sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Avoin kirje Hyvälle leskirouva H. Hirviölle!

Olen imarreltu kiitoksistanne, hyvä leskirouva Hirviö. Perustin Lovikäärmeen Kylän Sanomat ja päätoimitin lehden alkuun siinä uskossa, että julkaisu koituu iloksi ja hyödyksi koko yhteisöllemme. Väistyin päätoimittajantehtävästä heti kun seuraaja löytyi, koska minulla ei ole ammattitaitoa eikä liioin aikaa näin vaativaan tehtävään. Ilokseni voin todeta, että Lovikäärmeen lehti nousi upeasti siivilleen. Tätä nykyä sen sisältö on myös monipuolinen.

Monipuolisuus tietysti pitää sisällään kaikenlaisia lieveilmiöitä, joita leskirouva Hirviö ankarasti arvosteli - osin syystä, osin syyttä. Lehdessä ilmestyy valistusta - voisin mainita taannoisen muotijutun valistavaksi, vaikka se pinnallinen sinänsä olikin, ja oppinut teoloogimme Anttu Kyhdeenius on valistanut meitä tuon tuostakin pienillä aatteita käsittelevillä kirjoituksillaan. Toimituksesta niin ikään kerrottiin, että Kyläläisiä-sarja täydentyy jatkuvasti, kunhan lukijat kärsivällisesti odottavat, siinä ilmestyy kaikenlaisia pienoiselämäkertoja kuvineen. Emmehän me voi päättää millaiseksi elämämme muodostuu - esimerkiksi Adelheida Naksulin elämäkerta on ihan yhtä arvokas kuin minkä rovastin vaan. Onhan varoittava esimerkki yhtä arvokas valistuneen elämän tiellä kuin ihailtavakin. Tiemmä rovastejakin on Kyläläisiä-sarjaan luvassa.

Leskirouva huomauttaa myös aivan aiheellisesti siveettömistä ilmoituksista, joita lehti on julkaissut. Voin omasta puolestani vain vastata tämän olevan yleinen ongelma: aloittelevaan lehteemme tulee aika niukalti ilmoituksia, jotan lehti joutuu ottamaan vastaan myös sellaisia, jotka saattavat joitakin lukijoita loukata. Koko Lovikäärmeen porvaristo pystyy auttamaan tilannetta ostamalla ilmoitustilaa, jotta lehti pääsisi paremmin valitsemaan ilmoittajansa.

Lehden vastikään avautuneeseen kulttuuriosastoon leskirouva on myös tyytymätön. Koska Lovikäärmeessä on nykyisin kulttuurielämää, joutuu lehtikin siitä kirjoittamaan. Itse olen nauttinut näistä hedelmistä täysin rinnoin, mutta jos leskirouva toivoo, että kulttuuri paikkakunnalta kuopattaisiin, hän joutunee ottamaan yhteyttä jonnekin muualle kuin lehteen.

Lehden perustajana voin kuitenkin todeta, että vaikka lehti on saanut toisinaan keltaisehkoja piirteitä, olen kokonaisuudessaan tyytyväinen sen nykytilaan.

Lovikäärmeen Kylän Sanomain mitä tyytyväisin lukija
maisterinna Suu

Ei kommentteja: