Teatteritapaus Tunnettu Potilas Lovikäärmeen harrastelijanäyttämöllä

(Lovikäärme) Mitä tulkinnan voimaa Lovikäärmeen harrastelijateatteri osoittikaan taannoisessa ensi-illassa! Näytelmähän oli Tunnettu Potilas, joka on mukailtu Aino Vimman samannimisestä kuuluisasta ruttoaikoihin sijoittuvasta romaanista. Romaani on ehkä merkittävin lovelainen teos, joka syväluotaa paikallista tragediaamme niin saipamourulaisten, alkuperäisten lovikäärmeeläisten, piisaminmololaisten, rähvänkäpyläisten ja loiventavalaisten kielellä ja mielellä. Kuten tunnettua, paha rutto tuli Pyllyn suunnasta. Aino Vimman suurena ansiona on totuttu pitämään sitä, että Vimma kykeni näkemään pyllyläisetkin ihmisinä eikä vain kauheina ruttoalevittävinä mätäpaiseina vaan ruton uhreina itsekin. Romaanista on jäänyt elämään muunmuassa lausahdus: "ollaan kaikki perseestä", joka kuvaa sitä, miten jokainen ruttoon sairastunut tartuttaa sitä eteenpäin - eivät vain pyllyläiset, vaan myös lovikäärmeen puhtoinen kansa.

Nuoren ohjaaja Ristiina Seedsin voimannäyttö

Uuden teatteripolven amatöörikasvatti Ristiina Seeds, itse Piisaminmolosta kotoisin, onnistuu naulitsemaan yleisön penkkeihin koko näytelmän ajaksi. Potilas Anti Pottana loistaa Heendrijk Haevenikka, kollantilaissyntyinen mies - täällä meidän lovikäärmeessämme, jossa tunnetusti vierastetaan vierasmaalaisia! Tämä ei ollut mitenkään tavanomainen valinta ohjaaja Seedsiltä lovikäärmeläisen Potan rooliin, mutta oikea valinta se oli, potilas Potta loistaa halki koko näytelmän. Toisen merkittävän suorituksen tekee Keikka Pitkäläinen potilas Pitsaojana. Valitettavasti ruton alentavaa vaikutusta ja sairastamisen luomia teennäisiä hierarkioita kuvaavan Pitsaojan hahmo tulee uhratuksi jo näytelmän alkupuolella - miten vaikuttava uhri!

Lovikäärmeen kasvu ruton mittasuhteisiin

Jo pelkät lainaukset romaanista toimivat loistavasti näyttämöllä. Lovikäärmeeläiset värvättiin ruttorintamalle pystyttämään korkeaa muuria tartuntojen suojaksi, ja heidän oli lupa tappaa vain likelle tulevat pyllyläiset, jotka uhkaavat heidän välitöntä terveyttään. Monet lähtisivät mielellään vähän rökittämään pyllyläisiä: "Miss on niit peppui ett voi ryhtyy tappaan!" huutaa Hosumaniemi näytelmän alkupuolella. Lovikäärmeen potilasväen komentajaksi astuu kuitenkin yliruttopotilas Kannelheim, Pyllyn aroilla koulutettu viinamies. Kannelheimin päiväkäskyn nojalla astutaankin rajan yli:

- Nyt juur. Täl hetkel Hiekkasen poika astu ulkomail.
- Pyllyssä ollahan pojat, sanoi Palo.
Sahtinen ontui äreänä, mulkoillen kulmiensa alta toisia ja murisi:
- Niin ollaan. Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan tartuttamisretkellä. Että sen tiedätte.
- Tartuttamisretkellä, tartuttamisretkellä, ärähti Pihtunen vihaisesti.
- Myöhän sitä ollaan tartuttajia, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät.... Tartuttajia, tartuttajia....khy....khy.

Tunnetun potilaan inhimillinen näkymä kuitenkin syvenee ironian ja lovikäärmeen kontujen juurevan kansanmiehen suun kautta. Vasta tartunnan saanut potilas Kauhia tiedustelee Anti Potalta miltä tuntuu ampua ihmisiä, johon Potta vastaa: "Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii." Tämän niinkutsutun vihollisen inhimillisyys leijailee kuitenkin teatterisalin jokaisessa rutonkatkuisessa savutehosteessa.

Kaikille Lovikäärmeen asukkaille!

Kehotan teitä lämpimästi käymään teatterissa. Tunnettu potilas uskaltaa ottaa kantaa yhteiskuntaamme painaviin ongelmiin - liittyivät ne sitten valtaan, juoruiluun, näkyvyyteen tai väkivaltaan. Kysymys rutosta nousee taas ajankohtaiseksi. Tauti on yhä keskuudessamme, halusimme tai emme, ovat ne, jotka hoitoon pääsevät ja ne joita ei päästetä. Ovat ne, jotka lähetetään listimään tartuttajia omasta heikosta kunnostaan huolimatta ja ennen kaikkea ne, jotka höyläävät kuplivasta kurjuudesta kermat päältä. Jotain vihjettä tähän suuntaan antaa kylän silmäätekevien tulittaminen mädillä kananmunilla näytelmän lopuksi. Tämän eleen ovat monet tärkeilijät, kuten eläkkeellejäänyt Lovikäärmeen lääkeasioihin perehtynyt tuomari Ripsa Pantavuohi ja kyläneuvoston varapuheenjohtaja Matias Vanhamaa jo näkemättä tuominneet. "Näkemättä perseestä", kommentoi Vanhamaa ja näin koetti omalta osaltaan alleviivata jo vanhentunutta kiistalinjaa pyllyläisten ja lovikäärmeeläisten välillä. Pitihän vastakkainasettelun ajan jo olla ohi? "Huumehemmojen tekosia" ehätti lausumaan entinen tuomari Pantavuori, jolle Lovikäärmeen Kylän Sanomain kulttuuritoimitus toivottaa lämpimiä eläkepäiviä Hispanian kuningaskunnassa.