Maailmalla sitkeasti liikkuvien, viela vahvistamattomien ja toisinaan varsin epaluotettavienkin lahteiden (mm. musiikkitietouden majesteetti, pum.kand.,kanttoori ym. ym. Petteri "Voi" Paakarin) mukaan saattaa hyvinnii olla mahdollista etta maailman- ja suomenkinkuulu ruotsin- ja taalainmaalaisyhtyeen BlaBlan taannoiset disko- ja tanssimusiikkihittilaulut ovatkin taidevarkaus!
Kansan karttuisissa suissa kuluneet karaookkehitit, sellaiset kuin Danzing kung, Bermuda, Dam It Dam It Dam It jne. voi piilla alhainen ja epaurheilijamainen anastusrikos.
Paakarin saamien tietojen mukaan kappaleet olisivat syntyneet Siella Jossakin, joskus silloin Kunniamme Paivina. Parivaljakko Tomppa Kurki ja Raimo "Raipe" Rillumareimaa olisivat vasanneet lauluja puhdetoina kun olivan kyllastyneet veistelemaan niin vitseja kuin niita "ianikuisia pahkakuppeja ym". Siella korsussa kun tuli elama kuulema niin pirun pitkaveteiseksi kun ei joka ilta lahdetty raiskimaan silimien valliin sita naapurin miesta.
Vaan sattuipa etta lomamatkalla juopuneen parivaljakon onnistui kadottaa nuottipapperit ja sitten ne toistaiseksi tuntemattomalla tavalla joutuivat ns. sotalapsen mukanana Ruotsinmaalle.
Pitkien mutta vaiherikkaiden vaiheiden jalkeen laulut loytyivat omakotitalon ullakolta muun rojun joukosta kun uusi omistaja manaakeri Uljas Yrmeys ihmetteli etta "vilken fan ar det har" ja naytti sitten niita manakeeraamansa yhtyeen kantaville voimille Ollella ja Pellelle. No viksut poijat heti huomasivat etta tassahan on kultakaivos ja kertoivat Uljakselle etta "ei noista kylla kannnata maksaa palanutta puupennia" ja saivat niin kasiinsa koko saaliin ihan ilmaiseks, oisivatko pari mellania kaverile tarjonnneet tai ehka jopa ryypit Apsoluuttivotkaa siina sillivoileipien keralla.
Loppuhan onkin sitten sita niinsanottua histooriaa. Tomppa Kurki kylla joskus kannipaissaaan kuulema sanoi etta "noi biisit kyl muistuttaa kummasti mua jostain mita tuli aikanaan skrivailtua" mutta jatti asian silleen kun seuraavana aamuna ei muistanu mittaan. Ja ehka sekin vaikutti et ne sanotukset oli jotain ihme kielta, ei se ainakaan suomea olleet elika Raipen tekemia. Eipa mainittu Suutarin tytartaakaan, muun muassa.Ja sit viela oli jotkut suomalaisetkin sanomassa et "kateus vie kalatkin kaivosta", hoh. Niinkun nyt Kurjen ois taytynyt olla kateellinen joillekin pitkatukkahipeillle ja ulkomaanpellediskolaulajille!
Nyt on kuitenkin karvasteleva totuus paljastumassa ja roijaltitkin voidaan saada niille keille ne kuuluvat elika ahneelle periskunnalle ja verottajalle. Kylla se vaan niin on etta aina on tuo "ystavamme" Ruotsi ollut meita riistamassa! Vaan nytpa niille naytetaan etta eipa anna suomipoika periksi eika taivu eika taitu! Senhan nyt nakee tanssilattiallakin, suorana siella huojutaan kuin heilimoiva heina. Hyva Suomi!
(Tata ei nyt pida ottaa ihan kansallisena uhoamisena, hiukkasen tuossa innostuin. Kirj.huom.)
P.s. mailiosoitteeni joka yleensa ei toimi on Isojyva@Lovikaaarme.com.com.
maanantai 25. helmikuuta 2008
Isojyva kiittaa.
Huomasi tuossa aamukaffipoydassa Lovikaarmeen Sanomeita lukaistessani etta minunkin varsin vaatimaton persoonani oli mainittu taannoisen tulipalotapahtuman sammutustyon yhteydessa ja varsin positiiviseen sanoisinko ylenmaarin mairittelevaan savyyn, taidettiin ihan viisaaksikin meikalainen mainita, mita ei ole tapahtunut sitten sen jalkeen kuin aitevainaan kaivosta pelastin kun isa juovus- ja suutuspaissaan oli haneet sinne paiskata huljauttanut. Tasta, kuten ainakin alykkaimmat lukijat arvannevat, on jo toki kulunut useampikin kuun- ja muukin kierto, jopa vuosiakin. Siksi olikin todella sydanalaa ja rintavarustusta lammittavaa saada kyseisen kaltainen julkkiskaltainen tunnustus ja kiitos ihan noin paikallisaviisin kirjoituksen muodossa. Tasta tahdon taten lausua mita nouristelevimmat kiitokseni arvoistetulle Toimituskunnalle ja olinkin jopa paattanyt maksaa rastiin jaaneet tilausmaksut mutta kun nyt lehti jaetaankin ilmaisjakelupainoksena joka talouskotiin niin jaapi tamakin raha nyt sitten tukemaan paikallisia ravitsemusliikkeita josta nama lienevat hyvinkin iloisia. Tassa nain lyhykaisesti vaan siis etta kiitosta vaan siis toimitukselle jos en jo tullut tuota sanoneeksi jo. Ja ne hevoiset muuten kun oli siina palosammutuksessa mukana olivat ihan innoissaan paivakausia sen jalkeen, sellainen hirnunta ja pulina kavi pilttuussa! Etta kiitosta vaan, ja toivotaan etta saamme jalleen joskus kerran osallistuva vastaavan kaltaisiin sankaritekoihin vaikka toisaalta eihan ne tulipalot mitaan kivoja ole kun niissa tapaa kaikkea maallista omaisuutta menna ihan hukille, mutta noin muuten ihan kivaahan siella oli ja varsinkin sitten kun suut kuvina mentiin paikalliseen pupiin nestevajausta tankkaamaan. Mutta siita sitten ehka toisella kertaa. Hyvat voinnit ja hyvia journalismeja vaan toimittelijakunnalle. Nyt taytyy kiiruhtaa ostamaan hiukan ravintolisia ettei taas paase nestevajaus yllattamaan. Terveiset muuten samalla Yla-Huikkalan Oskulle, kylla mina sen kossun tuon takas vaikka ens viikolla jos sopii?
Dipl.akrologi Taavi "Dave" "Isojyva" Jemmari (vaimo Impi Ala-Kuikelo-Jemmari lahettaa terveiset kaikille myos)
Dipl.akrologi Taavi "Dave" "Isojyva" Jemmari (vaimo Impi Ala-Kuikelo-Jemmari lahettaa terveiset kaikille myos)
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Lovikärmeen kirkonkyläänkin oma palokunta!
(Lovikäärme) Tähän asti on tulipalon sattuessa ollut lähin palokunta Ureanmutkan teollisuusalueen yksityinen palokunta, jonka esisijainen asemapaikka on Ureanmutka. Kuten tiedämme Ureanmutkasta on kaksi peninkulmaa kirkonkylään ja usein on palokunnan tehtäväksi jäänyt sammuttaa vain savuavat rauniot.
Pirttipuo pelästytti ihmiset
Kyläläiset varmasti muistavat viime vuoden kesäkuussa Pirttipuon talon traagisen tulipalon Lovikäärmeessä. Palomestari Ruiskula oli ajanut hevosia niin raivokkaasti Ureanmutkalta, että hevoset vaipuivat kuolleena maahan virtsan päässä Pirttipuon talosta. Onneksi viisas viljelijä Jemmari oli lähtenyt palokuntaa vastaan ja hänen hevosillaan saatiin palokalusto paikalle ja Pirttipuon talo osittain pelastettua. Mikäli Jemmari ei olisi lähtenyt palokuntaa vastaan olisi seurauksena ollut Pirttipuon hävitys, ja 23 lapsisen perheen kotitalo olisi tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Ottaen huomioon Hernesti Pirttipuon viihtymisen Lotkorin keritsimissa olisi perheellä luultavasti ollut edessä muutto Pyllyn syrjäkujille.
Lisäksi on usein raportoitu pyllyläisten kakaroiden varastaneen palokelloja, joilla palokunta hälytetään Ureanmutkalta. Pyllyssä ei ole omaa palokuntaa ja he ovat kateellisia. Lovikäärmeen eläinsuojeluyhdistys myös on useita kertoja valittanut palokunnan hevosten loppuun ajamisesta sillä matka Ureanmutkasta Lovikäärmeeseen on pitkä ja tie huonokuntoinen. Kuten ikävä kyllä tiedämme matkalle on kuollut vuosien varrella usea hevonen. Pirttipuon talon traagisen tulipalon jälkeen heräsi kylässä keskustelu kirkonkylän palokunnan tarpeesta.
Oma palokunta ja merkittäviä uudistuksia
Eilen avattiin vihdoin kirkonkylään ikioma palokunta. Palokunnalle on rakennettu talo entisen Italo-ilotalon tontille. Kuten tiedämme ilotalo sulki ovensa Kansanvalistusseuran paramilitaristisen jaoston iskun jälkeen. Tosin Ilotalosta ei sen jälkeen mitään olisi jäljelle jäänytkään. Tytöthän siirtyivät sitten etupäässä osaksi puoskariruhtinas A. Massun suurta palveluskuntaa.
Palokuntaan on palkattu palomestari alipalomestari, yliruiskumestari, aliruiskumestari, palokersantti seitsemä palokorpraalia ja 20 palosotilasta. Palomestari Muna Tuhkala on syntynyt Lovikäärmeen kylässä, mutta lähti jo nuorena rautateille. Rautatiet veivät hänet aina Pääkaupunkiin ja siellä hän liittyi keisarilliseen paloprikaatiin, ja lopulta kouluttautui palomestariksi asti. Nyt hän ilolla palaa vaimonsa kanssa asumaan vanhaan kotitaloonsa. Palomestari itse on lapseton, mutta palomiesten joukossa on usea perheen isä, joten täyteen ahdettu kyläkoulumme joutuu luultavasti siirtymään myös yövuoroon.
Palokunnalle on hankittu palokuntahevosia aina Pääkaupungista saakka. Palokunnalle on hankittu neljät parivaljakon vetämät palovaunut, parivaljakon vetämä miehistövaunu ja kaksi nopeaa ratsuhevosta Ureanmutkan palokunnan hälyyttämiseksi suurpalon sattuessa (sen varalta, että pyllyläiset ovat varastaneet palokellot tai palovartijat ovat juovuksissa). Palokunnalla on myös sekä käsi-, että tynnyriruiskuja. Lisäksi palokunnalle on lahjoitettu 2353 metriä kumiletkua ja 234 metriä hamppuletkua. Koko kalusto edustaa uusinta tekniikkaa ja näin kyläläisemme voivatkin olla rauhassa tulipalon sattuessa. Oheisessa kuvassa näette kahdet näistä hienoista palovaunuista sekä komeita palosotilaita.
Kyläläisille uusia velvollisuuksia
Kyläneuvosto on päättänyt, että jokaisen talonomistajan on pidettävä aina saatavilla 350 litran tynnyrillinen vettä palokunnan tarpeisiin. Sen joka tätä määräystä rikkoo joutuu palokunnan talliin orjatyöhön viideksi vuodeksi vuorotta tai mikäli rikkomus huomataan tulipalon aikana löytää määräyksen rikkoja itsensä Siipiriän junasta.
Tämän lisäksi ympäri kirkonkylän keskustaa ja tärkeitä paikkoja asennetaan aivan uudenlaisia palotelegraafeja. Palotelegraafejen käyttö opastetaan kyläläisille kun ne on saatu asennettua. Palotelegraafi on siis palolennätin, josta tulipalon sattuessa tulee heti painaa, jolloin palokunta saapuu paikalle kiireen vilkkaa. Tämäkin on aivan uudenaikaista sillä Ureanmutkan teollisuusalueellakin palotelegraafeja on ainoastaan Naksulin Sahalla, Naksulin Puuvillatehtaassa, Leinoonin porsliinitehtaassa, Leinoonin väritehtaassa ja Ruusulevin hellatehtaassa. Tehdastyöläisten asunnoissa palon sattuessa palokunta saapuu paikalle palokellon tai palovartijan hälyttämänä. Mutta kirkonkylällä palokelloja asennetaan myös asuinkortteleihin!
Ja vielä haluamme muistuttaa, että vaikka uusi palokunta on hieno ja palomestari M. Tuhkala pelottava niin palokunnan käyttö on kaikille kyläläisille täysin ilmaista. Ei pidä pelätä tekevänsä väärää hälytystä. Aikaisemmin on ainakin köyhemmän väestön osan tiedetty jättäneen palohälytyksen kokonaan tekemättä, koska ei haluttu vaivata Ureanmutkan hienoa palokuntaa. Näin ei saa missään nimessä toimia vaan palokunta täytyy tilata paikalle välittömästi! Vääristäkään hälytyksistä ei tule maksua vaan koko toiminta on kyläläisille täysin ilmaista!
Lisäksi halutaan muistuttaa, että Lovikäärmeen kirkonkylän palokunnan alue kattaa myös Vakosuon, Piisaminmolon ja muutkin alueen ovat peninkulman säteellä kirkonkylän torilta. Tästä poikkeuksena palokunnan alue kattaa myös Pyllyn Pappilan. Tähän ratkaisuun päädytty, koska maisterinna Suu oli erityisen huolissaan sisarensa turvallisuudesta, sillä Pyllyn Pappila on yritetty polttaa kaksi kertaa pyllyläisten taistelevien ateistien toimesta.
Pirttipuo pelästytti ihmiset
Kyläläiset varmasti muistavat viime vuoden kesäkuussa Pirttipuon talon traagisen tulipalon Lovikäärmeessä. Palomestari Ruiskula oli ajanut hevosia niin raivokkaasti Ureanmutkalta, että hevoset vaipuivat kuolleena maahan virtsan päässä Pirttipuon talosta. Onneksi viisas viljelijä Jemmari oli lähtenyt palokuntaa vastaan ja hänen hevosillaan saatiin palokalusto paikalle ja Pirttipuon talo osittain pelastettua. Mikäli Jemmari ei olisi lähtenyt palokuntaa vastaan olisi seurauksena ollut Pirttipuon hävitys, ja 23 lapsisen perheen kotitalo olisi tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Ottaen huomioon Hernesti Pirttipuon viihtymisen Lotkorin keritsimissa olisi perheellä luultavasti ollut edessä muutto Pyllyn syrjäkujille.
Lisäksi on usein raportoitu pyllyläisten kakaroiden varastaneen palokelloja, joilla palokunta hälytetään Ureanmutkalta. Pyllyssä ei ole omaa palokuntaa ja he ovat kateellisia. Lovikäärmeen eläinsuojeluyhdistys myös on useita kertoja valittanut palokunnan hevosten loppuun ajamisesta sillä matka Ureanmutkasta Lovikäärmeeseen on pitkä ja tie huonokuntoinen. Kuten ikävä kyllä tiedämme matkalle on kuollut vuosien varrella usea hevonen. Pirttipuon talon traagisen tulipalon jälkeen heräsi kylässä keskustelu kirkonkylän palokunnan tarpeesta.
Oma palokunta ja merkittäviä uudistuksia
Eilen avattiin vihdoin kirkonkylään ikioma palokunta. Palokunnalle on rakennettu talo entisen Italo-ilotalon tontille. Kuten tiedämme ilotalo sulki ovensa Kansanvalistusseuran paramilitaristisen jaoston iskun jälkeen. Tosin Ilotalosta ei sen jälkeen mitään olisi jäljelle jäänytkään. Tytöthän siirtyivät sitten etupäässä osaksi puoskariruhtinas A. Massun suurta palveluskuntaa.
Palokuntaan on palkattu palomestari alipalomestari, yliruiskumestari, aliruiskumestari, palokersantti seitsemä palokorpraalia ja 20 palosotilasta. Palomestari Muna Tuhkala on syntynyt Lovikäärmeen kylässä, mutta lähti jo nuorena rautateille. Rautatiet veivät hänet aina Pääkaupunkiin ja siellä hän liittyi keisarilliseen paloprikaatiin, ja lopulta kouluttautui palomestariksi asti. Nyt hän ilolla palaa vaimonsa kanssa asumaan vanhaan kotitaloonsa. Palomestari itse on lapseton, mutta palomiesten joukossa on usea perheen isä, joten täyteen ahdettu kyläkoulumme joutuu luultavasti siirtymään myös yövuoroon.
Palokunnalle on hankittu palokuntahevosia aina Pääkaupungista saakka. Palokunnalle on hankittu neljät parivaljakon vetämät palovaunut, parivaljakon vetämä miehistövaunu ja kaksi nopeaa ratsuhevosta Ureanmutkan palokunnan hälyyttämiseksi suurpalon sattuessa (sen varalta, että pyllyläiset ovat varastaneet palokellot tai palovartijat ovat juovuksissa). Palokunnalla on myös sekä käsi-, että tynnyriruiskuja. Lisäksi palokunnalle on lahjoitettu 2353 metriä kumiletkua ja 234 metriä hamppuletkua. Koko kalusto edustaa uusinta tekniikkaa ja näin kyläläisemme voivatkin olla rauhassa tulipalon sattuessa. Oheisessa kuvassa näette kahdet näistä hienoista palovaunuista sekä komeita palosotilaita. Kyläläisille uusia velvollisuuksia
Kyläneuvosto on päättänyt, että jokaisen talonomistajan on pidettävä aina saatavilla 350 litran tynnyrillinen vettä palokunnan tarpeisiin. Sen joka tätä määräystä rikkoo joutuu palokunnan talliin orjatyöhön viideksi vuodeksi vuorotta tai mikäli rikkomus huomataan tulipalon aikana löytää määräyksen rikkoja itsensä Siipiriän junasta.
Tämän lisäksi ympäri kirkonkylän keskustaa ja tärkeitä paikkoja asennetaan aivan uudenlaisia palotelegraafeja. Palotelegraafejen käyttö opastetaan kyläläisille kun ne on saatu asennettua. Palotelegraafi on siis palolennätin, josta tulipalon sattuessa tulee heti painaa, jolloin palokunta saapuu paikalle kiireen vilkkaa. Tämäkin on aivan uudenaikaista sillä Ureanmutkan teollisuusalueellakin palotelegraafeja on ainoastaan Naksulin Sahalla, Naksulin Puuvillatehtaassa, Leinoonin porsliinitehtaassa, Leinoonin väritehtaassa ja Ruusulevin hellatehtaassa. Tehdastyöläisten asunnoissa palon sattuessa palokunta saapuu paikalle palokellon tai palovartijan hälyttämänä. Mutta kirkonkylällä palokelloja asennetaan myös asuinkortteleihin!
Ja vielä haluamme muistuttaa, että vaikka uusi palokunta on hieno ja palomestari M. Tuhkala pelottava niin palokunnan käyttö on kaikille kyläläisille täysin ilmaista. Ei pidä pelätä tekevänsä väärää hälytystä. Aikaisemmin on ainakin köyhemmän väestön osan tiedetty jättäneen palohälytyksen kokonaan tekemättä, koska ei haluttu vaivata Ureanmutkan hienoa palokuntaa. Näin ei saa missään nimessä toimia vaan palokunta täytyy tilata paikalle välittömästi! Vääristäkään hälytyksistä ei tule maksua vaan koko toiminta on kyläläisille täysin ilmaista!
Lisäksi halutaan muistuttaa, että Lovikäärmeen kirkonkylän palokunnan alue kattaa myös Vakosuon, Piisaminmolon ja muutkin alueen ovat peninkulman säteellä kirkonkylän torilta. Tästä poikkeuksena palokunnan alue kattaa myös Pyllyn Pappilan. Tähän ratkaisuun päädytty, koska maisterinna Suu oli erityisen huolissaan sisarensa turvallisuudesta, sillä Pyllyn Pappila on yritetty polttaa kaksi kertaa pyllyläisten taistelevien ateistien toimesta.
Miss Lovikäärme selviää huomenna!
Huomenna on missikilpailumme finaalin aika. Pyydämmekin lukijoita vielä valitsemaan suosikkinsa ja äänestämään!
Yleisöäänestys suljetaan huomenissa ja jury ja yleisö voivat kokoontua ihastelemaan uimapukuihin pukeutuneita missejä illalla Raittiusseuran talolla. Kilpailun jatkot Lotkorin Keritsimissä.
Lovikäärmeen kylän sanomat seuraa tilannetta paikan päällä ja julkaisee voittajan sivuillaan heti kisan päätyttyä. Seuraamme myös missikisan jatkoja Keritsimissä, jossa viinaanmenevimmät toimittajamme valitsevat muutaman paukun otettuaan lehdistön ihannetytön.
Seuraa lehteä tänään - haastattelemme kolmea suosikkimissiä, siis niitä, joiden puolesta vetoa on lyöty kaikkein innokkaimmin.
Yleisöäänestys suljetaan huomenissa ja jury ja yleisö voivat kokoontua ihastelemaan uimapukuihin pukeutuneita missejä illalla Raittiusseuran talolla. Kilpailun jatkot Lotkorin Keritsimissä.
Lovikäärmeen kylän sanomat seuraa tilannetta paikan päällä ja julkaisee voittajan sivuillaan heti kisan päätyttyä. Seuraamme myös missikisan jatkoja Keritsimissä, jossa viinaanmenevimmät toimittajamme valitsevat muutaman paukun otettuaan lehdistön ihannetytön.
Seuraa lehteä tänään - haastattelemme kolmea suosikkimissiä, siis niitä, joiden puolesta vetoa on lyöty kaikkein innokkaimmin.
Eläin-Anarkismia Lovikäärmeessä!
(Lovikäärme) Kyläämme on pesiytynyt eläin-aktivisti. Hän esiintyy ainoastaan ingocnito ja merkitsee jälkensä tuhrimalla seiniin mustikkasoosilla kirjaimet M.Ö.R.
Useissa yhteyksissä on tullut esille, että M.Ö.R. pyrkii palauttamaan karhut Lovikäärmeen metsiin. Kerrotaan, että Pyllyn puolella on havaittu jo karhuja, joita johtaa kohti Loven korpia kasvivärjättyihin villavaatteisiin pukeutunut hahmo, joka syö vain marjoja. On esitetty vahvoja epäilyjä siitä, että juuri tämä olisi salaperäinen M.Ö.R.
Metsänvartija Urpo Urpumaa on innoissaan karhujen paluusta. "Siitä on jo viisi vuotta kun karhu on viimeksi Lovikäärmeessä havaittu. Paikallinen rappioaateli on pitänyt harrastuksenaan näiden uljaiden eläinten ammuskelua. Tämä oli varmaan suurin yksittäinen syy miksi minut nimettiin virkaan, siis karhujen suojelu." Kuitenkin Urpumaa huomauttaa, että M.Ö.R:in anarkistinen tuhrinta on erittäin tuomittavaa: "Vaikka olisi tärkeällä asialla, ei sovi levittää mustikkamehua joka seinään."
Paikallinen aateli on kuohuksissaan siitä, että karhut ovat tälläkin hetkellä ehkä vain muutaman kilometrin päässä Lovikäärmeestä. Vanhaparoni Naksuli haluaa muistuttaa kaikkia Lovikäärmeen asukkaita pikku Punahilkasta, jonka karhu söi vaikka tämä olikin punainen kuin työläinen. "Ne pedot ei säästä edes pieniä punikkeja, nämäkin aloittaa varmaan siitä hehkeästä Poven Klaarasta".
Toimitus haluaa huomauttaa Lovikäärmeen asukkaille, että karhu ei syönyt pikku Punahilkkaa, vaan susi. Lisäksi Punahilkka pääsi pakenemaan suden vatsasta metsästäjän neuvokkuuden ansiosta. Metsästäjä myös ajoi suden itsemurhaan ja näin väisti vastuunsa rauhoitetun eläimen surmaamisesta.
Useissa yhteyksissä on tullut esille, että M.Ö.R. pyrkii palauttamaan karhut Lovikäärmeen metsiin. Kerrotaan, että Pyllyn puolella on havaittu jo karhuja, joita johtaa kohti Loven korpia kasvivärjättyihin villavaatteisiin pukeutunut hahmo, joka syö vain marjoja. On esitetty vahvoja epäilyjä siitä, että juuri tämä olisi salaperäinen M.Ö.R.
Metsänvartija Urpo Urpumaa on innoissaan karhujen paluusta. "Siitä on jo viisi vuotta kun karhu on viimeksi Lovikäärmeessä havaittu. Paikallinen rappioaateli on pitänyt harrastuksenaan näiden uljaiden eläinten ammuskelua. Tämä oli varmaan suurin yksittäinen syy miksi minut nimettiin virkaan, siis karhujen suojelu." Kuitenkin Urpumaa huomauttaa, että M.Ö.R:in anarkistinen tuhrinta on erittäin tuomittavaa: "Vaikka olisi tärkeällä asialla, ei sovi levittää mustikkamehua joka seinään."
Paikallinen aateli on kuohuksissaan siitä, että karhut ovat tälläkin hetkellä ehkä vain muutaman kilometrin päässä Lovikäärmeestä. Vanhaparoni Naksuli haluaa muistuttaa kaikkia Lovikäärmeen asukkaita pikku Punahilkasta, jonka karhu söi vaikka tämä olikin punainen kuin työläinen. "Ne pedot ei säästä edes pieniä punikkeja, nämäkin aloittaa varmaan siitä hehkeästä Poven Klaarasta".
Toimitus haluaa huomauttaa Lovikäärmeen asukkaille, että karhu ei syönyt pikku Punahilkkaa, vaan susi. Lisäksi Punahilkka pääsi pakenemaan suden vatsasta metsästäjän neuvokkuuden ansiosta. Metsästäjä myös ajoi suden itsemurhaan ja näin väisti vastuunsa rauhoitetun eläimen surmaamisesta.
lauantai 23. helmikuuta 2008
Vakavahenkinen tiedotus Lovikäärmeen kyläläisille
Eräs kylässänne asuva leskirouva on saattanut Helvetinkosken kuvernementin ritarihuoneen tietoon erittäin vakavan asian kylässänne. Tarkasteltuani tätäkin julkaisua olen tullut huomaamaan saman erittäin huolestuttavan seikan. Ilmeisesti kylänne on valannut ulkomaalaiset aatteet, mutta rahvaan tulisi silti muistaa paikkansa. Nimeltä mainitsematon aatelinen leskirouva toi tietooni, että kylässänne sekä kylänne pää-äänenkantajassa ei kunnioiteta yläluokkaa.
Huolestuneena luin leskirouvan hätähuutoa, jossa eriteltiin mm. seuraavat sivistystä alentavat tekijät: Anniskeluravintolan omistavaa vapaaherrallista pariskuntaa kutsuvaan vain kapakoitsijoiksi, vapaaherratar Kikin kulkiessa ohi huutelee rahvas hänelle mitä töykeimmin "minäminäminäminä", vanhaa vapaaherra Naksulia kutsutaan yleisesti rappioparoni Naksuliksi, hänen pojanpoikaansa kutsutaan rikolliseksi vaikka hänellä on keisarilliset valtuudet harjoittaa oopiumi- ja laitonta asekauppaa, kreivi von Göötteä tervehdittäessä häntä katsotaa silmiin, paikalliseen missikilpailuun on hyväksytty porvaris- ja työväenluokkaistyttöjä, vapaaherra Humalojaa ei tervehditä asiaankuuluvalla tavalla, työväenluokkalaislapset saavat käydä samaa koulua parempien sa kanssa (erityisesti paheksumme tapaa, jolla myös rahvas opetetaan lukemaan), paikallinen seppä pitää samaa hinnastoa kaikille, raittiusseuran hallituksessa on työväenluokkalaistaustainen henkilö, ja voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. Mutta törkeimpänä rikoksena kylässänne on, että puoskariruhtinas A. Massua puhutellaan ainoastaan puoskariksi, vaikka hänen veljensä on keisari Jumalan armosta. Kun häntä puhutellaan puoskariksi eikä puoskariruhtinaaksi hänet voidaan sekoittaa kehen hyvänsä takakylän puoskariin.
Täten vaadimmekin Keisarin ja Luokkayhteiskunnan nimissä tästä lähtien Lovikäärmeen kylän sanomia käyttämään kylänne aatelishenkilöistä heidän arvonimiään mikäli heillä sellaisia on. Tämän lisäksi vaadimme rahvasta katsomaan maahan aina kun sattuvat kylän raitilla aatelisia tapaamaan. Erityisen kunnioittavaa olisi väistää ojaan ja katso koko ajan maahan. Puoskariruhtinas Massun kävellessä vastaa olisi naishenkilöiden soveliasta vetää hame korviinsa ja pyllistää häntä kohti (tämä on keisarillisen perheen nimenomainen toive).
Mikäli näitä vaatimuksia ei noudeta tullaan kylään lähettämään keisarillinen valvontakomissio, joka opettaa rahvasta keisarillisille tavoille.
Ankarin ja ylhäisin terveisin,
Helvetinkosken kuvernementin ritarihuoneen suurmestari ruhtinas A. Pölvästi
Huolestuneena luin leskirouvan hätähuutoa, jossa eriteltiin mm. seuraavat sivistystä alentavat tekijät: Anniskeluravintolan omistavaa vapaaherrallista pariskuntaa kutsuvaan vain kapakoitsijoiksi, vapaaherratar Kikin kulkiessa ohi huutelee rahvas hänelle mitä töykeimmin "minäminäminäminä", vanhaa vapaaherra Naksulia kutsutaan yleisesti rappioparoni Naksuliksi, hänen pojanpoikaansa kutsutaan rikolliseksi vaikka hänellä on keisarilliset valtuudet harjoittaa oopiumi- ja laitonta asekauppaa, kreivi von Göötteä tervehdittäessä häntä katsotaa silmiin, paikalliseen missikilpailuun on hyväksytty porvaris- ja työväenluokkaistyttöjä, vapaaherra Humalojaa ei tervehditä asiaankuuluvalla tavalla, työväenluokkalaislapset saavat käydä samaa koulua parempien sa kanssa (erityisesti paheksumme tapaa, jolla myös rahvas opetetaan lukemaan), paikallinen seppä pitää samaa hinnastoa kaikille, raittiusseuran hallituksessa on työväenluokkalaistaustainen henkilö, ja voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. Mutta törkeimpänä rikoksena kylässänne on, että puoskariruhtinas A. Massua puhutellaan ainoastaan puoskariksi, vaikka hänen veljensä on keisari Jumalan armosta. Kun häntä puhutellaan puoskariksi eikä puoskariruhtinaaksi hänet voidaan sekoittaa kehen hyvänsä takakylän puoskariin.
Täten vaadimmekin Keisarin ja Luokkayhteiskunnan nimissä tästä lähtien Lovikäärmeen kylän sanomia käyttämään kylänne aatelishenkilöistä heidän arvonimiään mikäli heillä sellaisia on. Tämän lisäksi vaadimme rahvasta katsomaan maahan aina kun sattuvat kylän raitilla aatelisia tapaamaan. Erityisen kunnioittavaa olisi väistää ojaan ja katso koko ajan maahan. Puoskariruhtinas Massun kävellessä vastaa olisi naishenkilöiden soveliasta vetää hame korviinsa ja pyllistää häntä kohti (tämä on keisarillisen perheen nimenomainen toive).
Mikäli näitä vaatimuksia ei noudeta tullaan kylään lähettämään keisarillinen valvontakomissio, joka opettaa rahvasta keisarillisille tavoille.
Ankarin ja ylhäisin terveisin,
Helvetinkosken kuvernementin ritarihuoneen suurmestari ruhtinas A. Pölvästi
perjantai 22. helmikuuta 2008
Murheita Suun suvussa!
Neiti Ulrika Suu on kuulutettu avioliittoon erään nimeltä mainitsemattoman vintiön kanssa. Perheemme suree asiain tilaa suuresti, mutta koska tapahtunutta ei voida enää välttää, puretaan neiti Suun aiemmat avioliittoaikeet. Suun suku täten ilmoittaa lehdistöteitse - kuten suvun vanha perinne määrää - että Ulrikan ja hänen vanhempiensa välit ovat poikki viiden vuoden ajan epätoivotun avioliiton solmimisesta saakka.
Ulrikan äiti Ulla on toistaiseksi määrätty vuodelepoon. Enemmän kuin tyttärensä ratkaisua, Ulla suree suvun perinteen vaikutusta suvun jäsenten väleihin. Ulrika-tytär on äidille rakas, ja menetys on raskas. Mutta suvun ikiaikaista sääntöä ei voi sen arvostetuinkaan jäsen pyörtää!
Suun suku toivottaa Ulrikalle onnea valitsemallaan tiellä ja toivoo kaikille osapuolille voimia kestää tämän skandaalin.
Rouva Suun sanelusta kirjoittanut
Alma E. Sisäkkö, sisäkkö
PS. Herra Suun terveiset: JA MINÄHÄN RUUVAAN SEN HULTTION PÄÄN SEN HARTEILTA KUN VASTAAN TUUN!
Ulrikan äiti Ulla on toistaiseksi määrätty vuodelepoon. Enemmän kuin tyttärensä ratkaisua, Ulla suree suvun perinteen vaikutusta suvun jäsenten väleihin. Ulrika-tytär on äidille rakas, ja menetys on raskas. Mutta suvun ikiaikaista sääntöä ei voi sen arvostetuinkaan jäsen pyörtää!
Suun suku toivottaa Ulrikalle onnea valitsemallaan tiellä ja toivoo kaikille osapuolille voimia kestää tämän skandaalin.
Rouva Suun sanelusta kirjoittanut
Alma E. Sisäkkö, sisäkkö
PS. Herra Suun terveiset: JA MINÄHÄN RUUVAAN SEN HULTTION PÄÄN SEN HARTEILTA KUN VASTAAN TUUN!
Mielipalsta
Missikisojen johdosta
Minua on arvosteltu tällä palstalla ikävään sävyyn. Rouva Hetula Hirviö on tuonut työläistaustani esille negatiivisena piirteenä ja lisäksi hän arvostelee sivutointani kabareetanssijana. Samaan haksahtaa päätoimittaja Majlis Toukokerttunen, joka toivoo minulle parempaa tulevaisuutta jonka voisin hänen mukaansa saavuttaa missikilpailun kautta.
Minusta on ikävää, että lehden palstoilla pyritään tietämään mikä olisi parasta minulle. Kabareemme on leikkimielinen tanssiesitys, jossa kylläkin esiinnytään vartalonmyötäisessä vaatetuksessa. Kyse ei ole mistään seksitanssista. Lisäksi pidän kovasti työstäni kabaree-esiintyjänä enkä aio luopua siitä vaikka voittaisin kansallisen missikilpailun. Yleisempi kysymys taas koskee työläistaustaani. Kuten neiti Toukokerttunen huomauttaakin, kisan säännöt sallivat kaikkien sopivanikäisten neitojen osallistuvan. Siihen ei kenelläkään pitäisi olla mitään sanottavaa, ja omasta puolestani en voi kuin välittää syvän paheksuntani tällaiseen tarpeettomaan erontekoon kilpailijoiden välillä.
terveisin
Klaara Povi
ompelijatar, tanssija ja missikandidaatti numero 1
Älkää unohtako hektikoita!
Lovikäärmeen yksinkertainen kansa on unohtanut hektikkokysymyksen heti kun heille on esitelty kauniita naisia. Saanen muistuttaa, että hektikoiden palkka ei ole edelleenkään noussut, pikemminkin laskenut. Samaten hektikoiden työttömyysaste seudulla on ampaissut pilviin, kun jotkut vanhat despootit ovat ottaneet asiakseen irtisanoa hektikoita joukoittain. Kehotankin, hyvät kanssahektikot, teitä panemaan vielä kovan kovaa vasten! Meitä ei kyykytetä, työttömyyttä ei suvaita, ilmaista rahaa ei oteta ja palkankorotukset on hoidettava kuntoon! Emme tingi 3500 loven alkupalkkavaatimuksesta, ja vaadimme viisi vuotta työelämässä olleille hektikoille 5500 loven palkkaa kaikkine lisineen. Kulmakunnan hektikot, yhdistykää!
Ääneni menee muuten neidolle numero kuusi. Ihana ja Kaskaan maan ruhtinaiden suosiossa.
nimim. Vainottu hektikko
Minua on arvosteltu tällä palstalla ikävään sävyyn. Rouva Hetula Hirviö on tuonut työläistaustani esille negatiivisena piirteenä ja lisäksi hän arvostelee sivutointani kabareetanssijana. Samaan haksahtaa päätoimittaja Majlis Toukokerttunen, joka toivoo minulle parempaa tulevaisuutta jonka voisin hänen mukaansa saavuttaa missikilpailun kautta.
Minusta on ikävää, että lehden palstoilla pyritään tietämään mikä olisi parasta minulle. Kabareemme on leikkimielinen tanssiesitys, jossa kylläkin esiinnytään vartalonmyötäisessä vaatetuksessa. Kyse ei ole mistään seksitanssista. Lisäksi pidän kovasti työstäni kabaree-esiintyjänä enkä aio luopua siitä vaikka voittaisin kansallisen missikilpailun. Yleisempi kysymys taas koskee työläistaustaani. Kuten neiti Toukokerttunen huomauttaakin, kisan säännöt sallivat kaikkien sopivanikäisten neitojen osallistuvan. Siihen ei kenelläkään pitäisi olla mitään sanottavaa, ja omasta puolestani en voi kuin välittää syvän paheksuntani tällaiseen tarpeettomaan erontekoon kilpailijoiden välillä.
terveisin
Klaara Povi
ompelijatar, tanssija ja missikandidaatti numero 1
Älkää unohtako hektikoita!
Lovikäärmeen yksinkertainen kansa on unohtanut hektikkokysymyksen heti kun heille on esitelty kauniita naisia. Saanen muistuttaa, että hektikoiden palkka ei ole edelleenkään noussut, pikemminkin laskenut. Samaten hektikoiden työttömyysaste seudulla on ampaissut pilviin, kun jotkut vanhat despootit ovat ottaneet asiakseen irtisanoa hektikoita joukoittain. Kehotankin, hyvät kanssahektikot, teitä panemaan vielä kovan kovaa vasten! Meitä ei kyykytetä, työttömyyttä ei suvaita, ilmaista rahaa ei oteta ja palkankorotukset on hoidettava kuntoon! Emme tingi 3500 loven alkupalkkavaatimuksesta, ja vaadimme viisi vuotta työelämässä olleille hektikoille 5500 loven palkkaa kaikkine lisineen. Kulmakunnan hektikot, yhdistykää!
Ääneni menee muuten neidolle numero kuusi. Ihana ja Kaskaan maan ruhtinaiden suosiossa.
nimim. Vainottu hektikko
torstai 21. helmikuuta 2008
Seurakuntauutiset
Kylämme uusi lehti on saavuttanut suuren suosion ja ilolla olen voinut katsoa sitä jaettavan jokaiseen kylän talouteen. Näin ollen olemme seurakuntaneuvostossa päättäneet alkaa julkaista seurakuntauutiset lehdessä. Olemme toki tietoisia, että lehteä jaetaan myös toisiin kirkkokuntiin kuuluuviin talouksiin, mutta näin toivomme heidänkin saavan tietoa meidän seurakuntamme tapahtumista, ja kenties jopa kiinnostuvan siitä.
Kristuksen rauhaisin terveisin, Rovasti Lesta
Uutiset
Ehtoollisjumalanpalvelus sunnuntaisin klo. 11 Lovikäärmeen katedraalissa
Ehtoollisjumalanpalvelus sunnuntaisin klo 14 Ureanmutkan kappelissa
Seurakuntaneuvosto kokoontuu lauantaisin klo 8 Iso-Pappilassa
Pyhäkoulu tiistaisin ja torstaisin klo 18.15 Katedraalissa
Seurakunnan kuoroharjoitukset maanantaisin ja tiistaisin klo 18.00 Katedraalissa
Avioliittoon kuulutetaan:
1. Kerran:
Ulrika Elisabet Suu ja ammattihulttio Aleksanteri Julius Sivako, Lovikäärmeen seurakunnasta
2. Kerran:
Akustiina Hilpe Pyllyn seurakunnasta ja vapaaherra Heimo-Weli Oskar Naksuli, Lovikäärmeen seurakunnasta
Hannele Sinerväntytär ja talollinen Osku-Wille Koivunen, Lovikäärmeen seurakunnasta
3. Kerran:
Sinikki Lemmikintytär ja koneenhoitaja Petteri Hara, Urean mutkan kappeliseurakunta
Poisnukkuneet:
Lähetti, Örjan Örmälä, 17v, Lovikäärmeen kylä (kuoli sydänkohtaukseen)
Kastetut:
Kapriella ja Kastori Mulleroosi, Urean mutkan kappeliseurakunnasta
Kristuksen rauhaisin terveisin, Rovasti Lesta
Uutiset
Ehtoollisjumalanpalvelus sunnuntaisin klo. 11 Lovikäärmeen katedraalissa
Ehtoollisjumalanpalvelus sunnuntaisin klo 14 Ureanmutkan kappelissa
Seurakuntaneuvosto kokoontuu lauantaisin klo 8 Iso-Pappilassa
Pyhäkoulu tiistaisin ja torstaisin klo 18.15 Katedraalissa
Seurakunnan kuoroharjoitukset maanantaisin ja tiistaisin klo 18.00 Katedraalissa
Avioliittoon kuulutetaan:
1. Kerran:
Ulrika Elisabet Suu ja ammattihulttio Aleksanteri Julius Sivako, Lovikäärmeen seurakunnasta
2. Kerran:
Akustiina Hilpe Pyllyn seurakunnasta ja vapaaherra Heimo-Weli Oskar Naksuli, Lovikäärmeen seurakunnasta
Hannele Sinerväntytär ja talollinen Osku-Wille Koivunen, Lovikäärmeen seurakunnasta
3. Kerran:
Sinikki Lemmikintytär ja koneenhoitaja Petteri Hara, Urean mutkan kappeliseurakunta
Poisnukkuneet:
Lähetti, Örjan Örmälä, 17v, Lovikäärmeen kylä (kuoli sydänkohtaukseen)
Kastetut:
Kapriella ja Kastori Mulleroosi, Urean mutkan kappeliseurakunnasta
Mielipalsta: Nuorisomme tila
Olen viime aikoina kauhistellut kylämme nuorison toimintaa. Kylämme nuoret miehet tunnetusti kokoontuvat suuriksi joukkioiksi ja ajelevat kovaäänisesti pitkin pitäjiä. Eilenkin aivan rauhallisesti pihanpientareella poimin puolukoita niin ojaan piti hypätä kun niin lujaa ajatettiin hevosilla ohi. Oli niitä ainakin kahdet kymmenet kärryt siinä ja lauloivat niitä riettaita laulujaan. Etummaisena näin ne kylän suurimman hurpaleet ne Sivakon, Naksulin ja Jemmarin pojat. Kauhukseni huomasin myös, että tähän hulttiosakkiin oli liittynyt Kyttaperkan Hanzinkin, jota niin hyväksikäytöksiseksi pojaksi ensi luulin. Siinä sen näkee, että Jumala ei anna kummallakin kädellä. Komeutta sille pojalle on kyllä siunattu, mutta niin rumia teköö. Tämän tahdoin tehdä tiettäväksi ettei kukaan kylän naimaikäisen tyttären vanhemmat vaan antaisi tytärtään sille käärmeen sikiölle puolisoksi.
Sieltä ojasta sitten poikia toruin niin joku sieltä huusi minulle, että: "Tuki turpas ämmä ku naamaski on rumempi ku sateen raiskaama hevosen paska". Tällaista kieltä nämä meidän kylän pojat käyttävät! Ja puukkojaki kantoivat kaikki. Olivat kuulossa tulosta Pyllystä tappelemasta. Kyllähän nuo herraspojat aina ovat hevosillaan kovaa ajaneet, mutta ku siellä oli joukossa ainakin Jemmarin renki Perttu-Erikki, Puuvillatehtaan tallimies Mustikkakorven Peku ja muuta ihan tavallista työväestöä, jotka isäntiensä hevosilla ajelivat. Ajelivat niin kovaa, että minunkin päälleni pikkukiviä lenteli. Ja lauloivat niitä rivoja laulujansa taas. Niitä lauluja, joissa vaan riiataan tyttöjä ja tapellaan. Sitä kauheintakin lauloivat, jossa tyttöjen kanssa tallin lattialla ollaan.
Eniten minua tässä järkyttää Nimimies Palkion tapa sallia tällainen ajatelu ja laulaminen. Vielä puolen yön jälkeen kuului melu Flänkkilän kalliolta. Lähetin meidän piian sinne katsomaan ketä siellä oikeen jyskäsi. Kuulemma oli Ulrika Suu ja se Naksulin Heidi-Weerakin siellä tanssimassa näiden kriminaalien kanssa. Siellä juotiin viinaksia ja tapeltiin puukkojen kanssa. Naksulin perheestä nyt voin uskoa mitä hyvänsä, mutta minua kyllä ihmetyttää miten Maisteri Suu antaa tyttärensä riiata moista pääjunkkaria ja vielä sallii tyttärensä juosta pitkin maita yökaudet. Onneksi meidän Venla ei moisiin mene. Venla vielä kertoi, että monet kylän tytöt päästävät poikia öisin aittaan! Onneksi ei meillä sellaisia poikia aitoissa juokse. Ei sitä yhtään ihmettele, että äpärien määrä lisäänty kun päästetään tuollaisia poikia öisin aittoihin!
Sen minä kyllä sanon, että nyt on nimismies Palkion saatava nämä puukkojunkkarit aisoihin! Nimismiehen on lopetettava tämä toiminta just tykkänään. Eikö tarpeeksi pelottavaa ole jo, että se Jemmarin Bobi huutelee nimismiehen nähdessään: "Tappaasin ton vallesmannin jos sillä olis komia vaimo, jonka vois sitten naida."
Kuulutan nyt kaikkia kylän sivistyneitä ihmisiä vaatimaan nimismieheltä näiden nuorten miesten kuriinlaittamista sekä kaikkia Jumalaa kunnioittavia vanhempia olemaan päästämättä tyttäriään nukkumaan aittoihin!
Nim. Syvästi huolestunut Hetula Hirviö, yhden naimaikäisen tyttären äiti
Sieltä ojasta sitten poikia toruin niin joku sieltä huusi minulle, että: "Tuki turpas ämmä ku naamaski on rumempi ku sateen raiskaama hevosen paska". Tällaista kieltä nämä meidän kylän pojat käyttävät! Ja puukkojaki kantoivat kaikki. Olivat kuulossa tulosta Pyllystä tappelemasta. Kyllähän nuo herraspojat aina ovat hevosillaan kovaa ajaneet, mutta ku siellä oli joukossa ainakin Jemmarin renki Perttu-Erikki, Puuvillatehtaan tallimies Mustikkakorven Peku ja muuta ihan tavallista työväestöä, jotka isäntiensä hevosilla ajelivat. Ajelivat niin kovaa, että minunkin päälleni pikkukiviä lenteli. Ja lauloivat niitä rivoja laulujansa taas. Niitä lauluja, joissa vaan riiataan tyttöjä ja tapellaan. Sitä kauheintakin lauloivat, jossa tyttöjen kanssa tallin lattialla ollaan.
Eniten minua tässä järkyttää Nimimies Palkion tapa sallia tällainen ajatelu ja laulaminen. Vielä puolen yön jälkeen kuului melu Flänkkilän kalliolta. Lähetin meidän piian sinne katsomaan ketä siellä oikeen jyskäsi. Kuulemma oli Ulrika Suu ja se Naksulin Heidi-Weerakin siellä tanssimassa näiden kriminaalien kanssa. Siellä juotiin viinaksia ja tapeltiin puukkojen kanssa. Naksulin perheestä nyt voin uskoa mitä hyvänsä, mutta minua kyllä ihmetyttää miten Maisteri Suu antaa tyttärensä riiata moista pääjunkkaria ja vielä sallii tyttärensä juosta pitkin maita yökaudet. Onneksi meidän Venla ei moisiin mene. Venla vielä kertoi, että monet kylän tytöt päästävät poikia öisin aittaan! Onneksi ei meillä sellaisia poikia aitoissa juokse. Ei sitä yhtään ihmettele, että äpärien määrä lisäänty kun päästetään tuollaisia poikia öisin aittoihin!
Sen minä kyllä sanon, että nyt on nimismies Palkion saatava nämä puukkojunkkarit aisoihin! Nimismiehen on lopetettava tämä toiminta just tykkänään. Eikö tarpeeksi pelottavaa ole jo, että se Jemmarin Bobi huutelee nimismiehen nähdessään: "Tappaasin ton vallesmannin jos sillä olis komia vaimo, jonka vois sitten naida."
Kuulutan nyt kaikkia kylän sivistyneitä ihmisiä vaatimaan nimismieheltä näiden nuorten miesten kuriinlaittamista sekä kaikkia Jumalaa kunnioittavia vanhempia olemaan päästämättä tyttäriään nukkumaan aittoihin!
Nim. Syvästi huolestunut Hetula Hirviö, yhden naimaikäisen tyttären äiti
Mielipalsta
Vastine leskirouva Hirviölle
Tervehdys ahkeralle lukijapalstamme kirjoittajalle rouva Hetula Hirviölle!
Rouva Hirviöllä on huomautettavaa miss Lovikäärme -kisan ehdokasasettelusta. Kisan sääntöjen nojalla neiti Akustiina Hilpeen siirtäminen pois kymmenen ehdokkaan joukosta on mahdotonta. Neiti Hilpe ei ole kihloissa Heimo-Weli Naksulin tai kenenkään muunkaan kanssa, joten kyse on korkeintaan kahden nuoren ihmisen epävirallisesta suhteesta. Tätä eivät kisan säännöt kiellä. Täten myös neiti Hilpeen sidonnaisuus vapaaherratar Naksuliin on kyseenalainen. Näin pienellä paikkakunnalla on tyystin mahdotonta väittää sitä, että kilpailijat ja tuomarit tuntevat toisensa.
Mitä tulee Klaara Poven osallistumiseen, leskirouva Hirviö ei ilmeisesti ole tutustunut kauneuskilpailun uusittuun säännöstöön. Kun rouva Hirviö kävi nuorena pokkaamassa jumbosijan tuonaikaisesta kauneuskisasta, säännöt estivät tavallisten tyttöjen osallistumisen. Nykyisin kilpailu on avoin kaikille - mikä onkin hyvä, kun muistelee nuoren Hetula Säkkipölön esiintymistä kauneuskilpailussa yli neljäkymmentä vuotta sitten. Kauniita tai edes mukiinmeneviä ehdokkaita pääsee kisaan enemmän.
Neiti Poven eroottinen tanssijanura saa tuomariston ja kisan järjestäjät vain kohauttamaan olkapäitään ja sanomaan, että tämä on tätä päivää. Toivomme, että neiti Poven mahdollinen menestys kilpailussa antaa hänellekin väylän rakentavamman ajanvieton piiriin ja ehkä jopa säädylliseen avioliittoon.
ystävällisin terveisin
Miss Lovikäärme -kisan järjestäjien puolesta
Majlis Toukokerttunen
Tervehdys ahkeralle lukijapalstamme kirjoittajalle rouva Hetula Hirviölle!
Rouva Hirviöllä on huomautettavaa miss Lovikäärme -kisan ehdokasasettelusta. Kisan sääntöjen nojalla neiti Akustiina Hilpeen siirtäminen pois kymmenen ehdokkaan joukosta on mahdotonta. Neiti Hilpe ei ole kihloissa Heimo-Weli Naksulin tai kenenkään muunkaan kanssa, joten kyse on korkeintaan kahden nuoren ihmisen epävirallisesta suhteesta. Tätä eivät kisan säännöt kiellä. Täten myös neiti Hilpeen sidonnaisuus vapaaherratar Naksuliin on kyseenalainen. Näin pienellä paikkakunnalla on tyystin mahdotonta väittää sitä, että kilpailijat ja tuomarit tuntevat toisensa.
Mitä tulee Klaara Poven osallistumiseen, leskirouva Hirviö ei ilmeisesti ole tutustunut kauneuskilpailun uusittuun säännöstöön. Kun rouva Hirviö kävi nuorena pokkaamassa jumbosijan tuonaikaisesta kauneuskisasta, säännöt estivät tavallisten tyttöjen osallistumisen. Nykyisin kilpailu on avoin kaikille - mikä onkin hyvä, kun muistelee nuoren Hetula Säkkipölön esiintymistä kauneuskilpailussa yli neljäkymmentä vuotta sitten. Kauniita tai edes mukiinmeneviä ehdokkaita pääsee kisaan enemmän.
Neiti Poven eroottinen tanssijanura saa tuomariston ja kisan järjestäjät vain kohauttamaan olkapäitään ja sanomaan, että tämä on tätä päivää. Toivomme, että neiti Poven mahdollinen menestys kilpailussa antaa hänellekin väylän rakentavamman ajanvieton piiriin ja ehkä jopa säädylliseen avioliittoon.
ystävällisin terveisin
Miss Lovikäärme -kisan järjestäjien puolesta
Majlis Toukokerttunen
Mielipalsta
Missikisojen moraalisesta tasosta!
Kauhulla luin kuinka tuomaristoon on hyväksytty vapaaherratar Naksuli vaikka kaikki tietävät kilpailija Akustiina Hilpeen aikovan avioliittoon hänen hulttiopoikansa vapaaherra Heimo-Weli Naksulin kanssa. Kehotan kaikkia boikotoimaan kilpailua ja neiti Akustiinaa vetäytymään kilpailusta. Tosin epäilen neiti Hilpeen toimivan näin, koska tiedämmehän hänen kihlautuneen tunnetun rikollisen ja hulttion kanssa. Ehkä olisi parempi jos hänet poistettaisiin kilpailusta. Emmehän halua kaunista kotikyläämme edustavan moraalisesti näin arveluttavan henkilön.
Toinen järkyttävä seikka oli ollut tuomariston päätös hyväksyä Klaara Povi mukaan kilpailuun. Klaara Povi on työvänluokkaista syntyperää ja perinteisesti tähän kilpailuun on hyväksytty ainoastaan porvaris- ja aatelissyntyisiä neitoja. Lisäksi Povi on tunnettu rappiollisesta tanssiesityksestään, jota voisi jopa kuvailla seksitanssiksi.
Nim. Järkyttynyt Hetula Hirviö
Kauhulla luin kuinka tuomaristoon on hyväksytty vapaaherratar Naksuli vaikka kaikki tietävät kilpailija Akustiina Hilpeen aikovan avioliittoon hänen hulttiopoikansa vapaaherra Heimo-Weli Naksulin kanssa. Kehotan kaikkia boikotoimaan kilpailua ja neiti Akustiinaa vetäytymään kilpailusta. Tosin epäilen neiti Hilpeen toimivan näin, koska tiedämmehän hänen kihlautuneen tunnetun rikollisen ja hulttion kanssa. Ehkä olisi parempi jos hänet poistettaisiin kilpailusta. Emmehän halua kaunista kotikyläämme edustavan moraalisesti näin arveluttavan henkilön.
Toinen järkyttävä seikka oli ollut tuomariston päätös hyväksyä Klaara Povi mukaan kilpailuun. Klaara Povi on työvänluokkaista syntyperää ja perinteisesti tähän kilpailuun on hyväksytty ainoastaan porvaris- ja aatelissyntyisiä neitoja. Lisäksi Povi on tunnettu rappiollisesta tanssiesityksestään, jota voisi jopa kuvailla seksitanssiksi.
Nim. Järkyttynyt Hetula Hirviö
Lovikäärmeen missikandidaatit
Nyt, hyvät lukijat, on aika äänestää suosikkianne. Jättäkää äänenne ja mahdollinen kommenttinne lehtemme kommentti-osioon, jonka löydätte näppärästi tämän jutun alta “kommentit” -kohdasta. Muistakaa mainita ehdokkaan numero. Lovikäärmeen kylän sanomat pyytää aktiivisuuttanne, hyvät lukijat, jotta tuomariston lisäksi kansa pääsisi valitsemaan kylän kauneuskuningattaren. Tuomaristoon on nimetty seuraavat henkilöt: Majlis Toukokerttunen, päätoimittaja; Adelheida Naksuli, kapakoitsija; A. Massu, puoskari ja Hyvä Neiti Seppä, seppä.
Kuvissamme missikandidaatit poseeraavat juhla-asuissaan.
1. Klaara Povi
21-vuotias Klaara on kuuluu Lovikäärmeen työläiskermaan – hän on kaunis nuori ompelijatar, joka on kiinnostunut esiintymisestä ja näyttelemisestä. Hän esiintyykin iltatyönään kiertävässä kabareessa, joka on muodostunut yleisön suosikiksi tienoon kuppiloissa. Klaara kertoo odottavansa miss Lovikäärme -kisoilta erityisesti esiintymiskokemusta, yhteyksiä erilaisiin ihmisiin ja uimapukukierrosta.
2. Kamomilla Kaudel
Taiteista kiinnostunut 20-vuotias Kamomilla on saapunut Lovikäärmeeseen meren takaa, Veestistä. Hän on syntyjään kallinnalainen ja on tullut Piisaminmolon maineikkaaseen veistokouluun opiskelemaan kuvanveistäjäksi. Miss Lovikäärme -kisa antoi Kamomillalle tilaisuuden tienata hieman rahaa opiskeluja varten ja tutustua muihinkin lovikäärmeeläisiin kuin vain koulutovereihinsa, jotka hekin ovat usein toisilta tienoilta tulleita.
3. Sirkka-Leena Aitomaa
Sirkka-Leena on missikisamme nuorimmainen. Hän täyttää pian 18 vuotta. Sirkka-Leena on käynyt Lovikäärmeen kansakoulun ja on sen jälkeen opiskellut kotona nuorten naisten tarvitsemia taitoja, kuten nuotinlukua, lusikkaleipien tekoa, pienten sisarusten hoivaamista ja reunapitsien kiinnittämistä ikkunaverhoihin. Hän nauttii kovasti kotitöistä ja viettää mielellään aikaa vesivärimaalauksen parissa. Hänen motivaationsa osallistua miss Lovikäärme -kisaan on ujouden voittaminen.
4. Liina Vanhoove
Liina puolestaan on kisamme vanhin, jo 24-vuotias. Liina odottelee jo Lovikäärmeen harrastelijateatterin seuraavan näytelmän ensi-iltaa: hänen tehtävänsä on näet esittää Ooppelia Wilkku Sakenpään näytelmässä Helmat. Liina haaveileekin joskus toimivansa ammattinäyttelijänä, mutta tietää kyllä, että tie on pitkä ja vaivalloinen. Liina päätti osallistua missikisaan huvin vuoksi ja esiintymisen ilosta mutta pyrkii myös kartuttamaan matkakassaansa, jotta voisi lähteä kokeilemaan näyttelemistä valtakunnan suurilla näyttämöillä.
5. Akustiina Hilpe
Akustiina kuuluu erääseen Lovikäärmeen merkittävimmistä sivistyssuvuista. Hän joutuu valitettavasti asumaan Pyllyn pitäjän puolella, mutta kulkee mielellään tienoon kauneuskipailuissa. 21-vuotias Akustiina onkin kuulu kauneudestaan, voittanut useita palkintoja ja vetää puoleensa niin taiteilijoita kuin kosijoitakin. Hän kertoo kauneuskilpailujen olevan hänelle rakas harrastus, jota hän aikoo jatkaa avioitumiseen asti, ei kuitenkaan enää kovin pitkään, neito huomauttaa pilke silmäkulmassaan.
6. Helle Selmakkala
18-vuotias Helle harrastaa taiteilijoille poseeraamista ja kerrotaankin, että tämän tytön muotokuvia on myyty pitkin Ehtoroovaa, hän esiintyy muunmuassa kuningas Lutovikin neitolinnan kauneusgalleriassa. Osallistumalla Lovikäärmeen missikisaan Helle tahtoo saada elämänkokemusta ja tavoittaa uusia taitelijoita, jotka voisivat ikuistaa hänen kauneutensa. Hänellä on tavoitteena saada seuraavan kolmen vuoden sisällä kasvonsa useimpiin ehtoroovalaisiin kauneuskokoelmiin.
7. Vanni Meisselson
Kuuluisan lovikäärmeeläisen säveltäjä Feeliks Meisselsonin 22-vuotias sisar Vanni harrastaa musiikkia ja säveltämistäkin, mikä ei olekaan naisille ihan tavallista, ja aikoo elämässään astella samoja polkuja kuin veljensä. Miss Lovikäärme -kisaan Vanni halusi lähteä ujon ystävättärensä Sirkka-Leenan tueksi, ja on hieman hämmentynyt päästyään finaaliin. Vanni haluaa kuitenkin katsoa miten tässä vielä käy.
8. Onelma Lehtomaa
19-vuotias Onelma on tilallisen tytär, joka on koko elämänsä asunut Lovikäärmeen reunamilla. Hän sai päähänpiston nousta lavalle Loiventavan maamiesmarkkinoilla missikilpailun toisessa osakilpailussa ja se olikin menestyksekäs päähänpisto. Onelma pitää kovasti eläimistä ja harrastaa yrttipuutarhan pitämistä. Hän on myös kiinnostunut kasveista ja yrittääkin opiskella kovasti kukkaissukuja.
9. Jenni Vahtera
Jenni, 22-vuotias laulun taitaja, on tullut Lovikäärmeeseen esiintymään konserttitalolle. Hänet on kiinnitetty keväisiin operettinäytäntöihin. Hän on nuoresta iästään huolimatta tottunut suurkaupunkien vilinään, ja päätti osallistua Miss Lovikäärme -kisaan, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Jenni on pitänyt kovasti lovikäärmeeläisestä yleisöstä, ja haluaa olla sen kanssa tekemisissä muuallakin kuin konserttilavalla. Jenni pitää Miss Lovikäärme -kisaa myös hyvänä keinona tutustua mukaviin kyläläisiin.
10. Pauliina Poskela
Pitkänhuiskea 19-vuotias Pauliina on syntynyt ja kasvanut Lovikäärmeessä rikkaan kauppias Poskelan ainoana tyttärenä. Hän aikoo tulevaisuudessa panostaa opintoihin neitoaikaopistossa, mutta viettää parhaillaan välivuotta opinnoissaan, koska vanhemmat haluavat Pauliinan saavan kansainvälisen kasvatuksen. Pauliina oli juuri Lovikäärmeessä käymässä missikisojen aikaan, ja halusi osallistua niihin nähdäkseen vähän suuren maailman menoa tässä rauhaisassa kolkassa.
Kuvissamme missikandidaatit poseeraavat juhla-asuissaan.
1. Klaara Povi21-vuotias Klaara on kuuluu Lovikäärmeen työläiskermaan – hän on kaunis nuori ompelijatar, joka on kiinnostunut esiintymisestä ja näyttelemisestä. Hän esiintyykin iltatyönään kiertävässä kabareessa, joka on muodostunut yleisön suosikiksi tienoon kuppiloissa. Klaara kertoo odottavansa miss Lovikäärme -kisoilta erityisesti esiintymiskokemusta, yhteyksiä erilaisiin ihmisiin ja uimapukukierrosta.
2. Kamomilla Kaudel
Taiteista kiinnostunut 20-vuotias Kamomilla on saapunut Lovikäärmeeseen meren takaa, Veestistä. Hän on syntyjään kallinnalainen ja on tullut Piisaminmolon maineikkaaseen veistokouluun opiskelemaan kuvanveistäjäksi. Miss Lovikäärme -kisa antoi Kamomillalle tilaisuuden tienata hieman rahaa opiskeluja varten ja tutustua muihinkin lovikäärmeeläisiin kuin vain koulutovereihinsa, jotka hekin ovat usein toisilta tienoilta tulleita.
3. Sirkka-Leena AitomaaSirkka-Leena on missikisamme nuorimmainen. Hän täyttää pian 18 vuotta. Sirkka-Leena on käynyt Lovikäärmeen kansakoulun ja on sen jälkeen opiskellut kotona nuorten naisten tarvitsemia taitoja, kuten nuotinlukua, lusikkaleipien tekoa, pienten sisarusten hoivaamista ja reunapitsien kiinnittämistä ikkunaverhoihin. Hän nauttii kovasti kotitöistä ja viettää mielellään aikaa vesivärimaalauksen parissa. Hänen motivaationsa osallistua miss Lovikäärme -kisaan on ujouden voittaminen.
4. Liina Vanhoove
Liina puolestaan on kisamme vanhin, jo 24-vuotias. Liina odottelee jo Lovikäärmeen harrastelijateatterin seuraavan näytelmän ensi-iltaa: hänen tehtävänsä on näet esittää Ooppelia Wilkku Sakenpään näytelmässä Helmat. Liina haaveileekin joskus toimivansa ammattinäyttelijänä, mutta tietää kyllä, että tie on pitkä ja vaivalloinen. Liina päätti osallistua missikisaan huvin vuoksi ja esiintymisen ilosta mutta pyrkii myös kartuttamaan matkakassaansa, jotta voisi lähteä kokeilemaan näyttelemistä valtakunnan suurilla näyttämöillä.
5. Akustiina HilpeAkustiina kuuluu erääseen Lovikäärmeen merkittävimmistä sivistyssuvuista. Hän joutuu valitettavasti asumaan Pyllyn pitäjän puolella, mutta kulkee mielellään tienoon kauneuskipailuissa. 21-vuotias Akustiina onkin kuulu kauneudestaan, voittanut useita palkintoja ja vetää puoleensa niin taiteilijoita kuin kosijoitakin. Hän kertoo kauneuskilpailujen olevan hänelle rakas harrastus, jota hän aikoo jatkaa avioitumiseen asti, ei kuitenkaan enää kovin pitkään, neito huomauttaa pilke silmäkulmassaan.
6. Helle Selmakkala
18-vuotias Helle harrastaa taiteilijoille poseeraamista ja kerrotaankin, että tämän tytön muotokuvia on myyty pitkin Ehtoroovaa, hän esiintyy muunmuassa kuningas Lutovikin neitolinnan kauneusgalleriassa. Osallistumalla Lovikäärmeen missikisaan Helle tahtoo saada elämänkokemusta ja tavoittaa uusia taitelijoita, jotka voisivat ikuistaa hänen kauneutensa. Hänellä on tavoitteena saada seuraavan kolmen vuoden sisällä kasvonsa useimpiin ehtoroovalaisiin kauneuskokoelmiin.
7. Vanni MeisselsonKuuluisan lovikäärmeeläisen säveltäjä Feeliks Meisselsonin 22-vuotias sisar Vanni harrastaa musiikkia ja säveltämistäkin, mikä ei olekaan naisille ihan tavallista, ja aikoo elämässään astella samoja polkuja kuin veljensä. Miss Lovikäärme -kisaan Vanni halusi lähteä ujon ystävättärensä Sirkka-Leenan tueksi, ja on hieman hämmentynyt päästyään finaaliin. Vanni haluaa kuitenkin katsoa miten tässä vielä käy.
8. Onelma Lehtomaa19-vuotias Onelma on tilallisen tytär, joka on koko elämänsä asunut Lovikäärmeen reunamilla. Hän sai päähänpiston nousta lavalle Loiventavan maamiesmarkkinoilla missikilpailun toisessa osakilpailussa ja se olikin menestyksekäs päähänpisto. Onelma pitää kovasti eläimistä ja harrastaa yrttipuutarhan pitämistä. Hän on myös kiinnostunut kasveista ja yrittääkin opiskella kovasti kukkaissukuja.
9. Jenni VahteraJenni, 22-vuotias laulun taitaja, on tullut Lovikäärmeeseen esiintymään konserttitalolle. Hänet on kiinnitetty keväisiin operettinäytäntöihin. Hän on nuoresta iästään huolimatta tottunut suurkaupunkien vilinään, ja päätti osallistua Miss Lovikäärme -kisaan, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Jenni on pitänyt kovasti lovikäärmeeläisestä yleisöstä, ja haluaa olla sen kanssa tekemisissä muuallakin kuin konserttilavalla. Jenni pitää Miss Lovikäärme -kisaa myös hyvänä keinona tutustua mukaviin kyläläisiin.
10. Pauliina Poskela
Pitkänhuiskea 19-vuotias Pauliina on syntynyt ja kasvanut Lovikäärmeessä rikkaan kauppias Poskelan ainoana tyttärenä. Hän aikoo tulevaisuudessa panostaa opintoihin neitoaikaopistossa, mutta viettää parhaillaan välivuotta opinnoissaan, koska vanhemmat haluavat Pauliinan saavan kansainvälisen kasvatuksen. Pauliina oli juuri Lovikäärmeessä käymässä missikisojen aikaan, ja halusi osallistua niihin nähdäkseen vähän suuren maailman menoa tässä rauhaisassa kolkassa.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Lovikäärmeen aaveita II: Karmea Neiti Karmiina
Lovikäärmeen aaveista kertovassa sarjassamme on vuorossa Karmea Neiti Karmiina. Hänet tunnettiin elämänsä aikana Ureansaaren tyttökoulun johtajattarena, nimellä Neiti Karmiina Jäpyäläinen. Hän oli kotoisin Jäpyältä.
Neiti Karmiinan tausta
Neiti Karmiina saapui Lovikäärmeeseen johtamaan tyttökoulua päivälleen sata vuotta sitten. Tehtävään hänet kutsui silloinen kuningatar Pullariikka Ellinoora - noina aikoina kuningattaret nimittivät tärkeiden koulujen johtajat, joilla sitten oli suuri alueellinen vastuu ja täysi vastuu henkilökunnan ja oppilaiden valitsemisesta. Tehtävä ei siis suinkaan ollut vähäpätöinen, etenkin kun silloisen Suur-Lovikäärmeen kouluunottoalue oli mittava, paikoin väkirikas, paikoin vähäväkinen. Saman vuoden syksynä Ureansaaren tyttökoulu avasi ovensa ja keräsi puoleensa silloisen kuningaskunnan merkittävimpiä naisia, joilla vaan oli kyky opettaa tyttöjä, ja hengen palo tehtävään.
Neiti Karmiina oli aikaisemmin toiminut Tuortsin Kuninkaallisen Akatemian tyttöluokan patinanopettajana Hukkaholmassa. Opettajantyö oli aina neiti Karmiinan sydäntä lähellä, ja johtavasta asemastaan huolimatta hän toimi tyttöjen alkeispatinan kurssien opettajana, koska hän halusi tutustua koulun jokaiseen oppilaaseen. Oppilaat ovat muistaneet neiti Karmiinan ankarana ja palavasieluisena naisasian kannattajana, mutta toisaalta humaanina, järkevänä ja oikeudenmukaisena opettajana. Neiti Karmiina on olennaisessa osassa naisasialiikkeemme historiassa. Hän itse eteni papin ainoasta tyttärestä sopivankokoisen perinnön avulla ensiksi hovineidoksi Hukkaholman hoviin ja sieltä oppineisuutensa ansiosta juuri patinanopettajaksi.
Neiti Karmiinan elämän suuri erhe
Meillä täällä Lovikäärmeessä on komeiden hulttioaatelisten pitkä perinne, ja tähän perinteeseen oppineen neiti Karmiinankin elämä sotkeentui ja sen perinteen likavesissä se tahraantui. Neiti Karmiina näes rakastui Loiventavan kartanon toiseksi nuorimmaiseen vilperipoikaan, Jaakkima af Loivalaskuun. Tuolloin neiti Karmiina oli jo lähes neljänkymmenen, ja samoja ikiä oli naistenmiehenä jo parikymmentä vuotta mainetta niittänyt Jaakkima. Jaakkima-herra lienee nähnyt neiti Karmiinan elämänsä valloituksena, niin kosolti tarvittiin älyä, viehätysvoimaa, lirkuttelua, näyttelemistä ja antaumusta neiti Karmiinan sydämen voittamiseksi. Mutta niin kävi, että Jaakkima-herra itsekin rakastui vietellessään neiti Karmiinaa. Näiden rakastavaisten tarina kuitenkin loppui lyhyeen, kun Jaakkiman vanhemmat, kreivi ja kreivitär af Loivalasku saivat selville, että heidän poikansa on läheisissä tekemisissä itseellisen naisen kanssa.
Noina aikoina itseellisen naisen elämä ei missään nimessä ollut helppoa, jos se ei sitä ole tänäkään päivänä. Ehkä nykyajan nuorten naisten on vaikeata käsittää, että morsiamen itseellisyys oli liikaa sulhasen vanhemmille. Ja kun pariskunnan vapaamielisyys kaikissa asioissa tiedettiin, oltiin myös varmoja siitä, että neiti Karmiinan maine oli kertakaikkiaan mennyttä. Häntä vaadittiin eroamaan tehtävästään välittömästi ja muuttamaan noita-akkojen kanssa Urean alkulähteille.
Neiti Karmiinan traaginen loppu
Neiti Karmiina oli viisas ja valistunut henkilö, joka tiesi ettei voisi loppuelämäänsä viettää metsän siimeksessä hullujen eukkojen kanssa. Koska Jaakkima-herra ei halunnut ottaa neiti Karmiinaa morsiamekseen vanhempien vastustuksen uhallakin, pakkasi neiti Karmiina tavaransa ja varasi laivaliput Gargensiinaan, maapallon toiselle puolelle. Joku kostonhimoinen sai tästä vihiä, ja surmasi neiti Karmiinan vaunuihin Urean mutkan tiellä leikkaamalla tältä kaulasuonen auki.
Neiti Karmiina haudattiin Lovikäärmeeseen ja selkkauksesta huolimatta kuningatar Pullariikka Ellinoora määräsi suosikilleen kuninkaalliset, arvokkaat hautajaiset. Kuningatar tiesi miten tärkeä Ureansaaren tyttökoulu oli ollut neiti Karmiinalle ja arveli tämän haluavan maan poveen juuri Lovikäärmeeseen.
Ilmeisesti kuningatar erehtyi pahasti, koska neiti Karmiina ei kauaa viihtynyt haudan pimennossa,
vaan on jo yhdeksänkymmenenseitsemän vuoden ajan nuossut jokaisena uudenkuun yönä haudastaan ja palannut kulkemaan Urean mutkan tielle, joen rannoille ja jo hyljättyyn Urean saareen, jonka tyttökoulusta on jäljellä vain ruohottuneet rauniot (katso kuva). Jokainen tienoville uudenkuun yönä eksynyt kulkija kertoo Karmeasta Neiti Karmiinasta, joka on hiipinyt hänen perässään, pyrkinyt viekoittelemaan ja lähelle päästyään tainnuttanut uhrinsa. Alueelle on kadonnut muutamia henkilöitä, ja ne, jotka kertovat Karmean Neiti Karmiinan käyneen kimppuunsa, kärsivät ilmeisestä verenvähyydestä. Neiti Karmiina on siis tavattavissa tänäkin päivänä Urean rantapenkoilla tai kammottavalla Ureansaarella uudenkuun aikaan - vihjeeksi sille, joka haluaa häntä haastatella.
Miss Lovikäärme -kisaan voi ilmoittautua!
Lovikäärmeen raittiusseura julistaa ensimmäisen MISS LOVIKÄÄRME -kauneuskilpailun ilmoittautumisen alkaneeksi. Kauniit ja kelvolliset nuoret naiset voivat ottaa yhteyttä kisojen koordinaattori Aini Loimuposkeen, Raittiusseuran toimisto, Molonkuja 2A, huone 143.
Ensimmäinen osakilpailu pidetään Piisaminmolon juottolassa kuukauden kuluttua, toinen Loiventavan maamiesmarkkinoilla samana viikonloppuna. Viimeinen osakilpailu pidetään Lovikäärmeen keskustassa naistenmessujen yhteydessä. Sitten meillä jo onkin 10 finalistia, joiden joukosta tuomarit ja yleisö valitsevat mieleisensä.
Kilpailua sponsoroi Lovikäärmeen Kylän Sanomat, joka saa yksinoikeuden kaikkiin Miss Lovikäärme -juttuihin ja etenkin juoruihin. Kyläläiset ovat siis velvollisia ottamaan yhteyttä lehteemme aina kun joku missikandidaateista törttöilee, ja jos sattuvat muistamaan jotain vaivaannuttavaa missien lapsuudesta. Lehden lukijaäänestys vaikuttaa osaltaan missin valintaan, joten toivomme aktiivisuutta lukijoiltamme.
Missikisaa ovat olleet käynnistelemässä suuresta maailmasta Lovikäärmeeseen hiljan muuttaneet asukkaat, lehtemme päätoimittaja Majlis Toukokerttunen ja eläköitynyt valtakunnan missikeisari Keino Hakunen. Neiti Toukokerttunen on itse osallistunut missikisoihin Pääkaupungissa pari vuotta sitten ja tullut valituksi toiseksi perintöprinsessaksi Karibianrannan kaupunginosakilpailussa. Neiti Toukokerttunen pitää kokemusta eräänä elämänsä parhaimmista ja toivoo, että mahdollisimman monet nuoret lovikäärmeeläisneidot osallistuisivat. "On tämä hyödyllistä harjoittelua nykynaisen elämään. Vauhtia, jännitystä, edustamista ja vähissä pukeissa kulkemista. Tässä leikissä loksahtaa itsetunto kohdalleen ja naiselliset avut ovat missivuoden jälkeen varmasti hanskassa - niin esiintymisen kuin lehdistölle annettujen lausuntojen suhteen."
Herra Hakunen puolestaan kertoo jo Lovikäärmeen kaduilla kiinnittäneensä huomiota Lovikäärmeen naiskauneuteen kaduilla kulkiessaan. "Moniin vartaloihin on silmäni takertunut, ja kokemuksen katse on paljastanut, että tällä kulmakunnalla on terveitä, nuoria naisia, ja vaikka paikkakunta onkin pieni, niin löydämme takuulla kymmenen upeaa finalistia". Herra Hakusella on vuosikymmenien kokemus kauneuskilpailujen järjestämisestä, joten Lovikäärmeen kaunottaret - olette turvallisissa käsissä!
Osallistumalla Miss Lovikäärme -kisan järjestelyihin raittiusseura toivoo edistävänsä terveyttä, siveyttä ja hyviä käytöstapoja Lovikäärmeen nuorison keskuudessa ja laskee myös saavansa tempauksella ja oheistuotteiden myynnillä riittävästi rahaa nuorisotoiminnan aloittamiseksi syksyllä.
Nyt vaan odottelemaan missikandidaattien kuvien ilmestymistä Lovikäärmeen Kylän Sanomissa!
Ensimmäinen osakilpailu pidetään Piisaminmolon juottolassa kuukauden kuluttua, toinen Loiventavan maamiesmarkkinoilla samana viikonloppuna. Viimeinen osakilpailu pidetään Lovikäärmeen keskustassa naistenmessujen yhteydessä. Sitten meillä jo onkin 10 finalistia, joiden joukosta tuomarit ja yleisö valitsevat mieleisensä.
Kilpailua sponsoroi Lovikäärmeen Kylän Sanomat, joka saa yksinoikeuden kaikkiin Miss Lovikäärme -juttuihin ja etenkin juoruihin. Kyläläiset ovat siis velvollisia ottamaan yhteyttä lehteemme aina kun joku missikandidaateista törttöilee, ja jos sattuvat muistamaan jotain vaivaannuttavaa missien lapsuudesta. Lehden lukijaäänestys vaikuttaa osaltaan missin valintaan, joten toivomme aktiivisuutta lukijoiltamme.
Missikisaa ovat olleet käynnistelemässä suuresta maailmasta Lovikäärmeeseen hiljan muuttaneet asukkaat, lehtemme päätoimittaja Majlis Toukokerttunen ja eläköitynyt valtakunnan missikeisari Keino Hakunen. Neiti Toukokerttunen on itse osallistunut missikisoihin Pääkaupungissa pari vuotta sitten ja tullut valituksi toiseksi perintöprinsessaksi Karibianrannan kaupunginosakilpailussa. Neiti Toukokerttunen pitää kokemusta eräänä elämänsä parhaimmista ja toivoo, että mahdollisimman monet nuoret lovikäärmeeläisneidot osallistuisivat. "On tämä hyödyllistä harjoittelua nykynaisen elämään. Vauhtia, jännitystä, edustamista ja vähissä pukeissa kulkemista. Tässä leikissä loksahtaa itsetunto kohdalleen ja naiselliset avut ovat missivuoden jälkeen varmasti hanskassa - niin esiintymisen kuin lehdistölle annettujen lausuntojen suhteen."
Herra Hakunen puolestaan kertoo jo Lovikäärmeen kaduilla kiinnittäneensä huomiota Lovikäärmeen naiskauneuteen kaduilla kulkiessaan. "Moniin vartaloihin on silmäni takertunut, ja kokemuksen katse on paljastanut, että tällä kulmakunnalla on terveitä, nuoria naisia, ja vaikka paikkakunta onkin pieni, niin löydämme takuulla kymmenen upeaa finalistia". Herra Hakusella on vuosikymmenien kokemus kauneuskilpailujen järjestämisestä, joten Lovikäärmeen kaunottaret - olette turvallisissa käsissä!
Osallistumalla Miss Lovikäärme -kisan järjestelyihin raittiusseura toivoo edistävänsä terveyttä, siveyttä ja hyviä käytöstapoja Lovikäärmeen nuorison keskuudessa ja laskee myös saavansa tempauksella ja oheistuotteiden myynnillä riittävästi rahaa nuorisotoiminnan aloittamiseksi syksyllä.
Nyt vaan odottelemaan missikandidaattien kuvien ilmestymistä Lovikäärmeen Kylän Sanomissa!
Hektikkokillan edustus puuttuu tilanteeseen
(Pääkaupunki) Kansallisen hektikkokillan ylipuhehektikko Orma Jollukka on puuttunut terävin sanakääntein Lovikäärmeen hektikoiden lakkoiluun, irtisanomisiin ja palkkavaatimuksiin. Tänään aamupäivällä pitämässään puheessa hän muistuttaa kiistan osapuolia useasta tärkeästä asiasta.
Hektikot ja orjuus
Jollukka torjuu väitteet hektikoiden orjuudesta. Hän myöntää kyllä, että toisinaan hektikotkin saattavat olla alipalkattuja. Järjestömiehenä Jollukka on törmännyt uransa aikana moneen kertaan lakeihin, jotka määrittelevät orjuutta ja pakkotyötä ja hän korostaa, että hektikot eivät missään nimessä ole orjia eivätkä tee pakkotyötä vaikka "itse kunkin elämässä saattaa toisinaan olla pakottavia tilanteita." Jollukka ymmärtää hektikoiden palkkavaatimuksia, mutta muistuttaa kuitenkin, että varsin useilla koulutusta vaativilla aloilla alkupalkka jää huomattavasti hektikoiden nykyisestä noin 2300 loven alkupalkasta, eikä välttämättä edes koskaan kohoa noihin lukemiin. Hän myös haluaa korostaa hektikoille, että he sentään saavat palkkaa suosittujen pelien pelaamisesta ja nettisurffaamisesta huolimatta. Tutkimuksien mukaan hektikot käyttävät työaikaansa tällaiseen toimintaan varsin runsaasti.
Työrauha teollisuudelle
Jollukka vaatiikin riehuvia hektikoita rauhoittumaan pikimmiten. "Menette nyt vaan kiltisti takaisin työpaikoille pelaamaan VAV:ia, kirjoittelemaan aggressiivisia ja umpimielisiä lausuntoja keskustelufoorumeille, lataamaan pornovideoita ja asentelemaan naamakirja-applikaatioita. Siinä se päivä sujuu kivasti ja tienaa samalla". Jollukan mukaan myös palkka nousee, kunhan muutaman vuoden jaksaa työpaikalla leikkiä. "Pitkäjänteisyyttä nyt pojat, kyllä 2300 loven kuukausipalkallakin saa ihan jees auton, voi pitää naista ja pääsee lomilla ulkomaille".
Jollukka vetoaa Lovikäärmeen kylän työnantajiin, jotta nämä ottaisivat hektikot takaisin entisellä palkalla ja työsopimuksilla, jotta hektikoiden täydellinen turhuus työpaikoilla ei leviäisi yleiseen tietoisuuteen niin, että suuri osa valtakunnan hektikoista jäisi yhtäkkiä ilman työtä. "Kyllä valtiokin on vastuussa tästä turhan työn pattitilanteesta ja hektikoiden liian suuresta määrästä. Nyt ne hektikot täytyy kuitenkin pitää töissä, koska muuten niistä tulee iso yhteiskunnallinen ongelma. Miettikääpä vaikka Aappanin maata kaukana idässä, jossa koteihinsa lukittautuneet nuorukaiset ovat jo suuri ongelma. Mielekkään tekemisen tai vaikka mielettömänkin tekemisen järjestäminen hektikoille on yhteiskuntamme suurimpia ja tärkeimpiä kysymyksiä."
Jollukka huomauttaa, että vaikka usein tuntuukin, että hektikoita tarvittaisiin vain puolet nykyisestä määrästä ja lopuista voisi muuntokouluttaa sairaanhoitajia, on kuitenkin tärkeää, että nuori hektikko kokee olevansa vapaa tekemään elämässään valintoja, ihan niinkuin kaikki muutkin valtakunnassamme koulutuksensa hankkineet ovat. "Ja se muuntokoulutus ei muuten tule onnistumaan. Vaikka kuka tahansa hektikko riemastuu lääkelaskuista, ne vaativat kuitenkin hyvää palkkaa työstään, raha kiinnostaa kovasti meidän killan jäseniä. Sairaanhoitajien palkkoja on siis nostettava kunnolla ennenkuin muuntokoulutus onnistuu."
Hektikot ja orjuus
Jollukka torjuu väitteet hektikoiden orjuudesta. Hän myöntää kyllä, että toisinaan hektikotkin saattavat olla alipalkattuja. Järjestömiehenä Jollukka on törmännyt uransa aikana moneen kertaan lakeihin, jotka määrittelevät orjuutta ja pakkotyötä ja hän korostaa, että hektikot eivät missään nimessä ole orjia eivätkä tee pakkotyötä vaikka "itse kunkin elämässä saattaa toisinaan olla pakottavia tilanteita." Jollukka ymmärtää hektikoiden palkkavaatimuksia, mutta muistuttaa kuitenkin, että varsin useilla koulutusta vaativilla aloilla alkupalkka jää huomattavasti hektikoiden nykyisestä noin 2300 loven alkupalkasta, eikä välttämättä edes koskaan kohoa noihin lukemiin. Hän myös haluaa korostaa hektikoille, että he sentään saavat palkkaa suosittujen pelien pelaamisesta ja nettisurffaamisesta huolimatta. Tutkimuksien mukaan hektikot käyttävät työaikaansa tällaiseen toimintaan varsin runsaasti.
Työrauha teollisuudelle
Jollukka vaatiikin riehuvia hektikoita rauhoittumaan pikimmiten. "Menette nyt vaan kiltisti takaisin työpaikoille pelaamaan VAV:ia, kirjoittelemaan aggressiivisia ja umpimielisiä lausuntoja keskustelufoorumeille, lataamaan pornovideoita ja asentelemaan naamakirja-applikaatioita. Siinä se päivä sujuu kivasti ja tienaa samalla". Jollukan mukaan myös palkka nousee, kunhan muutaman vuoden jaksaa työpaikalla leikkiä. "Pitkäjänteisyyttä nyt pojat, kyllä 2300 loven kuukausipalkallakin saa ihan jees auton, voi pitää naista ja pääsee lomilla ulkomaille".
Jollukka vetoaa Lovikäärmeen kylän työnantajiin, jotta nämä ottaisivat hektikot takaisin entisellä palkalla ja työsopimuksilla, jotta hektikoiden täydellinen turhuus työpaikoilla ei leviäisi yleiseen tietoisuuteen niin, että suuri osa valtakunnan hektikoista jäisi yhtäkkiä ilman työtä. "Kyllä valtiokin on vastuussa tästä turhan työn pattitilanteesta ja hektikoiden liian suuresta määrästä. Nyt ne hektikot täytyy kuitenkin pitää töissä, koska muuten niistä tulee iso yhteiskunnallinen ongelma. Miettikääpä vaikka Aappanin maata kaukana idässä, jossa koteihinsa lukittautuneet nuorukaiset ovat jo suuri ongelma. Mielekkään tekemisen tai vaikka mielettömänkin tekemisen järjestäminen hektikoille on yhteiskuntamme suurimpia ja tärkeimpiä kysymyksiä."
Jollukka huomauttaa, että vaikka usein tuntuukin, että hektikoita tarvittaisiin vain puolet nykyisestä määrästä ja lopuista voisi muuntokouluttaa sairaanhoitajia, on kuitenkin tärkeää, että nuori hektikko kokee olevansa vapaa tekemään elämässään valintoja, ihan niinkuin kaikki muutkin valtakunnassamme koulutuksensa hankkineet ovat. "Ja se muuntokoulutus ei muuten tule onnistumaan. Vaikka kuka tahansa hektikko riemastuu lääkelaskuista, ne vaativat kuitenkin hyvää palkkaa työstään, raha kiinnostaa kovasti meidän killan jäseniä. Sairaanhoitajien palkkoja on siis nostettava kunnolla ennenkuin muuntokoulutus onnistuu."
tiistai 19. helmikuuta 2008
Urean Mutkan Hektikko-tilanne kiristyy!
(Urean Mutka) Aikaisemmin irtisanotut Naksulin Sahan ja Naksulin Puuvillatehtaan hektikot saivat tänään tuekseen Leinoonin Väritehtaan ja Leinoonin Porsliinitehtaan hektikot. Leinoonin tehtaiden hektikot julistivat ryhtyvänsä tukilakkoon ja ilmoittivat lopettavansa lakkonsa vasta kun irtisanotut hektikot saisivat 2000 loven palkankorotuksen. Vanha paroni Naksuli ilmoitti, että irtisanottujen palkat voitaisiin vaikka heti nostaa 10 000 loveen kuukaudessa, mutta hän ei niitä palkkoja maksaisi. Näin ollen Leinoonin tehtaiden hektikot lakkoontuivat.
Tehtaanpatruuna Leinoonin oikeudenmukaiset toimet
Leinoonin tehtailla ei aluksi hektikkojen lakkoa huomattu lainkaan. Tehtaanpatruuna B.B Leinooni ihmetteli mikseivät hektikot olleet leimanneen kellokorttiaan. Huomattuaan hektikoiden puuttun tehtaista erotti hän heti kaikki. Hektikkojen tultua selvittämään olevansa vain lakossa tehtaanpatruuna Leinooni ilmoitti ettei jaksa kuunnella kaikenmaailman ulkomaalaisten hektikkoaatteiden kannattajia. Sallitun metsän entisten hektikkojen leiriin siis liittyi viistoista uutta entistä hektikkoa. Näin ollen metsän hektikkomäärä on ylittänyt reippaasti maagisen 30 hektikon rajan, jota pidetään kriittisenä turvarajana arvokkaille luonnonympäristöille. Helvetinkosken kuvernööri onkin antanut pikapäätöksellä Lovikäärmeen metsästysseuralle 20 aikuisen hektikon kaatolupaa.
Hektikkojen lasten tilanne huolestuttaa
Suurin osa Naksulin ja Leinoonin tehtaissa työskennelleista hektikoista asui työsuhdeasunnoissa Urean Mutkassa. Sekä vapaaherra Naksuli että tehtaanpatruuna Leinooni ovat luvanneet ettei ainuttakaan lapsiperhettä ajeta ulos vaikka heidän isänsä onkin irtisanottu. Tämä kuitenkin koskee ainoastaan perheellisia hektikkoja, joita on ainoastaan viisi. Heidän vaimonsa ovat kotiäitejä. Yksinasuvat hektikot on ylössanottu myös asunnoistaan ja heillä on kaksi viikkoa aikaa noutaa tavaransa Tehtaanraitti 2:sta. Tämän jälkeen heidän tavaransa myydään varaosiksi Siipiriään.
Lovikäärmeenkylän lastensuojelulautakunnassa herännyt keskustelu näiden hektikkojen lasten tulevaisuudesta. Kunnan lastensuojelutarkastaja Jani Hivikuori on määrätty selviämään näiden onnettomien lasten elinoloja.
Ensimmäiset katuvat jo
Toimituksen saamien tietojen mukaan olisi kaksi hektikkoa palannut Naksulin Puuvillatehtaaseen työhön. Luotettavalta taholta saimme tietää molempien hyväksyneen merkittävän palkanalennuksen, ja ilmoittaneen paluunsa syyksi sen ettei metsän tietoliikenneyhteydet mahdollista VAVin tai Vastaisku-pelin pelaamista. Tämän epäillään myös johtavan muutama päivän kuluessa useampien hektikkojen paluuseen.
Tehtaanpatruuna Leinoonin oikeudenmukaiset toimet
Leinoonin tehtailla ei aluksi hektikkojen lakkoa huomattu lainkaan. Tehtaanpatruuna B.B Leinooni ihmetteli mikseivät hektikot olleet leimanneen kellokorttiaan. Huomattuaan hektikoiden puuttun tehtaista erotti hän heti kaikki. Hektikkojen tultua selvittämään olevansa vain lakossa tehtaanpatruuna Leinooni ilmoitti ettei jaksa kuunnella kaikenmaailman ulkomaalaisten hektikkoaatteiden kannattajia. Sallitun metsän entisten hektikkojen leiriin siis liittyi viistoista uutta entistä hektikkoa. Näin ollen metsän hektikkomäärä on ylittänyt reippaasti maagisen 30 hektikon rajan, jota pidetään kriittisenä turvarajana arvokkaille luonnonympäristöille. Helvetinkosken kuvernööri onkin antanut pikapäätöksellä Lovikäärmeen metsästysseuralle 20 aikuisen hektikon kaatolupaa.
Hektikkojen lasten tilanne huolestuttaa
Suurin osa Naksulin ja Leinoonin tehtaissa työskennelleista hektikoista asui työsuhdeasunnoissa Urean Mutkassa. Sekä vapaaherra Naksuli että tehtaanpatruuna Leinooni ovat luvanneet ettei ainuttakaan lapsiperhettä ajeta ulos vaikka heidän isänsä onkin irtisanottu. Tämä kuitenkin koskee ainoastaan perheellisia hektikkoja, joita on ainoastaan viisi. Heidän vaimonsa ovat kotiäitejä. Yksinasuvat hektikot on ylössanottu myös asunnoistaan ja heillä on kaksi viikkoa aikaa noutaa tavaransa Tehtaanraitti 2:sta. Tämän jälkeen heidän tavaransa myydään varaosiksi Siipiriään.
Lovikäärmeenkylän lastensuojelulautakunnassa herännyt keskustelu näiden hektikkojen lasten tulevaisuudesta. Kunnan lastensuojelutarkastaja Jani Hivikuori on määrätty selviämään näiden onnettomien lasten elinoloja.
Ensimmäiset katuvat jo
Toimituksen saamien tietojen mukaan olisi kaksi hektikkoa palannut Naksulin Puuvillatehtaaseen työhön. Luotettavalta taholta saimme tietää molempien hyväksyneen merkittävän palkanalennuksen, ja ilmoittaneen paluunsa syyksi sen ettei metsän tietoliikenneyhteydet mahdollista VAVin tai Vastaisku-pelin pelaamista. Tämän epäillään myös johtavan muutama päivän kuluessa useampien hektikkojen paluuseen.
Hektikkojahti Vakosuolla!
(Vakosuo) Lovikäärmeen sahalta joukkoirtisanotut hektikot ovat siirtäneet kannettavat tietokoneensa telttoihin Vakosuolle. Hektikoiden vaatimuksista suutahtaneet kyläläiset ovat lähteneet joukolla haravoimaan metsiä koirien ja kiväärien kanssa.
"Täällähän ei hektiikkaa harrasteta", murahti suurta hektikkojahtia johtava metsänvartija Urpo Urpumaa. "Tämä on kuitenkin luonnonympäristö. Lähdemme hakemaan hektikot hektiikkaromuineen pois metsästä, he kuitenkin kuuluvat sivistyksen piiriin vaikkeivät siitä ymmärräkään nauttia. Eivätkä ne tuolla luonnossakaan tunnu nauttivan."
Hektikkojahtiin osallistuu myös paikallinen työvoimaviranomainen Salli Neuvoa-antava. Neiti Neuvoa-antava haluaa ystävällisessä hengessä neuvoa hektikoita ilmoittautumaan Lovikäärmeen työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi. "Sillä tavalla saataisiin taas kaikki töihin, ainakin ajan kanssa. Työttömyyskausi voi kyllä joillakin hektikoilla muodostua pitkäksi, ja tietysti teemme kaikkemme ehkäistäksemme hektikoiden syrjäytymisen".
Hektikot on tarkoitus tuoda metsistä pois, kehottaa heitä ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi ja tarjota muuttotukea, jotta he voisivat hakea töitä Lovikäärmeen lähipitäjistä tai muualta kreivikunnasta. Muuttotuki ja hektikoiden saamat työttömyyskorvaukset ovat kuitenkin ilmaista rahaa, jota useiden hektikkolausuntojen mukaan käyttävät vain pummit, perskärpäset, elämäntaiteilijat ja juopot. Neiti Neuvoa-antava käsittää tilanteen hankaluuden. "Kyllähän hektikoiden nyt kannattaisi tietysti käsittää osansa yhteiskunnassa ja asettua myös saamaan apua siltä kun tilanne on mikä on. Heidän poliittisille estoilleen työvoimatoimisto ei mitään voi, mutta olisi toivottavaa kaikkien kannalta, että he kuitenkin hoitaisivat laskunsa, vuokranmaksunsa ja suostuisivat järjestämään elämänsä."
Lovikäärmeen Kylän Sanomain metsästä tavoittama nimettömäksi jättäytyvä tutiseva hektikko väittää, että hektikot ovat joutuneet orjatyöstä vielä pahempaan tilaan - heidät on karkotettu. Toimittaja kertoi hektikolle, että Naksulin sahan entiset hektikot ovat nyt työttömiä, eivätkä he ole olleet orjia ennen työttömiksi joutumistaan. Hektikko juoksi syvälle metsään ja huusi mennessään, että toimittaja ei kyllä ymmärrä mistään mitään, "on turha tulla kertomaan tuollaista paljon kärsineelle ja kaikkensa antaneelle hektikolle, joka on tienannnut vain 3400 lovea kuukaudessa eikä saanut 1000 loven palkankorotusta."
"Täällähän ei hektiikkaa harrasteta", murahti suurta hektikkojahtia johtava metsänvartija Urpo Urpumaa. "Tämä on kuitenkin luonnonympäristö. Lähdemme hakemaan hektikot hektiikkaromuineen pois metsästä, he kuitenkin kuuluvat sivistyksen piiriin vaikkeivät siitä ymmärräkään nauttia. Eivätkä ne tuolla luonnossakaan tunnu nauttivan."
Hektikkojahtiin osallistuu myös paikallinen työvoimaviranomainen Salli Neuvoa-antava. Neiti Neuvoa-antava haluaa ystävällisessä hengessä neuvoa hektikoita ilmoittautumaan Lovikäärmeen työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi. "Sillä tavalla saataisiin taas kaikki töihin, ainakin ajan kanssa. Työttömyyskausi voi kyllä joillakin hektikoilla muodostua pitkäksi, ja tietysti teemme kaikkemme ehkäistäksemme hektikoiden syrjäytymisen".
Hektikot on tarkoitus tuoda metsistä pois, kehottaa heitä ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi ja tarjota muuttotukea, jotta he voisivat hakea töitä Lovikäärmeen lähipitäjistä tai muualta kreivikunnasta. Muuttotuki ja hektikoiden saamat työttömyyskorvaukset ovat kuitenkin ilmaista rahaa, jota useiden hektikkolausuntojen mukaan käyttävät vain pummit, perskärpäset, elämäntaiteilijat ja juopot. Neiti Neuvoa-antava käsittää tilanteen hankaluuden. "Kyllähän hektikoiden nyt kannattaisi tietysti käsittää osansa yhteiskunnassa ja asettua myös saamaan apua siltä kun tilanne on mikä on. Heidän poliittisille estoilleen työvoimatoimisto ei mitään voi, mutta olisi toivottavaa kaikkien kannalta, että he kuitenkin hoitaisivat laskunsa, vuokranmaksunsa ja suostuisivat järjestämään elämänsä."
Lovikäärmeen Kylän Sanomain metsästä tavoittama nimettömäksi jättäytyvä tutiseva hektikko väittää, että hektikot ovat joutuneet orjatyöstä vielä pahempaan tilaan - heidät on karkotettu. Toimittaja kertoi hektikolle, että Naksulin sahan entiset hektikot ovat nyt työttömiä, eivätkä he ole olleet orjia ennen työttömiksi joutumistaan. Hektikko juoksi syvälle metsään ja huusi mennessään, että toimittaja ei kyllä ymmärrä mistään mitään, "on turha tulla kertomaan tuollaista paljon kärsineelle ja kaikkensa antaneelle hektikolle, joka on tienannnut vain 3400 lovea kuukaudessa eikä saanut 1000 loven palkankorotusta."
maanantai 18. helmikuuta 2008
Hektikoiden joukkoirtisanominen
(Urean mutka) Naksulin Sahan ja Naksulin Puuvillatehtaan hektikoiden yhteinen yhdistyi ryhtyi eilen illalla vaatimaan välittömästi 1000 loven palkankorotusta. Mikäli tätä korotusta heille ei annettaisi he ryhtyisivät välittömästi lakkoon. Vapaaherra Alvertti Naksuli ei kuitenkaan näihin vaatimuksiin niin vaan suostunut.
Kun Urean mutkan isotehtaan kello soitti Naksulin Sahan, Naksulin Puuvillatehtaan, Leinoonin Väritehtaan sekä Leinoonin Porsliinitehtaan työläisten päivän päättyneeksi marssivat Sahan ja Puuvillatehtaan hektikot Naksulin kartanoon antamaan palkankorotus vaatimuksensa Rappioparoni Alvertti Naksulille. He vaativat 1000 loven lisäystä kuukausipalkkaansa, ilmaisia työsuhdeasuntoja sekä ilmaisia puhelinliittymiä.
Todistajalausuntojen mukaan rappioparoni Alvertti Naksuli kuunteli arvokkaasti hektikkojen vaatimuksen shampanjaa siemaillen. Hektikoille ei tarjottu shampanjaa, sillä arvoisan vapaaherra Alvertti Naksulin mielestä hektikoilla ei ole kykyä nauttia shampanjan kaltaisista tuotteista. Paroni pyysi hektikkojen jättämään anomuksen ja poistumaan, jotta hän voisi keskittyä rauhassa sikariinsa. Hektikot kuitenkin ilmoittivat, että mikäli vaatimukset eivät aamuun mennessä täyty he ryhtyvät välittömästi lakkoon.
Vanha paroni tunnetaan kiivaana miehenä ja palvelijoiden mukaan ei ollutkaan yllätys, että paroni tempaisi seinältä miekan. Hektikot ymmärsivät tässä vaiheessa paeta, mutta eivät ehtineet edes ulko-ovelle ennen kuin paroni ilmoitti heidät kaikki erotetuiksi. Tämän jälkeen paroni vapautti verikoirat, jotka jahtasivat hektikkoja aina Sallittuun Metsään saakka. Heistä ei ole sen jälkeen nähty jälkeäkään.
Kun vanhalta paronilta kysyttiin kuin Saha ja Puuvillatehdas pärjäävät ilman hektikkoja vastaisi hän: "Paremmin tähän asti, onhan siellä työntekijät. Ja jos ei pärjää niin kyllä ulkomailta niitä saa lisää ihan bulkkihintaan. Sitä paitsi noille vanhoillekin maksettiin jo 3 500 lovea kuussa ja jos uusille maksaa vähän enemmän niin ovat vakanssit jo ensi viikolla täynnä."
Kun Urean mutkan isotehtaan kello soitti Naksulin Sahan, Naksulin Puuvillatehtaan, Leinoonin Väritehtaan sekä Leinoonin Porsliinitehtaan työläisten päivän päättyneeksi marssivat Sahan ja Puuvillatehtaan hektikot Naksulin kartanoon antamaan palkankorotus vaatimuksensa Rappioparoni Alvertti Naksulille. He vaativat 1000 loven lisäystä kuukausipalkkaansa, ilmaisia työsuhdeasuntoja sekä ilmaisia puhelinliittymiä.
Todistajalausuntojen mukaan rappioparoni Alvertti Naksuli kuunteli arvokkaasti hektikkojen vaatimuksen shampanjaa siemaillen. Hektikoille ei tarjottu shampanjaa, sillä arvoisan vapaaherra Alvertti Naksulin mielestä hektikoilla ei ole kykyä nauttia shampanjan kaltaisista tuotteista. Paroni pyysi hektikkojen jättämään anomuksen ja poistumaan, jotta hän voisi keskittyä rauhassa sikariinsa. Hektikot kuitenkin ilmoittivat, että mikäli vaatimukset eivät aamuun mennessä täyty he ryhtyvät välittömästi lakkoon.
Vanha paroni tunnetaan kiivaana miehenä ja palvelijoiden mukaan ei ollutkaan yllätys, että paroni tempaisi seinältä miekan. Hektikot ymmärsivät tässä vaiheessa paeta, mutta eivät ehtineet edes ulko-ovelle ennen kuin paroni ilmoitti heidät kaikki erotetuiksi. Tämän jälkeen paroni vapautti verikoirat, jotka jahtasivat hektikkoja aina Sallittuun Metsään saakka. Heistä ei ole sen jälkeen nähty jälkeäkään.
Kun vanhalta paronilta kysyttiin kuin Saha ja Puuvillatehdas pärjäävät ilman hektikkoja vastaisi hän: "Paremmin tähän asti, onhan siellä työntekijät. Ja jos ei pärjää niin kyllä ulkomailta niitä saa lisää ihan bulkkihintaan. Sitä paitsi noille vanhoillekin maksettiin jo 3 500 lovea kuussa ja jos uusille maksaa vähän enemmän niin ovat vakanssit jo ensi viikolla täynnä."
Hektikoiden orjatyö herättää keskustelua
(Lovikäärme) Lovikäärmeen kylän sanomat on tehnyt ensimmäisen lukijagalluppinsa. Aikaisemmin lehdessä ilmestyneen nimimerkki "Vainotun hektikon" kirjoituksen johdosta lehden toimittajat lähtivät raitille kyselemään kyläläisiltä hektikoista. Kyläläiset eivät suhtaudu kovin myötätuntoisesti hektikoiden pyrkimyksiin. Näyttääkin itse asiassa siltä, että väkivaltaa on luvassa, mikäli hektikot eivät peräänny vaatimuksissaan ja vaikene pikemmiten - miltei neljännes kyselyyn vastanneista on valmiita toimittamaan hektikot vankilaan.
Kysely on toteutettu tämän päivän aikana Lovikäärmeen kylän pääkadun tienoilla. Kysymyslomakkeessa tiedusteltiin seuraavia asioita:
1) Onko hektikko orja, jos hän saa vain 2300 lovea kuukaudessa? (a) kyllä, (b) ei, (c) en osaa sanoa
2) Ehdotuksenne hektikkokysymyksen ratkaisemiseksi: (a) annetaan rahaa, (b) järkätköön itse palkkansa, (c) pannaan vankilaan, (d) en osaa sanoa, (e) muu, mikä?
3) Onko hektikkoja kiittäminen keisarikuntamme hyvinvoinnista? (a) kyllä, (b) osittain, (c) ihan vähän, (d) ei ollenkaan, (e) en osaa sanoa
Saimme jaettua lomakkeen kaikkiaan 134 vastaajalle. Lisäksi teimme suullisen gallupin, jotta kyläläisten kommentit pääsisivät ilmoille ja tulisi heti kaikkien luettavaksi mitä kulmilla puhutaan tästä päivänpolttavasta kysymyksestä.
Kyselyn tulokset:
1) (a) 2 %, (b) 96 %, (c) 2 %
2) (a) 2 %, (b) 54 %, (c) 24 %, (d) 2 %, (e) 18 %
3) (a) 4 %, (b) 22 %, (c) 50 %, (d) 18 %, (e) 6 %
Kyselyn tuloksista ilmenee, että ehdottomasti suurin osa Lovikäärmeen asukkaista ei pidä 2300 loven alkupalkkaa orjatyön merkkinä. Kuten kyselymme suullisesta osuudesta ilmenee, suurin osa on sitä mieltä, että orjatyöstä ei makseta juuri mitään ja sen tekijä pakotetaan tekemään työtä. Hektikoille ei monikaan olisi valmis antamaan rahaa, suurin osa toivoisi, että hektikot neuvottelisivat itselleen tyydyttävät palkat esimerkiksi perinteisiin työtaistelukeinoihin turvautumalla eivätkä kulkisi hyvänä työaikana kitisemässä raitilla. Osa väestä oli niinkin tympääntynyt hektikoiden valitukseen, että olivat valmiit heittämään heidät vankilaan tai määräämään heille verrattomasti rumempia rangaistuksia. Keisarikunnan talouden kukoistuksesta hektikot saivat kansalta ainoastaan pienen kiitoksen, muutamilta vähän suuremmankin. Hektikkojen viimeaikainen käytös on kuitenkin suututtanut kansaa siinä määrin, että noin viidennes ei antaisi hektikoille mitään kiitosta tämänhetkisestä hyvinvoinnista.
Hektikot lynkattakoon?
Erityisesti lovikäärmeeläisten mielikuvitusta kutkutti kysymys siitä, mitä hektikoille pitäisi tehdä. Lisärahaa heille ei myöntäisi juuri kukaan, mutta tyrmään heidät toivottaa monikin. Hyvin moni myös tarjosi erilaisia ratkaisuja ongelmaan, jotka olivat monet varsin väkivaltaisia. Tässä muutamia lainauksia:
"Karkotetaan koko joukko Faganistaniin, sielläpä ulvovat" (mies, 56 vuotta). "Suosittelen perinteistä lynkkausta niille turhille aktivisteille" (nainen, 37 vuotta). "Pannaan ne kortistoon, ei anneta ollenkaan töitä kun ei kerran kelpaa" (nainen, 23 vuotta). "Viiään ne tonne hyvän neiti sepän avuksi. Kuolevat ku kärpäset kun oikiaa työtä näkevät" (mies, 45 vuotta). "Pannaan ne naimisiin ja kotia lapsia hoitamaan. Se on arvokasta työtä se, nostakoot palkkoja sillä rintamalla" (mies, 70 vuotta).
Suurta kiukkua raitilla
Jututimme hetken vastikään eläkkeelle jäänyttä sillanrakentaja Makkosta kylillä. Makkonen vaikutti varsin tuohtuneelta hektikoiden vaatimusten johdosta. "Emmie tuommosta käsitä kyllä ollenkaan. Turhanvikisijät, minen oo eläissäni tienannu ko 1700 lovea kuussa raskaasta työstä. Alakupalakka tais olla siinä tonnin alta nykyrahhoina. Ja koulut mieki kävin. Enkä orjatyötä oo päivääkään tehnynnä, vappaa mies oon ollu kulkemaan ja vaikka köökkipiiaksi oisin voinunna ruveta." Makkosen vastaus hukkuu kirosanoihin, kun toimittaja kysyi häneltä mitä hektikoille pitäisi tehdä. Toimittaja erottaa nauhalta jotain muminaa "munista hirttämisestä".
Jonkin aikaa etsittyämme yhytimme kyliltä myös lumenistin, Lovikäärmeen historiallisessa museossa työskentelevän intendentti Arle Ruunin. Maisteri Ruuni naurahtaa kun häneltä tiedustellaan hektikoiden ja lumenistien suhteesta: "Onhan se pyörömuurin suunnittelu ollut aina tärkeää, en minä sitä kiellä. En kyllä myöskään käsitä sitä, miten harpin ja virtapiirin kanssa sohiminen oikeuttaa puhumaan pahaa muuta työtä tekevistä." Ruuni kieltää ehdottomasti, että kyse olisi orjatyöstä: "Ei missään nimessä. Yhtäkään hektikkoa ei tässä maassa ole pakotettu tekemään työtään. He voisivat aivan hyvin vaihtaa työpaikkaa, ryhtyä siivoamaan tai vaikka hoitamaan vanhuksia, siinä vasta hieno työ, ja tarpeellinen. Tietenkään näille hienohelmoille ei tällainen työ kelpaisi, siinä ei ikälisien kanssakaan ylletä 2300 loveen". Ruuni itse kertoo myös tienaavansa vähemmän kuin 2300 lovea kuukaudessa. Toimittaja tiedustelee vielä, mitä kuuluu museointendentin työhön. "Tällaista jokapaikan höylimistä. Tutkin Lovikäärmeen pitäjän historiaa itse, noin kolmensadan vuoden takaisia aikoja. Pidän yllä kokoelmia ja hankin asiantuntijoita tutkimaan niitä. Kirjoittelen tekstejä museoomme, suunnittelen näyttelyitä, pidän yleisöluentoja ja kursseja. Museomme on suosittu, joten katson onnistuneeni työssäni ja koen, että minua tarvitaan."
Kolmas haastateltavamme on työtön merikapteeni Samu-taata Kolerihma. Kolerihma on ollut työttömänä neljä vuotta, siis varsin pitkään. Sitä ennen hän oli kapteenina Suolen Juoksu -nimisellä laivalla, joka vei ulkomaille tervaa ja toi suuriruhtinaskuntaamme vaihtelevia tuotteita: teetä, ruutia, hevosia, turkiksia ja kiinantossuja. Pitkän päivätyön tehnyt työtön suhtautuu nuivasti hektikoiden vaatimuksiin. "Kun minä olin tekemisissä niiden laivoja suunnittelevien hektikoiden kanssa pari vuosikymmentä sitten, ne muitakin vielä kunnioittivat. Ei kuulunut narinoita". Oliko Kolerihma sitten huono kapteeni, kun hän on työttömänä? "Enpä usko. Meriliikenteen rakennemuutoshan tässä on takana, minä jouduin vaille työtä kun höyryalukset alkoivat syrjäyttää purjelaivat ja Suolen Juoksukin jäi jönöttämään Kaura-joen varteen Kurttuun. Olin työttömäksi jäädessäni jo 51, vielä olisi ollut kymmenenkin työvuotta edessä, mutta ajattelivat kai, etten opi enää uusia juttuja." Työttömän elämään kapteeni on jo sopeutunut. "Eläkejärjestelyjähän tässä jo tehdään, vuoden perästä pitäisi olla jo varhaistetulla. Ei tällainen vanha raahka kelpaa noille työmarkkinoille, vai mitä ovatkaan. Minä olen kirjoittanut muistelmiani, pelaan korttia kavereiden kanssa tuolla Keritsimissä ja auttelen lastenlasten hoitamisessa. Noita mummoja tanssitan seuraintalolla, oma vaimoni kun kuoli pari vuotta sitten. Ja iäkkäitä, dementoituvia vanhuksia käytän puistossa kävelyllä. Katsellaan kukkasia ja puluja kaikessa rauhassa." Hektikot kapteeni mieluusti jättäisi oman onnensa nojaan. "Jos ovat koulut käyneet ihmiset niin typeriä, etteivät tiedä mitä orjatyö on, sietäisivät saada palkanalennuksen." Kolerihma kertoo itse saavansa 500 lovea kuukaudessa ja valtiolta avustusta lääkekuluihin.
Kysely on toteutettu tämän päivän aikana Lovikäärmeen kylän pääkadun tienoilla. Kysymyslomakkeessa tiedusteltiin seuraavia asioita:
1) Onko hektikko orja, jos hän saa vain 2300 lovea kuukaudessa? (a) kyllä, (b) ei, (c) en osaa sanoa
2) Ehdotuksenne hektikkokysymyksen ratkaisemiseksi: (a) annetaan rahaa, (b) järkätköön itse palkkansa, (c) pannaan vankilaan, (d) en osaa sanoa, (e) muu, mikä?
3) Onko hektikkoja kiittäminen keisarikuntamme hyvinvoinnista? (a) kyllä, (b) osittain, (c) ihan vähän, (d) ei ollenkaan, (e) en osaa sanoa
Saimme jaettua lomakkeen kaikkiaan 134 vastaajalle. Lisäksi teimme suullisen gallupin, jotta kyläläisten kommentit pääsisivät ilmoille ja tulisi heti kaikkien luettavaksi mitä kulmilla puhutaan tästä päivänpolttavasta kysymyksestä.
Kyselyn tulokset:
1) (a) 2 %, (b) 96 %, (c) 2 %
2) (a) 2 %, (b) 54 %, (c) 24 %, (d) 2 %, (e) 18 %
3) (a) 4 %, (b) 22 %, (c) 50 %, (d) 18 %, (e) 6 %
Kyselyn tuloksista ilmenee, että ehdottomasti suurin osa Lovikäärmeen asukkaista ei pidä 2300 loven alkupalkkaa orjatyön merkkinä. Kuten kyselymme suullisesta osuudesta ilmenee, suurin osa on sitä mieltä, että orjatyöstä ei makseta juuri mitään ja sen tekijä pakotetaan tekemään työtä. Hektikoille ei monikaan olisi valmis antamaan rahaa, suurin osa toivoisi, että hektikot neuvottelisivat itselleen tyydyttävät palkat esimerkiksi perinteisiin työtaistelukeinoihin turvautumalla eivätkä kulkisi hyvänä työaikana kitisemässä raitilla. Osa väestä oli niinkin tympääntynyt hektikoiden valitukseen, että olivat valmiit heittämään heidät vankilaan tai määräämään heille verrattomasti rumempia rangaistuksia. Keisarikunnan talouden kukoistuksesta hektikot saivat kansalta ainoastaan pienen kiitoksen, muutamilta vähän suuremmankin. Hektikkojen viimeaikainen käytös on kuitenkin suututtanut kansaa siinä määrin, että noin viidennes ei antaisi hektikoille mitään kiitosta tämänhetkisestä hyvinvoinnista.
Hektikot lynkattakoon?
Erityisesti lovikäärmeeläisten mielikuvitusta kutkutti kysymys siitä, mitä hektikoille pitäisi tehdä. Lisärahaa heille ei myöntäisi juuri kukaan, mutta tyrmään heidät toivottaa monikin. Hyvin moni myös tarjosi erilaisia ratkaisuja ongelmaan, jotka olivat monet varsin väkivaltaisia. Tässä muutamia lainauksia:
"Karkotetaan koko joukko Faganistaniin, sielläpä ulvovat" (mies, 56 vuotta). "Suosittelen perinteistä lynkkausta niille turhille aktivisteille" (nainen, 37 vuotta). "Pannaan ne kortistoon, ei anneta ollenkaan töitä kun ei kerran kelpaa" (nainen, 23 vuotta). "Viiään ne tonne hyvän neiti sepän avuksi. Kuolevat ku kärpäset kun oikiaa työtä näkevät" (mies, 45 vuotta). "Pannaan ne naimisiin ja kotia lapsia hoitamaan. Se on arvokasta työtä se, nostakoot palkkoja sillä rintamalla" (mies, 70 vuotta).
Suurta kiukkua raitilla
Jututimme hetken vastikään eläkkeelle jäänyttä sillanrakentaja Makkosta kylillä. Makkonen vaikutti varsin tuohtuneelta hektikoiden vaatimusten johdosta. "Emmie tuommosta käsitä kyllä ollenkaan. Turhanvikisijät, minen oo eläissäni tienannu ko 1700 lovea kuussa raskaasta työstä. Alakupalakka tais olla siinä tonnin alta nykyrahhoina. Ja koulut mieki kävin. Enkä orjatyötä oo päivääkään tehnynnä, vappaa mies oon ollu kulkemaan ja vaikka köökkipiiaksi oisin voinunna ruveta." Makkosen vastaus hukkuu kirosanoihin, kun toimittaja kysyi häneltä mitä hektikoille pitäisi tehdä. Toimittaja erottaa nauhalta jotain muminaa "munista hirttämisestä".
Jonkin aikaa etsittyämme yhytimme kyliltä myös lumenistin, Lovikäärmeen historiallisessa museossa työskentelevän intendentti Arle Ruunin. Maisteri Ruuni naurahtaa kun häneltä tiedustellaan hektikoiden ja lumenistien suhteesta: "Onhan se pyörömuurin suunnittelu ollut aina tärkeää, en minä sitä kiellä. En kyllä myöskään käsitä sitä, miten harpin ja virtapiirin kanssa sohiminen oikeuttaa puhumaan pahaa muuta työtä tekevistä." Ruuni kieltää ehdottomasti, että kyse olisi orjatyöstä: "Ei missään nimessä. Yhtäkään hektikkoa ei tässä maassa ole pakotettu tekemään työtään. He voisivat aivan hyvin vaihtaa työpaikkaa, ryhtyä siivoamaan tai vaikka hoitamaan vanhuksia, siinä vasta hieno työ, ja tarpeellinen. Tietenkään näille hienohelmoille ei tällainen työ kelpaisi, siinä ei ikälisien kanssakaan ylletä 2300 loveen". Ruuni itse kertoo myös tienaavansa vähemmän kuin 2300 lovea kuukaudessa. Toimittaja tiedustelee vielä, mitä kuuluu museointendentin työhön. "Tällaista jokapaikan höylimistä. Tutkin Lovikäärmeen pitäjän historiaa itse, noin kolmensadan vuoden takaisia aikoja. Pidän yllä kokoelmia ja hankin asiantuntijoita tutkimaan niitä. Kirjoittelen tekstejä museoomme, suunnittelen näyttelyitä, pidän yleisöluentoja ja kursseja. Museomme on suosittu, joten katson onnistuneeni työssäni ja koen, että minua tarvitaan."
Kolmas haastateltavamme on työtön merikapteeni Samu-taata Kolerihma. Kolerihma on ollut työttömänä neljä vuotta, siis varsin pitkään. Sitä ennen hän oli kapteenina Suolen Juoksu -nimisellä laivalla, joka vei ulkomaille tervaa ja toi suuriruhtinaskuntaamme vaihtelevia tuotteita: teetä, ruutia, hevosia, turkiksia ja kiinantossuja. Pitkän päivätyön tehnyt työtön suhtautuu nuivasti hektikoiden vaatimuksiin. "Kun minä olin tekemisissä niiden laivoja suunnittelevien hektikoiden kanssa pari vuosikymmentä sitten, ne muitakin vielä kunnioittivat. Ei kuulunut narinoita". Oliko Kolerihma sitten huono kapteeni, kun hän on työttömänä? "Enpä usko. Meriliikenteen rakennemuutoshan tässä on takana, minä jouduin vaille työtä kun höyryalukset alkoivat syrjäyttää purjelaivat ja Suolen Juoksukin jäi jönöttämään Kaura-joen varteen Kurttuun. Olin työttömäksi jäädessäni jo 51, vielä olisi ollut kymmenenkin työvuotta edessä, mutta ajattelivat kai, etten opi enää uusia juttuja." Työttömän elämään kapteeni on jo sopeutunut. "Eläkejärjestelyjähän tässä jo tehdään, vuoden perästä pitäisi olla jo varhaistetulla. Ei tällainen vanha raahka kelpaa noille työmarkkinoille, vai mitä ovatkaan. Minä olen kirjoittanut muistelmiani, pelaan korttia kavereiden kanssa tuolla Keritsimissä ja auttelen lastenlasten hoitamisessa. Noita mummoja tanssitan seuraintalolla, oma vaimoni kun kuoli pari vuotta sitten. Ja iäkkäitä, dementoituvia vanhuksia käytän puistossa kävelyllä. Katsellaan kukkasia ja puluja kaikessa rauhassa." Hektikot kapteeni mieluusti jättäisi oman onnensa nojaan. "Jos ovat koulut käyneet ihmiset niin typeriä, etteivät tiedä mitä orjatyö on, sietäisivät saada palkanalennuksen." Kolerihma kertoo itse saavansa 500 lovea kuukaudessa ja valtiolta avustusta lääkekuluihin.
Paikallisen kirjapainon ensimmäinen uutuusteos
Lovikäärmeen viestintä Oy on julkaissut ensimmäisen kirjallisen painotuotteensa. Kyseessä on seelantilaiskirjailija Kana Jausteenin tunnettu romaani Tympeys ja harhaluulo. Siitä on laatinut uuden lovenkielisen käännöksen paikallinen kääntäjäneromme Molli-Atti Sonnimus.
Maailmankirjallisuuden klassikko
Kana Jausteen asui ja vaikutti Seelannissa kauan sitten, kun naisten vaikutusmahdollisuudet olivat kapeat ja aatelisperheiden tyttäret olivat lähinnä kauppatavaraa naimamarkkinoilla. Jausteenin kuvaamassa yhteisössä kaikki naimakauppoihin liittyvä määrittää nuorten elämää. Tämä näkyy jo Tympeyden ja harhaluulon ensimmäiseltä riviltä, joka on maailmankirjallisuuden merkittävimpiä romaanin avauksia: "On yleisesti tunnettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon." Ja näinhän asia tosiaan on, kuten me täällä Lovikäärmeessäkin tiedämme.
Sievä ja näpäkkä Ellu Pelletti ja ronski ja jäyhä Vissi-Viljami Tärkky ovat Tympeyden ja harhaluulon tärkeimmät henkilöt. Heidän kauttaan kirjailija johdattaa lukijansa kiinnostavaan henkilögalleriaan, jossa jokaisella on tähtäimessä naimakauppa. Ellu Pelletin sisarparvi pariutuu ja toisinaan eroaakin kurjasti menneiden morsiamenryöstöjen jälkeen. Samoin toimii rikkaan herra Tärkyn lähipiiri. Tärkky on kuitenkin pysytellyt naimattomana pitkään - eikä ihmekään, koska komeudestaan ja varakkuudestaan huolimatta mies on vakavamielinen, tympeä ja epäkohtelias. Ellu Pelletti taas on miellyttävämpi henkilö, mutta ehkäpä terävä-älyisyytensä takia hän ei ole kelvannut yhdellekään poikamiehelle.
Varoitus! Tässä kappaleessa arvostelija tekee juonipaljastuksia!
Arvostelijan velvollisuus tällaisen romaanin yhteydessä on kertoa juoni lukijoille, koska kaikki jo tietävät sen kuitenkin. Ellu Pelletti ja herra Tärkky kiertelevät ja kaartelevat toisiaan, suuttuvat toisilleen, ajattelevat toisiaan lakkaamatta. Mutta käykin niin, että herra Tärkky paljastuu läpeensä tympeäksi tyypiksi, jolla ei ole aikomustakaan naida Pelletin Ellua. Ellun terävä äly taas pettää pahan kerran kun hän antautuu harhaluulon valtaan. Tyttöparka kuvittelee, että herra Tärkky on ihastunut häneen. Koko avioliitto menee mönkään, herra Tärkky ei saa vaimoa eikä Ellu Pelletti pääse avioon ja jää höperön äitinsä omaishoitajaksi.
Tympeys ja harhaluulo on varsin nautittava, hauska ja opettavainen romaani meille lovikäärmeeläisille. Meilläkin on naimattomia tyttäriä, köyhtyvää aatelia ja ökyrikkaita, tympeitä poikamiehiä kylä väärällään. Kyllä itse kunkin vanhemman on syytä tutustua Jausteenin klassikkoromaaniin ja pohtia vakavasti kenenkä yrmyniskan kanssa tyttäremme elättelevät harhaluulojaan.
Jausteenin romaani muodostaakin loistavan alun Lovikäärmeen aloittelevan kustannusliikkeen toiminnalle. Ehkäpä pian saamme luettavaksi myös paikallisten kirjalijoiden laadukkaita, ajankohtaisia ja koskettavia teoksia.
kulttuuritoimittaja Pytty Vilhelmi Soon
Nouskaamme Orjuutta Vastaan!
Kansan parissa on virinnyt suuri huoli. Koulutetut hektikot tienaavat alkupalkkana vain 2300 lovea kuukaudessa. Tämä on orjuutta! Koulutetut hektikot muualla maailmassa tienaavat jopa 3000 lovea kuukaudessa. Tällä 2300 loven alkupalkalla hektikoiden oletetaan maksavan raskaita veroja, kaiken maailman Taivaan Rannan Maalareiden ilmaista elatusta ja vauvain hoitoa Lovikäärmeen lasaretissa. Hoitakoot vauvoja aikaansaavat ne itse. Muistutan, että osa tästä summasta kuluu vielä Loven juoppoputkan ylläpitämiseen. Juoppoja ei ole mitään syytä suojella, paleltukoot ulos.
Hektikoiden 2300 loven kuukausipalkka on maailmanlaajuisesti suurimpia epäkohtia mitä kuvitella saattaa. Nälänhädät kun eivät ole totta, niikalaiset työläiset saavat aivan hyvää palkkaa eikä missään enää oikeasti ympärileikata naisia, tällaiset väitteet ovat silkkaa propagandaa. Hyvät lukijat - ajatelkaa nuorta ihmistä, joka on omistanut parhaimman miehuutensa koulukirjojen opiskeluun ja sen jälkeiset vuodet ankaraan työntekoon. Ajatelkaa, että näitä kuuliaisia työn orjia saamme kiittää Talouden Kasvusta, jonka ei pitäisi koitua kaikenmaailman juoppojen ja lumenistien ja taiteilijoiden hyväksi. Sillä pitäisi kasvattaa voimakas ja hyvinvoipa hektikkoluokka, jolla on täppiä. Nyt tämän orjatyön on loputtava, ja valtion autettava hektikoita saamaan parempaa palkkaa hetimiten.
Muistakaa, että hektikot antavat vaikka sydänverensä talouden puolesta. Jos heidät vapautetaan orjuudesta riittävällä palkalla, he varmasti käyttävät rahansa Osake Markkinoilla ja kuluttavat uusiin vehkeisiin. Meidän kaikkien hyväksi: antakaa hektikolle niin paljon rahaa, että hän voi panna sen kiertämään.
NOUSKAA OSOITTAMAAN MIELTÄNNE HEKTIKOIDEN VAPAUTTAMISEN PUOLESTA, ERITOTEN HE ANSAITSEVAT IHMISARVOISEN ELÄMÄN.
nimim. Vainottu Hektikko
Maapallon itäinen alue, tyrmä
(tulossa myös adressi vapauttamisekseni poliittisesta vankeudesta)
Hektikoiden 2300 loven kuukausipalkka on maailmanlaajuisesti suurimpia epäkohtia mitä kuvitella saattaa. Nälänhädät kun eivät ole totta, niikalaiset työläiset saavat aivan hyvää palkkaa eikä missään enää oikeasti ympärileikata naisia, tällaiset väitteet ovat silkkaa propagandaa. Hyvät lukijat - ajatelkaa nuorta ihmistä, joka on omistanut parhaimman miehuutensa koulukirjojen opiskeluun ja sen jälkeiset vuodet ankaraan työntekoon. Ajatelkaa, että näitä kuuliaisia työn orjia saamme kiittää Talouden Kasvusta, jonka ei pitäisi koitua kaikenmaailman juoppojen ja lumenistien ja taiteilijoiden hyväksi. Sillä pitäisi kasvattaa voimakas ja hyvinvoipa hektikkoluokka, jolla on täppiä. Nyt tämän orjatyön on loputtava, ja valtion autettava hektikoita saamaan parempaa palkkaa hetimiten.
Muistakaa, että hektikot antavat vaikka sydänverensä talouden puolesta. Jos heidät vapautetaan orjuudesta riittävällä palkalla, he varmasti käyttävät rahansa Osake Markkinoilla ja kuluttavat uusiin vehkeisiin. Meidän kaikkien hyväksi: antakaa hektikolle niin paljon rahaa, että hän voi panna sen kiertämään.
NOUSKAA OSOITTAMAAN MIELTÄNNE HEKTIKOIDEN VAPAUTTAMISEN PUOLESTA, ERITOTEN HE ANSAITSEVAT IHMISARVOISEN ELÄMÄN.
nimim. Vainottu Hektikko
Maapallon itäinen alue, tyrmä
(tulossa myös adressi vapauttamisekseni poliittisesta vankeudesta)
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Avoin kirje Hyvälle leskirouva H. Hirviölle!
Olen imarreltu kiitoksistanne, hyvä leskirouva Hirviö. Perustin Lovikäärmeen Kylän Sanomat ja päätoimitin lehden alkuun siinä uskossa, että julkaisu koituu iloksi ja hyödyksi koko yhteisöllemme. Väistyin päätoimittajantehtävästä heti kun seuraaja löytyi, koska minulla ei ole ammattitaitoa eikä liioin aikaa näin vaativaan tehtävään. Ilokseni voin todeta, että Lovikäärmeen lehti nousi upeasti siivilleen. Tätä nykyä sen sisältö on myös monipuolinen.
Monipuolisuus tietysti pitää sisällään kaikenlaisia lieveilmiöitä, joita leskirouva Hirviö ankarasti arvosteli - osin syystä, osin syyttä. Lehdessä ilmestyy valistusta - voisin mainita taannoisen muotijutun valistavaksi, vaikka se pinnallinen sinänsä olikin, ja oppinut teoloogimme Anttu Kyhdeenius on valistanut meitä tuon tuostakin pienillä aatteita käsittelevillä kirjoituksillaan. Toimituksesta niin ikään kerrottiin, että Kyläläisiä-sarja täydentyy jatkuvasti, kunhan lukijat kärsivällisesti odottavat, siinä ilmestyy kaikenlaisia pienoiselämäkertoja kuvineen. Emmehän me voi päättää millaiseksi elämämme muodostuu - esimerkiksi Adelheida Naksulin elämäkerta on ihan yhtä arvokas kuin minkä rovastin vaan. Onhan varoittava esimerkki yhtä arvokas valistuneen elämän tiellä kuin ihailtavakin. Tiemmä rovastejakin on Kyläläisiä-sarjaan luvassa.
Leskirouva huomauttaa myös aivan aiheellisesti siveettömistä ilmoituksista, joita lehti on julkaissut. Voin omasta puolestani vain vastata tämän olevan yleinen ongelma: aloittelevaan lehteemme tulee aika niukalti ilmoituksia, jotan lehti joutuu ottamaan vastaan myös sellaisia, jotka saattavat joitakin lukijoita loukata. Koko Lovikäärmeen porvaristo pystyy auttamaan tilannetta ostamalla ilmoitustilaa, jotta lehti pääsisi paremmin valitsemaan ilmoittajansa.
Lehden vastikään avautuneeseen kulttuuriosastoon leskirouva on myös tyytymätön. Koska Lovikäärmeessä on nykyisin kulttuurielämää, joutuu lehtikin siitä kirjoittamaan. Itse olen nauttinut näistä hedelmistä täysin rinnoin, mutta jos leskirouva toivoo, että kulttuuri paikkakunnalta kuopattaisiin, hän joutunee ottamaan yhteyttä jonnekin muualle kuin lehteen.
Lehden perustajana voin kuitenkin todeta, että vaikka lehti on saanut toisinaan keltaisehkoja piirteitä, olen kokonaisuudessaan tyytyväinen sen nykytilaan.
Lovikäärmeen Kylän Sanomain mitä tyytyväisin lukija
maisterinna Suu
Monipuolisuus tietysti pitää sisällään kaikenlaisia lieveilmiöitä, joita leskirouva Hirviö ankarasti arvosteli - osin syystä, osin syyttä. Lehdessä ilmestyy valistusta - voisin mainita taannoisen muotijutun valistavaksi, vaikka se pinnallinen sinänsä olikin, ja oppinut teoloogimme Anttu Kyhdeenius on valistanut meitä tuon tuostakin pienillä aatteita käsittelevillä kirjoituksillaan. Toimituksesta niin ikään kerrottiin, että Kyläläisiä-sarja täydentyy jatkuvasti, kunhan lukijat kärsivällisesti odottavat, siinä ilmestyy kaikenlaisia pienoiselämäkertoja kuvineen. Emmehän me voi päättää millaiseksi elämämme muodostuu - esimerkiksi Adelheida Naksulin elämäkerta on ihan yhtä arvokas kuin minkä rovastin vaan. Onhan varoittava esimerkki yhtä arvokas valistuneen elämän tiellä kuin ihailtavakin. Tiemmä rovastejakin on Kyläläisiä-sarjaan luvassa.
Leskirouva huomauttaa myös aivan aiheellisesti siveettömistä ilmoituksista, joita lehti on julkaissut. Voin omasta puolestani vain vastata tämän olevan yleinen ongelma: aloittelevaan lehteemme tulee aika niukalti ilmoituksia, jotan lehti joutuu ottamaan vastaan myös sellaisia, jotka saattavat joitakin lukijoita loukata. Koko Lovikäärmeen porvaristo pystyy auttamaan tilannetta ostamalla ilmoitustilaa, jotta lehti pääsisi paremmin valitsemaan ilmoittajansa.
Lehden vastikään avautuneeseen kulttuuriosastoon leskirouva on myös tyytymätön. Koska Lovikäärmeessä on nykyisin kulttuurielämää, joutuu lehtikin siitä kirjoittamaan. Itse olen nauttinut näistä hedelmistä täysin rinnoin, mutta jos leskirouva toivoo, että kulttuuri paikkakunnalta kuopattaisiin, hän joutunee ottamaan yhteyttä jonnekin muualle kuin lehteen.
Lehden perustajana voin kuitenkin todeta, että vaikka lehti on saanut toisinaan keltaisehkoja piirteitä, olen kokonaisuudessaan tyytyväinen sen nykytilaan.
Lovikäärmeen Kylän Sanomain mitä tyytyväisin lukija
maisterinna Suu
lauantai 16. helmikuuta 2008
Mielipalsta
Arvoisat lukijamme. Tästä numerosta käynnistämme lukijoiden mielipiteille ihan ikioman palstan. Mielipiteitä voitte postittaa osoitteeseen:
Lovikäärmeen kylän sanomat,
Lovikäärmeen kylän ainoa raitti 4354
Lovikäärmeen kylä
Helvetinkosken kuvernmentti
Suomen Keisarikunta
Lovikäärmeen kylän sanomien moraalinen rappio
Olen ollut lehden ahkera lukija sen alkuajoista lähtien. Muistelen lämmöllä aikoja, jolloin lehden ensimmäinen päätoimittaja Maisterinna Suu luotsasi lehden kohti kristillistä ja siveellisiä arvoja korostavaan suuntaan. Tällöin lehti oli esimerkillisen hyveellinen ja tuotta suurta nautintoa lukea lehteä.
Myöhempien päätoimittajien aikana lehden tila on muuttunut aivan kauheaksi. On alastonkuvia ja juorujuttuja kylämme nuorista naisista. Ja vielä haastatteluja huoripukki puoskareista ja Naksulin rappiosuvusta! Kyllä se tiedetään mitä se puoskari siellä Pääkaupungissa tekee, naisten hameissa se siellä juoksee ja sitten levittelee tautejaan tänne! Kyllä se myös tiedetään mistä Naksulien omaisuus on hankittu. Iso Kiellon aikana ne polttivat viinaa saaristossa! Ja tämä Heimo-Weli on pahempi kuin isänsä ja isoisoisoisänsä (koko valtakunnan rappiollisin viinatrokari ja rikollinen Allu "Kapoonen" Naksuli). Aivan kuin tämä ei riittäisi vaan kaikkein kauheimpana on tuotu lehteen kulttuuriuutiset! Käydään taidenäyttelyissä ja teattereissa! Rovastista eikä pastoreista ole tehty lainkaan Kyläläisiä-juttua!
Sen minä sanon, että rakkaasti kylälehdestämme on tullut hirveä pornolehti! Rikollisuutta, rappiollista elämää ja pornoa tämä lehti vaan mainostaa. Ei maisterinna Suu tästä lehdestä tällaista halunnut. Hirveä lehti kerrassaan.
Leskirouva Hetula Hirviö,
Kaappaik, Lovikäärmeen kylä
Sepän riistohinnat
Lovikäärmeen seppä ottoo hirveetä hintooja. Ei täälläne pikkunen isäntämiäs pysty maksaa samaa mitä nua rikkahat pystyy. Kylmää sanoon notta pitääs sellaaset riistohinnat laittaa kyläneuvoston alaisuuteen ja saisivat kyläneuvostossa päättää palionki seppä saa ottaa kenkityksestä. Son tärkiä homma se kenkitys. ni.
Isäntä Jussi Poskela
Lovikäärmeen kylän sanomat,
Lovikäärmeen kylän ainoa raitti 4354
Lovikäärmeen kylä
Helvetinkosken kuvernmentti
Suomen Keisarikunta
Lovikäärmeen kylän sanomien moraalinen rappio
Olen ollut lehden ahkera lukija sen alkuajoista lähtien. Muistelen lämmöllä aikoja, jolloin lehden ensimmäinen päätoimittaja Maisterinna Suu luotsasi lehden kohti kristillistä ja siveellisiä arvoja korostavaan suuntaan. Tällöin lehti oli esimerkillisen hyveellinen ja tuotta suurta nautintoa lukea lehteä.
Myöhempien päätoimittajien aikana lehden tila on muuttunut aivan kauheaksi. On alastonkuvia ja juorujuttuja kylämme nuorista naisista. Ja vielä haastatteluja huoripukki puoskareista ja Naksulin rappiosuvusta! Kyllä se tiedetään mitä se puoskari siellä Pääkaupungissa tekee, naisten hameissa se siellä juoksee ja sitten levittelee tautejaan tänne! Kyllä se myös tiedetään mistä Naksulien omaisuus on hankittu. Iso Kiellon aikana ne polttivat viinaa saaristossa! Ja tämä Heimo-Weli on pahempi kuin isänsä ja isoisoisoisänsä (koko valtakunnan rappiollisin viinatrokari ja rikollinen Allu "Kapoonen" Naksuli). Aivan kuin tämä ei riittäisi vaan kaikkein kauheimpana on tuotu lehteen kulttuuriuutiset! Käydään taidenäyttelyissä ja teattereissa! Rovastista eikä pastoreista ole tehty lainkaan Kyläläisiä-juttua!
Sen minä sanon, että rakkaasti kylälehdestämme on tullut hirveä pornolehti! Rikollisuutta, rappiollista elämää ja pornoa tämä lehti vaan mainostaa. Ei maisterinna Suu tästä lehdestä tällaista halunnut. Hirveä lehti kerrassaan.
Leskirouva Hetula Hirviö,
Kaappaik, Lovikäärmeen kylä
Sepän riistohinnat
Lovikäärmeen seppä ottoo hirveetä hintooja. Ei täälläne pikkunen isäntämiäs pysty maksaa samaa mitä nua rikkahat pystyy. Kylmää sanoon notta pitääs sellaaset riistohinnat laittaa kyläneuvoston alaisuuteen ja saisivat kyläneuvostossa päättää palionki seppä saa ottaa kenkityksestä. Son tärkiä homma se kenkitys. ni.
Isäntä Jussi Poskela
Kuin kuvanveistäjän silveltimestä! Taiteilija Mikkelanssi Seuraintalolla
Loven taiteilijaseuran ensimmäinen vuosinäyttely avattiin Lovikäärmeen Seuraintalolla eilen. Juhlallinen tilaisuus on tällainen näyttely, ja Loven taiteilijaseura on tahtonut kovasti korostaa kilpailuhenkisyyttään valitsemalla vain yhden taiteilijan soveliaaksi edustamaan itseään. Varsin edustavaa taidetta A. Mikkelanssi meille esittääkin.
Suuria aiheita
Mikkelanssin taiteessa mahtavilla myyttisillä aiheilla on selvä etusija. Näyttelyssä ei ole esillä ainoatakaan laatukuvaa tai pientä asetelmaa, vaan kaikki on niin suurta, että mahtavimmat veistokset tuntuvat kannattelevan seuraintalomme kattoa varassaan. Näyttely juhlistaa myös Mikkelanssin maalaamia Loven Seuraintalon kattofreskoja, joissa koko suuren kertomuksen kirjo levittäytyy katsojien iloksi. Fresko on niin mieltäkiinnittävä, että tokkopa Lovikäärmeen neitojen kaula-aukot enää ketään kiinnostavatkaan, kun katosta löytyy parempaa katseltavaa.
Seuraintalon katon hahmot ovat massiivisia ja kirkasvärisiä. Vaikka Mikkelanssi on selvästikin il disegnon, viivan, kannattajia taiteen kentällä, ei se silti estä häntä värittämästä viivojen välisiä alueita voimakkaasti, puhtaasti ja henkevästi. Hänen freskoaan tullaan vielä ihastelemaan Lovikäärmeeseen pitkien matkojen takaa.
Julkista taidetta
Lovikäärmeen kylän ensimmäinen julkinen veistos on niin ikään Mikkelanssilta tilattu. Patsas esittää luonnollisesti sankariamme Lotkoria, joka keritsin kädessään kiinnittää katseensa Suureen Lovikäärmeeseen, valmiina käymään sen villoihin kiinni. Kuten tiedämme, pieni Lotkor päihitti Suuren Lovikäärmeen, ja siunatut olivat kaikki hänen yrityksensä sittemmin (lukuunottamatta pikku naisseikkailua Vatsavan kanssa, mutta se jääköön nyt taka-alalle). Mikkelanssi tulkitsee paikallista mytologiaa vetoavasti, Lotkorin piirteet ilmaisevat jännitettyä voimaa tämän valmistautuessa keritsemään. Harvoin on Loven urheilijaseurassakaan nähty yhtä keskittyneitä kasvoja.
Huomiota kiinnittää se, että Mikkelanssi käyttää kovin vähän naisia malleinaan. On huhuttu, että
kaunista Heidi-Weera Naksulia olisi yritetty tarjota Mikkelanssin malliksi, mutta kärttyisyydestään kuulu taitelija on ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta "kaikenmaailman heitukoita" malleikseen. Käsillä olevassa näyttelyssä nähdäänkin selvästi enemmän mieskauneutta, jolle taiteilijalla on totisesti silmää. Lovikäärmeen Kylän Sanomat on yrittänyt saada taiteilijalta haastattelua, mutta tämä on valitettavasti kieltäytynyt itsepintaisesti, härkäpäisesti ja äijämäisen suoraan kaikesta mahdollisesta kyselemisestä. Yhteen kysymykseen hän suostui kuitenkin näyttelyn avajaisissa vastaamaan. Sain udeltua häneltä mikä tulee olemaan seuraava projekti. "Runoihin siirryn, sonetteihin." Nyt vaan odottelemaan runojulkaisua taiteilijaltamme, josta alkaa kehkeytyä oikea renessanssinero!
kulttuuritoimittaja Sarita-Kerttu Kalliopovi
Neitoaikakoulu Lovikäärmeeseen!
(Lovikäärmeen ainoa raitti) Rakkaat lukijamme ovat varmasti jo ihmetelleet valtaisaa rakennustyötä entisen hirttolavan tontilla, ja kaikenlaisia huhuja on ollut liikkeellä. On epäilty siihen rakennettavan vankilaa ja lääketieteellistä tutkimuslaitosta, jossa tehdään lääketieteellisiä kokeita pyllyläisillä. Mikään näistä huhuista ei kuitenkaan ole päässyt lähellekään totuutta sillä tänään kun rakennus lopulta valmistui (katso kuva) on sen omistaja pitänyt lehdistötilaisuuden ja paljastanut rakennuksen todellisen tarkoituksen. Mystinen rakennus on herättänyt mielenkiintoa aina Piisaminmoloa myöden joten paikalla tiedotustilaisuudessa. Rakennukseen avataan kristillinen Neitoaikakoulu, joten enää ei tarvitse Lovikäärmeen ja sen lähikylien tyttöjen lähteä Haaskuun asti saamaan koulutusta. Tämä uutinen on varmasti helpotus niille äideille, jotka pelkäävät tyttärensä ajautuvan pahoille teille läheisen Leirisillan hulttiopoikain kanssa. Leirisillan hulttipoikain tiedetään houkutelleen pahoille teille Adelheida Naksulin lisäksi myös Karlotta von Göötten, rovasti Lestan nuorimman tyttärensä Marian sekä Maisteri Suun tyttären Ulrikan (jonka poikaystävän tiedetään opiskelleen kolme vuotta Leirisillassa, mutta tuli erotetuksi vikiteltyään rehtorin tytärtä).Haastava opetussuunnitelma
Koulu on tarkoitettu kansankoulun suosittaneille tytöille, joiden vanhemmat haluavat heidän saavan kristillistä kasvatusta. Koulun johtajattarena toimii Uttermålainen neiti Hannariikka Treedje. Neiti Treedje kertoo koulun painottavan voimakkaasti lahjakkaiden tyttöjen siveelliseen sivistykseen ja kotitalouden hoitamisessa tarvittaviin taitoihin. Johtajatar korostaa nykyaikana tyttöjen omaavan puutteita mm. koruompelun tärkeimmissä vaiheissa sekä juuston juoksutuksesta. Hän korostaa, että on nuorille miehille valtava pettymys jos heidän nuorikkonsa ei osaakaan kirjailla sukuvaakunaa liinavaatteisiin tai valmistaa hyvää juustoa. Tällä saattaa olla tuhoisat seuraukset avioliiton kestävyyteen. Johtajatar myös huomauttaa, että kun tytöt kasvatetaan jo nuoresta iästään äidin ja vaimon rooliin eivät he sekaannu ulkomaalaisiin talousaatteisiin vaan hyväksyvät roolinsa aviomiehensä omaisuutena. Koulun suurimmaksi tavoitteksi johtajatar mainitsi se, että ainutkaan koulusta valmistunut tyttö ei hakeutuisi jatkamaan opintojaan yliopistoon. Yliopisto on haitallista nuorille naisille, koska he omaksuvat siellä ulkomaalaisia aatteita, lykkäävät lasten hankkimista sekä tytöt yliopistossa yleensä opiskelevat aineita, joista ei ole yhteiskunnan kannalta mitään hyötyä.
Oppilaita läheltä ja kaukaa
Vaikka rakennuksen käyttötarkoitus vasta nyt selvisi on kouluun jo ilmoitettu 100 tyttöä Lovikäärmeestä ja sen ympäröivistä kylistä. Koululla on 60 paikkainen asuntola kauempaa saapuneita tyttöjä varten, ja ensimmäisen päivänä asuntola täyttyi jo puolilleen. Oman kylämme silmää tekevät ilmoittivat myös tyttärensä välittömästi tähän uuteen Lovikäärmeen Neitoaikakoulun nimeä kantavaan opinahjoon. Toimituksen saamien tietojen mukaan mm. Ulrika Suu, Heidi-Weera Naksuli, Henkkaritta von Göötte ja Malla Kyttaperka olisivat ainakin siirtynyt kotiopetuksesta tai Haaskun kristillisestä tyttökoulusta takaisin Lovikäärmeen Neitoaikakouluun.
Aatteista vielä sananen
Taannoin kirjoittelin tunteita kuumentavista ulkomaisista talousaatteista. Nyt kun Murtti P. Lekserin agitointi ja agitoinnin haamutkin ovat keskuudestamme väistyneet, on hyvä aika selittää kyläläisille, mitä herra Lekser tarkoitti asettaessaan vastakkain lumenistit ja hektikot.
Kumpikaan näistä aatteista ei edusta yksinkertaisesti taloutta tai edes politiikkaa. Osin kyse on ammattikunnista, mutta tapa, jolla näitä sanoja on keskuudessamme viime aikoina käytetty, viittaa siihen, että kyseessä olisi kokonainen maailmankuva - ellei jopa tapa tarttua maailmaan.
Lumenisti on henkilö, joka painottaa ajattelussaan ihmisen töitä ja pyrkii kertomaan niistä. Nimitykseen lumenisti vaikuttaa kaksi asiaa. Ensinnäkin lumenistit pyrkivät vanhastaan tuomaan ajattelun valoa kaikille ihmisille, ja valaisemaan ymmärryksellään ihmisen tekoja ja toimia niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Sana tuleekin patinan kielen sanasta lux, joka merkitsee valoa. Patinankielisinä aikoina lumenismin isäksi voidaan mainita etaalianalainen Fransu Peto-arkki. Haukkumasanaksi lumenisti on kuitenkin oiva, koska tiedämmehän kaikki, että "lume" merkitsee loven kielellä valhettelua, peittelyä ja harhauttamista. Tätä lumenismin vastustajat usein käyttävät lumenismia vastaan: koska lumenismin pääasiallinen tapa tietää asiat on rakentaa niistä kertomuksia, jotkut halveksivat kaikkia kertomuksia itseasiallisesti valhetteluna.
Hektikko taas suhtautuu maailmaan muttereina, hyppeleinä, releinä, jousien välkkeenä ja automatisoitavana kokonaisuutena. Hektikko pyrkii rakentamaan kiihkeän maailman, jossa kaikki pyörii kaiken aikaa ja pitää itseään harmaana eminenssinä pyörivien pyörien taustalla. Näin lumenistitkin pääsevät hektikon mukaan nauttimaan hektisen kehityksen hedelmistä. Mikä onkin hektikon mukaan ihan hyvä juttu, kunhan lumenistit maksaisivat eivätkä pitäisi itseään mitenkään erityisen tärkeänä voimana maailmankaikkeudessa, jonka merkitys kuitenkin tiivistyy siihen, että punainen piuha kuuluu punaiseen ja mustaa mustaan koloon. Tähän taas ei kuulu mitään erikoisempaa tarinallisuutta - ainakaan hektikon mielestä - joten tämä on ihan yksinkertasesti tosia, ja siis tärkeintä mitä maailmassa on. Historiallisista ajoista hektikon isänä voidaan pitää henkilöä, joka keksi pyörän päästäkseen nopeasti paikasta toiseen.
Siinä missä lumenistit viettävät aikaansa mielellään hämärissä, pölyisissä tiloissa hidastellen ja puhuskellen kaukaisista asioista, hektikot viettävät aikaansa metallinkappaleiden, johtimien, laskukaavojen ja ruuvimeisseleiden parissa. Ennenkuin te, hyvät lukijat, ryhdytte valitsemaan puolianne tässä teennäisessä mutta yhtä kaikki kuumentavassa taistelussa, saanen jälleen sanoa viisauden sanoja näistä aatteista.
Lumenistit kaikkiaan tietävät mitä tarkoitetaan kultaisella keskitiellä ja pohtivat mieluusti paljon pysyäkseen siinä. Hektikoita taas kiinnostaa miten kultainen keskitie rakennettaisiin kestäväksi, suoraksi ja nopeasti, niin että sitä pitkin voisi viuhahtaa putkikatseisempikin. Kuitenkin sanapari merkitsee kohtuullisuutta. Useimmat hektikot ja useimmat lumenistit tietävät, että molemmat elämän osat ovat tärkeitä ja kuuluvat meidän kaikkien arkeen. Ja useimmat meistä muistakin käyttävät sekä lumenistien että hektikkojen ajatustapoja. Näin ollen, hyvät lovikäärmeeläiset, kehotan teitä varomaan kaikkia, jotka pyrkivät agitoimaan kantaansa tai levittämään ennakkoluulojen savuverhoja meidän ihmisten välille.
ystävällisen tervehdyksen koko kylälle lausuu,
Anttu Kyhdeenius, kylän ensimmäinen Professori, oppinut Teoloogi.
Kumpikaan näistä aatteista ei edusta yksinkertaisesti taloutta tai edes politiikkaa. Osin kyse on ammattikunnista, mutta tapa, jolla näitä sanoja on keskuudessamme viime aikoina käytetty, viittaa siihen, että kyseessä olisi kokonainen maailmankuva - ellei jopa tapa tarttua maailmaan.
Lumenisti on henkilö, joka painottaa ajattelussaan ihmisen töitä ja pyrkii kertomaan niistä. Nimitykseen lumenisti vaikuttaa kaksi asiaa. Ensinnäkin lumenistit pyrkivät vanhastaan tuomaan ajattelun valoa kaikille ihmisille, ja valaisemaan ymmärryksellään ihmisen tekoja ja toimia niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Sana tuleekin patinan kielen sanasta lux, joka merkitsee valoa. Patinankielisinä aikoina lumenismin isäksi voidaan mainita etaalianalainen Fransu Peto-arkki. Haukkumasanaksi lumenisti on kuitenkin oiva, koska tiedämmehän kaikki, että "lume" merkitsee loven kielellä valhettelua, peittelyä ja harhauttamista. Tätä lumenismin vastustajat usein käyttävät lumenismia vastaan: koska lumenismin pääasiallinen tapa tietää asiat on rakentaa niistä kertomuksia, jotkut halveksivat kaikkia kertomuksia itseasiallisesti valhetteluna.
Hektikko taas suhtautuu maailmaan muttereina, hyppeleinä, releinä, jousien välkkeenä ja automatisoitavana kokonaisuutena. Hektikko pyrkii rakentamaan kiihkeän maailman, jossa kaikki pyörii kaiken aikaa ja pitää itseään harmaana eminenssinä pyörivien pyörien taustalla. Näin lumenistitkin pääsevät hektikon mukaan nauttimaan hektisen kehityksen hedelmistä. Mikä onkin hektikon mukaan ihan hyvä juttu, kunhan lumenistit maksaisivat eivätkä pitäisi itseään mitenkään erityisen tärkeänä voimana maailmankaikkeudessa, jonka merkitys kuitenkin tiivistyy siihen, että punainen piuha kuuluu punaiseen ja mustaa mustaan koloon. Tähän taas ei kuulu mitään erikoisempaa tarinallisuutta - ainakaan hektikon mielestä - joten tämä on ihan yksinkertasesti tosia, ja siis tärkeintä mitä maailmassa on. Historiallisista ajoista hektikon isänä voidaan pitää henkilöä, joka keksi pyörän päästäkseen nopeasti paikasta toiseen.
Siinä missä lumenistit viettävät aikaansa mielellään hämärissä, pölyisissä tiloissa hidastellen ja puhuskellen kaukaisista asioista, hektikot viettävät aikaansa metallinkappaleiden, johtimien, laskukaavojen ja ruuvimeisseleiden parissa. Ennenkuin te, hyvät lukijat, ryhdytte valitsemaan puolianne tässä teennäisessä mutta yhtä kaikki kuumentavassa taistelussa, saanen jälleen sanoa viisauden sanoja näistä aatteista.
Lumenistit kaikkiaan tietävät mitä tarkoitetaan kultaisella keskitiellä ja pohtivat mieluusti paljon pysyäkseen siinä. Hektikoita taas kiinnostaa miten kultainen keskitie rakennettaisiin kestäväksi, suoraksi ja nopeasti, niin että sitä pitkin voisi viuhahtaa putkikatseisempikin. Kuitenkin sanapari merkitsee kohtuullisuutta. Useimmat hektikot ja useimmat lumenistit tietävät, että molemmat elämän osat ovat tärkeitä ja kuuluvat meidän kaikkien arkeen. Ja useimmat meistä muistakin käyttävät sekä lumenistien että hektikkojen ajatustapoja. Näin ollen, hyvät lovikäärmeeläiset, kehotan teitä varomaan kaikkia, jotka pyrkivät agitoimaan kantaansa tai levittämään ennakkoluulojen savuverhoja meidän ihmisten välille.
ystävällisen tervehdyksen koko kylälle lausuu,
Anttu Kyhdeenius, kylän ensimmäinen Professori, oppinut Teoloogi.
perjantai 15. helmikuuta 2008
Ilmoitus: Hevoshuutokauppa lauantaina!
Kylän myllyn mentyä konkurssiin on vapaaherra W. Naksuli ostanut myllyn irtaimistoineen. Hän on ostanut myllyyn höyryvoimakoneen ja täten myllyn hevoset myydään huutokaupalla tänään.Hevoset on pikkuvikaisia, mutta muuten hyväkuntoisia ja tervepäisiä. Ei palautusoikeutta. Hevosiin voi tutustua tänään alkaen klo 11 Lovimyllyn tallilla. Huutokauppa alkaa klo 12 tallin pihalla.
Mikkelanssin taidenäyttely Seuraintalolla!
Loven taiteilijaseuralla on ilo ilmoittaa, että sen jäsen ja tämän vuoden kylätaiteilija A. Mikkelanssi pitää ensimmäisen Lovikäärmeen taidenäyttelynsä. Hänen töitään on aikaisemmin ollut esillä Itähallassa ja Etaliaanassa. Nyt teillä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä tämän mestarin töitä!
Sisäänpääsy: 2 lovea aikuisilta ja 1 lovi lapsilta
Aukiolo: ma-pe 02-23, la-su 11-12
Sisäänpääsy: 2 lovea aikuisilta ja 1 lovi lapsilta
Aukiolo: ma-pe 02-23, la-su 11-12
Keisarilliset paskalakit Lovikäärmeessä!
(Lovikäärme) Kuten rakkaat lukijamme muistavat agitaattori Lekser kaupitteli rakkaassa kylässämme Iso pyssyä avaruuden valloittajia vastaan(katso aikaisempi numero saadaksesi lisätietoa). Huolimatta nimimies Palkion toimista jatkoi agitaattori Lekser yhä tätä liiketointaan. Agitaattorin ura asekauppiaana päättyi, koska tänä aamuna Keisarikunnan sisäisestä turvallisuudesta vastaava eliittiyksikkö Keisarilliset Paskalakit ratsastivat kyläämme (kuvassa kylätaiteilija Mikkelanssin näkemys paskalakkien uljaasta saapumisesta). Nopealla toiminnallaan he raahasivat agitaattori Lekserin ulos pahvilaatikosta, jossa hänen on tiedetty viime päivät majailleet. Hänet lyötiin rautoihin ja lähdettiin vetämään hevosen perässä kohti Suurta Rautatietä.Lekserin tulevaisuus
Rikosreportterimme Janne Killuu haastatteli pikaisesti Keisarillisen paskalakki-pataljoonan lehdistöupseeria telefoonin välityksellä ja lehdistöupseerin vastaus Lekserin kohtaloa tiedustellessa oli seuraava:
"Nämä ovat aina pahoja juttuja kun ylhäisöaatelin synnyinoikeuksia on luokattu. Niillä kun on sitä käätyä maksaa tuomareille kannustinrahoja. Näiden arkistojen mukaan herra Lekser on lastattu tänään Siipiriän junaan ja on matkalla kohti hiilikaivoksia. Oikeudenkäynti näyttää olevan 10 vuoden päästä. Ei se sieltä takaisin tule vuosikymmeniin jos ollenkaan."
Kysymyksiin Lekserin karkaamismahdollisuudesta lehdistöupseeri naurahti kuivasti:
"Saahan tuota yrittää. Se on Keisarikunnan kannalta sama kuoleeko se Siipiriän pakkasiin vai kaivoksiin."
Tarkasti rajoitettu ala
Asekauppa on ankarasti säädelty Senaatin taholta ja Pääkaupungin kirjeenvaihtajamme kreivi Eetu T. Oivallinen selostaakin sekavaa keisarillista lainsäädäntöä näin:
"Asekauppa samoin kuin oopiumkauppa on laissa määritelty aatelisluokan yksinoikeudeksi. Heidänkin täytyy hakea erityistä lupaa senaatilta ja tiedetään tähän vaadittavan suuria summia kannustinrahoja eli "lahjuksia" niin kuin sana Pääkaupungin slangilla kuuluu. Koko Keisarikunnan alueella on myönnetty asekauppaoikeus ainoastaan yhdelle ei-aatelismiehelle Adriaanus Hehtille valtavaa kannustinrahaa vastaan. Herra Hehti ei kuitenkaan koskaan päässyt asekauppaa harjoittamaan sillä pahamaineinen Läntinen Syndikaatti murhautti hänet. Tämän jälkeen Senaatti yritti myöntää asekauppaoikeutta toiselle porvarissyntyiselle miehelle, mutta hänet aateloitiin ensin varakreiviksi. Hänen uransa ei ehtinyt myöskään alkaa sillä hän katosi mystisesti, samoin kuin hänen aateloimistaan esittänyt senaattori Hannu Höyry. Tämän jälkeen senaatti ei ole uskaltanut myöntään asekauppalupia kuin erittäin vanhoista ylhäisöaatelissuvuista polveutuville hakijoille."
Asekauppa Lovikäärmeessä
Toimituksen alamaailman kontaktien kautta saamien tietojen mukaan Lovikäärme kuuluu Läntisen Syndikaatin alueeseen, jonka varajohtajana toimii kylämme asukas vapaaherra Heimo-Weli Naksuli. Kuten lukijamme tietävät Naksulit ovat ikivanha ylhäisöaatelissuku, joka voitti läänityksensä ja aatelisarvonsa (eli Urean Mutkan ja Urean Alajuoksun) keisaarilta pokeripelissä vuosisatoja ennen Ensimmäistä Suurta Loven sotaa. Toimittaja yritti saada Heimo-Weli Naksulin kommenttia asiaan, mutta hänen henkivartijansa eivät päästäneet toimittajaa kuuloetäisyydelle.
Alamaailman tietotoimisto vaikeni siitä kuinka Senaatti sai tietoonsa agitaattori Lekserin ryhtyneet harjoittamaan asekauppaa. Ei myöskään osattu sanoa minkä vuoksi Läntinen syndikaatti ei itse hoidellut Lekseriä pois markkinoilta. Pyllyläiset ja Lovikäärmeeläiset voivat nyt huokaista helpotuksesta sillä Keisarikunta on kerrankin tarjonnut riistoveroilleen vastinetta!
Vihreän ja valkoisen leikkiä - katsaus kevätmuotiin
Upea mallimme Heidi-Weera Naksuli kauden koruissa.Pian sulavat Loven viimeistenkin vakojen lumet, jos niitä tänä talvena on jonnekin päässyt livahtamaan. Aurinko paistaa jo kulmasta korkeammasta ja alkaa olla aika vaihtaa talven värit keväisempiin. Päätoimittajamme ja muotituntija Majlis Toukokerttunen on valinnut edustavia esimerkkejä kevään muodista.
Jokainen muotivuosi ottaa omakseen jonkun historiallisen kertaustyylin. Tänä vuonna vuorossa on empire, aivan kuten muutama vuosi aikaisemmin. Empire on suurta muotia myös kirjallisuudessa, elävissä kuvissa ja mielikuvituksessa.
Kuvassa kauden muotiväri valkoinen yhdistyy raikkaalla tavalla värilliseen somisteeseen.
Vedenvihreä leninki kermanvalkoisin pitsisomistein kuuluu tämän sesongin ylellisimpiin uutuuksiin. Huomaa myös mallimme Heidi-Weeran rohkea kampaus, joka poikkeaa empiren tavallisesta luonnonkiharaa ja klassista kiinnitystä korostavasta linjasta. Kevään kampauksissa voidaan leikkiä erilaisilla tavoilla kehystää kasvot hiusten avulla. Tämä sopii niin vaaleille kuin tummillekin hiuksille.
Juhlakenkien ehdoton väri on valkoinen, ja raikkaimmin se yhdistyy vihreän hohtaviin sävyihin. Heidi-Weera poseeraa kuvassa Lovikäärmeen kylän huippusuunnittelija Jehna-Paavali Kaltiaisen puvussa. Kaltiaista kiitetään naisen vartalon harvinaisesta ymmärtämisestä. Kuvan puvussakin yhdistyvät Kaltiaisen suunnittelun veistoksellisuus ja rohkeat materiaalivalinnat. Kevään kankaat ovat vaaleita väriltään, mutta seinäpapereihin ne eivät sekaannu hohtonsa vuoksi. Näihin kankaisiin kiedottuja vartaloita aurinkokin palvoo!
Kauden upeimmat hatut saapuvat kaukaa, Kaskaan suuren maan takaa, Itähallasta, Vihnin kaupungista, jossa valkoisia kankaita yhdistellään aivan aidontuntuisiin kangaskukkasiin. Oheisessa hatussa rohkea punainen kukkanen. Juhlissa kannattaa tietysti asetella hattuihin aitoja kukkasia, joita jo kevään tullen alkaa olla mielin määrin tarjolla. Nämä uudet hattumallit ovat helppoja koristelun kannalta - hanki vain yksi hattu ja kiinnittele siihen erilaisia koristuksia tilanteen mukaan. Joskus pelkkä nauhakin kaunistaa riittävästi. Ylpeänä Lovikäärmeen Kylän Sanomat esittelee paikallisen laventelipitoisen hajuveden, jota tulee
kauppoihin parin viikon sisälle. Hanskalaissyntyisen Jaques-Marie Smellyn parfyymiliike tuo uuden eau de toilette Love-Lavenderin markkinoille. Se on tehty Lovikäärmeen nuoria naisia ajatellen. Laventelia pehmentää nuorekas vanilja, joka on kuin neidon iho ja tuoksulle antaa voimaa limen viivähdys aivan tuoksun reunassa. Viehättävä uutuus upeassa pakkauksessa.Tänä keväänä koruja käytetään niukalti, mutta ne harvat korut ovatkin sitten näyttäviä. Kannattaakin panostaa pariin uutuuskoruun, joita voi sitten asun ja tilanteen mukaan vaihdella. Valitsimme muutamia upeita uutuuksia paikallisesta kultasepänliike Lotkorin kihloista.
Rintakoru ja sormus.
Jutun toimitti Majlis Toukokerttunen. Kuvat Hemppo Nyyton. Mallina toimi Heidi-Weera Naksuli. Heidi-Weeran meikkasi Aili Sulkkunen, hiukset Taneli Kaaveli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)