Lovikäärmeen aaveista kertovassa sarjassamme on vuorossa Karmea Neiti Karmiina. Hänet tunnettiin elämänsä aikana Ureansaaren tyttökoulun johtajattarena, nimellä Neiti Karmiina Jäpyäläinen. Hän oli kotoisin Jäpyältä.
Neiti Karmiinan tausta
Neiti Karmiina saapui Lovikäärmeeseen johtamaan tyttökoulua päivälleen sata vuotta sitten. Tehtävään hänet kutsui silloinen kuningatar Pullariikka Ellinoora - noina aikoina kuningattaret nimittivät tärkeiden koulujen johtajat, joilla sitten oli suuri alueellinen vastuu ja täysi vastuu henkilökunnan ja oppilaiden valitsemisesta. Tehtävä ei siis suinkaan ollut vähäpätöinen, etenkin kun silloisen Suur-Lovikäärmeen kouluunottoalue oli mittava, paikoin väkirikas, paikoin vähäväkinen. Saman vuoden syksynä Ureansaaren tyttökoulu avasi ovensa ja keräsi puoleensa silloisen kuningaskunnan merkittävimpiä naisia, joilla vaan oli kyky opettaa tyttöjä, ja hengen palo tehtävään.
Neiti Karmiina oli aikaisemmin toiminut Tuortsin Kuninkaallisen Akatemian tyttöluokan patinanopettajana Hukkaholmassa. Opettajantyö oli aina neiti Karmiinan sydäntä lähellä, ja johtavasta asemastaan huolimatta hän toimi tyttöjen alkeispatinan kurssien opettajana, koska hän halusi tutustua koulun jokaiseen oppilaaseen. Oppilaat ovat muistaneet neiti Karmiinan ankarana ja palavasieluisena naisasian kannattajana, mutta toisaalta humaanina, järkevänä ja oikeudenmukaisena opettajana. Neiti Karmiina on olennaisessa osassa naisasialiikkeemme historiassa. Hän itse eteni papin ainoasta tyttärestä sopivankokoisen perinnön avulla ensiksi hovineidoksi Hukkaholman hoviin ja sieltä oppineisuutensa ansiosta juuri patinanopettajaksi.
Neiti Karmiinan elämän suuri erhe
Meillä täällä Lovikäärmeessä on komeiden hulttioaatelisten pitkä perinne, ja tähän perinteeseen oppineen neiti Karmiinankin elämä sotkeentui ja sen perinteen likavesissä se tahraantui. Neiti Karmiina näes rakastui Loiventavan kartanon toiseksi nuorimmaiseen vilperipoikaan, Jaakkima af Loivalaskuun. Tuolloin neiti Karmiina oli jo lähes neljänkymmenen, ja samoja ikiä oli naistenmiehenä jo parikymmentä vuotta mainetta niittänyt Jaakkima. Jaakkima-herra lienee nähnyt neiti Karmiinan elämänsä valloituksena, niin kosolti tarvittiin älyä, viehätysvoimaa, lirkuttelua, näyttelemistä ja antaumusta neiti Karmiinan sydämen voittamiseksi. Mutta niin kävi, että Jaakkima-herra itsekin rakastui vietellessään neiti Karmiinaa. Näiden rakastavaisten tarina kuitenkin loppui lyhyeen, kun Jaakkiman vanhemmat, kreivi ja kreivitär af Loivalasku saivat selville, että heidän poikansa on läheisissä tekemisissä itseellisen naisen kanssa.
Noina aikoina itseellisen naisen elämä ei missään nimessä ollut helppoa, jos se ei sitä ole tänäkään päivänä. Ehkä nykyajan nuorten naisten on vaikeata käsittää, että morsiamen itseellisyys oli liikaa sulhasen vanhemmille. Ja kun pariskunnan vapaamielisyys kaikissa asioissa tiedettiin, oltiin myös varmoja siitä, että neiti Karmiinan maine oli kertakaikkiaan mennyttä. Häntä vaadittiin eroamaan tehtävästään välittömästi ja muuttamaan noita-akkojen kanssa Urean alkulähteille.
Neiti Karmiinan traaginen loppu
Neiti Karmiina oli viisas ja valistunut henkilö, joka tiesi ettei voisi loppuelämäänsä viettää metsän siimeksessä hullujen eukkojen kanssa. Koska Jaakkima-herra ei halunnut ottaa neiti Karmiinaa morsiamekseen vanhempien vastustuksen uhallakin, pakkasi neiti Karmiina tavaransa ja varasi laivaliput Gargensiinaan, maapallon toiselle puolelle. Joku kostonhimoinen sai tästä vihiä, ja surmasi neiti Karmiinan vaunuihin Urean mutkan tiellä leikkaamalla tältä kaulasuonen auki.
Neiti Karmiina haudattiin Lovikäärmeeseen ja selkkauksesta huolimatta kuningatar Pullariikka Ellinoora määräsi suosikilleen kuninkaalliset, arvokkaat hautajaiset. Kuningatar tiesi miten tärkeä Ureansaaren tyttökoulu oli ollut neiti Karmiinalle ja arveli tämän haluavan maan poveen juuri Lovikäärmeeseen.
Ilmeisesti kuningatar erehtyi pahasti, koska neiti Karmiina ei kauaa viihtynyt haudan pimennossa,
vaan on jo yhdeksänkymmenenseitsemän vuoden ajan nuossut jokaisena uudenkuun yönä haudastaan ja palannut kulkemaan Urean mutkan tielle, joen rannoille ja jo hyljättyyn Urean saareen, jonka tyttökoulusta on jäljellä vain ruohottuneet rauniot (katso kuva). Jokainen tienoville uudenkuun yönä eksynyt kulkija kertoo Karmeasta Neiti Karmiinasta, joka on hiipinyt hänen perässään, pyrkinyt viekoittelemaan ja lähelle päästyään tainnuttanut uhrinsa. Alueelle on kadonnut muutamia henkilöitä, ja ne, jotka kertovat Karmean Neiti Karmiinan käyneen kimppuunsa, kärsivät ilmeisestä verenvähyydestä. Neiti Karmiina on siis tavattavissa tänäkin päivänä Urean rantapenkoilla tai kammottavalla Ureansaarella uudenkuun aikaan - vihjeeksi sille, joka haluaa häntä haastatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti