Tunnettuahan on, että missiuutisointi jäi jonkin verran jälkeen, koska koko kirjoitus- ja lukutaitoinen Lovikäärme antautui viettämään monipäiväisiä orgioita naiskauneuden kunniaksi. Vain leskirouva Hirviö vuodatti mustetta noina päivinä - muiden elämä oli viinan, kaljan ja tupakin virtaa. Nyt viimein Lovikäärmeen Kylän Sanomat on tavoittanut miss Lovikäärme Klaara Poven haastattelua varten. Huolimatta lähes parin viikon tauottomasta juhlimisesta Klaara näyttää aivan yhtä kukkealta kuin uimapukukierroksella.
Keski-ikäinen valkoinen miestoimittaja: Miltä misseys nyt tuntuukaan, neiti Povi?
Klaara Povi: On tää upeeta. Saa pitää kauniita vaatteita, juoda ja syödä niin paljon kuin tahtoo ja kaikki ihailee ja varsinkin miehet. Mutta tämä on ihan alkuhuumaa, kyllä mulle on ihan selvää, että tää homma tästä muuttuu ja mun pitää edustaa tätä kylää työläiskaunottarena vielä monissa kissanristiäisissä.
K.v.m.: Tuo teidän työläisyytenne on herättänyt paljon närää Lovikäärmeessä, mitä te siitä ajattelette?
K.P.: Onhan se ollu aina mun kohdalla niin, että v**** rumat muijat soittaa suutaan ja itkevät sitä, kun eivät itte nuorena sitä ja tätä. Kyllä mun terveiset on, ettei oo mun syy etteivät tädit aikanaan tajunneet bailata ja rytkyttää näit luokkarajoi ihan tosissaan. Ois niilläki ollu kivempaa. Mut kyl mä käsitän, että on kovaa nähdä ku elämä on menny ohi ja maailma muuttuu eikä oo itte ollu sitä muuttamassa.
K.v.m.: Teidän vapaa suhtautumisenne moniin *öhhöm* asioihin on etenkin herättänyt närää. Ovatko nämä kylillä kiertävät jutut totta?
K.P.: (nauraa) Emmä tiedä kun en oo kuullu niitä kaikkia! Mutta kyllä varmaan totta on se, että jos nuorella naisella on mun elämäntavat, niin syntyyhän siitä tarina jos toinenkin. Mun mielestä on vaan kiva jutella erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, mä tykkään musasta ja juhlista ja otan vähän viiniäkin joskus. Ja sit ku mua panettaa niin mä teen asialle jotain. Ja mua panettaa suht usein. Vois sanoo, et mä oon aika simppeli tyyppi.
K.v.m.: Julkisuudessa teidät on yhdistetty myös erääseen epämieluisaan epidemiaan.
K.P.: Mä en tiiä mitä ne muut tytöt on hommannu, tai tiedänki vähän koska mulla on joskus kimppavipinääkin ja tyttöjäkin, mutta mä kyllä osaan suojautua. Mä sain puoskari Massulta terveen paperit, ja se tarkasti mut niin hemmetin monesti, että pakkohan se on uskoo. Mä oon käyny jo vuosia säännöllisesti tarkastuksissa, ja paikat kipeinä mä sieltä aina lähden, Massu on niin perusteellinen. Mul on se puoskarinpapru täällä taskussa jos setä haluu nähdä.
K.v.m.: No tuota... joo, kunnossahan tämä on... Asiasta tuota toiseen. Niin. Piakkoin Lovikäärmeen ompelijat alkavat valmistaa teille kilpailuvaatteita toukokuista kansallista kauneuskisaa varten. Millaista puvustoa on suunniteltu?
K.P.: No hei mä oon itte ompelija niinku setä varmaan muistaa. Et oon tosi sydämellä ja ammattitaidolla siinä hommassa mukana. Koska mä oon tällänen eläväinen ja ristiverinen, ja osaan tanssia ja niin eespäin niin ollaan mietitty jotain lattaritunnelmia niihin asuihin. Sellaset vahvat aurinkoiset värit vois olla mun juttu, ja helmoihin liikkuvat leikkaukset. Mutta tästä mä en puhu enempää, koska näis missijutuissa nää on niinku ylläreitä. Mut lukijat voi kuvitella mikä mun sielua ja ruumista parhaiten pukee. Ja niit luonnoksia julkaistaan kai lehdessäkin pian.
K.v.m.: Misseiltä on tapana kysyä näitä yhteiskunnallisiakin kysymyksiä. Mitäs te toivoisitte ihmisten oppivan teiltä?
K.P.: Nii tää on se maailmanrauhakyssäri. Oishan se ihan jees se rauhakin, mutta meikä on aina keskittynyt enemmän rauhaan ja rakkauteen tässä lähipiirissä ja lähipiireistähän ne maailmanrauhatkin kumpuaa. Mä toivon, että ihmiset näkis mun avulla, että niitten pitää elää ainoota elämäänsä eikä vaan kattoo ku muut tekee sitä. Joskus sattuu, joskus ei, mut katua ei tartte, ei itkee huomista tai eilistä. Carpe diem, sanon mä. Se tässäkin kylässä usein unohtuu.
K.v.m.: Kiitoksia näistä vastauksista, neiti Povi. Ja teitähän tuolla raitilla tapaakin, ja olette toivonut, että ihmiset tulisivat juttelemaan reippaasti.
K.P.: Kiitti setä ittellenne. Ja mua voi siis ihan Klaaraksi sanoo vaan ja nykästä hihasta ja sillee. Jos jollain on jotain urputettavaa, niin sais tulla puhumaan mulle eikä täällä lehdessä mongertaa. Voitas tutustua ja relata vähä. Ja totta kai mä ootan eniten positiivisia yhteydenottoja.
Tämä missi siis lupaa olla saatavilla auliisti, tutustukaahan kauniiseen Klaaraan kyläläiset!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti