tiistai 11. maaliskuuta 2008

Ulkomaalaisista uskonnollisista aatteista, osa 2. Muukalaiset ja pislamilaiset

Kuten muistanette, hyvät Lovikäärmeen asukkaat, epäilyksenalainen agitaattori Lekser on kulkenut keskuudessamme nostattamassa pahaa verta uskontoja kohtaan. Asiantuntija arvelee hänen agitointinsa kannustimena olevan erityisesti muukalaisvihan. Kerronkin tässä nyt lyhyesti muukalaisista ja heidän uskonnostaan ja samalla pislamista, jolla on Lovikäärmeessä varsin pieni kannattajakunta, mutta jonka maailmanmerkitys on kasvava.

Muukalaisuus
on krustillisuutta vanhempi uskonto. Jotkut krustitut sanovat ylimielisesti sen olevan krustinuskon varhaismuoto, joka ei vaan ole nähnyt sitä, että Jesse oli kuin olikin luvattu messias. Siinä missä krustitut uskovat messiaan jo tulleen, elävät muukalaiset hänen odotuksessaan. Muukalaisilla on paljon piintyneitä perinnetapoja, kuten meillä ihmisillä yleensäkin. Lovikäärmeen paikallisherkkujen syöminen on heille mahdotonta, koska he eivät koske sikaan tai porsaaseen. Uskonnollinen sääntö kieltää sen. Tällainen asia on toisinaan omia syventämään juopia ihmisten välillä, etenkin jos muukalaiset kieltäytyvät tarjotusta ruuasta, se voidaan käsittää aivan väärin.

Kuten asiantuntija tässä lehdessä kertoi, muukalaisviha on maailmanmuoti tällä hetkellä. Onkin niin, että vuosisatojen aikana krustitut ovat sulkeneet muukalaiset asumaan omiin kaupunginosiinsa (kuten Lovikäärmeen Ketto), syyttäneet kaikesta tuulesta temmatusta, kuten lasten syömisestä tai maailmanlaajuisesta muukalaisten salaliitosta. Krustitut ovat jättäneet muukalaisten miltei ainoaksi elinkeinoksi pahoituksen: muukalaiset ovat lainoittaneet Lovikäärmeenkin asukkaita ja työskentelevät yhteistyössä paikallisten pankkien kanssa. Sanoisin, että pikemmin meidän pitäisi arvostaa heidän kykyään tulla toimeen annetuissa olosuhteissa – etenkin kun ne ovat krustittujen esivanhempiemme aiheuttamia ja meidän ylläpitämiämme – kuin kadehtia heidän varallisuuttaan, jota usein luulemme vielä suuremmaksi kuin se onkaan.

Lupasin lyhyelti esitellä myös pislamin uskonnon. Se on syntyisin samoilta alueilta kuin muukalaisuus ja krustinusko, ja sen kannattajat noudattavat omia menojaan aivan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin uskontojen kannattajat. Heidän pyhätöissään ei ole ihmistä esittäviä kuvia vaan kauniita säännöllisiä kasviaihelmia tai koukeroista kirjoitusta, jota me emme osaa lukea tahi kirjoittaa, mutta he osaavat. Pislamin maailmaa ajattelemme kun mietimme kuuluisaa kertomuskokoelmaa Myriaadin ja yhden iltapäivän tarinoita, jossa kaunis Sirkkadesade kertoo ruhtinaalle myriaadin tarinoita säästääkseen henkensä. Kosketuksemme pislamiin ovat tällä hetkellä varsin pinnallisia, mutta koska maailma muuttuu, jopa täällä tunnetun universumin syrjällä, toivon, että Lovikäärmeen asukkaat perehtyisivät näihin vieraisiin uskontoihin ja aatteisiin ennenkuin tuomitsisivat ja kärkkäästi sanoisivat, että ne ovat tuollaisia ja kamalan pahoja ja vaarallisia. Vierauden pelon valtaan ei pidä antautua vaan katsoa maailmaa ja sen asukkaita avoimin silmin ja kuulla avoimin korvin, ei pidä antaa kenenkään agitoida.

Aion vielä edistää suvaitsevaisuutta kirjoittamalla hubbalaisuudesta ja hintsuista juttusarjani kolmannessa osassa. Sitten siirryn eräisiin outoihin lahkoihin, kuten hormooneihin ja hevojiin. Viidennessä ja viimeisessä osassa vuorossa onkin ei ulkomaalainen vaan paikallinen uskonnollinen aate, nimittäin maailmassa harvinainen Ukko-Piisamin molon palvontaan omistautunut uskonto.

Aurinkoista kevätpäivää Lovikäärmeelle toivottaa
oma A. Kyhdeeniuksenne,
teoloogi ja oikein mainio tohtori

Ei kommentteja: