Aatteista vielä sananen

Taannoin kirjoittelin tunteita kuumentavista ulkomaisista talousaatteista. Nyt kun Murtti P. Lekserin agitointi ja agitoinnin haamutkin ovat keskuudestamme väistyneet, on hyvä aika selittää kyläläisille, mitä herra Lekser tarkoitti asettaessaan vastakkain lumenistit ja hektikot.

Kumpikaan näistä aatteista ei edusta yksinkertaisesti taloutta tai edes politiikkaa. Osin kyse on ammattikunnista, mutta tapa, jolla näitä sanoja on keskuudessamme viime aikoina käytetty, viittaa siihen, että kyseessä olisi kokonainen maailmankuva - ellei jopa tapa tarttua maailmaan.

Lumenisti on henkilö, joka painottaa ajattelussaan ihmisen töitä ja pyrkii kertomaan niistä. Nimitykseen lumenisti vaikuttaa kaksi asiaa. Ensinnäkin lumenistit pyrkivät vanhastaan tuomaan ajattelun valoa kaikille ihmisille, ja valaisemaan ymmärryksellään ihmisen tekoja ja toimia niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Sana tuleekin patinan kielen sanasta lux, joka merkitsee valoa. Patinankielisinä aikoina lumenismin isäksi voidaan mainita etaalianalainen Fransu Peto-arkki. Haukkumasanaksi lumenisti on kuitenkin oiva, koska tiedämmehän kaikki, että "lume" merkitsee loven kielellä valhettelua, peittelyä ja harhauttamista. Tätä lumenismin vastustajat usein käyttävät lumenismia vastaan: koska lumenismin pääasiallinen tapa tietää asiat on rakentaa niistä kertomuksia, jotkut halveksivat kaikkia kertomuksia itseasiallisesti valhetteluna.

Hektikko taas suhtautuu maailmaan muttereina, hyppeleinä, releinä, jousien välkkeenä ja automatisoitavana kokonaisuutena. Hektikko pyrkii rakentamaan kiihkeän maailman, jossa kaikki pyörii kaiken aikaa ja pitää itseään harmaana eminenssinä pyörivien pyörien taustalla. Näin lumenistitkin pääsevät hektikon mukaan nauttimaan hektisen kehityksen hedelmistä. Mikä onkin hektikon mukaan ihan hyvä juttu, kunhan lumenistit maksaisivat eivätkä pitäisi itseään mitenkään erityisen tärkeänä voimana maailmankaikkeudessa, jonka merkitys kuitenkin tiivistyy siihen, että punainen piuha kuuluu punaiseen ja mustaa mustaan koloon. Tähän taas ei kuulu mitään erikoisempaa tarinallisuutta - ainakaan hektikon mielestä - joten tämä on ihan yksinkertasesti tosia, ja siis tärkeintä mitä maailmassa on. Historiallisista ajoista hektikon isänä voidaan pitää henkilöä, joka keksi pyörän päästäkseen nopeasti paikasta toiseen.

Siinä missä lumenistit viettävät aikaansa mielellään hämärissä, pölyisissä tiloissa hidastellen ja puhuskellen kaukaisista asioista, hektikot viettävät aikaansa metallinkappaleiden, johtimien, laskukaavojen ja ruuvimeisseleiden parissa. Ennenkuin te, hyvät lukijat, ryhdytte valitsemaan puolianne tässä teennäisessä mutta yhtä kaikki kuumentavassa taistelussa, saanen jälleen sanoa viisauden sanoja näistä aatteista.

Lumenistit kaikkiaan tietävät mitä tarkoitetaan kultaisella keskitiellä ja pohtivat mieluusti paljon pysyäkseen siinä. Hektikoita taas kiinnostaa miten kultainen keskitie rakennettaisiin kestäväksi, suoraksi ja nopeasti, niin että sitä pitkin voisi viuhahtaa putkikatseisempikin. Kuitenkin sanapari merkitsee kohtuullisuutta. Useimmat hektikot ja useimmat lumenistit tietävät, että molemmat elämän osat ovat tärkeitä ja kuuluvat meidän kaikkien arkeen. Ja useimmat meistä muistakin käyttävät sekä lumenistien että hektikkojen ajatustapoja. Näin ollen, hyvät lovikäärmeeläiset, kehotan teitä varomaan kaikkia, jotka pyrkivät agitoimaan kantaansa tai levittämään ennakkoluulojen savuverhoja meidän ihmisten välille.

ystävällisen tervehdyksen koko kylälle lausuu,
Anttu Kyhdeenius, kylän ensimmäinen Professori, oppinut Teoloogi.