Asiantuntijapalsta: Lovikäärmeen väestö ja elinkeinot

Keisarillinen väestönlaskenta on juuri päättynyt Lovikäärmeessä ja tulokset on julkistettu. Kuten totuttua, maan pääväestönlaskija Mediaani Keskihajonnan laskelmat pitävät heikosti paikkansa.

Keisarikunta suorittaa väestölaskentoja monestakin syystä. Kuten eräs rouva lehden mielipalstalla kirjoittikin, niin merkittävin yksittäinen asia on sodankäynti – tottakai keisari haluaa tietää kuinka paljon miltäkin seudulta voi nuorukaisia ottaa joukkoihin ilman että väestöpohja kärsii aivan liikaa. Monesti valtakunnat kuitenkin mahtailevat liioittelevat väestölukujaan mahtaillakseen muille. Asukkaat taas monesti piileskelevät milloin minkäkin asian pelossa.

Keskihajonta raportoi, että lovikäärmeeläiset käyttäytyivät perin kummallisesti. Täällä muodostui yleiseksi kansanhuviksi laskettaa itsensä monta kertaa samalla kun juottaa viinaa laskijalle. Näin monestakin paikasta saatiin varsin korkeat luvut. Mikäli Keskihajonta ei olisi pyrkinyt muuttamaan saamiaan lukemia uskottavammiksi, niin Lovikäärmeen asukasluku olisi monta vertaa korkeampi. Keskihajonta kertoi saaneensa tulokseksi 12 492 henkilöä, mistä huomaa kuka tahansa, että luku on pahan kerran pielessä. Hän siis vähensi luvusta suunnilleen 10 000 henkeä ja pääsi osapuilleen arvioimaansa tulokseen, joka sekin on kuitenkin summittainen. Näin ollen Lovikäärmeen kannalta on ihan sama onko väestönlaskentaa tehty vai ei, emme edelleenkään tiedä montako asukasta kylässä on.

Kuitenkin olennaista on se, että keisarin viraston kansissa ja kirjoissa lukee, että Lovikäärmeen väestö on laskettu. Se tarkoittaa sitä, että Lovikäärme on tästä lähtien sivistyksen ja ankaran veronkannon piirissä. Mikäli asukasluku on yläkantissa, kuten väestönlaskijat sen tuppaavat kiskaisemaan, Lovikäärmettä kohtaavat seuraavina vuosina ankarat verot ja kovat sotaväenotot. Samaan aikaan tietysti on mahdollista, että teitä parannetaan, lasarettia laajennetaan, alueen turismia elvytetään, ehkäpä rautatiekin tehdään ja että kouluja perustetaan järjestelmällisemmin. Nämä saavutetut edut kuitenkin harvoin ovat yhtä suuria kuin yläkanttiin arvioidun väkiluvun myötään tuomat haitat.

Väkiluku laskettiin kylittäin ja jokaisen kylän väkiluku ilmoitettiin erikseen. Tapahtui kuitenkin sellainen virhe, että Keskihajonta unohti laskea kaksi kylää, joissa kuitenkin asuu yhteensä satoja asukkaita. Virhe korjataan valtakunnallisesti vasta myöhemmin, mutta sitä ennen saavat Noloperä ja Leimulovi olla rauhassa keisarillisilta operaatioilta.

Paikkakunnan ikä- ja sukupuolijakauma merkitään niin ikään lomakkeisiin kun väestöä lasketaan. Keskihajonta laski saamastaan 12 492:n henkilön määrästä prosenttiosuudet, jotka hän siirsi suoraan pienentämäänsä väkilukuun. Näistä voimme päätellä lähinnä sen, että naiset tai naisiksi itseään väittäneet olivat aktiivisimpia kiusaamaan Keskihajontaa kuin miehet tai miehiksi tunnustautuvat.

Ikäjakauman Keskihajonta taas väänteli keisarikunnan yleisistä tilastoista. Hän merkitsi ylös luvut, jotka hänen arvionsa mukaan jokseenkin uskottavasti voisivat vastata Lovikäärmeen ikäjakaumaa. Huomaamme hänen esittämistään luvuista, että peräti 8 %:n ikää laskija ei ole “tohtinut” arvata. Lovikäärmeen vieraanvaraisuus on ilmeisesti sekoittanut laskijan pään täysin.

Mitä tulee Lovikäärmeen elinkeinoihin, ovat nekin nyt erikoisella tavalla kieroutuneet. Teollisuustyöläisten osuus olisi voinut olla korkeampi, Keskihajonta nimittäin unohti merkitä Loiventavan kaivostyöläiset tähän joukkoon. Heitä ei itse asiassa ole merkitty mihinkään ja näin ollen keisarillisista tilastoista ei ilmene se, että Lovikäärmeessä on kaivostoimintaa. Samaten viinateollisuus puuttuu laskuista. Osittain valtakunta haluaa siivota panimot, viinantuottajat ja mallashautomot pois tilastoista, osittain kyse on tämän kyseisen Keskihajonnan kyvyistä. Niin monta pulloa kuin hän kellistikin paikallista Loven Leimua, hän ei edes käynyt Leimulovessa, jossa kyseistä väkijuomaa tuotetaan.

Epäilen, että myös maatalouselinkeinon prosenttiluku, 16, on liian pieni. En käsitä minkä takia Keskihajonta halusi muuntaa Lovikäärmettä edistyneemmäksi pitäjäksi kuin se onkaan: sanoisin, että alkutuotannon parissa työskentelee ainakin viidennes, todennäköisimmin noin neljännes väestöstä.

Oikeastaan ainoa elinkeinoluku, josta olen yhtä mieltä Keskihajonnan kanssa on neitojen luku. Pitää täsmälleen paikkansa, että neitoina toimii 2 % Lovikäärmeen työikäisestä väestöstä. Epäilenkin, että Lovikäärmeen saamat luvut eivät koidu paikkakunnalle eduksi. Viihdetaiteilijoiden liioiteltu määrä saa tänne helpostikin niinsanottuja seksituristeja, valtakunnallisella tasolla näistä tilastoista on kovasti hyötyä. Etenkin kun ministeristasolla saadaan osviittaa siitä, missä mukamaskin työskentelee paljon eroottisia tanssijattarilla, niin pian täällä ovat kaikki valtakunnan ulkoministeriä myöten. Olisi oikeampaa erottaa intiimityöläisten luku muista, niin saataisiin vähemmän tulkinnanvaraisia tuloksia maailman vanhimman ammatin harjoittajista.

Kaikkiaan Lovikäärmettä koskeva laskenta on tehty aivan päin pyllyä. Se ei ole valtakunnantasolla ollenkaan harvinaista, mutta voi johtaa sekä ikäviin että miellyttäviin lopputuloksiin kylän kannalta. Mitään erityistä tietoa se ei kuitenkaan tuo kenellekään. Myös valtakunnan tasolla tiedetään, että väestölaskennat on tehty miten sattuu, mutta poliittisten päätösten osviitaksi ne soveltuvat vallan hyvin.

Minuakaan ei muuten laskettu.

Asiantuntemustaan käytettäväksenne tarjosi:
Jorma Tyrkky,
Lovikäärmeen tilastotoimiston päälaskija

Miss Duunari

Mediassahan on tätä nykyä tapana haastatella eri alojen asiantuntijoita kommentoimaan ajankohtaisia asioita. Lovikäärmeen kylän sanomissa alkaa ilmestyä palsta, jossa on kyselty kylän ilmiöistä asiantuntijoilta. Tärkeä ja ajankohtainen kysymys meillä Lovikäärmeessä on tällä hetkellä missikulttuurin kertakaikkinen muuttuminen ja sen herättämä vastarinta. Asiasta jutun lehteen kirjoitti naisasiain tutkimukseen perehtynyt asiantuntija Simoona von Nättisilmä.


Sukupuoli 2.0: Naiseuden murros

Lovikäärmeen kylän uusi sankaritar, työläinen ja tanssija, nykyisin missi, Klaara Povi, on saanut aikaan arvokeskustelun kylässä. Häntä on syytetty sukupuoli-infektioiden levittämisestä, mihin hän todistettavasti on syytön, koska osaa modernina naisena pitää huolen intiimisuojauksesta. Näistä asioista Povi puhuu täysin avoimesti. Hän on myös kunnostautunut työtätekevänä, elämäniloisena, kunnianhimoisena, ennakkoluulottomana ja kaikilla elämän aloilla aktiivisena naisena.

Aktiivisen naiseuden ongelma

Olemme tottuneet odottamaan naisilta julkisuudessa passiivisuutta, hiljaista viehättävyyttä ilman viettelevyyttä, arvokkuutta ilman ylpeyttä, kiltteyttä ilman sydäntä, naisellisuutta ilman seksuaalisuutta ja näppäryyttä ilman reippautta ja rohkeutta. Klaara Povi ei istu mihinkään näistä odotuksista. Itseellisenä naisena hänen on ollut pakko pohtia arvomaailmansa modernilta pohjalta ilman sääty- ja sääntely-yhteiskunnan asettamia rajoja. Tästä seuraa Poven transgressiivisuus: häneen samastutaan, häntä vierastetaan, hänestä iloitaan, häntä pelätään, hänen seurastaan nautitaan ja häntä arvostellaan moraalisesti. Poven löyhän seksuaalimoraalin vuoksi on pelätty, että miehet käyttäisivät häntä hyväkseen: patriarkaaliseen ajatteluun liittyy poikkeuksetta ajatus siitä, että nimenomaan miehet ovat seksuaalisesti aktiivisia ja näin ollen seksuaaliakti on aina sellainen, että mies ottaa ja nainen antaa. Julkinen keskustelu ei ole kyennyt näkemään Povea aktiivisena ottajana. Tietysti meillä on kulttuurinen kategoria tällekin: syöjätär, miestennielijä - siis noita, syntipukki, vieras, toinen. Kulttuurinen samastumispinta aktiiviseen naiseen, ottajaan, on erittäin kapea.

Kansainvälisen naiskulttuurin muutos

Kaikkihan ovat lukeneet valtakunnan juorulehtiä, joissa useinkin kytätään onko Holivoossa juhlivilla nuorilla naisilla pikkuhousut jalassa. Maan tasalla kyykistelee mieskuvaajia (heitä sanotaan pöppörööseiksi) putki pitkällä odottamassa, että naisten limusiinien ja taksien ovet avautuisivat yökerhojen edessä ja helman alta pilkahtaisi paljas pinta. Kaikki alushousuttomat kuvat sitten julkaistaan ja niitä pyöritetään kansainvälisessä lehdistössä. Tämänkin lehden lukijat ovat nähneet monesti viipaleen Perish Hultonin, Linda Lohen tai Brita Seivään häpyä. Näiden naisten ympärille syntyneessä kirjoittelussa korostuu tyttökulttuurin muutos - vaikka tytöiltä ja naisilta odotetaan siveellisyyttä, vain rajut mimmit saavat julkisuutta. Ottamatta kantaa siihen, kuka Lovikäärmeen kylän missiehdokkaista olikaan kaikkein kaunein, Klaara Poven valinta tehtävään heijastelee naisen uutta viihdytystehtävää. Yleisöä ei lopultakaan kiinnostanut kaunis ja moitteeton tyttökaarti, vaan ylipäänsä särmikkäimmät ehdokkaat saivat eniten huomiota. Tietenkään kansainvälisen huomion muuttuminen ei riitä ainoaksi selitykseksi Klaara Poven valintaan.

Ensimmäinen työläismissi

Poven harteille on langennut muuttuneen tyttöjulkisuuden lisäksi toinenkin pioneerintehtävä. Hän on tämän kulmakunnan ensimmäinen missiksi valittu tyttö, joka ei ole aatelisasemassa tai vähintäänkin osin siniverinen, varakas porvari. Klaara Poven veri sen sijaan on täysin punaista ja kukkarokin taitaa ammottaa tyhjyyttään. Sen sijaan Povella on ammattitaitoa niin vaatealalla - naisruumiin julkisessa representoinnissa vaatteilla on suuri merkitys - kuin esiintymisessäkin. Eroottisena tanssijana Povi tunnetaankin kylillä. Ja pubeissa tanssia seuraavan ja tanssijoiden kanssa viihtyvän yleisön mukaan Klaara Povi onkin ollut tanssijajoukon tähti, rääväsuinen humoristi ja pelleilevä, ei mikään niuho ja lojaali, reilu ja mutkaton tyyppi. Näitä laatusanoja on useinkin suotu miehille ja myös tämä sekoittaa sukupuolisuuden pakkaa hallitsevan miss Lovikäärmeen kohdalla. Voidaankin siis sanoa, että suvun, omaisuuden ja aatelisen käytöskulttuurin suoman pääoman sijaan Klaara Poven pääoma on ammatillista pääomaa, oman ruumiin ja taitojen luovaa käyttöä ja sosiaalista pääomaa, kykyä ja uskallusta astua erilaisten kynnysten yli.

Eniten missi-instituution konservatiivisuus on kuitenkin rikkoutunut juuri Klaaran työläisyyden myötä. Siitä on tullut julkisessa keskustelussa panssari, johon liitetään esimerkiksi äsken mainitsemani "epänaiselliset" piirteet Poven luonteessa ja käytöksessä. Työläismissin periaatteellinen vastustaminen on antanut monille Povea paheksuville sopivan aseen arvostella hänen esiintymistään, käytöstään ja moraaliaan. Kaikki siitä palautuu suoraan neiti Poven työläistaustaan. Näin ollen olennainen kipupiste Povessa ei liity pelkästään hänen tapaansa kantaa sukupuoltaan missin asemassa, vaan mitä kiinteimmin hänen taustaansa. Työläisyys koetaan sinänsä uhkaksi Lovikäärmeeksi. Työläisten ja aatelisten kiista henkilöityy Klaara Poveen, koska hän on kylän ensimmäisiä julkisuudessa esiintyviä työläisiä. Hän ei ole vain tunnettu, lehdet lainaavat hänen lausuntojaan ja seuraavat hänen tekemisiään ihan eri tavalla kuin koskaan yhdenkään työläistaustaisen naisen tai miehen Lovikäärmeessä.

Kuten huomaamme, Klaara Poven missikausi saattaa järkyttää sekä sukupuolikäsityksiä että luokkakäsityksiä Lovikäärmeen kylässä. Maailmankuvan muuttuminen tätä kautta vaikuttaisi niin julkisiin kuin yksityisiinkin käsityksiin naisista, miehistä, aatelisista ja työläisistä. Kuitenkin Poven kylään painama jälki on lopullisesti nähtävillä vasta myöhemmin. Nyt on silti jo uumoiltavissa sukupuolikeskustelun siirtyminen toiselle tasolle, ja kulttuurimme alkaa tuottaa näkyville erilaisia sukupuolisia versioita - voidaan sanoa, että luokan ja käyttäytymisen puolesta Klaara Povi edustaa jo omankin, toisen, sukupuolensa sisällä versiota 2.0.

Simoona von Nättisilmä,
naisasiakirjoittaja ja sukupuolitutkija,
Parriisin katukahvila