Lovikäärmeeläinen kirjailija Etka Allan Polle on julkaissut uusimman novellikokoelmansa Lovikäärmeen kirjapainossa. Hän vaihtoi kansallisesta kustantajasta paikalliseen heti kun mahdollisuus avautui. Teos Kurppa ja hopeaseppä sisältää kauhunovelleja ja runoelman taattuun synkkään Polle-tyyliin.
Kurppa musta
Pollen teokseen on ensimmäiseksi sijoitettu runo, joka käsittelee kurppa-nimistä lintua. Liekö kyseessä sitten lehtokurppa, joka ei tosiaan ole musta, mutta kaipa se näin kirjallisuuden parissa käy laatuun värittää lintu mieleisekseen. Runo esittää lyyrillisen minän synkeissä mietteissä keskiyöllä. Vetoisaan kammioon pöllähtää sisälle musta kurppa, joka toistelee hirveää sanaparia “Ei Villonikaan”. Käsitän tämän runon liittyvän Pollen ajatuksiin runoilijantehtävästään. Raksu Villoni on kauan sitten elänyt ranskalaisrunoilija ja varsin vaikutuksekas runoilijoiden parissa. Näin ollen voisin väittää, että kurppa kantaa viestiä Villonilta haudan takaa.
Synkeydestään huolimatta runo uhkuu toivoa. Lainaan yhtä säkeistöä:
Hiljaisuutta kauan kesti – istuimellaan ylhäisesti
kurppa vuotti, kunnes päädyin puoliääneen huokaamaan:
“Suotta multa aikees salaat . kohta lähteä sa halaat,
aamun tullen palaat ikiyöhön ankeaan.
Niinhän muutkin ystäväni häipyneet on aikoinaan.”
Kurppa huus: “Ei Villonikaan.”
Runollinen esikuva ei ole siis hylännyt E.A. Pollea. Ystävät ovat jättäneet runoilijan yksin kammioonsa värssyämään, mutta Villoni, tuo kaikkien runoilijoiden isä, pysyy järkähtämättä Pollen luona. Tähän tiivistyy kurpan viesti.
Kauhua ja ruttoa
Lovikäärmeen kirjallisuudessa on aina arvostettu järkähtämätöntä realismia. Meillä täällä kylässä on paiseita, visvaa ja viinaa riittämiin itse Joukko Purkallekin. Tässä mielessä Polle on erittäinkin lovikäärmeeläinen sielu. Viinan kiroja hän käsittelee novellissaan "Beaujolais-tynnyri". Hirveä humaltumisen hinku ajaa novellin päähenkilöä ja siksi hän tekeekin karmean murhatyön ja vielä kehuskelee, ettei ole puoleen vuosisataan jäänyt kiinni. Aateliston kritiikkiä on taas haistettavissa “Munainen surma” -nimisessä novellissa, jossa keskelle ruhtinaan juhlia ilmaantuu mystinen naamioitunut vieras, joka levittää munaista surmaa vieraiden joukkoon. Haistanenpa tässä mätien munien hajussa myös viittauksen aromivoimaan ja kannanoton agitaattori Lekserin kylässämme käynnistämään energiapoliittiseen keskusteluun. Polle ilmeisestikin asettuu vastustamaan aromivoimaa.
Hirveitä kerrassaan
Pollen novellit ovat aina olleet jokseenkin iljettäviä ja niiden kiintoisat ajankohtaiset sanomat uppoavat helposti kaiken maailman verenvuodatuksen ja kummittelujen alle. On kuin marionettinukkien narut hieman näkyisivät kun kirjailija repii liikkeelle henkilöhahmojaan, joiden ainoa tarkoitus on palvella kauhua ja kuolemaa. Odotan kyllä herra Pollen kaltaiselta kokeneelta kirjailijalta jonkinlaista monipuolistumista novellitaiteen saralla. Siltikin niiden lukijoiden, jotka tällaisesta visvailusta nauttivat, tulisi ehdottomasti hankkia E.A. Pollen uusi teos. Ehkä sitten ihan vain kiitoksena Lovikäärmeen oman kustannustalon aktiivisuudesta.
Kesäkeiju Ahomansikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti