaana esiintyessään Lekser oli ryhtynyt juttusille Lovikäärmeen pankkiiriliikkeen katalaatikko Herman von Vaurasloven kanssa. Vauraslovi karsasti juttukumppaninsa muukalaisvastaisia puheita. Työnsä puolesta pahoitusalalla Vauraslovi tuntee paljon muukalaisia, jotka ottavat aktiivisesti osaa Lovikäärmeen talouselämään ja ovat paljon auttaneet sen nykyisessä kukoistuksessa. "Aivan ne muukalaiset ovat kuten me muutkin. Eri säännöt vaan on joskus niille rustattu, mistä lie syystä. Mukavia heppuja." Vauraslovi tunnisti Lekserin agitoinnin vimmasta. "Tapasin sen Lekserin silloin aiemmin kun se niitä aromipesiä tai voimia tai sellaisia kaupitteli. Sitä mitä tulee kun mätien munien ytimiä halkaistaan ja haisee ihan helevetisti" muistelee Vauraslovi. "Tajusin sitten, että hei sehän on Murtti ja menin saman tien toimittajaa juttamaan. Toimittajat on hyvä pitää vähän poliisia edellä niin että kansalaiset saa tietää kaiken, ettei tule mitään rajoituksia tai vaitioloja. Siksi mä ainakin laulan kaiken lehdille ennen poliisille menoa." Vaurasloven omia uskonnollisia tunteita loukkasi syvästi se, että Lekseri on puhunut rumasti myös kelministisistä rötöstanteista. "Minä hartaana kelministinä olen kyllä pahoittanut mieleni."

Asiantuntija: muukalaisviha on muotia


Eri uskontojen yhteiseloa Lovikäärmeessä tutkinut ant-ro-po-loo-gi Annastiina Lahnala kertoo, että Lovikäärmeessä tilanne on perinteisesti ollut tasapainoinen. Kenelläkään ei ole ollut syytä nousta mitään ryhmää vastaan ja suurimmissa uskontokuntien välisissä konflikteissa huolenaiheena on ollut lähinnä se saako uppokastetulle ojentaa pyyhkeen missä vaiheessa seremoniaa. "Tämä on kuitenkin uusi kansainvälinen muoti, tämä uskontojen vastakkainasettelu ja vihannostatus", kertoo Lahnala. "Pidän itse sitä suurena uhkana yhteisörauhalle ja myös maailmanrauhalle." Lahnalan mukaan ainoat, joilla on syytä halveksua toisten uskoa, eivät suinkaan ole itse jonkun uskonnon kannattajia. "Usein pahimpia ovat huitojat, jota vihaavat uskontoja ylipäänsä. Heitä nimitetään kateisteiksi, koska on havaittu, että he kantavat usein kaunaa, kokevat kateutta ja ahdistusta uskontojen edessä eivätkä pysty muodostamaan tasapainoista suhtautumista uskovaisiin ihmisiin tai uskontoihin laajemmin." Viime aikoina muodikkaaksi on noussut erityisesti muukalaisviha. Erityisen kärjekkäästi tämä näkyy Lahnalan mukaan Kaskaan maassa, jossa Murtti P. Lekser on sattumoisin oleskellut pitkiä aikoja.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Lääketieteellinen tiedotus!

(Tohtorin Sivakon toimisto) Tohtori Sivako täten tiedottaa, että kylän miesväestöstän joukosta on muutaman päivän sisällä löytynyt useita miehiä, joilla on todettu Neekerisankkeri (lääkärimongerruksella: Lymphogranuloma venereum). Kaikki kyseessä olleet miehet ovat olleet sukupuoliyhteydessä usean missikisakandidaatin kanssa, joten olettaa tartunnan alkuperäisen levittäjän olleen heidän joukossa sillä aikaisemmin tartuntoja ei kylässä ole ilmennyt sitten Italo Ilotalon sulkemisen. Täten toivotaan jokaisen missikandidaatin ottavan pikaisesti yhteyttä Puoskariruhtinas Massuun joten tarpeellinen hoito voitaisiin järjestää. Kaikki missikisakandidaattien kanssa sukupuolisessa kanssakäymisessä olleilta (tai edes sitä yrittäneitä) miehiä pyydetään ensitilassa ottamaan yhteyttä tohtori Sivakoon. Lisäksi mikäli kyseessä olevat miehet ovat olleet sukupuoliyhteydessä vaimojensa, tyttösystäviensä tai satunnaisten ohikulkijoiden kanssa myös nämä tulisi ohjata hoitoon. Eläinlääkäri Konivuo kehottaa myös toimittamaan sairaudelle mahdollisesti altistuneet lampaat ja vasikat hoitoon sillä tauti voi leviämistä eläimiin ei tunneta. Nimismies Palkio huomauttaa lisäksi, että eläimiin sekaantuminen tietää menolippua Siipiriään. Lisäksi Rovasti Lesta höpisee jotain raamatusta, mutta toimittaja ei muita tarkasti mitä.

Mikä on Neekerisankkeri ja miksi ensiarvoisten tärkeää hakeutua hoitoon

Lymphogranuloma venereum (kuten lääkärit salakielellään sitä kutsuvat), poinikialaisten tauti (kuten antiikin kuuluisa Heppakrates sitä kutsui) ja neekerisankkeri (kuten tautia täällä suuressa Suomen keisarikunnassa kutsutaan) ovat yksi sama erittäin vakava sukupuolitauti, joka on vaivannut ihmiskuntaan jo ammoisista ajoista lähtien.

Ensimmäisenä oireena on pieni näppynä sukupuolielinten alueella, joka ryhtyy märkimään. Tartuntahetkestä noin viikon kuluttua ilmestyy sukupuolielinten alueelle pieni näppylä, jota potilaat eivät yleensä huomaa. Tässä vaiheessa on ensiarvoisten tärkeää hakeutua hoitoon, koska sairaus voi johtaa kuolemaan. Muutaman viikon tai kuukauden kuluttua miehille seuraa nivustaipeiden turpoaminen ja näppylä(t) voivat alkaa märkiä ja puhjeta. Tästä seuraa erittäin paha haju, jonka haisee pahemmalta kuin Leväperän Reetan tavara, jonka sillin tuoksun kyläläiset kyllä tunnistavat kilometrin päähän. Naisetkin voivat tätä turvotusta saada, mutta hyvin harvoin.

Muita merkittäviä oireita ovat ruokahaluttomuus, kuume, hoikistuminen ja nivelkolotus. Suonta ei saa iskeä tällaisen potilaan kohdalla missään nimessä!
Kaikilla tartunnan saaneilla ei esiinny juuri minkäänlaisia oireita, joten olisi erittäin tärkeää joka tapauksessa hakeutua tohtori Sivakon, puoskariruhtinas Massun tai eläinlääkäri Konivuon vastaanotolle mikäli mahdollisuus kyseiseen tartuntaan ilmenee. Oireetonkin henkilö voi olla taudinkantaja.

Myöhemmässä vaiheessa kehittyy kivuliaita haavaumia ja vakava tulehdus turvonneelle alueelle. Arpeumat voivat johtaa epämuodostumiin, ja tulehdus voi levitä suoniin ja näin johtaa kuolemaan. Kuoleman voi yleensä estää hakeutumalla lääketieteelliseen hoitoon. Tätä sairautta ei voi hoitaa kotona voikukkateellä tai viskillä. Naksulin apteekista myös kerrotaan, että lääkkeitä voi luovuttaa ainoastaan tohtorin, puoskari, eläinlääkärin, kuoharin tai Naksulin suvun jäsenen määräyksestä.

Toimitus kehoittaa hakeutumaan välittömästi lääkärin vastaanotolle mikäli epäilee tartunnan mahdollisuuteen. Lisäksi haluamme huomauttaa, että tauti ei tartu sillä, että kurkisteli seinän raosta missien pukeutumishuoneeseen. Näin ollen kylän nuorempi miespolvi on turvassa.

Käyttäjän kokemuksia

Kylämme kuuluisin neekerisankkerin sairastanut henkilö on puoskariruhtinas Massu, joka suostui kertomaan kokemuksistaan muutamalla sanalla:

Kannattaa tulla hoitoon äkkiä. Ne on pirun kipeitä ne turpoumat ja haavat. Ja se haju on kyllä niin kauhea, että pitää häpeän takia muuttaa toiselle puolelle maata pieneen takapajuiseen kyläpahaseen. En suosittele kenellekään joten tulkaa pian hoitoon, jotta vältätte sellaisen kohtalon.


Pyllyssä sijaitsevaan Irstailutautien parantalon Neekerisankkeri osastolle ei toimittaja kyennyt hajun vuoksi haastattelumatkaa tekemään.

Rovasti Lesta ei jätä meitä rauhaan ennen kuin julkaisemme tähän loppuun hänen kommenttinsa:

Tämän siitä saa kun ei pidättäydytä irstailusta avioliiton ulkopuolella ja vähän sisäpuolellakin! Sellainen kammottava tauti se tämänkin on ja kivulias kanssa. Sen minä itsekin niin hyvin tiedän, että kyllä minua taas hävettää tämän kylän ihmisten puolesta. Viattomia tyttöjä viekoitellaan ja tartutellaan tauteja heihin! Sitten nämä taudit leviävät ihan viattomiin miehiin. Kauheaa tämä on.