Lovikäärmeen kylän konnuilla raportoidaan useista aavehavainnoista vuosittain. Rakkaimmat ja toistuvimmat havainnot yhtyvät tiettyihin henkimaailman asukkaisiin, jotka kaikki kyläläiset tuntevat. Lovikäärmeen Kylän Sanomat aloittaa Lovikäärmeen aaveita esittelevän juttusarjan, joka tulee olemaan paitsi katsaus kiinnostaviin Lovikäärmeen asukkaisiin myös kiertokäynti kylän historiassa. Juttusarjamme aloittaa kunnioitettu Urean mutkan vanhaparoni Wilhelm-Anttero Naksuli, Naksulin mahtavan suvun jäsen.
Wilhelm-Anttero poikasena
Koska vanhaparoni Naksuli on aikanaan julkaissut verevät ja värikkäät muistelmansa, on meillä
jonkinlainen pääsy hänen maailmaansa. Lapsuuttaan ja poikaikäänsä Wili (joksi häntä poikasena nimitettiin, ja syystä!) muistelee seuraavasti:
Oli siinä äitimuorilla meikäläisessä pitelemistä, oli niin sentään! Minä kiipeilin yhtä lailla korkealle kuin matalalle, vein naisilta hatut päästä ja nappasin heidän alushameitaan. Aaveen he kuvittelivat ne vieneen! Ja jos minulla parta olisi ollut, sen uumeniin olisin naureskellut kun arvoisa äitini, kreivitär Amnada von Huttentoft-Naqsuli puhui naapurin Katariina Sjävfastjärnasta, jonka kadonnut brysselinpitsihamonen riippui ullakkokomerossani. Ja siellä se on vieläkin, menköön katsomaan ken uskaltaa!
Tämä iäkkään Wili Naksulin kirjoittama katkelma antaa ymmärtää, että jotenkin hän ja hänen lähipiirinsä jo hänen lapsuudessaan aavistelivat poikaa odottavan pitkän aave-elämän.
Wilin vilkas nuoruus
Kuten Naksulit yleensä, Wilikin vietti hurjan nuoruuden elostelujen parissa. Hän hakkaili kylän kaunokaisten kanssa ja kun neitseet Lovikäärmeestä loppuivat, oli aika siirtyä Pyllyyn. Täytyy Wilin ansioksi mainita, että hänen lukuisat aviottomat lapsensa paransivat Pyllyn onnetonta väestöpohjaa huomattavasti ja vain yksin hänen ansiostaan pyllyläisillä on vielä jotain toivoa tässä maailmassa.
Lopulta Wili tapasi elämänsä rakkauden, Sophia-Aino von Sulkkukäärmeen, jonka kunniakas suku kuuluu Lovikäärmeen alkuperäisimpään aateliin. Kerrotaan heidän nimensä periytyvän aina Lovikäärmeen keritsemisen ajoista, ja itsensä sankari Lotkorin nimenneen von Sulkkukäärmeiden esi-isät. Paitsi jalosukuinen, Sophia oli myös määrätietoinen ja viehättävä, ja onnistui kiertämään nuoren Wilin sydämen pikkusormensa ympäri. Tätä erikoista sanamuotoa itse Wili käyttää muistelmissaan, ja pyrkii kuvaamaan sillä täysin antautuvaa, hivenen kiduttavaakin rakkautta, jota hän Sophiaa kohtaan koki seuraavat vuosikymmenet.
Wilin avioliitto
Wili ja Sophia perustivat Lovikäärmeeseen, Urean mutkaan, Naksulin sahayrityksen. Lisäksi he
saivat ihastuttavia lapsia, joilla oli isänsä leikkisä luonne ja äitinsä äly ja tarmo. Vanhin näistä lapsista on nykyinen Naksulin suvun päämies ja kuuluisan Wentselin isä Alvertti Naksuli. Kahdeksasta (niin, Sophia oli lujaa ja hedelmällistä tekoa) muusta lapsesta mainittakoon nykyinen Länsi-Kaipakäämän ruhtinatar Everharda Laina Naksuli, komendanttikeneraali Alvherdt Keessar Naksuli ja Hulttiolan läänin maaherran rouva Selma-Ihkinna Naksuli-Laurenius. Muutkin Wili Naksulin lapset ovat nousseet suureen arvoon, ja kaikki heistä ovat jo manan majoilla.Sophia kuitenkin kuoli jo ennen Wiliä, ratsastusonnettomuudessa Pyllyn rajoilla, kun perheen nuorimmainen lapsi Repe-Eicca oli vasta yhdentoista vanha. Näin jäi Wili yksin suruunsa, palveluskunta piti huolen lapsista kun Wili oli syvän surun vallassa. Kuitenkin Wilin luontainen elinvoima tempaisi hänet jo muutaman kuukauden päästä sängynpohjalta, ja vanha elostelijan-elämä veti miehen jälleen mukaansa. Loppuelämänsä Wili piti sydämensä asiana varmistaa, ettei Lovikäärmeeseen jäisi yhtään neitsyttä.
Wilin kuolema ja kummittelu
Elämänsä ehtoopuolella Wili sairastui. Pahat kielet kertovat, että kyseessä olisi ollut kuppa, ja sitä sanoi jokunen lääkärikin, mutta Wili uskoi taudin johtuvan huonosta ravinnosta. Wili oli koko ikänsä inhonnut jänispaistia, ja nyt se koitui hänen kohtalokseen. Wilin hautajaisia vietettiin kesäisissä merkeissä ja niissä tarjoiltiin jänispaistia, koska Wili ei suinkaan toivonut samaa turmaa muiden osalle.
Pian hautajaisten jälkeen alkoi kuitenkin hillitön kummittelu. Kerrottiin Wilin kulkevan nuorten naisten kamareissa peittoja nostelemassa. Hän kävi yksinomaan neitseiden luona, joka ainoa yö hän teki saman tarkistuskierroksen. Hän pelästytti Lovikäärmeen neitseet nostelemalla näiltä peitot ja kiskaisemalla näiden yöpaidan helman ylös, ja kun muutamat viisaat neitseet siirtyivät housuihin, hän kiskaisi ne alas. Tämän vuoksi vanha siveysvyöteollisuus alkoi kukoistaa Lovikäärmeessä.
Mutta aaveita vastaan on keinot monet: nuoret Lovikäärmeen naiset ovat ottaneet tavakseen varsin vapaan seksuaalisen käyttäytymisen, koska kukaan ei mieli vanhaa Wiliä vierailemaan makuuhuoneeseensa, vaikka tämä harmiton onkin. Nyt kuitenkin Wili on jälleen ajankohtainen, hänet on nähty muutamien neitojen kammioissa lakanoita leyhyttelemässä. Neiti Ulrika Suun luona Wiliä ei ole näkynyt, mutta erityisesti neiti Heidi-Weera Naksuli on saanut jo aaveen vierailusta kyllikseen. Nuori Heidi-Weera on nähnyt Wilin useita kertoja, ja kertoo myös sättineensä vanhan haamun kovin sanoin: "Ja minähän en minkään vanhan pervon pelossa ala jakaa kelle tahansa!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti