keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Mielipalsta

Miltä susta tuntuu kun et saa lovee

Ensin sä synnyt. Se on rankkaa. Sitten sun vanhemmat kasvattaa sut, jotkut ei kasvata tietenkään, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että sulle käy huonosti. Ja susta tulee teini ja sun pitää päättää mitä sä teet elämälläs. Sulla on hyvät lähtökohdat, koska sä lähdet paalupaikalta.

Sä meet opiskelemaan hektiikkaa. Hektiikka on käytännön ala, sillä sä saat lovee. Teorialla sä et sitä saa, et naisilta eikä työnantajilta. Nyt on asiat niin, että sä et saa sitä lovee käytännössä, et luonnossa etkä teoriassa, kun tässä kurjassa kylässä hektikot on työttöminä. Työttömät ei nimittäin saa, etkä saa säkään kun oot työtön. Paitsi mitä nyt ilmasta lovee, mut mitä sä sillä teet. Sä tarviit kallista lovee, sitä minkä sä oot ansainnut sun niska limassa ja sun kädet koodaamisesta täristen.

Sit sä aktivoidut. Sä rupeet loventarpeessa saarnaamaan tuolla kartsalla ja sulle vaan nauretaan. Että mee poika kunnon töihin tai että jos ei ilmanen lovi kelpaa, niin paree olla ilman. Näin sulle vaan sanotaan ja että sua rupee risomaan ihan tosissaan. Kun sun hätä on niin totta. 2300 loven alkupalkka on häpeätahra, jota ei ole putsattu sun eikä kenenkään muunkaan kilvestä. Ja kun sä et saa lovee, susta tulee häijy ja sä vaan soitat suutas ja sä oot oikeessa. Sulle on annettava käytännön työstä käytännön kallista lovee ja sassiin. Teoreetikot ilman.

Sun 4ever
Vainottu Hektikko


Mielipahaa väestölaskennasta


Tänään tuli se Keskihajonta rääknäämään meidän parvea. Kun sen ikkunasta näin, sanoin “juoskaa lapset metsään” ja työnsin mummon kaappiin ja sanoin että imee sokeritoppaa että pysyy suu kiinni. Ja koputti se hajonta sentään mutta sisälle tuli ennenkuin avasin ja halusi laskea meidät. Minä en kyllä käsitä miksi keisarin pitää tietää montako lasta mulla on, sotaväkeen ne kuitenkin otetaan kun huomaavat että monta vahvaa poikaa. Mutta eipä saanut laskettua kun minä poikani metsään lähetin ja mummon piilotin. Onneksi tajusi sentään ukkokultani heilua humalassa raitilla, niin sitäpä ei meihin laskettu.

Ukkoni esimerkistä minä sen tajusinkin, että herralle Keskihajonnalle pitää juottaa kirkasta. Sitä minä annoin oikein kauhasta ja kun se kysyi että montakos päätä täällä asuu, sanoin ettei kettään. Että autiotupa on ja minä oon vaan metsänemäntä joka sitä juottaa männiäisten mahlalla. Niin se papereihinsa kirjoitti. Hyvä minulle mutta huono meille veronmaksajille. Tähänkö se keisari meidän verorahat panee? Lasketaan tellervot ja männiäiset kun mahla suonissa soutaa muttei tajuta kaappiin kurkistaa että kukas siellä luuraa sokeritoppa kielen päällä ja metsänpuoleen vilkaista, että mikäs käpykaarti se siellä piilottelee.

nimim.
Erään talopahan emo

Ei kommentteja: