Miss Duunari

Mediassahan on tätä nykyä tapana haastatella eri alojen asiantuntijoita kommentoimaan ajankohtaisia asioita. Lovikäärmeen kylän sanomissa alkaa ilmestyä palsta, jossa on kyselty kylän ilmiöistä asiantuntijoilta. Tärkeä ja ajankohtainen kysymys meillä Lovikäärmeessä on tällä hetkellä missikulttuurin kertakaikkinen muuttuminen ja sen herättämä vastarinta. Asiasta jutun lehteen kirjoitti naisasiain tutkimukseen perehtynyt asiantuntija Simoona von Nättisilmä.


Sukupuoli 2.0: Naiseuden murros

Lovikäärmeen kylän uusi sankaritar, työläinen ja tanssija, nykyisin missi, Klaara Povi, on saanut aikaan arvokeskustelun kylässä. Häntä on syytetty sukupuoli-infektioiden levittämisestä, mihin hän todistettavasti on syytön, koska osaa modernina naisena pitää huolen intiimisuojauksesta. Näistä asioista Povi puhuu täysin avoimesti. Hän on myös kunnostautunut työtätekevänä, elämäniloisena, kunnianhimoisena, ennakkoluulottomana ja kaikilla elämän aloilla aktiivisena naisena.

Aktiivisen naiseuden ongelma

Olemme tottuneet odottamaan naisilta julkisuudessa passiivisuutta, hiljaista viehättävyyttä ilman viettelevyyttä, arvokkuutta ilman ylpeyttä, kiltteyttä ilman sydäntä, naisellisuutta ilman seksuaalisuutta ja näppäryyttä ilman reippautta ja rohkeutta. Klaara Povi ei istu mihinkään näistä odotuksista. Itseellisenä naisena hänen on ollut pakko pohtia arvomaailmansa modernilta pohjalta ilman sääty- ja sääntely-yhteiskunnan asettamia rajoja. Tästä seuraa Poven transgressiivisuus: häneen samastutaan, häntä vierastetaan, hänestä iloitaan, häntä pelätään, hänen seurastaan nautitaan ja häntä arvostellaan moraalisesti. Poven löyhän seksuaalimoraalin vuoksi on pelätty, että miehet käyttäisivät häntä hyväkseen: patriarkaaliseen ajatteluun liittyy poikkeuksetta ajatus siitä, että nimenomaan miehet ovat seksuaalisesti aktiivisia ja näin ollen seksuaaliakti on aina sellainen, että mies ottaa ja nainen antaa. Julkinen keskustelu ei ole kyennyt näkemään Povea aktiivisena ottajana. Tietysti meillä on kulttuurinen kategoria tällekin: syöjätär, miestennielijä - siis noita, syntipukki, vieras, toinen. Kulttuurinen samastumispinta aktiiviseen naiseen, ottajaan, on erittäin kapea.

Kansainvälisen naiskulttuurin muutos

Kaikkihan ovat lukeneet valtakunnan juorulehtiä, joissa useinkin kytätään onko Holivoossa juhlivilla nuorilla naisilla pikkuhousut jalassa. Maan tasalla kyykistelee mieskuvaajia (heitä sanotaan pöppörööseiksi) putki pitkällä odottamassa, että naisten limusiinien ja taksien ovet avautuisivat yökerhojen edessä ja helman alta pilkahtaisi paljas pinta. Kaikki alushousuttomat kuvat sitten julkaistaan ja niitä pyöritetään kansainvälisessä lehdistössä. Tämänkin lehden lukijat ovat nähneet monesti viipaleen Perish Hultonin, Linda Lohen tai Brita Seivään häpyä. Näiden naisten ympärille syntyneessä kirjoittelussa korostuu tyttökulttuurin muutos - vaikka tytöiltä ja naisilta odotetaan siveellisyyttä, vain rajut mimmit saavat julkisuutta. Ottamatta kantaa siihen, kuka Lovikäärmeen kylän missiehdokkaista olikaan kaikkein kaunein, Klaara Poven valinta tehtävään heijastelee naisen uutta viihdytystehtävää. Yleisöä ei lopultakaan kiinnostanut kaunis ja moitteeton tyttökaarti, vaan ylipäänsä särmikkäimmät ehdokkaat saivat eniten huomiota. Tietenkään kansainvälisen huomion muuttuminen ei riitä ainoaksi selitykseksi Klaara Poven valintaan.

Ensimmäinen työläismissi

Poven harteille on langennut muuttuneen tyttöjulkisuuden lisäksi toinenkin pioneerintehtävä. Hän on tämän kulmakunnan ensimmäinen missiksi valittu tyttö, joka ei ole aatelisasemassa tai vähintäänkin osin siniverinen, varakas porvari. Klaara Poven veri sen sijaan on täysin punaista ja kukkarokin taitaa ammottaa tyhjyyttään. Sen sijaan Povella on ammattitaitoa niin vaatealalla - naisruumiin julkisessa representoinnissa vaatteilla on suuri merkitys - kuin esiintymisessäkin. Eroottisena tanssijana Povi tunnetaankin kylillä. Ja pubeissa tanssia seuraavan ja tanssijoiden kanssa viihtyvän yleisön mukaan Klaara Povi onkin ollut tanssijajoukon tähti, rääväsuinen humoristi ja pelleilevä, ei mikään niuho ja lojaali, reilu ja mutkaton tyyppi. Näitä laatusanoja on useinkin suotu miehille ja myös tämä sekoittaa sukupuolisuuden pakkaa hallitsevan miss Lovikäärmeen kohdalla. Voidaankin siis sanoa, että suvun, omaisuuden ja aatelisen käytöskulttuurin suoman pääoman sijaan Klaara Poven pääoma on ammatillista pääomaa, oman ruumiin ja taitojen luovaa käyttöä ja sosiaalista pääomaa, kykyä ja uskallusta astua erilaisten kynnysten yli.

Eniten missi-instituution konservatiivisuus on kuitenkin rikkoutunut juuri Klaaran työläisyyden myötä. Siitä on tullut julkisessa keskustelussa panssari, johon liitetään esimerkiksi äsken mainitsemani "epänaiselliset" piirteet Poven luonteessa ja käytöksessä. Työläismissin periaatteellinen vastustaminen on antanut monille Povea paheksuville sopivan aseen arvostella hänen esiintymistään, käytöstään ja moraaliaan. Kaikki siitä palautuu suoraan neiti Poven työläistaustaan. Näin ollen olennainen kipupiste Povessa ei liity pelkästään hänen tapaansa kantaa sukupuoltaan missin asemassa, vaan mitä kiinteimmin hänen taustaansa. Työläisyys koetaan sinänsä uhkaksi Lovikäärmeeksi. Työläisten ja aatelisten kiista henkilöityy Klaara Poveen, koska hän on kylän ensimmäisiä julkisuudessa esiintyviä työläisiä. Hän ei ole vain tunnettu, lehdet lainaavat hänen lausuntojaan ja seuraavat hänen tekemisiään ihan eri tavalla kuin koskaan yhdenkään työläistaustaisen naisen tai miehen Lovikäärmeessä.

Kuten huomaamme, Klaara Poven missikausi saattaa järkyttää sekä sukupuolikäsityksiä että luokkakäsityksiä Lovikäärmeen kylässä. Maailmankuvan muuttuminen tätä kautta vaikuttaisi niin julkisiin kuin yksityisiinkin käsityksiin naisista, miehistä, aatelisista ja työläisistä. Kuitenkin Poven kylään painama jälki on lopullisesti nähtävillä vasta myöhemmin. Nyt on silti jo uumoiltavissa sukupuolikeskustelun siirtyminen toiselle tasolle, ja kulttuurimme alkaa tuottaa näkyville erilaisia sukupuolisia versioita - voidaan sanoa, että luokan ja käyttäytymisen puolesta Klaara Povi edustaa jo omankin, toisen, sukupuolensa sisällä versiota 2.0.

Simoona von Nättisilmä,
naisasiakirjoittaja ja sukupuolitutkija,
Parriisin katukahvila

Haastattelu: Miss Lovikäärme Klaara Povi

Tunnettuahan on, että missiuutisointi jäi jonkin verran jälkeen, koska koko kirjoitus- ja lukutaitoinen Lovikäärme antautui viettämään monipäiväisiä orgioita naiskauneuden kunniaksi. Vain leskirouva Hirviö vuodatti mustetta noina päivinä - muiden elämä oli viinan, kaljan ja tupakin virtaa. Nyt viimein Lovikäärmeen Kylän Sanomat on tavoittanut miss Lovikäärme Klaara Poven haastattelua varten. Huolimatta lähes parin viikon tauottomasta juhlimisesta Klaara näyttää aivan yhtä kukkealta kuin uimapukukierroksella.

Keski-ikäinen valkoinen miestoimittaja: Miltä misseys nyt tuntuukaan, neiti Povi?

Klaara Povi: On tää upeeta. Saa pitää kauniita vaatteita, juoda ja syödä niin paljon kuin tahtoo ja kaikki ihailee ja varsinkin miehet. Mutta tämä on ihan alkuhuumaa, kyllä mulle on ihan selvää, että tää homma tästä muuttuu ja mun pitää edustaa tätä kylää työläiskaunottarena vielä monissa kissanristiäisissä.

K.v.m.: Tuo teidän työläisyytenne on herättänyt paljon närää Lovikäärmeessä, mitä te siitä ajattelette?

K.P.: Onhan se ollu aina mun kohdalla niin, että v**** rumat muijat soittaa suutaan ja itkevät sitä, kun eivät itte nuorena sitä ja tätä. Kyllä mun terveiset on, ettei oo mun syy etteivät tädit aikanaan tajunneet bailata ja rytkyttää näit luokkarajoi ihan tosissaan. Ois niilläki ollu kivempaa. Mut kyl mä käsitän, että on kovaa nähdä ku elämä on menny ohi ja maailma muuttuu eikä oo itte ollu sitä muuttamassa.

K.v.m.: Teidän vapaa suhtautumisenne moniin *öhhöm* asioihin on etenkin herättänyt närää. Ovatko nämä kylillä kiertävät jutut totta?

K.P.: (nauraa) Emmä tiedä kun en oo kuullu niitä kaikkia! Mutta kyllä varmaan totta on se, että jos nuorella naisella on mun elämäntavat, niin syntyyhän siitä tarina jos toinenkin. Mun mielestä on vaan kiva jutella erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, mä tykkään musasta ja juhlista ja otan vähän viiniäkin joskus. Ja sit ku mua panettaa niin mä teen asialle jotain. Ja mua panettaa suht usein. Vois sanoo, et mä oon aika simppeli tyyppi.

K.v.m.: Julkisuudessa teidät on yhdistetty myös erääseen epämieluisaan epidemiaan.

K.P.: Mä en tiiä mitä ne muut tytöt on hommannu, tai tiedänki vähän koska mulla on joskus kimppavipinääkin ja tyttöjäkin, mutta mä kyllä osaan suojautua. Mä sain puoskari Massulta terveen paperit, ja se tarkasti mut niin hemmetin monesti, että pakkohan se on uskoo. Mä oon käyny jo vuosia säännöllisesti tarkastuksissa, ja paikat kipeinä mä sieltä aina lähden, Massu on niin perusteellinen. Mul on se puoskarinpapru täällä taskussa jos setä haluu nähdä.

K.v.m.: No tuota... joo, kunnossahan tämä on... Asiasta tuota toiseen. Niin. Piakkoin Lovikäärmeen ompelijat alkavat valmistaa teille kilpailuvaatteita toukokuista kansallista kauneuskisaa varten. Millaista puvustoa on suunniteltu?

K.P.: No hei mä oon itte ompelija niinku setä varmaan muistaa. Et oon tosi sydämellä ja ammattitaidolla siinä hommassa mukana. Koska mä oon tällänen eläväinen ja ristiverinen, ja osaan tanssia ja niin eespäin niin ollaan mietitty jotain lattaritunnelmia niihin asuihin. Sellaset vahvat aurinkoiset värit vois olla mun juttu, ja helmoihin liikkuvat leikkaukset. Mutta tästä mä en puhu enempää, koska näis missijutuissa nää on niinku ylläreitä. Mut lukijat voi kuvitella mikä mun sielua ja ruumista parhaiten pukee. Ja niit luonnoksia julkaistaan kai lehdessäkin pian.

K.v.m.: Misseiltä on tapana kysyä näitä yhteiskunnallisiakin kysymyksiä. Mitäs te toivoisitte ihmisten oppivan teiltä?

K.P.: Nii tää on se maailmanrauhakyssäri. Oishan se ihan jees se rauhakin, mutta meikä on aina keskittynyt enemmän rauhaan ja rakkauteen tässä lähipiirissä ja lähipiireistähän ne maailmanrauhatkin kumpuaa. Mä toivon, että ihmiset näkis mun avulla, että niitten pitää elää ainoota elämäänsä eikä vaan kattoo ku muut tekee sitä. Joskus sattuu, joskus ei, mut katua ei tartte, ei itkee huomista tai eilistä. Carpe diem, sanon mä. Se tässäkin kylässä usein unohtuu.

K.v.m.: Kiitoksia näistä vastauksista, neiti Povi. Ja teitähän tuolla raitilla tapaakin, ja olette toivonut, että ihmiset tulisivat juttelemaan reippaasti.

K.P.: Kiitti setä ittellenne. Ja mua voi siis ihan Klaaraksi sanoo vaan ja nykästä hihasta ja sillee. Jos jollain on jotain urputettavaa, niin sais tulla puhumaan mulle eikä täällä lehdessä mongertaa. Voitas tutustua ja relata vähä. Ja totta kai mä ootan eniten positiivisia yhteydenottoja.

Tämä missi siis lupaa olla saatavilla auliisti, tutustukaahan kauniiseen Klaaraan kyläläiset!